Hahtuvapilven reunalla

Ihan kohta

2012-01-27T18:38:00.001+02:00

Ihan kohta mulla on uusi kevätpipo.

Se on itseasiassa päättelyä ja pingotusta vaille valmis tällä hetkellä. Malli on Dalliance eli
tammikuun aakkoshaaste on pian selätetty.

Ihan kohta mulla on uudet sormikkaat.

Eiku, ehkä ensi syksynä mulla on uudet sormikkaat.

Malli on kaunis Julia Muellerin Meisi, mutta eteneepä ne hitaasti. Aloitin joskus kesällä ja sitten olikin monta kuukautta taukoa. Niin monta, että piti oikein miettiä millä kerroksella olen menossa. Puikot 1,5mm, sekin kertoo jo jotain.

Jonain päivänä aion kuitenkin käyttää noita settinä. Eikä ne ole väreiltään oikeasti kovin kaukana toisistaan. Pipolanka on Vetoa ja sormikkaat Cascade Heritagea.

naps ja hups- lankalakko?

2012-01-23T14:39:00.002+02:00

Vapaapäivänä on hyvä potea ostoskrapulaa. Tammikuussa olen ostanut ihan hirveästi lankaa, vaikka Kaheleissa oli tarkoitus pikemminkin neuloa varastolangoista. Kuun alussa ostin kanssaneulojalta kashmiria sisältävää Rikun pitsilankaa, jota en nyt muistanut kuvata. Tummaa luumua väriltään kuitenkin.

Sitten koitti työmatka, jonka yhteydessä shoppasin Villavyyhdissä. Hopeasäie Softia ja t-neuloja, silmukkamerkkejä sekä villanpesuainetta. Villavyyhti oli ihana kauppa, paljon lankaa ja myös sellaista mitä ei muualla myydä. Iski vähän lankaähky, enkä sitten ostanut onneksi mitään muuta kuin nuo ennakkotilatut langat. Kaupalle tehtiin vielä illaksi treffit ja pääsin Selloon neuletapaamiseen. Kiitos Tintti kyydistä, oli mukava tutustua sinuun ja moneen muuhun pk-seutulaiseen neulojaan, vaikka olinkin ihan kuitti koko matkasta.

Eilen oltiin neulojien kanssa Kuje-lankakutsuilla Hannan ja Jannen uudessa kodissa. Seurauksena totaalirepsahdus. Ensi kesän värjäyksiä ajatellen ohutta sukkalankaa, Hannan oma ihana semisolidi värjäys, oranssia Heritagea pojille pipoksi, sukiksi ja/tai lapasiksi. Ajattelin neuloa myös uuden Eart & Sky-huivin ja siihen kahta oranssin/tiilenpunaista Cascaden lankaa, superwashia ja Heritage 150:a.

Toimin kuriirina ja ostin kolmelle neulojalle puikkoja Villavyyhdistä. Unohdin sitten itseni kokonaan, vaikka tarkoitus oli testata yhdet HiyaHiyat itsekin. Hatara pää ja sitä rataa. Tätä unohdusta kompensoin ostamalla vielä KnitPron puikkoja Hannalta... Laskua odotellessa.

Mutta olen minä neulonutkin jotain valmista. Hitaasti kohti lankavaraston vajennusta, hyvin hitaasti. Opettelin intialaisen peukalokiilan ja ihastuin täysin. Minä otin oppia täältä, mutta kuukkeloimalla löytyy lisääkin vinkkejä. Kiila istuu ainakin aluslapasina hienosti lasten rukkasissa ja testaan kyllä itsellekin, vaikken erityisemmin ole lapasten ystävä.

Esikoinen on hirmuisen herkkä kutiamaan. Hän näki kun kerin Jitterbugia vyyhdiltä ja ihastui väriin (äiti hyppi ilosta kun huomasi, että joku muukin kelpaa oranssin lisäksi). Väitti ettei kutita, mikä on outoa, koska aiempaa Jitterbug-huiviani valitti kutittavaksi. Olin ajatellut tästä langasta pipoa itselleni kesästä saakka kesken olevien sormikkaiden pariksi. Mutta hellyttävä oli, toinen oli niin innoissaan langasta.
Väri on ihana Salty Dog, mutta näitä neuloassa väriä irtosi hervottomasti. Sormessa oli sininen juova ja sormenpäätkin menivät lopulta sinisiksi. Käyttövaiheessa ei ole vielä palautetta sinisistä sormista tullut, vaikken ole tässä tohinassa niitä ehtinyt pestäkään.

Ehei, en ole todellakaan ommellut tätä, jos sellaista ehdit kuvittelemaan. Lellu on tosi pro-ompelija ja maatuskapussukkaan iskin heti silmäni blogissa ja ostin omakseni. Ihana! Neiti 2,5 vee halusi lainata (huomaa pinkki vetoketju!) ja lupasin, että saa hetkeksi ottaa katsottavaksi. Nappasi sen ja lähti juoksemaan lastenhuonetta kohti huutaen samalla "tämä on minuuuun!"

Otsikkoon viitaten, on kertakaikkisen pakko julistaa lankalakko. Mietin, että mitä ottaisin tavoitteeksi. Ajallista vai grammamääräistä painetta. Ainakin helmikuun loppuun saakka on kirittävä, tuli lankahamsterit tai ei. Ja jos vaikka kilon verran sais varastoja kulutettua? Oliskohan siinä riittävästi minulle. Vastaa sellaista neljännesvuoden kulutusta minun hitaalla tahdillani.

Uusi vuosi, mutta vanhat kujeet

2012-01-04T21:18:00.002+02:00

Uusi vuosi käynnistyi mukavasti, lasten mielestä parasta olivat aattona tuollaiset parin euron pötkylät (huomaa hyvin, että ihan hirveän hyvin ei ole rakettisanasto hallussa) ja muutama rakettikin ammuttiin taivaalle.

Viime vuoden aloitin sukkapostauksella, joten samat kujeet tässä blogissa toistuvat. Ostin syksyllä Napista ja nauhasta hemmotteluksi itselleni Regian sukkalankaa, Kaffe Fassetin suunnittelemissa väreissä. Oudon kiehtovalanka kerällä ja mikä parasta, myös neulottuna tykkään ihan täysillä.

Etsin tuolle langalle sopivia malleja, enkä löytänyt mieluista. Sitten etsin simppeliä sukkamallia ja löysin Brigidin. Ainoa ärsyttävyys oli, että ohjeen saadakseen sivustolle piti rekisteröityä.

Kun sukat olivat puolivälissä, löysin mallin kautta suomalaisen neulojan tekemänä nämä sukat täsmälleen samasta langasta. Kiva oli saada uskonvahvistusta, että lanka ja malli kohtaavat hyvin. Ohjeeseen nähden neuloin yhden puolikkaan toiston verran palmikkokuviota ja näin ollen varsin on alkuperäistä ohjetta vähän pidempi. Mutta se olisi voinut olla minun makuuni vieläkin pidempi, mutta kyllä näistä kelpo sukat silti tuli. Värityksetkin sain tällättyä hyvin kohdalleen, ehkä kerroksella heitti pahimmillaan jossain välissä.

Eräänä iltana katseltiin neiti näppärän kanssa lankatilauksia (köhköh) ja tyttö osoitti pinkkiä lankaa, tuota minä haluan. Kysyin mitä pitäisi neuloa ja kuulemma kauluri oli tarpeen. Oikeassahan neiti onkin, edellinen kauluri on bambua eikä ole kovin lämmittävä. Illalla kaivettiin lipastosta esiin 220 superwashit ja väri miellytti niin, että keskellä yötä heräsi kyselemään missä lanka on ja voitko neuloa.

Tilauksen tehnyt oli tiukkana kyselemässä aina kun en ollut puikot kädessä neuleen perään, joten tämä valmistui äkkiä. Tykkään Heartwarmer- mallista ihan hirmuisesti ja luulenpa että neulon itsellekin vastaavan ihan pikkuisen isommalla silmukkamäärällä. Ja erivärisellä langalla, vaikka tuota lankaa olis kyllä korkkaamatonkin kerä..
Nämä menevät varastoneulontakaliin, jonka tarkoitus lienee tuhota lankoja, mutta ei näytä kovin hyvältä. Kotiutin näet lankaa tänään neuletapaamisesta, tein yhden muun tilauksen ja Kujeeseenkin ollaan menossa kutsuille tässä kuussa.

Kettu juoksi yli järven

2011-12-29T15:41:00.000+02:00

Aatonaattona hoksasin, että neidillä ei ole kivaa mekkoa jouluaatoksi. Inspiraatio iski, kangashan oli hankittu jo Tampereen messuilta (vein Kujeen kojulta viimeisen reilun metrin tätä kangasta). Mallikin oli tiedossa, lainasin kirjastosta SK 5/09 lehden ja Tosimummon loistavalla ohjeella varustettuna istuin koneen ääreen (ihan pikkasen silti kiukuttelin jossain kohdassa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ompelutumpelollakin).

Vuorikankaaksi laitoin halpalakanaa, ohutta ja pehmoista. Ostaessani anopin takkia varten hakasia, löysin myös napit tähän mekkoon, Napin ja nauhan löytökorissa oli juuri kaksi sopivaa vihreää nappia tarjolla.
Ompelu sujui aika kivasti, mutta eihän se jälki priimaa ole, jos sisäpuolta kurkkii. Mutta viis siitä, lapsi rakastaa mekkoa ja oli jo ompeluvaiheessa sitä mieltä, että siitä tulee ihana. :)

Niin ja tulihan sieltä pukinkontista sitten ihana mekko neidille, kiitos vaan kummille! Nyt on sitten talvisempikin mekko olemassa ja se päällä juhlittiin loput joulun pyhät (kunnes syötiin jugurttia).

Siitä takista puheenollen. Tuossa muutama ulkokuva, mutta ei nämä harmaana päivänä otetut kuva paljon parempia ole kuin ulkokuvatkaan.

Tästä kuvasta huomaa, että takki on minulle iso, mutta anopin päällä se istui kuin valettu, vaikka itse sanonkin. Jäi siis aikas hyvä mieli tästä projektista, kun lahjan saaja oli vielä hirmuisen tyytyväinen ja kiitollinen.

Cascade Beret

2011-12-26T14:38:00.003+02:00

Hahtuvapilven reunalla käärittiin tänkin vuonna vain yksi omatekoinen lahja pakettiin. En ole halunnut ottaa neuleista paineita, neulon lahjaksi jos siltä tuntuu. Kahelien aakkoshaaste on osoittautunut hyväksi jonon kerryttäjäksi, mutta löytyy sieltä sellaistakin, mikä pääsee heti puikoille.

Ajattelin neuloa tämän mallin itselle baskeriksi, mutta sitten tuo lanka alkoi huudella olevansa ihan ystävän väristä. En uskaltanut pingottaa laisinkaan, kun en ollut ihan varma pipo-/baskerimausta, vaan jätin paketin sisään vinkin pingottaa joko baskeriksi tai muotoilla pipoksi.

Tässä kuvassa lanka on liian punertavaa minun näytöllä, mutta en muokkaa kun omat hiukset näyttää siinä hienolta (ikävä kyllä todellisuudessa ne on sellaiset maantienruskeat).

Tässä mallikertaa vähän paremmi. Simppeli ohje palmikolle ja pitsille. Ohjeessa ei ollut tosin kaaviota, mutta se oli helppo piirtää itsekin nopeuttamaan neulomista.

Lanka on Lana Grossa Incaa, jonka sain Emmalta ensimmäisessä Kalakukko puikoissa- ryhmän vaihdossa. Lanka oli tosiaan mukavaa neulottavaa, erilaista kuin muut neulomani alpakat.

Jouluiloa

2011-12-24T08:00:00.000+02:00

Lämpöistä joulua kaikille blogini lukijoille!

Jouluvalmisteluja

2011-12-23T15:11:00.000+02:00

Kiitos edellisen postauksen kommenteista! Otettiin tänään ulkona muutama kuva lisää takista, katsotaan jos saisin nekin kuvat esiteltyä lähiaikoina.

Jouluun on valmistauduttu eilisestä lähtien vähän ristiriitaisin tuntein, työpaikalta saatoin kantaa vatsataudin ja lapsilla on eriasteista yskää, nuhaa ja flunssaa. Tänään on koskenut mahaan, mutta muut ovat pysyneet oireettomina. Jospa se joulu tästä tulisi silti.

Aiemmin leivottiin kuitenkin torttuja. Tormäsin eräällä palstalla vinkkeihin hienoista enkelitortuista ja katsoin Merjan blogista ohjeen.

Kävimme vihdoin naapurissa kylässä, kutsu oli käynyt jo varmaan nelisen vuotta sitten, mutta ollaan vähän laiskoja kyläilijöitä. Leivoin sinne tuliaisiksi gluteenittoman maustekakun. Dan Sukkerilta löytyy ohje. Onnistui hyvin vaihtamalla jauhot vain gluteenittomaan seokseen ja taisinpa laittaa hitusen ksantaania kaveriksi. Joskus piimäkakkujen kanssa on ollut ongelmaa gluteenittomana tehdessä, mutta tämä onnistui hienosti.

Esikoisen lempiväri on oranssi ja mitä esikoinen edellä, sitä keskimmäinen perässä. Piti neuloa oranssit sukat. Ei kelpaa murretut värit, vaan kirkas oranssi. No tätä Seiskaveikasta löytyi. Silmiä särkevän ärjy väri ja kahdet oli tehtävä. Poikien jalat on niin samankokoiset että tein sukat samoilla spekseillä.
68grammaa meni molempiin sukkiin.

En ihan hirveästi jaksaisi moittia Novitaa, mutta olipa taas pieni järkytys neuloa Seiskaveikkaa. Se oli jotenkin kamalan muovisen tuntuista. Riippuneeko väristäkin miten erilaisilta voi tuntua. Ja samalla oikeastaan harmittaa monen neulojan puolesta, jotka ei tule koskaan kokeilemaan muita kuin marketista saatavia lankoja. Hyvähän se on että joka puolelta maata saa lankaa ruokakaupassa käydessä, mutta silti. Ei ne vanhat Novitan villalangat olleet tuollaisia.

Vannoin lapsille, että en leivo tänä vuonna piparkakkutaloa. Mies pelasti lasten joulutoiveen ja teki kaksi mökkiä. Toinen on muumitalo, vähän paksu eikä niin korkeaharjainen, mutta hieno silti. On tuossa vaan hirveä syöminen, lapset menee seinille kaikesta sokerista ja mieskään ei voi auttaa vehnäjauhoisen taikinan kanssa. Mutta jospa me saadaan apujoukkoja joulun jälkeen.

Vihdoinkin valmista!

2011-12-21T21:31:00.000+02:00

Tässä se nyt on. Ikävä kyllä valo ja kuvaaja eivät ole ikinä paikalla yhtäaikaa ja takki lähtee jouluksi anopille. Mutta kyllä tästä nyt jonkinlaisen käsityksen saa.

Aloitin takin joskus heinäkuun lopussa. Ideaa oli hauduteltu pari vuotta, mutta kun mieleistä palmikkotakkimallia ei löytynyt, piti tehdä itse. Elsebeth Lavoldin Viikinkineule- kirjasta otin palmikon ohjeen ja siellä oli myös ohje, miten tehdään 90 asteen kulma lyhennetyillä kerroksilla.

Aloitin niskasta luomalla palmikkokaitaleen silmukat apulangalle. Neuloin kaitaletta kaula-aukon verran. Purin apulangan ja jatkoin kaitaletta myös toiseen suuntaan saman verran.

Nostin kaitaleen reunasta silmukoita olkapäälle asti. Tämän jälkeen aloitin ylösalaisin tehtävän tavallisen raglantakin oman mutun mukaan. Liitin kaitaletta vähitellen etuosassa lyhennetyillä kerroksilla (tai oikeastaan pidennetyillä ;) ). Vähän piti hakea oikeaa määrää lisäysten kanssa, mutta pingotus hoiteli pienen kuprotuksen nätisti.

Olimme anopin kanssa sopineet, että kaula-aukon kulmat eivät ole ihan terävät, vaan käännös tehdään loivemmasti. Otin kynän ja paperia ja muokkasin palmikkokuvion käännöksen noin 45 asteen kulmaan. Muistiinpanot eivät olleet ihan pätevät, joten jos tarkkaan katsoo, palmikot menevät kulmissa hitusen eri tavoin, mutta sitä ei huomaa kovin helposti.

Kulman jälkeen pääsin neulomaan palmikkoa samalla kuin koko takkia. Ennen pingotusta olin sitä mieltä, että palmikko kaipaisi ehkä välikerroksia, koska sen tiheys on suurempi kuin sileän neuleen. Mutta vironvilla muotoutui pingotuksen yllättävän hyvin, eikä vetänyt kasaan.

Suttuosaston kuva, mutta helmassa 90 asteen kulma onnistui helposti ohjeiden mukaan. Kulman jälkeen liitin takin sileän osuuden palmikkokuvioon neulomalla. Aluksi tuntui, että kavennan yhden silmukan kiinni palmikkoon joka toinen kerros, mutta sitten huomasin, että palmikko etenee liian nopeasti ja reuna alkaa kupruilla. Päädyin kaventamaan takin puolelta kaksi silmukkaa joka toinen kerros. Etukappaleeseen jätin tuon lievän kuprotuksen koska en viitsinyt purkaa ja se asettui lopulta hyvin.

Takaosassa liitin palmikkokaiteleet toisiinsa silmukoimalla. Hihansuihin en tehnyt palmikkoa osin laiskuuden ja osin sen takia, että takista olisi tullut ehkä liian "täysi" jos vielä hihoin olisi ripoteltu kuviointia. Tein vain yksinkertaisin käänteen neulomalla kerroksen nurjaa väliin.

Hihojen kohdalla huomasin vironvillan paksuuserot. Vartalo-osan lanka olikin paksumpaa ja se oli neulottu kolmosen puikoilla. Pähkäilin tätä varmaan kuukauden verran ja neuloin kaikkea muuta välissä. Sitten päätin vaan kokeilla 2,5 mm puikoilla, josko ohuempi lanka asettuisi ja hyvinhän se tiheys lopulta kuitenkin passasi. Toisessa hihassa vaan törmäsin siihen, että saman vyyhdin lanka olikin paksumpaa ja lopulta hihojen kavennukset piti mittailla senttimitalla paikalleen. Yleensä kerrostiheys pysyy minulla niin vakiona, että kerrosmäärien lasku riittää, tällä kertaa meni toisin.

Ostin takkiin kevyet pienet hakaset. Aluksi meinasin isompia ja koristeellisia, mutta ne söivät liikaa huomiota palmikolta ja kun anopin on tarkoitus pitää takkia pääosin auki, on ihan hyvä, jos hakaset eivät erotu liikaa.
Hupaisaa on, että vaikka meillä on kokoeroa jonkin verran, takki istuu minullekin ihan hyvin. Pikkasen kyllä nyt kostutuksen jälkeen jännittää miten se istuu anopille. Usein tätä on kyllä sovitettu, joten kai sen saa pingotettua uusiksi, jos jostain kohti kiristää.

Villa on niin karkeaa, että ilman pitkähihaista aluspaitaa en tuota voisi käyttää, mutta on tämä ollut silti mukava projekti. Aito villa sopii ihanasti palmikoihin. Luulen myös, että huuhteluaine- tai lanoliinikylpy pehmentää sitä lisää. Lanoliinia tuossa oli itsessään valtavasti, mutta pesin takin ennen pingotusta kevyesti, kun tuntui, että villa ei ollut kovin puhtaanoloista.

Lankaa kului 405 grammaa. Molemmista isoista vyyhdeistä jäi vähän jäljelle ja yksi varavyyhti koskematta.

Siskon sukat

2011-12-06T15:57:00.001+02:00

Isosiskoni ei neulo, ei pidä siitä eikä muistakaan käsitöistä. Siskon ansiona taas on loistava jauhopeukalo ja ruuanlaittotaito. Sisko on lahjoittanut omilta lapsiltaan laatikkokaupalla vaatetta ja tavaraa ja vaikka pikkusummia olen joskus maksellutkin, olen silti saamapuolella. Neuloin siis sukat, vanhan talon lattiat ovat kylmät, joten sukille lienee tarvetta. Saa vain nähdä kestääkö sisko eriparisukkia, hän on sillä saralla vielä tarkempi kuin minä. Tai ehkä olen vaan oppinut toisten raitaprojekteja katselemalla innostumaan eripariraidoista.

Langat ovat Ticoticoa. En oikein tykkää kummastakaan mustasta tai tuosta lilasta. Musta on epätasaista ja pörröistä. Lila olisi muuten mukavaa neuloa, mutta nuo pilkkuraitapätkät ärsyttävät. Silti sukista tuli niin näpsäkät, että hetken harkitsin itselle jättämistä. Olishan tuota lilaa ticoa vieläkin, vaikka tämä on jo toinen sukkaprojekti samasta kerästä. Mutta ei ehdi eikä jaksa, kohta on siskon synttärit ja postitan ne sitten.

Kirjastosta kantautui myös odotettu teos. Luulin olevani tässä perheessä innokkain lukija, mutta olin väärässä. Neiti jätti jopa lastenkirjat syrjään, kun sai selata tätä. Lankaa, osoitteli kovin tietäväisesti ja pyynnöstä näyttää tässä kuvassa äidin lempineuleen.

Tytön lempikuva puolestaan on tässä. Vauvat ovat in, pitäis kuulemma ostaa kaupasta. Kun ei se onnistunut, arveli, että kummin masussa oleva vauva on häntä varten kasvamassa. Hassu pieni, onneksi vauvanuket korvaavat vähän tuota vauvankaipuuta.

Lasten kanssa leivottiin pipareita, tai lapset leipoi ja äiti avusti. Ostin kaupan taikinaa, koska vaikka se on pahaa (minusta, lapsista herrrkullista), sen etu on helppo leipoutuvuus. Edellisten pipareitten aikaan meni hermo lapsiin ja tämä oli luvattu korvauskerta. Ja hyvinhän ne osasivatkin, malttia vaan pikkuisen lisää - myös äidille.

Näitä sytykeruusuja olen yhden ja toisen blogissa ihastellut ja jo kesällä aloin kerätä munankennoja talteen. Hankin kirpparilta pikkukattilan ja yhtenä päivänä sulattelin steariinit kattilassa ja dippailin ruusuja siinä. Tai en dippaillut, uitin, kun en lukenut ohjeita kunnolla. Oli tulla ruusuja, jotka eivät syty sitten millään. Onneksi steariinikerros ei ollut ihan kattava ja ne kuivahtivat uunin päällä kunnolla. Eskan ja päiväkodin tädeillä on siis toivoa saada pieni joulumuistaminen. Rumiahan ne on kuin mitkä, muutama vähän kauniimpi joukossa.

Tein aika monta, varmaan 60 kappaletta. Tarve kun on noin 14 hoitajalle. Pitäisi vielä paketoida. Ensi viikonloppuna, sillä seuraavalla viikolla on kolmet joulujuhlat, joissa aion antaa kunkin ryhmän tädille ruusut. Kaikissa juhlissa on kaiketi joulupuuroa tarjolla, huh! Sitä syödään maanantaina, keskiviikkona ja torstaina siis. (Pistin muuten riisipuuron just uuniin tulemaan, pitää harjoitella turnauskestävyyttä)

Hyviä uutisia anoppi, takkisi on valmis. Langanpäät piiloon, pingotus ja muotoilu, sekä hakasten hankkiminen ja niiden kiinnitys. Ei vaan innosta just nyt yhtään, mutta kai se inspiraatio vielä löytyy. Yhdessä kuvassa näkyy puikoilla jotain oranssia, mutta siitä lisää kunhan valmistuvat. Mainitsen vaan, että lasten vuoksi saa neuloa aika ärtsyjä värejä, harvoin on omaa silmää rasittanut mikään väri niin paljon kuin tuo.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Pikkujoulut

2011-11-28T09:18:00.001+02:00

Eilen istuttiin iltaa pikkujouluissa. Taisi olla hauskimmat pikkujoulut ikinä! Ruokapöytä notkui herkkuja ja seura oli loistavaa. Naurettiin, saatiin ja annettiin myös lahjoja. Pikkujoulupakettien lisäksi osa sai vaihtopaketteja.

Minä annoin oman pakettini Mii:lle. Hän toivoi lomakkeessa lapasia ja TiiQ:n projekteissa oli nähnyt mainiot kämmekkäät. Neulontavaiheessa ohje ei ollut vielä julkaistu, mutta pyysin ja sain ohjeen sähköpostiin. Muokkasin ohjetta vähäsen muutenkin, jotta sain palmikot asettumaan suht keskelle kättä.

Ohje on siis Fredrika ja tykästyin noihin palmikoihin kovasti.

Todiste siitä, että jaksoin neuloa molemmat. Näyttävät tosi hassuilta, mutten halunnut höyryttää tai pingottaa muotoon, koska saajan kädet ovat omiani kapeammat. Toivottavasti olivat sopivat.

Paketissa oli lapasten lisäksi Silmuccaruutu ja Malabrigon pitsilankaa, jotka ostin messuilta. Laitoin mukaan myös samaa lankaa kuin lapasissa, jos pari tahtoo neuloa settiin pipon tai huivin. Tai sitten jotain muuta. Ensi kosketus tuohon Lane Cervinia Calzetteriaan oli nimittäin aika miellyttävä ja luulen, että siitä syntyy itselleni jotain isompaa. Lankaa nimittäin on rutkasti, ostin Karnaluksista tukkupakkauksen.

Ja se minun oma pakettini! Olin kirjoittanut, että jos parini löytää jostain käytetyn budjettiin sopivan kerijän, tulen siitä onnelliseksi. Sitten sain ihan priiman Royalin kerijän, ei tuota ole kyllä paljoa käytetty. Ihan täydellistä. Kiitos Niina vielä kerran! Mukana oli myös karkkipussi, joka tässä aamulla avattiin, joten ei ehtinyt enää kuvaan. En sentään tuhonnut sitä kokonaan - vielä! Tosin eilisen mässäilyn jälkeen ei juuri nyt kauheasti makea maistukaan. Ja Lellu, kettupussukan tarpeita kerätään talteen kuuliaisesti, jos sillä kuittautuisi se revennyt joulupukki... :D

Pikkujoulupakettiini taas sattui Ticoticoa, josta eräs pieni neiti tulee aika onnelliseksi, pieni joulukoriste ja mansikkahunajaa, jota sitäkin maisteltiin aamulla (kuka juuri sanoi ettei makea maistu) ja olipas hyvää! Kiitos Mansikkamaahan! :)

Lellu oli järjestänyt myös yllätysarvonnan ja minä voitin, jee! Sain Lellun tekemän kauniin rasian, jonka sisällä oli tarpeita sekametelisoppaan. Nam!

Pikkujoulu-emännällä oli myös suhteita korkealle tasolle, sillä illan mittaan alkoi sataa lunta. Pikkujoulujen jälkeen piipahdin vielä jouluostoksilla ja sitten olikin jännittävä matka kotiin, lunta pyrytti ihan oikeasti ja oli liukasta. Loppupätkä varsinkin piti körötellä tosi hiljaa.

Niin ja kiitos edellisen postauksen kommenteista. Joulupallo-tekstiin on lisätty rautalanka-ohjeita niitä pyytäneille...

Kolmiolintu

2011-11-27T12:23:00.001+02:00

Keskimmäisen Angry Birds villitys ei ota laantuakseen, vaikka itse peliä ei ole pelannutkaan pitkään aikaan, lautapeliä sentään vähäsen. Etsin muistaakseni Ravelrystä jotain ihan muuta, ettei jopa ollut joulupalloja, kun silmät sattuivat tähän ohjeeseen. Plussaa siitä, että tirppa oli neulottu, eikä virkattu. Samasta blogista löytyy myös possu ja punainen lintu, sekä muuta peliin liittyvää neulejuttua.

Keltainen lanka on jotain niinkin eksoottista kun Anttilan Fleuria, luulisin. Ostettu joskus Helsingissä asumisaikoina, muutettu pariin kertaan ja oli välisijoituksessa TiiQ:lla, kunnes palautui tänne. Ohje oli hienosti mietitty, joistakin kohdissä piti vähän mietiskellä miten kannattaa neuloa, mutta muodosta tulisi tosi hyvä. Jos siis noudattais ohjetta. Mutku lanka oli loppumassa piti vähän oikea. Enkä jaksanut noita mustia sulkiakaan tuunata viimeiseen asti. Pitää joskus koittaa vaikka ohuesta sukkalangasta ja noudattaa ohjetta tarkasti.

Lellu esitteli neuletapaamisessa joulupalloja. Tottahan niitä oli päästävä kokeilemaan ja Kamenasta sekä pienistä punaisista siemenhelmistä syntyi tällainen pallo. Ei jää tähän luultavasti, mutta en toista kertaa kyllä pujottele helmiä valmiiksi neuleeseen, tykkään enemmän virkkuukoukulla asettamisesta, vaikka se onkin hitaampaa niin. Palloon otin ohjetta Hesarin sivuilla olleesta Joulupallomiesten Arnen ja Carlosin kaaviosta. Kaavio löytyy kun klikkaat jutun kuvaa.

Edit. Pyynnöstä rautalankaa. :D Siis mene tuohon Hesarin sivuille viittaavaan linkkiin, klikkaa sivulla olevaa Arnen ja Carlosin kuvaa, kuvan oikeaa reunaa klikkaamalla pääset seuraavaan kuvaan, jossa on muutaman joulupallon kaavio. Tekstiohje puolestaan löytyy täältä (linkki löytyy myös tuon alkuperäisen Hesarin jutun alareunasta). Ja vielä lisään, että tämän tiedon löysin siis alunperin Ravelryn keskusteluista.

Illalla on kuopiolaisten neulojien pikkujoulut, ihanaa! Eilen leivoin sinne pipareita poikien ystävällisellä avustuksella kuopuksen päiväuniaikaan.

Messut

2011-11-20T14:25:00.001+02:00

Minäkin olin siellä, ihan ensimmäistä kertaa. Kuopiosta lähti autolastillinen hiljaisia ja kilttejä naisihmisiä. Tällä vakavamielisellä reissulla istuttiin suomalaiseen tapaan hiljaa, mitä sitä nyt vieraitten kanssa juttelemaan. Mitä, oletteko toisista blogeista lukeneet jotain muuta? Porttarit kolmelle ABC:lle (no ei sentään) ja vatsalihakset hellinä naurusta. Taittuipa se 300km nopeasti ja mukavasti suuntaansa, kiitos vaan kuskille!

Aamu alkoi herätyksellä viideltä ja kotona olin iltayhdeksän jälkeen. Olipa illalla epätodellinen olo kun oli istunut autossa yli 700km ja kävellyt aika paljon messuilla. Ihmeen hyvin selkä kesti reissun, mutta varsinkin loppumatkasta tuntui sekä polvissa että varpaissa ja lonkka muistutti myös olemassaolostaan. Tälle päivää olen jo aika hyvässä kunnossa, polvi vielä kuumottelee.

Itse satoa sitten sehän kaikkia kuitenkin kiinnostaa. Ihan kaikki ei ole kuvassa, hys hys-osastolta on muutama juttu ja lasten tuliaishelmitaulukin jäi kuvasta. Ja miehen (tai minun...) toffeet.

Lankaa oli tarkoitus ostaa vähän ja hyvin se toteutuikin. Ostin Puffalasta sukkalankaa (se tuli tuossa ihanassa pussissa kera kuvasta puuttuvan silmukkamerkin), väri ei ole edes lähellä oikeaa, mutten jaksa säätää. Titityyltä Heritage Silkiä pipoksi itselleni (oikeasti vaaleampi kaunis ruskea). Paperinarua joltain osastolta. Siitä tulee neulottu joulukranssikoriste jonain jouluna.

Tinttamarellista ostin huivineulan vihdoinkin itselleni, joku osasto möi lähes pelkästään kai Cloverin tuotteita, en muista mikä. Neulat siis sieltä. Helmiä Idän Helmestä, Helmimerestä ja Omakorusta. Alla myös kangasta Kujeelta. Neidille tulee siitä liivimekko - toivottavasti. Ja kangasmaku osui kohdalleen, sillä tyttö nosti sen syliinsä ja ilmoitti rakastavansa kangasta. Pyyhki melkein nenänsäkin siihen! Succaplokin osastolta löytyi Silmuccaruutu.

En jaksa nyt linkkailla kauppoihin, kyllä ne noilla nimillä googlen kanssa löytyy tai sitten itse messujen sivuilta.

Budjetti piti, jopa matkat yms. sivukulut sain katettua sillä. Ihan kaikkea en löytänyt mitä olisin halunnut, mutta aika mukavasti kuitenkin.
Paljon jäi näkemättä, vietin yhdellä helmiosastoilla liian pitkään ja toisaalta sitten tapasin nettituttuja ruokatauolla ja sielläkin kiertelyaikaa meni, mutta joka hetki oli sen arvoista. Mahtava reissu - ehdottomasti!

Ruuhkaa ja tungosta oli, ei kuitenkaan niin paljon kuin pelkäsin. Hetkittäin ahdisti, mutta itse kojuille ainakin minä satuin suht hyvään saumaan. Mummot tappeli frillalangoista ja niitä huiveja näkyi kaulassa monella. Ei mene ihan minun makuun se villitys Muutama kärsivän näköinen pappakin oli paikalle pakotettu, muuten tuntui että ikähaarukka painottui vanhempaan väkeen, minun kannalta mielenkiintoisimmat kojut taas valloittivat varmaan neulebloggaajat ja räveltäjät.

Pipoja

2011-11-12T18:42:00.001+02:00

Kahelien aakkoshaasteeseen tartuin minäkin. Pienillä töillä tosin mennään varmaan koko haaste läpi, jos ylipäänsä mennään. Kivaa on kuitenkin löytää paljon mukavia malleja, kun seuraa mitä toiset suunnittelee ja tekee.

malli: Amelia Earhart Aviator Cap

lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino

puikot: 3mm

Tästä piti tulla kutittamaton korvat suojaava pipo esikoiselle. Ei vielä edes valittanut että on vauvamalli, kun keksin kertoa, että kuvionti muistuttaa traktorin jälkeä. Mutta kun ei siitä tullut tarpeeksi isoa. Aattelin jo tehdessä että näyttääpä pieneltä ja niinhän se oli.

Ei mahtunut edes kuopukselle ja tässä keskimmäisen päässä näkee että koko on paremminkin jollekin yksivuotiaalle.

Ei kun uutta yritystä sitten toisen mallin kanssa. Ostin syksyllä jollain 10 sentillä Interweave Knits, Accessories 2009 (ravlink)- lehden. Tuo oli joku hassu tarjous, joka osoittautui sittemmin tarpeelliseksi. Juuri tuon tyyppistä hattua poika olikin toivonut lempihatun käytyä pieneksi.

Ei tästäkään ongelmitta selvitty. Neuloin alun kolmesti ja purin yhtä monta kertaa. Sitten piirsin läpät paperille ja tein mieleni mukaan ja unohdin typerästi kirjoitetun ohjeen. Koko piti luonnollisesti muuttaa isommaksi ja lankakin oli alkuperäistä ohuempaa.

Korvaläpät neulottiin tässä siis lyhennetyillä kerroksilla. Ihan loistava idea, jota täytyy käyttää jatkossa. Tällä tavoin läpät voi neuloa samalla, ei tarvitse pätkiä lankaa ja tehdä niitä erikseen kuten monissa ohjeissa. Sopii vaan paremmin paksulle langalle ainakin jos on tälläinen neulepinta. Sileällä neuleella on helpompi toteuttaa.

Neljäs laskelma piti sitten kutinsa kohtalaisesti ehkä joku 6-8 silmukkaa olis voinut poistaa, jotta hattu ei olisi niin reilu. Mutta en enää jaksanut purkaa ja kasvaahan se pää. Mietin tosin, että laittais kaitaleen fleecea sisäpintaan, suojaisi myssy tuuleltakin paremmin.

malli: Brioche helmet hat

lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino

puikot: 3mm

Joko uskaltais hehkuttaa, että viikon päästä pääsen ekaa kertaa Tampereen käsityömessuille? Ihan pikkuisen tohkeissani olen, vaan en ole ainut. Meitä on lähdössä kuuden hengen porukka lauantaina aamutuimaan.

Onnea 5-vuotiaalle!

2011-10-31T11:11:00.003+02:00

Viisi vuotta sitten oli supistellut muutaman tunnin kymmenisen minuutin välein. Yöllä lähdettiin sairaalaan ja marraskuun ensimmäisenä päivänä syntyi pieni mustatukkainen poika, joka on nyt kasvanut isoksi ja reippaaksi vaaleatukkaiseksi viskarilaiseksi. Viikonloppuna kutsuttiin sukulaiset ja kummit kylään ja pidettiin kerrankin isot kemut kerralla. Yksi perhe estyi sairastumisen vuoksi, mutta kerrankin ei tarvitse juhlia montaa viikonloppua putkeen.

Lapsen Angry Birds- innostus sai minutkin innostumaan kakun koristelusta ja niinpä testasimme ekaa kertaa miehen kanssa marsipaanikoristelua. Marsipaaninmaku ei iske yhtään, joten koko kakkua ei todella haluttu kuorruttaa sillä. Sankari itse kyllä popsi koristeet maiskutellen. Ei tästä nyt leivontablogien tasoista tietenkään tullut, mutta lapsista se oli hieno ja se on pääasia.

Ja ei, kakku ei kuvaa mitään todellista kenttää ja mittasuhteet on poskellaan, mutta ei sen väliä. Kakku oli gluteeniton ja laktoositon, välissä rahkakermamansikkatäytettä paksu kerros. Lisäsin pari liivatelehteä tukevoittamaan kakkua. Kakun pinta on lemon curd-tahnaa, aika herkkua muuten! Reunapursotuksiin lisäsin vaniljakreemijauhetta tukevoittamaan vaahtoa, mutta niskajumin ja tiukan aamuaikataulun jälkeen pursotukset on mitä sattuu...

Joo ja olen minä taas neulonutkin, yhdet kämmekkää tuo miehelle. Lankana Puron jämät ja Regia 8.fädig. Ei näistä sen kummempaa.

Anopin palmikkotakki on nyt hihoja vaille valmis. Näyttää aika mytyltä, mutta luotan pingotuksen voimaan. Eilen sovitettiin ja koko on ihan passeli. Laiskottaa vaan alkaa keriä lankaa ja suunnitella hihoja.

Muutakin on puikoilta päässyt, mutta se on vielä salaista. Neulomisaika tuntuu tosin kutistuvan ihan minimiin, arki vie mennessään.

Violetin sävyjä ja raitasukat

2011-09-28T12:42:00.000+03:00

Tänä kesänä olen värjännyt aika laiskasti. Kokeilin korallkanukan kuoria, lupiinia ja pietaryrtin kuivattuja kukkia. Sain ystävältä jouluna kokenillia ja vaikka minulla oli valmiiksi puretettuja lankoja jonkun verran, en meinannut saada millään aikaiseksi värjäämistä.

Mutta onneksi piristyin ja yhden maanantain käytin värjäämiseen. Tuli nimittäin ihanat sävyt ihan jokaisesta kerästä. Kokenilli on tosi tyyristä ostettuna, mutta riittoisaa. Käytin 8 grammaa kokenillia ja jälkivärjäyksen kanssa sain 400 grammaa lankaa värjättyä. Jos tahtoisi vielä voimakaampia sävyjä, voisi langan määrän kyllä puolittaa, mutta riittävän vahvat näistäkin sai.

Toiseksi ylin lanka on harmaata Nallea ja kolmanneksi ylin luonnonvalkoista Ticoticoa. Nämä langat on esipuretettu ja nämä laskin ensimmäisenä veteen. En tykännyt tämän kesän Pietaryrttilangastani, joten pistin pienen pätkän lankaa kokeeksi ensimmäisten joukkoon. Värjäystulos näytti ihan hyvältä, joten lisäsin myös sen langan vähän toisia myöhemmin veteen. Novitalaiset kun tunnetusti ei ole moksiskaan vähän kuumemmastakin vedestä... Tulos oli vähän oranssiin vivahtava punainen.

Alimmaisena kuvissa on jälkiväri luonnonvalkoiseen Ticoticoon. Tätä lankaa ei ollut esipuretettu, vaikka sitä kokenillille suositeltiinkin. Mutta milläs puretat, kun pata on jo värilientä täynnä. (Pitäiskö joskus suunnitella eikä vaan toimia?) Väriä oli liemessä aika runsaasti, mutta vaaleahkoksi lanka jäi. Varmaan olisi ottanut paremmin väriä esipuretettuna, mutta eipä se haittaa, tykkään tuostakin sävystä paljon.

Tässä myös todistusaineistoa siitä, että myös neulon värjäämiäni lankoja. Ja että Sukkasatoonkin syntyi edes yksi pari. Lainasin norjalaisen Neulekirjan ja huomasin siellä ohjeen sivuttain neulottuihin sukkiin. Olen joskus muuallakin katsellut vastaavaa mallia. Tätä oli aika hupaisa neuloa ja ihme kyllä sukka istuu loistavasti! Kantapää muistuttaa jotenkin muodoltaan tiimalasi- kantapäätä, josta en yhtään pidä, mutta tässä varmaan ainaoikea antaa sopivasti joustoa.

Neuloin ohjeesta poiketen vähemmän kerroksia, mutta muuten aikalailla ohjeen mukaan. Sukissa on Korallikanukalla, Veriseitikeillä ja Aronialla värjättyjä lankoja. Sekä pari kerrosta ruskeaa Floricaa, kun Aronia lanka loppui kesken ja Florica osui värien puolesta hämmästyttävästi yksiin sen kanssa. Unisukat näistä taisi tulla muutenkin, joten eiköhän Florica kestä menossa. Muutenkin vähän epäilyttää tuon kantapään kesto.

Ärri pöötsi ja kumppani

2011-09-11T14:55:00.002+03:00

Lueskelin Marin blogista erästä postausta ja selän takaa keskimmäinen hihkui innosta. Olin sillä viikolla juuri kaupassa kieltäytynyt ostamasta Angry Birds kuumeen vallanneille lapsille valmiita pehmoja ja ilmoittanut, että osaa äitikin tehdä sellaisia. Tuumasta toimeen hetki koittikin sitten nopeammin kuin arvasin, mutta luvattu mikä luvattu.

Virkkaus ei ole leipälajini, joten google avuksi ja etsimään vinkkejä. Tie vei ranskankieliseen blogiin eikä tunnetusti google-kääntäjästä ollut juuri apua "koukut ovat tottuneet tietävät hyvin, miten se toimii." Onneksi löysin ranska-suomi neulesanaston Ullasta.
Lankana on varsinainen valikoima Novitaa, punaista Tennesseetä, valkoista Alabamaa, keltaista Floricaa ja mustaa Nallea, kolmosen koukulla. Mies kipaisi Tiimarista vielä askarteluhuovan ja Ärri pöötsi* valmistui.

Lintutilaukseenhan tämä ei jäänyt, esikoinen tahtoi possun.

Hyödynsin päähän samaisen sivun ohjetta, kärsän ja korvat virkkailin omasta päästä. Tässä lankana Karnaluksista kotiutunut Solberg Garn Fiol + mustaa Nallea ja 2mm koukku.
Ei tarvii varmaan arvata, että lisälintuja ja possuja sais tehdä niin paljon kuin haluaisi, musta lintu kuulemma seuraavaksi ja joko prinsessa tai viiksekäs possu sitten.

Possun alustana neuletakki anopille. Langat ostettu kai kolmisen vuotta sitten ja nyt on kesä neuloskeltu enemmän tai vähemmän ahkerasti.

Sukkasato, mikä se on? Ei ole vielä yksiäkään sukkia puikoilla ja vähän epäilyttää että tämän vuoden sato voi jäädäkin siihen. Kunhan jouluksi saisin siskolle sukat ja Joulusukka-keräykseen jokusen parin.

*) Termin lanseerasi neiti 2v.

Earth & Sky

2011-09-01T08:00:00.002+03:00

Osallistuin Stephen Westin Mysteerihuivi KALiin. Westin huiveja olen joskus katsellut ja ihastellut, mutten ole tullut ikinä ostaneeksi ohjetta. KALissa julkaistiin neljä vihjettä noin viikon välein elokuun aikana.

Alun jälkeen olin hiukan skeptinen huivin suhteen ja jossain vaiheessa pidin jo taukoa koko neulomisesta, kunnes muiden tekemiä versioita katsellessa totesin, että teen huivin loppuun asti. Kaulaan laitettuna se näyttää minusta kivemmalta kuin sileänä.

Jos olisin kelpuuttanut langaksi jotain muuta kuin vaatimattoman WM-varastoni lankoja olisin varmaan ollut tyytyväisempi lopulta värivalintoihin. Tässä huivissa kulkee kaverina kyllä Cascade Heritage 150 ruskeana, mutta muut ovat WM vyyhtien loppuja. Tykkään tästä oudolla tavalla silti, vaikkeivat langat keskenään soinnu mitenkään hyvin.

Jos jaksaisin innostua lankojen päättelystä lisää, voisin tehdä toisen samanlaisen esim. kasvivärjätyillä langoilla, vaikka vihreillä sävyillä.

Tämä kuva oli vielä pakko lisätä, neljä vuotiaan neulekuvausassistentin ottama.

Koska KAL päättyy vasta elokuun lopussa, ajastin tämän postauksen syyskuun alkuun turhien spoilereiden välttämiseksi. Postauksen julkaisuaikaan tämä kotiäiti on töissä ensimmäistä päivää ja saattaa olla kohtalaisen väsynyt tulevina viikkoina.

Syksy

2011-08-19T09:25:00.005+03:00

Alkuun kiitos kaikille edellisen postauksen Silja-hihatinta kommentoineille!

Elokuussa kutsuin kuopiolaisia neulojia taas meille kokeilemaan kasvivärjäystä. Tällä kertaa värjättiin kuivatuilla Pietaryrtin kukilla. Ahkerasta nyppimisestä huolimatta emme saaneet keltaista aikaiseksi, liekö sitten kuivaus syynä tai planeettojen asento. Viime vuotisesta Pietaryrttivärjäyksestä tuli kiva keltavihreä lanka, tämä kallistui enemmän rusehtavan vihreänkeltaisen puoleen. No, taidan värjätä tuon vyyhdin jossain vaiheessa uusiksi.

Kuvassa oma vyyhtini Nallea on oikealla, keskellä reumalankaa ja vasemmalla Pirtin villalankaa.

Syksy on saapunut ja meillä se tarkoittaa sitä, että oma töihin lähtöni lähestyy. Esikoinen on aloittanut eskarin, saanut jo ensimmäisen flunssan ja oppinut kulkemaan itse koululinja-autolla eskariin. Tienvarteen toki saatetaan ja vastassa ollaan.

Keskimmäisen ja kuopuksen kanssa on käyty tutustumassa päiväkotiin ja kuopus lähtee päiväkodista itkien pois, kun olisi niin kiva vielä leikkiä. Voi olla, että ihan niin suurella innolla ei ole siellä hoidossa, mutta nyt äidin kanssa ollessa nauttii hurjasti varsinkin liukumäistä ja kiikuista.

Minna antoi minulle tunnustuksen, kiitos! Vastataanpas sitten kysymyksiin:

Lempiväri: Pidän edelleen vihreästä, ruskeasta ja punaisesta, syksyiset murretut sävyt kiehtovat

Lempiruoka: Tähän ei varmaan saa vastata suklaa? Sanotaan vaikka pastaruuat

Minne haluaisin matkustaa: Ysärihenkinen vastaukseni on tietenkin Kanada, mutta siis ihan oikeasti. Jostain syystä Kanada kiehtoo minua, samoin Itävalta. Tällä hetkellä tosin kelpais myös perinteinen rantalomakin, jos vaikka lämpö hoitaisi syksyn tullen ikävästi kolottavia niveliä.

Syksyyn kuuluu myös sukkasato ja minun sadonkorjuuni tehdään Heinäladossa. Ei tosin ole mitään suurta sukkabuumia, kun ihan muut keskeneräiset työt vievät huomiota. Mutta josko sais sukat siskolle neulottua ja näyttääpä nuo poikien jalat taas kesän aikana kasvaneen, että parit n. 30 koon sukat joutuu neulomaan. Joulusukkiakin kerätään taas Kuopion alueella.

Silja

2011-07-31T17:54:00.003+03:00

Lainasin alkukesästä Pitsit puikoille- kirjan kirjastosta ja ihastuin heti Silja- hihattimeen. Langaksi valitsin Kujeen Hannan värjäämää merino, kashmir, nylon sekoitetta. Sain langan palkkioksi lankakutsuemännöinnistä syksyllä.

Tässä kuvassa väri toistuu ehkä tarkimmin, ihana semisolid värjäys.

Viehätyin mallissa näihin hihoihin, sisäinen prinsessa kaipaa taas blingblingiä ja hörselöitä.

Hihatin aloitettiin keskeltä selkää neliön muotoon ja jatkettiin sitten kohti hihoja. Ylä- ja alareuna neliöstä poimittiin mukaan reunusta neulottaessa. Ihana nerokas idea, tykkään valtavasti.

Lisäsin työhön myös helmiä, mutta ne eivät juuri erotu päällä. Toisaalta malli on kaunis näinkin, enkä välttämättä tahtoisi kovin suurta kontrastia helmien ja langan välille. Ehkä astetta tummempi vihreä olisi toiminut helmissä paremmin. Laitoin ensimmäistä kertaa helmiä neuleeseen ja luulen kokeilevani toistekin, sillä työ etenee aika nopeasti kun oppii tekniikan. Käytin pujottamiseen virkkuukoukkua.

Tästä piti tulla asuste kummilapsen rippijuhliin, mutta taisin olla liikenteessä liian myöhään kesällä, kun kaikki sopivan väriset mekot olivat menneet ja tarjolla oli lähinnä trikoisia hellemekkoja.

Onneksi huiveja on kummasti pesiytynyt kaappeihini, joten niistäkin juhlista selvittiin kunnialla. Aeolian pääsi harteille, joskin kirkossa oli niin tuskaisen kuuma päivä, että ilman huivia olisi pärjännyt hyvin.

Silja jäikin sitten vähän telakalle, kun deadlineen ei ollut tarve tähdätä, mutta valmistui sentään kesän aikana.

Lomailua

2011-07-30T21:07:00.006+03:00

Kesä on hujahtanut taas kerran liian nopeasti. Töihin paluu lähenee, enää kuukausi armonaikaa ja siitäkin pari viimeistä viikkoa käymme kahden nuorimman kanssa tutustumassa päiväkotiin ja esikoinen aloitta eskarin.

Kesällä ehdimme kuitenkin vähän lomailla. Nopealla aikataululla tuli lähdettyä Ranualle. Eläinpuisto oli mukava paikka niin lapsista kuin aikuisistakin. Ranualla eläimillä tuntui olevan pääasiassa aika mukavat olosuhteet. Kuvan saukko tosin kiersi samaa kiekkaa koko ajan vaikka sen alue näytti suhteellisen mukavalta, mutta eihän se tietysti vapautta voita.

Jääkarhut kiehtoivat aikuisia. Oli vaan niin kuuma päivä, että ne rentoutuivat varjossa.

Samoin karhu viihtyi lokoisassa asennossa.

Tällä viikolla tehtiin toinen reissu, yhtälailla muutamassa päivässä järjestetty telttaretki kotipuoleen.

Aika tyypillisesti retkeen kuului tulipaikalla makkaranpaistoa, kaakaota ja vaahtokarkkeja heti uimisen jälkeen.

Mies on opettanut pojat heittelemään uistinta ja tällä reissulla myös neiti näppärä sai kokeilla heittelyä isänsä kanssa. Kalansaalis oli hyvin pientä, mutta oli mukava katsoa, miten taitavia pojat jo ovat.
Teltta pistettiin pystyyn ihan rannan tuntumaan, harvemmin sitä saa majoittua tällaisiin maisemiin. Järvi oli tyynessä ja pientä sumua nousi iltayöstä. Kuuma teltassa silti tuli ja tuli todettua sekin, että reuman takia ei tarvitse toista kertaa yöpyä teltassa. Siitä on aika tarkkaan kymmenen vuotta kun viimeksi on miehen kanssa vaellettu ja kohta tulee se kymmenen vuotta täyteen oireilevaa selkää. Mutta päiväreissuja joltain mökiltä käsin sitten tulevaisuudessa varmaan tehdään, nyt kun lastenkin kanssa se voisi alkaa onnistua.

Viikko sitten sain omaa aikaa, kun myös nuorinkin lapsi oli ekaa kertaa kaksi yötä pois kotoa mummolassa. Sain viritettyä ompelukoneen ja saumurin ja surautin olkalaukun. Kangas on Ikeasta.

Vuoritin laukun miehen vanhoista farkuista säästetyllä takaosalla, eipähän tarvinnut ommella erikseen taskuja. Idean vuoreen nappasin törkeästi suoraan Succaplokki- blogista. Melkoista säätämistä tämä oli, eikä lähelläkään täydellistä tullut, mutta käyttökelpoinen kuitenkin. Jos joskus malttais suunnitella etukäteen, niin vois saada paremman, mutta piti saada tehtyä just silloin.

Ja olen minä neulonutkin, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Ihhahhaa

2011-07-20T10:14:00.003+03:00

Meidän perheen keskimmäistä lasta kiinnostaa ratsastaminen ja muutaman talutusratsastuksen jälkeen olen luvannut, että käydään joskus tallilla oikealla tunnilla. Kuopus 2 vuotta on kateellisena katsonut veljeään ponin ja toisella kertaa aasin selässä. "Minä ratsastan" kuuluu suusta jos telkkarissa näkyy hevosia (tai lehmiä tai lampaita, ehkä meidän pitäis lukea tytön kanssa hieman eläinkirjoja!). Mies siivoili vaatehuonetta ja kuopus nappasi käyttöönsä vanhan vauvalelun kaaret ja alkoi spontaanisti ratsastaa niillä.

Niinpä niskajumista huolimatta askartelin yhden aamun vanhojen villasukkien parissa ja tein oman ratsun.
Pienen googletuksen jälkeen löysin kivan vinkin korviksi. Sukkaparin toisesta sukasta leikkasin siis kärjen ja pistin vielä puoliksi. Täydelliset, joskin vähän isot korvat.

Tässä projektissa totesin, että ei kannata heittää mitään pois. Vanhat lasten sukat, vanhat napit silmiksi, vanhaa moharilangan jämää harjaksi, pinnasängyn irrotettava pinna, vanhojen verkkareiden nyöri ja mikä parasta, vanhojen rintsikoiden rengas (+ yksi vähän palanut sormi kun sulattelin kynttilän avulla nyöriä).

Nyt kuopus voi leikkiä vaikka "Peppitossua" ja ratsastella paikasta toiseen. Myös isoveljet ovat koeratsastaneet hevosen. Hyviä kiinnitysvinkkejä tosin kaivataan millä sukka pysyisi tuossa kepissä kiinni.

Värjäystä, merimiessukat ja kaikkea muuta

2011-06-24T15:19:00.002+03:00

Viime viikolla värjäsin lupiininkukilla. Viime kesäinen kokeilu tuotti huonosti pysyvää väriä, joten jospa tällä kertaa onnistuisi paremmin. Väri on aika pitkälti samaa kuin viimeksi, kaunis vihreä. Aluksi tuntui, että saan taas kerran sitä samaa keltavihreää, mutta on tässä nyt eroa muihin. Vasemmalla on viime kesäistä pietaryrtillä värjättyä lankaa. Keskellä lupiinilangat (ticoticoa) ja oikealla korallikanukan kuorilla värjätty lanka.

Neiti kaksi vee on tosi innokas valokuvaaja ja piti laittaa blogiin itselle muistiin mitä seuraa, kun pieni saa kävellä rauhassa kameran kanssa.

Tämä on jo sitten itse otettu kuva... Kuopiolaisten neulojien ryhmässä lupauduin minäkin neulomaan ainakin yhdet sukat Merimieskirkon keräykseen. Näistä syntyi Ma-sukat. Ohje Ullasta. Kiva kun tehdään sukkaohjeita myös paksummille langoille. Lisäsin joka puikolle pari oikeaa silmukka, että sain sukat miehen kokoon. Joku 42-43 lienee näiden koko ja lankaa kului 123 grammaa.

Meillä on ollut myös tämän viikon ajan hoitokoira. Tämä neiti A on kuopuksen mielestä ilmiselvä lammas ja kieltämättä yhdennäköisyys on huomattava. :D Neiti on espanjanvesikoira.

Jos A on lammas, on eilen meille saapunut neiti U esikoisen mielestä koira, jolla on samanlainen häntä kuin porsaalla. Niinpä Juhannusta juhlitaan varsinaisessa eläintarhassa: ajokoira, lammas ja porsas, sekä akvaario (saanko lisätä, että nämä kolme omaa tuotosta ovat puolestaan apinoita... *huoh*).

Aika mukavasti on sujunut, joskin neidit ovat pitäneet yökonsertteja, mutta eiköhän me nämä kaksi tulevaa yötä pärjätä ja sitten neidit lähtevätkin omaan kotiinsa. Lapset ovat kyllä nauttineet täysin sydämin koirien hoitamisesta ja siitä, että noita voi pitää pihassa vapaana toisin kuin ajokoiraa.

Hyvää Juhannusta blogini lukijoille!

Raparperin lehtiä

2011-06-15T12:09:00.004+03:00

Noin vuosi sitten löysin Ravelrystä Pooled Knits ryhmän ja ihastuin minulle uuteen tapaan hyödyntää monivärisiä lankoja. Sitten syksyllä liityin myös Suomen Wollmeise höperöihin. Ja IRL tuttavat tietävät mitä siitä seurasi... täällä blogissa se hulluus ei ole ihan niin selvästi ehkä tullutkaan ilmi. Raparperi oli se ykkösväri, jota lähdin hakemaan ja pitkän kyttäyksen jälkeen sain sitä twininä ja myöhemmin myös satasena.

Vasta nyt kesällä sain itsestäni sen verran irti, että uskaltauduin kokeilemaan Fall Leaves Pooling Stolea. Wenat on tässä hommassa nero ja hänen blogistaan lueskelin ohjeita ja myös tuolta ryhmästä sain paljon tietoa kokeiluuni.

Oikeastaan se olikin helppoa. Työlästä oli säilyttää neuletiheys sellaisena, että värit pysyivät pystyraidoituksena, varsinkin kun Rhabarber-vyyhdissä on vain punaisen ja vihreän sävyjä. Eiväthän ne värit toki täysin tasaisina pysyneet, mutta homma ei missään vaiheessa lähtenyt karkaamaan käsistä. Yli puolet huivista neuloinkin siten, että merkkasin aina hakaneulalla vihreän kohdan molemmissa reunoissa ja sovitin käsialaa siihen.

Wenatin vinkeissä tämä tapa suositeltiin alkuun kun mittailee montako silmukkaa huiviin tarvitaan omalla tiheydellä.

Minun huivissani silmukoita on enemmän kuin vastaavissa WM:sta tehdyissä ja käsiala löysempi. Huivissa myös yksi vyyhdin "kierto" vastaa yhtä kerrosta eikä kahta, kuten noissa Wenatin huivieissa yleisesti kai on. Tällä tavoin sain keskelle tuon kauniin vihreän osion ja huivista tuli leveämpi. Vähän lyhyenlännäksi se tosin jäi, en vaan tullut sitten ottaneeksi toista vyyhtiä käyttöön, vaikka sellainen olisi ollutkin.

Huiviin kului miltei koko vyyhti. Pari grammaa taisi jäädä neulomatta. Painoa tuli 156g ja puikot 4,5mm. Nuo WM:n vyyhdit on kyllä ihanasti kai melkein aina ylipainoisia, toisin kuin monilla muilla lankavalmistajilla!

Mallikuvio näkyy tässä, tosin pikakuvia räpsiessä tuli näköjään otettua toisesta suunnasta kuin piti. Huivi on siis neulottu tähän kuvaan nähden ylhäältä alas.

Kaikenkaikkiaan siis mielenkiintoinen projekti. Ei voi sanoa, että tämän tekeminen itsessään olisi kovin mukavaa. Vaatii aikamoista keskittymistä saada värit pysymään kurissa. Opin myös paljon siitä miten neuloessa pitsineule syö eripuolilla eri verran lankaa, nurjalla sai neuletiheyttään kiristää jonkin verran. Niin ja opettelin päättelemään ompelemalla (videolinkki). Perinteinen ylivetokavennuspäättely ei sopinut ollenkaan. Ommeltu päättely on kyllä muutenkin kätevä, reunasta tuli siisti.

Myös silmukoiden luonti on tehty eri tavoin kuin normaalisti. Opin, että silmuillen luomalla lankaa kuluu suunnilleen saman verran kuin neulotulla kerroksella.

Tämän kesän tulppaaniloisto on jo ohi, mutta muutama viikko sitten tuleva perennapenkki näytti tältä. Ystävät ja tutut: Ei tarvitse huolestua, en edelleenkään ole innostunut puutarhanhoidosta... Mies nuo tulppaanitkin istutti syksyllä ja teki viime kesänä penkin. Tälle vuodelle tuolla seassa kasvaa muutama äidiltä saatu palava rakkaus. Ja jotain muutakin siihen istutellaan aikanaan.

Firestarter

2011-05-29T13:21:00.002+03:00

Ajattelin ilahduttaa käsitöistä pitämätöntä siskoa sukilla. Hankin 1,5 mm sukkapuikot, jotta saisin neulottua myös ohuita sukkalankoja ohjetiheydellä. Ticotico passaa siskon suosikkiväreihin ja näin joskus Ravelryssä kauniit Firestarter- sukat toteutettuna juuri tästä väristä. Firestarter taas on ollut pitkään ohjekansiossa tulostettuna.

Joskus voisi kuitenkin uskoa sovituksen tulosta eikä vaan härkäpäisesti ajatella, että kyllä se pingottuu sopivaksi. Siskolla on pikkasen pienempi jalka kuin minulla, mutta ei se taida vastata sentään kokoa 33/34...

En tosin tiedä mitä tapahtui, sillä tiheys vastasi ohjetta ja silti tuli noin pikkuiset sukat. Onneksi on ystävä, jonka tyttärellä on sopivan kokoinen jalka näille sukille, joten ei jääneet vaille käyttäjää. Saa se siskokin sukkansa, sitten myöhemmin.

Kaunis malli tämä kumminkin on, tykkään erityisesti tuosta kiilan ympäri kulkevasta kierrettyjen silmukoiden jonosta. Ohje ei ollut selvimmästä päästä, mutta piti vaan tarttua puikkoihin ja kokeilla, niin aukesihan se sitten. Taisin ajatella liian vaikeasti.

Tässä vilaus seuraavasta projektista. Etenee vaan mokoma niin hitaasti, kun pitää jatkuvasti ihastella värejä ja silitellä pintaa sekä seurata että neuloo sopivalla tiheydellä ettei väritys mene sotkuksi. Langan väri ei ole kuvassa oikea neulottuna pintana, mutta kerällä aika lähellä. Tässä on raparperin värit, ihan kuin langan nimessäkin.

Saroyan

2011-05-24T11:00:00.004+03:00

Eilen oli poikien päiväkerhon kevätjuhla ja lahjoimme kerhotätiä Saroyan-huivilla. Jostain seuraamastani neuleblogista löysin mallin tavallaan uudelleen ja ihastuin tällä kertaa toteutukseen asti. Pikkasen näytti reuna jäävän rullaamaan pingotuksesta huolimatta, mutta toisaalta kun sen asettaa kaulaansa ei sillä ole kauheasti merkitystä.

Nätti malli, vaikken pahemmin perustakaan pitsikuviosta, jota pitää seurata myös nurjalla puolella. Mutta noin kapeassa reunuksessa sekin menetteli ja tulipahan tuhottua Kamenan jämiä edes vähän.

malli: Saroyan

puikot: 3mm

lanka: teetee Kamena

kulutus:46g

muuta: lisäyksiä ja kavennuksia 8 mallikertaa, suoraa osuutta 13 mallikertaa

Niin ja Kaisan Oikein nurin on nyt luettu. En meinannut malttaa nukkumaankaan, mutta pakko oli jättää aamuun loput. Kaisalta voisi kerjätä vaikka jatko-osaa, tykkäsin tosi paljon. Ehkä juuri siksi, että siinä liikuttiin niin tutuissa aiheissa ja alkoipa jostain syystä houkutella vaikka Revontulen neulominen!

Oikein nurin

2011-05-23T12:55:00.001+03:00

20 sivua takana ja olen niin koukussa. Yleensä en tykkää lukemisesta näytöltä, mutta tämä imaisi mukaansa ihan täysin. Lunasta siis sinäkin, minä jatkan lukemista sillä aikaa kun kuopus on päikkäreillä.

Värjäyskauden aloitus

2011-05-22T13:01:00.002+03:00

Korallikanukalla värjäys on nyt testattu ja kuten Ravelryn värjäysryhmästä veikattiin, oli lopputulos ihan muuta kuin punaista. Kellanvihreänrusehtavaa lankaa siis. Ei silti paha väri, vaikka aluksi tuntui, että ihan hukkaan meni koko värjäys. Kirjoneuletta tästä langasta voisi syntyä, kun yhdistelee johonkin kirkkaampaan väriin. Sopisi varmaan loistavasti vaikka Ykskyntösiin, niihin perinnemysteerisukkiin. Mutta en ehkä toista kertaa tule samaa mallia neuloneeksi.

Kuorin pataan jonkin verran kanukan oksia ja silppusin loppuja sekaan. Kuoria oli loppujen lopuksi aika vähän, mutta ihmeen paljon antoivat sataan grammaan kuitenkin väriä.

Pata oikutteli taas vetämisen kanssa samaan malliin, kiehutti kuoret vasta lopuksi, mutta tällä kertaa en kuitenkaan kiehuttanut lankojani! Jotain on opittu sentään. ;)

Jo hyvän aikaa sitten onni suosi arpajaisissa Minnan blogissa ja sain ihanaa Trekkingin käsinvärjäyttyä lankaa. Nyt vasta sain kuvattua ja esiteltyä lankani, mutta kiitos vielä Minnalle loistavasta päivänpelastuksesta. :)

Ykskyntöset

2011-05-10T15:20:00.003+03:00

Valmista tuli! Ykskyntöset eli perinnemysteerisukat Jenni Östermanin ihanalla ohjeella.

Ykskyntöset

Lanka: Gjestal Sildre, kirjailut Nallea kasvivärjättynä ja vihreää Woolia

puikot: 2mm

kulutus: 110g

koko: 39/40

Varressa tein silmukoita jäljentäen kaikki kuviot, myös ne mitkä olis pitänyt tehdä ketjupistoilla. Tykkään näistä näin tosi paljon, enkä kyllä olis osannut tehdäkään pistoja kauniisti.

Sukat istuu täydellisesti, vaikka pelkäsin että varresta tulee liian löysä. Kiristin käsialaa langan loppumisen pelossa kantalapussa ja terässä. Tuli aika peltiset pohjat, mutta onpahan nyt kerrankin napakat sukat.

Näissä sukissa olen ekaa kertaa tehnyt tiimalasikärjen, hauska yksityiskohta. Olen tyytyväinen siihen, että sain silmukat kiristettyä lyhennetyillä kerroksilla kerrankin kunnolla. En ole nimittäin yhtään onnistunutta tiimalasikantapäätä saanut tehtyä.

Äidille

2011-05-06T20:09:00.002+03:00

Äitienpäiväksi tein lapsikorun omalle äidilleni. VikkiTyylin blogissa seurasin talvella hääaiheisten korujen sarjaa ja sain sieltä idean isoäitikoruun.

Koru on tehty lumikvartsista. Siinä on pieniä lasihelmiä vaaleanpunaisessa vaijerissa väleissä. 3 vuorikristallia kuvaamassa meitä lapsia ja swarowskin vaaleanpunaiset kristallit edustavat lapsenlapsia, joita on jo seitsemän. Jos nyt veljen poppoo vielä innostuisi lisälapsiin, niin lisään sitten kristalleja tarpeen mukaan. Minulla ja siskolla on lapsiluku täynnä. ;)

Tänään kuopus sai ihanan lahjan kummiltaan. Ihastelin tiistaina rusinan kangastilauksen saldoa ja kummilapsi ilmaisi myös kankaiden olevan kuin koruja. Tänään meidät sitten yllätettiin paidalla!

Tänään myös esipuretimme lankaa ja vitsailu siitä, että keitän aina kaikki värjäämäni langat kostautui. Hiipumaan jätetty huonosti vetänyt muuripata yllätti ja tempaisi 80 asteen lämmöt yhtäkkiä kiehuvaksi. 700g keitettyä lankaa sykkyrällä siis mulle ja rusinalle. Mikä pahinta, tukikeppinä lämpömittarille ja haltijalangoille ollut korallikanukan tuoreesta oksasta tehty keppi värjäsi minun valkoisia lankoja hitusen punertaviksi.

Ei menny ihan putkeen, mutta pistin tuossa likoon kuoria ja pieniä oksia, värjätään ne valkoiset Corallot sitten ihan oikeasti lähipäivinä.

Aeolian

2011-05-05T14:04:00.003+03:00

Tässä se nyt vihdoin on, pingotettuna ja kuvattunakin.

malli: Aeolian

lanka: Wollmeise pitsilanka, väri Merlot

kulutus: 153g

puikot: 3mm

Tätä oli ihana neuloa, jopa monen kammoamat nypyt oli minusta aika helppokin tehdä. Helmiä en neulonut sekaan, ei oikein ollut riittävää määrää sopivia ja oli hinku päästä vihdoin aloittamaan. Täytyy joskus kyllä kokeilla helmienkin lisäämistä, mutta luulenpa että vaihdan mallia, vaikka Aeolian onkin aivan ihana huivimalli.

Perinnemysteerisukkien kakkosvihjekin valmistui, molempien sukkien osalta, ja tulostin myös tänään ilmestyneen kolmosvihjeen, mutta sitä en ole vielä kunnolla aloittanut. Vähän sentään vilkaissut ja huomannut, että kärjessä saan opetella uuden tekniikan, kunhan sinne asti päästään.

Langan riittävyys epäilyttää ja siksikin jätin kakkosvihjeestä yhden mallikerran verran vartta tekemättä.

Puikkopussi

2011-04-21T18:43:00.004+03:00

Muutama päivä sitten tartuin härkää sarvista, kaivelin ompelukoneen ja saumurin esille. Langoitin saumurin uusiksi, jotta sain mieleistä jälkeä. Neiti piakkoin 2 vee oli säätänyt pikkasen juttuja ja sai ompeluhalut nollaan säädöillään. Ompelin koirankutaleelle uuden patjan päällisen. Edellisen se repi reikäiseksi kynsillään ihan muutamassa päivässä. Nyt laitoin farkkua (palanen adoptoitu Rusinan varastoista) ja silvoin pikkasen liian pieneksi osoittautuneen palan kaveriksi omat vanhat risat farkkuni. Ei siis kannata heittää mitään pois, kun joskus voi vaikka tarvita! Sattuneesta syystä ei kuvia tästä taiteellisesta luomuksesta...

Toinen ikuisuusprojekti on aloitettu ties milloin. Tehty todella pätkissä ja kiukuspäissäni jätin hautumaan kun "ei tässä mitään nuppineuloja tarvii" sai taskut todella vinoon. Eipä ne millilleen suorat ole nytkään, mutta siedettävät. Pyöröpuikoilla on koti vihdoin! Ehkä taskut olis voineet olla vähän suuremmat, mutta kyllä tämä toimii silti. KnitProt jäivät vielä ruikuttamaan muualle, mutta melkein kaikki muut asuvat täällä.

Tämä onkin oikein ufo-postaus, sillä pienet lapaset on aloitettu hamsterikuussa eli helmikuussa. Nyt viimeistelin tämän 20 gramman urakan. Miten ne lapaset onkin vastenmieluinen projekti mulle, kumma juttu! Lanka tietysti loppui kesken ja pistin sitten veriseitikillä värjättyä sukkalankaa peukaloihin. Eiköhän nuo neidille vältä.

Ravelryn perinneryhmässä alkoi mysteerisukka KAL ja sen ensimmäisen vihjeen neuloin tänään samantien valmiiksi. Tai no toinen sukka on aloittamatta, mutta ehtiihän tässä vielä. Lankana on Gjestal Sildre sekä kasvivärjättyä Nallea veriseitikkipadasta. Kahta muuta väriä tähän vielä tulee kirjailujen verran. Vihreää (josta en tiedä mitä on) ja ruskeaksi taittunutta aronialla värjättyä Nallea.

Terve, ja kiitos kaloista

2011-04-17T19:21:00.002+03:00

Shoppasin joku perjantai taas Wollmeisella. Ekaksi tuntui ettei ylläripussista jäänyt kotiin minulle mitään, mutta kaksi pötköä jätin. Sinistä! Ihanaa sinistä, joka on varsin kummallista, sillä siitä on aikaa kun olen pitänyt sinisestä. Toinen jäänyt lanka oli kirkkaan vihreää, vähän keltaiseenkin vivahtavaa. Ei suosikkini sekään ja oli hetken myynnissäkin, mutta onneksi ei kukaan ostanut Wasabia. Sininen on koekaniini, jolle en ole keksinyt varmaa nimeä. Mietin Jacuzzin ja Blue Curacaon välillä.

Keskimmäinen kurkki lankapussiin ja aloitti varovaisen tiedustelin. Kuule äiti, olisko tuo sininen semmoista lankaa, että siitä voi neuloa sukat? Neulojan lapsi, kun tietää ettei kaikki langat sovi sukiksi! Ei voinut olla heltymättä pienen pojan pyynnön ääressä. Keskimmäinen on kova kalamies, joten esittelin Mariannin Who ate the fish-sukkien kuvat. Kelpasi kuulemma, vaikkei ollutkaan keltaista tai oranssia.

Lankalenkit varpaissa epäilytti, joten tein kuviot vain varteen. Kivat tuli! 55g lankaa ja 2,25mm puikot. Kolmen päivän projekti. WM-neuloutuu selkeästi itsekseen. Tai ainakin melkein.

Sinisessä meressä ui viininpunaisia ja vihreitä kaloja, kissojen pyydystäminä. Nuo nuolimaiset tulkkasin ruodoiksi ja se herätti pojissa suurta hilpeyttä. Ylimmät kuviot on tehty monivärisestä Gazpachosta, mutta ei näköjään kuvissa juuri erotu värien vaihtelu

Pientä kasvunvaraa tein sukkiin ja toivoa sopii ettei kesällä tapahdu taas hurjaa kasvuspurttia jaloissa.

Emma kehui mittatilauspolvareiden ohjetta ja sainkin opeteltua kunnolla miten tehdään ranskalainen kantapää kärjestä aloitettuihin sukkiin. Tykkään! Vähän matematiikkaa lainasin täältä.

Se Aeoliankin on valmiina ja jollain tapaa pingotettu. Mutta en ole tyytyväinen kuviin ja luulen, että pingotan reunusta uusiksi, kunhan saan ostettua lisää nuppineuloja. (Eikä kerrota miehelle että pingotin huivin meidän sängyssä ja seuraavana aamuna löysin yhden neulan pystyssä oman tyynyni alta... hups!)

Otsikkoa ihmetteleville tarjoan Wikipediaa.

Aurinkoinen aamu

2011-04-13T15:06:00.002+03:00

Tänä aamuna mentiin ulos ilman aamupalaa. Oli kiire hangelle. Ehdin jo ajatella, ettei tänä vuonna päästä hankiaisille ollenkaan. Normaalisti kun maaliskuu on ollut SE kuukausi. Mutta kantoi se hanki äitiäkin ja pieniä innokkaita. Juoksivat ja touhottivat, olipa mukava aamu. Yöllä oli ollut viitisen astetta pakkasta. Aamupalakin maistui mukavasti ulkoilun jälkeen.

On täällä neulottukin. Mytty on vailla kahdeksaa viimeistä kerrosta. Silmukoita on aika monta kerroksellaan. Aeolian - vihdoinkin puikoilla ja valmistuu aika vauhdilla. Wollmeisessa on joku ihmeellinen taika!

5 $ in Paris

2011-04-01T17:44:00.004+03:00

Etsiskellessäni erilaisia raidoituksia neuletakkia/-paitaa varten muutamalle Wollmeise-vyyhdille törmäsin 5$ in Paris-paitaan. En ole koskaan oikein tajunnut lyhythihaisten neuleiden päälle, mutta muutamat versiot tästä mallista kolahtivat ja pari vuotta hyllyssä marinoituneet Kamenat eivät halunneetkaan enää tulla Ilmariseksi, vaan kiilasivat projektijonossa ykköseksi.

Ei uskoisi miten nopeasti tämä valmistui 2mm puikoilla. Kolmisen viikkoa meni ja osan aikaa siitä sairastinkin kunnolla. (Edellisessa postauksessa mainittu tautikin selvisi, mykoplasmahan mulla lymysi. Oikea lääkitys tepsi, joskin välillä vielä vähän yskittää)

Melkoista säätämistä tämän neulominen oli ohjetta huomattavasti ohuemmalla langalla. Mutta sovittelin ahkeraan. Epäusko meinasi iskeä hetkeksi, mutta pingotus pelasti taas kaiken ja koosta tuli aika sopiva. Ehkä olisi voinut pikkasen isompi olla, mutta toimii kyllä käytössä hyvin.

On varmasti sopiva vaate, kun syksyllä palaan töihin. Ei tule liian kuuma, sillä neule painoi vain 175g, mutta suojaa tämä niskahartiaseutua, kun näpyttelen joskus vähän liiankin tehokkaasti ilmastoidussa toimistossa tietokonetta.

Nyt vaan pitäisi keksiä mihin käyttäisi loput Kamenat. Varasin Ilmariseen 600grammaa tätä lankaa, mutta kaipa sekin käyttötarkoitus joskus selkenee.

Enkä minä sitä WM-takkia ole saanut aloitettua, mutta pitsihuivin toisesta WM:sta kylläkin.

Flunssakuu

2011-03-12T12:03:00.002+02:00

Hamsterikuu vaihtui flunssakuuksi. Lapset ja mies ovat selvinneet suht vähällä (paitsi keskimmäiseltä paljastui penisilliiniallergia), mutta minä olen sairastanut siitäkin edestä. Kuumetta ei tietenkään, mutta kaikkea muuta mukavaa. Jostain pitää kuitenkin repiä huumoria ja jos ei muusta niin sitten vaikka possulääkityksestä.

Menin valittamaan järkyttävää kurkkukipua ja poistuin lääkäristä Tamiflu-resepti kourassa vähän hämmästyneenä. Söin tuon lisäsi myös kuurin penisilliiniä ja kurkkukipu katosi, mutta tilalle saapui yskä, joten maanantaina tie käyneet taas terveyskeskusta kohti.

Sattuneesta syystä ei kamalasti tässä kuussa ole neulottu. Hamsteroinnin loputtua pidin viikon tauon ja tein sitten loppuun tyttärelle sukat. Ensi syksyksi piti tulla, mutta jollei neidin jalka kasva huimasti, odottelemme ehkä kuitenkin seuraavaa syksyä. Ai niin, lapasethan näistä piti tulla oikeasti, mutta muutin suunnitelmaa kesken matkan.

Lankana Hjertegarnin Sock 4 ja Regia 4 fädig. Aika pirtsakkaa lankaa tuo jälkimmäinen ja vaikken edes yrittänyt, sukan teristä tuli lähes identtiset siitä huolimatta että toisessa varressa aloitin kerän ihan eri kohdasta väriliukua.

Hamsterikuussa syntyi myös muutama sytomyssy lasten koossa.

Viimeisin repäisy puolestaan oli Mambosta neljässä vuorokaudessa neulottu Iced. Pistin sen tänään pingottumaan kunnolla, josko tuo helma vähän asettuisi ja voisi ottaa jonkun kuvan päälläkin. En viitsisi millään purkaa kaulusta. Kotitakkina välttää noinkin, mutta kyllä silti vähän riepoo.

Vielä yksi hamsterityö. MacPalmikkoneuleesta jäänyttä Naganoa ja kynsikkäät mielelle entisten tilalle. Hamsterikuun saldo ekaa kertaa siis yli kilon, joskin paksulla langalla neulominen tuntui aikamoiselta huijaukselta.

Ai niin, ei mulla sitä possutautia ollut eikä onneksi mitään muutakaan virusta näytteistä löytynyt. Ärhäkkä nielutulehdus kuitenkin.

Baktus

2011-02-15T13:10:00.003+02:00

Edellisen postauksen hatulle tekaisin kaveriksi Baktus-huivin.

Lisäsin tähän kiinnityssysteemiksi pienen napin ja tein Will I Be Prettyn ohjeesta löytyvän pienen kukkasen napinläven viereen. Kukan terälehtien määrän pudotin viiteen.

Huivista tuli melkein kauluri tällä tavalla. Tästä tuli oikeasti kiva ja Baktuksen suosiotakaan ei tarvitse ihmetellä. Ilman nappiakin tämä nimittäin asettuu kivasti kaulalle. Pienillä töillä etenee hamsterikuu, tämä vei lankaa 48 grammaa.

Sain myös innokasta neuleapua tässä projektissa. Ainakin puikkojen heiluttelussa.

Hyvää ystävänpäivää!

2011-02-14T16:57:00.002+02:00

Sain niin herkullisen ja aiheeseen sopivan kortin, että pakko jakaa se myös blogini lukijoiden kanssa. Hyvää ystävänpäivää siis!

Veera Välimäki KAL

2011-02-13T15:38:00.004+02:00

Hamsterikuulle sattuikin monta KALia tai muuten aikataulutettua neulomista. Suomen Wollmeise-höperöissä neulotaan Veera Välimäen suunnittelemia neuleita ja luonnollisesti Wollmeisesta.
Pitkän pähkäilyn jälkeen valitsin langaksi Little Things- myssyyn WD Gazpachon (twiniä) ja se oli nappivalinta. Raidoittu kauniisti ja tasaisesti niin reunuksessa kuin sileällä neulotussa osassa.

Tykkään tästä kovasti, mutta se ei ole mikään paras pipo kahdenkympin pakkasiin ja viimaan. Pakko oli mennä ulos, että saisi vähän valoa kuviin. Lisäksi upposin tietenkin hankeen, koska ainoa kohta mihin tällä tontilla tuli suoraa auringonvaloa vaati kiipeämisen penkalle.

Tässä tulee vähän hippiolo, jos hiukset asettelee sopivasti. Mattimyöhäinen neuloo parhaillaan tälle kaveriksi Baktuksen, siis sen jonka kaikki muut tekivät viime vuonna tai aiemmin!

Kevättä odotellessa siis.

Tämä oli myös ensimmäinen Wollmeisesta neulottu työ. Alan ymmärtää entistä enemmän miksi ihmiset hurahtavat tähän lankaan. Välttämättä en ehkä tykkäisi pinnasta sukkina, mutta neuletakkina ehdottomasti. Sellainen onkin jo suunnitteilla.

Kalakukko KAL

2011-02-12T16:50:00.005+02:00

Ravelryn Kalakukko puikoissa - ryhmässä on käynnissä KAL, jossa neulotaan jotain ryhmään kuuluvien neulojien suunnitelemaa työtä. Valitsin TiiQ:n Will I Be Prettyn, joka menee KYSin lasten syöpäosastolle jossain vaiheessa.

Myssy on hyvin marinoitua The Cotton Gardenin Ericaa. Kulutus ~~33mm~~ puikoilla 42g tais kumminkin olla 3mm! . Testasin omilla lapsilla ja parhaiten asettui 6 vuotiaan päähän, kuvassa mallina kuitenkin 1v8kk.

Tykkään kovasti tästä mallista ja tuo virkattu kukka on myös hirmuisen kaunis.

Kati heitti haasteen. Seitsemän asiaa minusta. Piti kaivella vanhat postaukset esiin ja todeta, että aika monta juttua olin ehtinyt kertoa, jonkun kahteen kertaankin.

1. Marin postasi äskettäin elokuvissa käynnistään. Tämä tuli heti mieleen haastetta pohtiessa. Minä nimittäin olen viimeksi käynyt leffassa joskus 2002 tai 2003. Silloin asuimme vielä pk-seudulla ja opiskeluaikaan oli paremmin aikaa ja intoa sekä kunnon teatterit, mutta ei sitä silti kovin usein tullut harrastettua sielläkään. Enkä voi sanoa, että hirveästi kaipaisin. Ensinnäkin pitkästyn tosi äkkiä. Elokuvan pitää olla hyvä, että sitä jaksaa katsoa. Toiseksi selkäni ei kestä istumista samassa asennossa kovin pitkään ja kolmanneksi en pidä siitä, että äänenvoimakkuus on niin kovalla. Baby Biot sopisi varmaan loistavasti minulle, ihan ilman vauvaa!

2. Iltalehdet boikottiin. En lue iltapäivälehtiä ja tähän sitten klassinen PAITSI jos. Eli luen jos joku linkkaa ketjun vaikka forumilla ja asia kiinnostaa, mutten lue oma-aloitteisesti, jos ei ole todella hyvää syytä. Työssäni olen riittävän monta kertaa joutunut antamaan lausuntoja lehdille ja todennut, että ne kirjoitetaan erityisesti keltaisessa lehdistössä ihan miten sattuu. Miksipä siis mikään mitä siellä väitetään ihmisten sanovan pitäisi sen paremmin paikkaansa. Ei ehkä enempää tästä, muuten nousee ärsytys liian korkeaksi.

3. Kova musiikki ärsyttää, ks. kohta 1. Mies isontaa ja minä pienennän niin autoradiota kuin telkkariakin, voitte vaan kuvitella. :D Samaan sarjaan menee myös omien lapsien kiljuminen ja karjuminen, niistä vaan puuttuu se tehokkain äänenvaimennin.

4. Aiemmin kerroinkin jossain meemissä, että olen puhelias. Minulla on myös ärsyttävä tapa olettaa, että keskustelukumppani tajuaa asiani vaikka se itse avainsana jää sanomatta. Mies saa kärsiä tästä erityisesti, kun kerron sen avainsanan lauseen lopussa - jos muistan! Ei tuo ole vielä viidessätoista vuodessa oppinut ajatuksia lukemaan ihan kunnolla. :D

5. Edelliseen kohtaan viitaten, miehen kanssa olemme toistemme ensimmäiset ja ainoat seurustelukumppanit. Tarina alkoi melkein 15 vuotta sitten lukion vanhojenpäivän aikaan.

6. Kohdasta neljä myös toinen aasinsilta. Olen auttamattoman hajamielinen ja huonomuistinen. Lyhyeen muistiin kykenen kyllä tallentamaan asioita opiskelemalla, mutta jos kerroit minulle jotain vaikkapa puoli vuotta sitten, en taatusti muista sitä.

( Huh, mitähän vielä uskaltaisi paljastaa, alan vaikuttaa ihan oikeasti tosi oudolta tyypiltä...)

7. Vaikka olenkin huolimaton ja hajamielinen, kykenen tekemään monta asiaa yhtä aikaa. Samalla voin lukea lehteä, laittaa ruokaa, leipoa ja ruokkia lapset tai käyttää pienintä potalla. Tämän tosin taitaa hallita kaikki pienten lasten äidit.

Heitän tämän eteenpäin kiolle, Merithille, rusinalle, Emmalle ja Distant Knitterille.

Testineulontaa osa X+1=valmis!

2011-02-07T10:14:00.003+02:00

Tästä kimaltelevasta vyydistä syntyivät nämä.

Serpentine Socks (Wendy D. Johnson: Socks from the toe up). Kirjassa on muutamia paksummille langoille suunniteltuja malleja ja tämä on yksi niistä. Mallikerta on niin lyhyt, että helposti tästä saa muokattua kauniin mallin myös ohuemmille langoille.

Oman käsialani tuntien ja itseasiassa jopa mallitilkun neulottuani tein nämä ihan ohjeen mukaisilla silmukoilla keskimmäisessä koossa. Jälkikäteen voisi viisastella, että olis tähän voinut vielä nelisen silmukkaa lisätä, jotta pitsineule ei aukeaisi ihan noin paljon.

Jätin varresta takaosan pitsin pois, tykkäsin niin kovin tuosta langan hienoisesta värivaihtelusta, että halusin sen näkyvän paremmin. (Ja ihan pikkasen laiskotti vääntää pitsiä...) Varteen lisäsin pari silmukkaa, että nämä hyvin muodostuneet pohkeet mahtuvat mukaan. Näitten lisäysten vuoksi muokkasin myös resoria mieluisekseni noudattelemaan pitsikuvion oikeita ja nurjia.

Kivat tuli, sääli että kuvat ei tee taaskaan oikeutta värille tai mallille. Mutku se kuvausassistetti on työmatkalla ja itselaukaisimen käyttöä rajoitti oman on off-flunssan lisäksi tuo pikkuneiti, joka nytkin tonkii laatikoista käsityötarvikkeitani. Lähden siis tarkistamaan minne katosi neulatyyny ja saanko kerittyä kesän värjäyksiä varten pasmalangoiksi varatun puuvillalangan jämän taas kerälle!

MacPalmikkoneule - vihdoinkin!

2011-02-05T17:12:00.006+02:00

Tammikuun lopussa valmistui viime huhtikuussa aloitettu projekti. MacPalmikkoneuleeseen ihastuin jo vuonna 2006, kun näin sen Tupasvillaa- blogissa. Tulostin ohjeen onneksi jo silloin talteen, nythän kyseistä blogia ei enää ole. Hupparin ohje sen sijaan löytyy arkistosta, ilman kaaviota tosin.

Lankojen ostamista mietin pitkään. Silloin pinnalla ollut petrooli Wool katosi kaupoista Novitan tyyliin liian nopeasti. Lankamaailma Nordiasta hankin sitten Gjestalin Naganoa kokonaisen kilon. Nyt kun vain muistaisi, että lanka ei ole konepestävää, vaikka vyöte tuossa erässä niin virheellisesti sanookin. Ikävä kyllä lanka näyttää jo pienen kostutuksen jälkeen vähän pörhöttyvän, harmi jos huopuu heti käytössä.

Ohjeen koko oli S ja Wool aavistuksen paksumpaa kuin käyttämäni lanka (sen seikan tajusin kylläkin vasta ehkä hihoja tehdessä...). Lisäsin muistaakseni nelisen silmukkaa etu+takakappaleeseen ja luotin, että löysä käsialani pelastaa loput. Niin pelasti, tästä tuli oikeasti sopiva.

Lankaa kului 650g, kolmosen puikoilla neuloin, paitsi resorit 2,5mm. Ihan ei voi laskea, että työhön olisi mennyt kymmenen kuukautta, sillä neule lepäsi parisen kuukautta kesällä muiden töiden ja helteen vuoksi koskemattomana. Ja onpahan tässä välissä jokunen muukin neule ehtinyt syntyä.

En halunnut ihan niin lyhyttä, joten lisäsin pituutta helmaan yhden salmiakkikuvion verran. Saman tein hihoissa ja vaikka ne aluksi tuntuivat aika pitkiltä, niistä tuli ihan sopivat pingotuksen jälkeen. Inhoan liian lyhyitä hihoja ja minulla on suhteellisen pitkät kädet.

Neuloin tämän ohjeesta poiketen hihansuihin saakka yhtenä kappaleena ja vältyin taas sivusaumojen ompelulta. Hihojen istuttaminen ahdisti, mutta tällä kertaa voin sanoa että onnistuin! Ei ehkä täydellisesti, mutta hyvin kuitenkin. Samaten nappilistasta tuli aika siisti.

Tässä kuvassa väri on ehkä lähinpänä totuutta. Vedenvihreäksi sanoisin sitä, missään tapauksessa ei ole sininen, mutta ei petroolikaan.

Puunapit on ostettu Karnaluksista ja tykkään niistä kovasti. Ovat oikeastaan aika lähellä omien hiusteni väriä. Kuvissa ei näytä tietenkään miltään, kun yritin säätää värejä langan vuoksi.

Tämä kuva on omistettu armaalle miehelleni, joka kehuja kerjätessäni purskahti nauruun ja totesi, että näytän ihan pikaluistelijalta. Siinä vaiheessa takissa ei olleet vielä hihatkaan paikallaan, mutta mielikuva oli kyllä osuva. Näytin silti kansainvälistä käsimerkkiä...

Testineulontaa osa X

2011-02-02T14:46:00.002+02:00

Hanna Kujeelta kyseli Kalakukko puikoissa, josko löytyisi innokkaita uusien sukkalankojen testaajia. Pitihän sitä tietysti rynnätä mukaan.

Kuje on lähilankakauppani ja palvelu on loistavaa, sillä vakioasiakkaan (köh) värimieltymyksetkin on tiedossa. Vihreä lanka on kaunista, ihan minun väriäni. Metallin kimallus vähän yllätti, mutta neulottuna se näyttää oikeastaan aika mukavalta. Eikä se tunnu rasittavan sormiakaan, vaikka aluksi arvelutti näillä pykineillä sormenpäillä siihen koskea.

Aloitin siis sukat Lankahamstereiden merkeissä eilen. Aamulla klo 7.20. Neuloin onneksi sentään vain yhden sukan alulle, totesin, että pari silmukkaa lisää ei tekisi pahaa. Purin parikymmentä kerrosta ja lisäsin silmukat. Neuloin myös toisen sukan samaan vaiheeseen ja pääsin hyödyntämään magicloopia täydellä teholla.

Osaan keriä langan siten, että se juoksee myös kerän sisältä. Tai niin luulin. Koskaan aiemmin ei ole käynyt niin, että langa on jumissa. Olen tehnyt monella tavalla, ihan sormilla pyöritellen ja toisaalta käyttäen pientä pahvirullaa apuna. Ei ongelmia. Mutta jopas nyt jumitti. Ja tietäähän sitä mitä tällä sisulla saa aikaan. Naps ja poikki.

Neulotaan sitten yksi kerrallaan. Ei sitä langanpää enää kerän uumenista saa kaivettua esiin. Paitsi että taidan katkoa uhallakin kantapään kohdalla langan tuosta ekasta ja jatkaa toista. Ei niistä muuten tule samaa paria, jos työ jatkuu yhtä hienosti.

Olisko edellisestä testineulonnasta kannattanut oppia, että testineulominen ja minä ei sovita yhteen? Vai olisiko surkeilla yöunilla vaikutusta asiaan, tai yskivillä lapsilla. Tuo räkäisin niistä nukkuu muuten vihdoin kuvassa taustalla. Nukahti vasta normaaliin päiväunilta heräämisaikaan. Ei tarvinne kertoa, että äidillä on pinna pikkasen tiukalla.

(Ja ei, periksi ei anneta, eikä masennuta, mutta joskus pitää saada jurnuttaa.)

Testineulontaa osa 2

2011-01-26T12:54:00.002+02:00

No nyt se onnistui! Kyseessä on Villapallon suunnittelema Polku-myssy, jonka sain testineulottvaksi. Ohje julkaistaan myöhemmin Villapallon blogissa.

Lanka on Adriafilin Merinoa, joka on Ravelryn mukaan jo lakkautettu laatu. Myssystä tuli sopiva vajaa 2 vuotiaalle, kun laitoin langan kaksinkertaiseksi ja tein 5mm puikoilla. Vähensin 7 silmukkaa eli jokainen iso palmikko kapeni yhdellä ja vaihdoin myös kierretyt silmukat tavallisiin. Korvaläpät ovat tytölle pitkät, mutta toimivat leuan alle kiinnitettynä oikein hyvin.

Lanka oli jännän tuntuista, minusta jotenkin liukasta tai oikeastaan niinkuin siinä olisi lanoliinin tuntua. Käsinpestävä tuo lanka onkin, mutta ei se kuitenkaan lanoliinille tuoksunut. Ehkä sama liukkaus kuin Novitan Purossa, mutta tämä on selvästi tiukempi kierteinen lanka.

Ärsytyksiä

2011-01-25T18:18:00.004+02:00

Miia-Rebekalla oli niin hauska postaus aiheesta Mikä neulomisessa ärsyttää?, että oli pakko postata ihan oma teksti samasta asiasta.

1. Ehdoton ykkönen on saumojen ompelu. Kun ei osaa siististi eikä ennenkaikkea viitsi opetella siististi. Ihailen siis ihmisiä, jotka neuloo lukemattomia paitoja ja nimenomaan panostaa viimeistelyyn.

2. Hyvänä kakkosena on langanpätkien päättely. Ei tätä tarvitse perustella, eihän? Tähän sisältyy myös solmuiset lankakerät. Enemmän kuin yksi per kerä on minun rajani ärsytykseen.

3. Silmukoiden poimiminen kantalapun sivusta. Miten noin pieni homma voikin ärsyttää niin paljon? Kummallista. Ei se ole vaikeaa ja sen osaan tehdä siististi, mutta silti. Onneksi teen sukat aika usein kärjestä aloittaen nykyään. Silmukoiden poimiminen nappilistaa varten ansaitsisi melkein oman kohtansa.

4. Hiusten tarttuminen neuleeseen. Mulla on pitkät ja paksut hiukset, jotka irtoilevat joskus enemmän joskus vähemmän. Yleensä enemmän, mutta silti niitä riittää aina vaan. Hiukseni ovat myös liukkaat ja niiden irottelu neuleesta on rassaavaa.

5. Töiden aloittaminen. Uskokaa tai älkää. Mulla on melkein aina jotain säätämistä valitusta mallista, jos ei muuta niin eri lanka tai erilainen neuletiheys. Laskeminen ja mallitilkku ärsyttää suunnattomasti, enkä sitä mallitilkkua viitsi kovin usein tehdä, ainakaan huolella. Kesän KYH oli suuremmoinen saavutus minulle, vaikka työt olivatkin tosi pieniä.

Huh, tulipas paasattua, voisi kohta jo kuvitella etten nauti harrastuksestani ollenkaan. Olisipa hauska lukea teidän muidenkin listoja.

Huippumalli haussa - vai miten se oli?

2011-01-24T14:44:00.002+02:00

Blogissa saatetaan lähiaikoina nähdä isompi valmistunut työ. Sikälimikäli neiti ei varasta tätä talvitakikseen. Ikuisuusprojektiksi muuttuneen MacPalmikkoneuleen hihat ovat valmiina, joten kunhan päättelykeiju käy kylässä ja joku poimii ne vajaat 500 silmukkaa nappilistaa varten, kauan haaveissa ollut työ valmistuu.

Lehmänkauppoja

2011-01-22T14:00:00.001+02:00

Rusinan blogissa näin ihanat kalenterikannet. Piti heti kysellä, josko saisin omat. Niinpä tein silmukkamerkkisetin vaihtariksi ja sain kannet.

Ihan täydelliset ja ihanat ja nämä on vielä Rusinan omista varastoista. Pääsin siis herkkuapajille! (Vältyin myös tappelemasta oman ompelukoneen ja saumurin kanssa.)

Tammikuussahan voi vielä vallan hyvin esitellä joululahjansa. Sain siis krappia, viinikiveä ja kokenillia ensi kesää varten. Nämä oli pakattu jouluiseen itse ommeltuun kangaspussiin, jonka pistin jo odottamaan uusiokäyttöä ensi vuotta varten. Mutta se pussi saa kulkea kyllä perheen sisällä, on niin hieno.

Toiseen suuntaan pistin yhden vyyhdin Wollmeisea ja näyttäis siltä, että tartutin samalla orastavan kuumeen...

Testineulontaa osa 1

2011-01-22T11:18:00.003+02:00

Aina ei voi onnistua (huomaa myös nuken kauhistunut ilme).

Itselle muistiin: Sovita ajoissa, äläkä neulo härkäpäisesti loppuun.

Ensi kerralle lanka kaksinkertaisena ja vähän enemmän malttia. Uutta yritystä sitten vaan. Pienet työt valmistuu onneksi nopeasti.

Vuoden ekat

2011-01-14T12:41:00.002+02:00

Mitäs näistä nyt sanois?

Perussukat esikoiselle

kulutus: 45grammaa

lanka: Zitron trekking XXL

puikot: 2,5mm

muuta: suutarin lapsella on taas kengät tai siis sukat

Järkyttävää että lapsellani jo noin iso jalka ettei sukka valmistukaan ihan itsekseen, mutta onhan se jo 6-vuotias!

Leivinuunissa

2011-01-13T14:11:00.002+02:00

Tiistaina lämmitin uunia. En minä tavallisesti näin paljon häärää, mutta joskus viiraa päästä ja saa jotain muutakin aikaiseksi kuin sitä perusmättöä. Ikuistin siis kuviksi. Kuvaamatta jäi riisipuuro, jota syötiin sopan kanssa.

Tänään sataa lunta ja pojat ovat kerhossa. Pienin nukkuu päiväunia. Äiti tuoksuttelee lankaa (postipäivä!) ja yrittää tulla sinuksi uuden läppärin kanssa.

Jouluiloa

2010-12-23T16:31:00.002+02:00

Valoisaa Joulunaikaa kaikille blogini lukijoille ja Onnea Vuodelle 2011!

Joulujuttuja

2010-12-20T14:16:00.004+02:00

Joskus aikanaan jo pistin muistiin Tikrun tekemät omppupaidat ja nämä paidat tein poikien kerhotädeille. Otin vähän suuntia tästä ohjeesta ja sovelsin loput. Sormikaspuikoilla oli muuten helppo aloittaa tämmöinen pikkuprojekti (enkä välttämättä olisi uskonut että 5mm sormikaspuikkoja tulee käytettyä, mutta tuo 5 euron setti olikin enemmän kuin tarpeen jo nyt). Lanka on Alafoss Lopin jämiä, joten ei tule omenoillekaan kylmä! 31 grammaa pienentyi lankavarastokin.

Tuohon sivupalkissa näkyvään reiluun kolmeen kiloon taitaa vuosikulutus jäädä. Hyvästä aikeesta huolimatta turnauskestävyys ei nyt riitä McPalmikkoneuleen viimeistelyyn vaan hihoissa ollaan yhä.

Samassa kerhossa oli taas askarreltu ja kotiin tuotiin nämä hupaisat tonttuherrat.

Saimme myös kaksin kappalein ovikoristeita. On se vaan hyvä, että edes lapset osaa askarrella tässä perheessä. Äidillä on niissä jutuissa peukalo keskellä kämmentä. Tosin onhan ne edellämainitut kerhotädit aika lailla auttaneet ainakin nuorempaa poikaa, mutta hienoja ovat silti.

Jouluikkuna

2010-12-14T12:54:00.003+02:00

Viime vuotiseen tapaan tein jouluikkunan. Heti adventin aikaan alkoi kuului pientä painostusta, milloin ikkuna tehdään, joten hyvin oli poikienkin mieleen asia jäänyt.

Tänä vuonna sain apua, sillä kuopiolaisten neulojien pikkujouluissa paketistani kuoriutui kaksi ihanaa tonttua. Mimmi oli ne sinne laittanut makean ja

lankaisan sisällön kanssa.

Sattumalta myös miehen viime vuonna tekemät sukset saivat juuri sopivan käyttäjän. Noiden

tonttujen kengät kun käyvät millilleen suksen siteisiin kiinni!

Pojat harmittelivat, kun ei poikatontulla ollut muuta tekemistä kuin ihastella tytön sujuvaa hiihtoa. Ehdotin miehelle josko tekisi tontulle sopivan vanhan ajan kelkan ja sain melkein samantien tämän hienon kelkan.

Jouluikkunoista pitävän kannattaa taas vierailla Villapallolla ensimmäisen ja toisenkin kerran.!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

2010-12-06T16:02:00.002+02:00

Tässä blogissa ei näytetä tunnelmallista kuvaa lipusta tai kynttilöistä tai kukista. Sen sijaan tarjolla on sotilaallisempi kuva koneesta, jollaista ei ihan joka päivä näin läheltä pääse katsomaankaan.

Itsenäisyyspäivän paraati on tänä vuonna Kuopiossa ja kävimme lasten kanssa kalustoesittelyssä torilla. Esikoinen suostui poseeraamaan, keskimmäistä ei kuvassa oleminen kiinnostanut ja nuorin paleli vaunuissa, vaikka oli topattu tukevasti. Varsinaisen paraatin katselemme sitten televisiosta. Harmi kyllä Hornet oli ainoa kone, jota pääsi katsomaan. Sää esti helikoptereiden esittelyn, mutta mukava päivä silti.

Lace Rib Knit Shrug

2010-11-29T14:25:00.003+02:00

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineelle! Ihan jokainen niistä lämmittää mieltä. Suru väistyy aikanaan, eikä lasten kanssa touhutessa ehdi kauheasti miettimään mitään ylimääräistä. Ehkä hyvä niin.

Syksyllä ostin TiiQ:lta kasvivärjättyä villapellava-lankaa. Rouheat langat odottelivat aikansa, kunnes kertoivat haluavansa Lace Rib Knit Shrugiksi. Ohjeen olin laittanut Ravelry-jonoon aikoja sitten.

Lanka kului miltei kokonaan, noin 200g sitä meni. En neulonut kaulukseen resoria, koska lankaa ei ollut enempää ja toisaalta huomasin, että malli toimii ilmankin. Hihansuutkin on modattu oman maun mukaan ( ja purettu kertaalleen pingotuksen jälkeen), muuten noin suunnilleen noudatin ohjetta.

Niin ja se väri, tiilenpunainen sanoisin. Ei varmaan tarvitse kertoa ettei se erotu kuvissa oikein. Ensimmäinen on lähempänä todellisuutta.

Hihatin onkin tarpeellinen lämmittäjä pakkaslukemien kiristyttyä kahdenkympin paremmalle puolelle. Suht paksu lanka tuntuu yllättävänkin lämpimältä, eikä sen karheus ainakaan vielä ahdista niin paljoa, että olisi uittanut hihattimen lanoliinissa.

Kuva on räpsäisty tänä aamuna pikaisesti parvekkeen oven välistä, ei huvittanut mennä ulos asti. Paitsi kävin viemässä pojat kerhoon pikkuneidin kanssa. Mieluummin tosin kunnon pakkaset kuin viime viikon viima!

Venla

2010-11-18T09:42:00.001+02:00

2001-2010

Minulla on sinua niin ikävä.

Halla

2010-11-06T13:16:00.005+02:00

Jonkin mutkan kautta satuin löytämään Ionan blogista Halla-hatun ohjeen. Neiti 1 veeltä puuttui sopiva talvihattu. Kaupalliset hatut olivat liian isoja ja valahtivat aina silmille autossa. Viime vuodelle tehty taas jo liian pieni. Aloitus vaan laiskotti, vaikka lankakin oli ollut pitemmän aikaa hankittuna.

Kauanhan tässä ei mennyt, muutama hassu päivä, jos ei lasketa sitä, että yhteen kertaan neulottu pipo piti purkaa kun sattui tulemaan liian pieni. Lisäsinkin ohjeeseen 10 silmukkaa otsalle ja taakse 2. Hatusta tuli ihan passeli 50cm päänympäryksen omaavalle ohuen fleece-vuorin kanssa. Ajattelin, että ratkon vuoren pois keväämmällä, joten eiköhän se mahdu silloinkin.

Neiti äykkäpää hermostui vuorin sovittelusta ja hylkii nyt hattua. Kuvan virnistys irtosi isälle, muuten repii hatun pois kiireesti. Mutta kyllä se vielä kelpaa todellisessa käytössä, uskon minä.

Lankana on Cascaden 220 Wool superwashia, joka on ihanan pehmoinen lanka! Huomattavasti pehmeämpi kuin 220 Wool. Väri ei ollut ihan sitä mitä olin ajatellut kuvien perusteella, mutta neulottuna pintana on kyllä ihan täydellisesti neidin värinen lanka.
Luulen, että langasta syntyy vielä kauluri ja lapaset samaan sävyyn, kunhan vaan kerkeäsi. Tuntuu, että aina on joku uusi työ pyrkimässä puikoille ja ikuisuustyöksi muuttunut MacPalmikkoneule (rav) junnaa vasta hihoissa.

Tässä kuitenkin makupala tulevasta hihattimesta ja samalla TiiQ:lle todiste, että adoptoimani villapellavat pääsivät hyvään kotiin ja käyttöönkin jo!

Riippuvuudesta toiseen

2010-11-01T17:26:00.003+02:00

Kun värjäyspata meni talviteloille, alkoi meille kotiutua tämmöisiä keriä. Hyvä alku uudelle riippuvuudelle vai mitä?

WD Versuchskaninchen ja WD Gazpacho

WD Fliederbusch ja WD Der letzte Versuch

Mutta oikeasti nuo langat on siis tilattu 15.10. ja sen jälkeen on lankalakko pitänyt. Edelleen on porsaanreikä käyttämättä, vaikka noista lähteekin tuo viimeinen yritys vaihtoon ja raparperia saapuu tilalle.

Sukkasatokin oli ja meni. Kuusi paria sukkia hätäisesti neulottu. Osan olenkin jo esitellyt, eikä noissa lopuissa mitään ihmeellistä ole. Joulusukka-satoa kerryttämään pääsee kolme paria.

Syksyn viimeinen keitos

2010-10-22T15:51:00.004+03:00

Viimeisen veriseitikkikeitoksen sekaan lisäsin kylmävärjäyksestä jääneet krapit ja aineet saivat taas seistä padassa monta päivää ennen kuin ehdin värjätä.
Alunperinhän seitikeillä oli värjätty melkein kuukausi sitten, mutta yöpakkaset huolehtivat siitä ettei liemen päälle tullut edes homekerrosta. Jännän sameaa tämä liemi kuitenkin oli.
Laitoin pataan 100g harmaata Nallea (aika masentavaa jotenkin, ostin tuon Nallen sen jälkeen ruokakaupasta, kun olin ensin neuletapaamisessa jättänyt ihan harkiten ostamatta Wollmeise-vyyhdin... ;D)

Aluksi näytti ettei värissä tapahdu mitään muutosta, mutta jätin langan taas yön yli värjäyksen jälkeen ja kyllähän se väri muuttui. Harmaasta tuli mukava tumma oranssinpunertava sävy, en nyt oikein osaa määritellä väriä tarkemmin. Se on alla olevassa kuvassa alimmaisena.

Kuvassa muut pohjalangat ovat valkoisia sekoitelankoja, mutta alimmainen tosiaan vaalean harmaa. Klikkaa kuva isommaksi, jos tahdot nähdä värit paremmin.

1. Veriseitikki
2. Veriseitikin 1. jälkiväri
3. Veriseitikin 2. jälkiväri + kylmävärjäys krapilla
4. Veriseitikin 2. jälkiväri
5. Veriseitikin 3. jälkiväri+krapin "jälkiväri"

Kuten viimeksi jo totesin, nyt se pata on tyhjä ja odottaa vaan siirtämistä talviteloille. Lankalakkokin piti, vaikka kävin aamulla Wollmeisen sivuilla. Ei näkynyt Raparperia.

Edit: Värinäyteidea on lähtöisin Riihivillalta, siis valkoisella ja mustalla pohjalla olevat näytteet.

Kylmävärjäystä krapilla

2010-10-20T16:23:00.005+03:00

No nyt se värjää taas! Ei sentään, oikeasti pata on typötyhjä, mutta nämä päivitykset tulee vähän viiveellä.
Veriseitikin toisestä jälkiväristä sain vaalean oranssia. Päätin kokeilla Leena Riihelän ohjeella kylmävärjäystä. Katsomani ohjelmanpätkä tuli Puutarhaunelmia- sarjassa joskus kesällä.

Liotin krapin palasia kaksi vuorokautta huoneenlämmössä ja ne alkoivatkin mukavasti käydä. Krappia minulla olikin vain 25g.

Sankkoon laitoin ehkä 40 asteista vettä ja sienivärjätyn kuivan, mutta pesemättömän langan. En viitsinyt purettaa uusiksi, ajattelin, että jospa se sen verran tarttuisi. Lanka oli liemessä neljä vuorokautta. Aluksi ei käynyt kunnolla, mutta siirrettyäni sankon uunin viereen alkoi käymistä tapahtua. Painelin ja sekoittelin silloin tällöin.

Tuloksena selvästi tummemman punainen lanka, mutta epätasaisin värjäykseni. Olis varmaan pitänyt sekoitella enemmän ja toisaalta myös purettaa uusiksi.
Tämä lanka on vähän vaaleampaa kun veriseitikin ensimmäinen värjäyskerta, mutta selvästi tummempaa kuin ensimmäinen jälkivärjäyslanka. Laittelen kuvia langoista vierekkäin kunhan taas aurinko paistaa.

Kylmävärjäys krapilla kuuluu kyllä siihen sarjaan jota pitää kokeilla vielä uudestaan, ehkä sitten ensi kesänä!

Salma!

2010-10-18T19:46:00.003+03:00

Keskimmäiseni on rakastanut Salamaa ja Autot-elokuvan muita hahmoja kauan. Oli varmaan kaksi vuotias, kun alkoi puhua Salmasta ja puhuu siitä Salmana edelleen, vaikka osaa sanoa Salamakin.
Rusinan vinkistä löysin McQueen-kaavion (rav) ja päädyin neulomaan syksyisen pipon. Tulihan tässä lumi ja kaikkea, mutta kaipa ensi keväänä bambuisellekin hatulle on käyttöä. Oikeastaan tämän piti tulla esikoiselle, mutta tuli vähän pieni hänelle, joten esikoinen saa omansa joskus.

Itselle muistiin, kirjominen mustaan lankaan ei ole hyvä idea! Mutta ihan jees siitä tuli ja mieskin hämmästeli, että olenko itse tehnyt (ei se kovin korkealle arvosta neuletaitojani, jos ihmettelee moista!). Langankulutus 33g.

Langasta päästäänkin aasinsiltana siihen, että pakko tunnustaa julkisesti blogissa, että nyt alkoi lankalakko. Perjantai-iltana napsuttelin raivopäänä Wollmeisella, kun aamupäivityksessä en ehtinyt mitään saamaan kiinni. Illalla sain ja nyt vaan ootellaan kiihkeästi postia sieltä.

Tämänkin johdosta nyt virallisesti lankalakkoon yhdellä poikkeuksella. Jos saan vaihdettua tai ostettua WM Rhabarberia yhden tai kaksi vyyhtiä, niin ne saan hankkia, muuten pysyn erossa ostolangoista toistaiseksi määrittelemättömän ajan. Mutta aika pitkään siis. (Oliko tarpeeksi savolaiset ehdot?)
Vaihtaa saan, mutta plussasaldoa ei vaihdoista saa tulla!

Anonyymit kasvivärjärit

2010-10-15T10:32:00.006+03:00

Hei olen Altocumulus ja olen riippuvainen kasvivärjäyksestä. Aloitin värjäämisen heinäkuussa ja sillä tiellä olen. Olen värjännyt nyt 10 kertaa. Kaikki kertoja en ole vielä teille edes tunnustanut.
Luulen että eräät 12 vuotta sitten kerätyt (kyllä luitte oikein 12 vuotta!) sienet johtivat suurinpaan ongelmaan. En kyennyt heittämään lientä pois.

Uskon, että muut kasvivärjärit ymmärtävät lopettaa kun ensilumi sataa. Minä en. Sienikeitos osa neljä kiehui eilen. Maustoin sen krapin jämillä. Väripadassa on yhä väriä. Apua!

Aion oikeasti kaataa sen nyt pois ettei pata halkea veden jäätyessä, jos pakkaset jatkuvat.

Aroniavoi

2010-10-12T12:42:00.004+03:00

Aiemmin mainitsinkin, että anoppi tykästyi aronialankaan. Toivottavasti tykkää vieläkin sillä kuivaus, pesu ja kai aikakin muuttivat langan värin ruskeaksi. Pieni häivähdys violettiinkin on, mutta muuten väri on sellainen kylmähkö ruskea.

Ken söi kesävoi-sukat on neulottu 3mm puikoilla ja lankaa meni 70g. Koko on 39-40 ja neuloin nämä lasten koossa eli 49 silmukalla, koska lanka oli ohjetta paksumpaa.
Malli oli hauska ja kuten Neulekirjassa oli kuvattukin, sopii telkkarineulontaan. Tein melkein ohjeen mukaan, josta pisteet itselle. Ainoa modaus oli sukkien kärjessä. Kavensin vähän enemmän, jotta silmukointi jäi minimiin.

Ja sössin sitä silti, siis periaatteessahan se on yksinkertaista ja Knittyn ohje on loistava, mutta jotenkin vaan se ei mene järkeen vaikka kuin hoen knitpurl-purlknit, niin taaimmainen puikko vastustaa ja menee myös knitpurl ja jälkihän on sitten ihan pielessä. Yhden virheen jätin, toista sukkaa purin. Mutta ei se anoppi sitä huomaa, kun ei ole neuloja.

Veriseitikin toinen jälkiväri

2010-10-04T10:51:00.002+03:00

Uskokaa pois, kyllä täällä vielä neulotaankin. Mutta tässä postauksessa pysytään sitkeästi värjäyksissä.

Tässä kuvassa on nyt kuivana veriseitikin ensimmäinen jälkiväri. Tummempi lanka on sukkalankaa ja vaaleampi täysvillaa. Värit on minusta nyt aika lähellä oikeaa.

Laitoin myös toisen jälkiväriliemen tulille ja sinnekin pistin samaa sukkalankaa ja lisäksi vanhoja Nallen jämiä. 140g lankaa yhteensä. Valkoista ja luonnonvalkoista sekä yksi pieni kerä oli tuollaista beigeä. Yhtään harmaata jämää en löytänyt tästä taloudesta, harmi kyllä.

Tässä kuvassa on taas kuivia lankoja. Isot vyyhdit vasemmalla on sukkalankaa ensimmäinen ja toinen jälkiväri vierekkäin. Ei isoa eroa, mutta vähän vaaleammaksi toinen värjäys jo jäi. Seuraavaksi beigepohjalanka ja kaksi valkoisen sävyistä nallea.

Toisen jälkivärjäyksen sukkalanka lojuu nyt krappiliemessä. Kokeilen millaisen tuloksen kylmävärjäys antaa. Lanka on ollut nyt vuorokauden krapin palasten seassa. Kolmen päivän päästä sitten kuivattelua ja pesua.

Lopuksi säälinkerjäysosasto, hyppää yli jos et jaksa lukea sairastupakertomuksia.

Mies toi työpaikaltaan tuliaisena hauskan pikkuflunssan. Pojat selvisivät siitä yhden illan nopealla kuumeella. Tai niin luulin. Pari päivää oltiin terveitä kunnes tauti iski uusiksi ja myös neiti sairastui. Neiti nappasi jostain silmätulehduksen ja tartutti sen keskimmäiseen. Keskimmäinen taas itki toissayön, uskomme että hänellä oli kurkunpääntulehdus (yöilman hengitys auttoi). Pari uutta tautia on taas koettu vanhemmuuden saralla.

Koti alkoi muistuttaa varsinaista lääkejakelukeskusta sillä

- silmätippoja laitettiin 6 kertaa päivässä keskimmäiselle ja kuopukselle (pikkuisen vaativaa hommaa tuolle jälkimmäiselle)
- esikoisen jalkaan ilmestyneen känsän lääkitys 2 x pvä
- omat lääkkeet 2 x pvä
- kuumelääkkeitä tarpeen mukaan kaikille kolmelle
- avaavaa lääkettä kahdelle pahiten yskivälle
- kipulääke tanskandogille 1 x pvä

Tänään jo vähän naurattaa, kun eilen sai nukkua pahinta univelkaa pois ja viime yö oli inhimillisempi. Jännityksellä odotamme tarvitaanko ab-kuuri, vai talttuuko tauti kotikonstein.

BB

2010-09-30T09:45:00.002+03:00

Kummitytön lahjapakettiin väsäsin pikapikaa asustesetin Baby Bornia varten. Lanka jotain tuntematonta akryylisekoitetta kimalteen kera. Tämän kanssa iski paniikki, sillä vasta viikonloppuna tajusin, että paketti on saatava postiin maanataina, eikä vasta seuraavalla viikolla. Sunnuntai-iltana siis kutosen puikot, lanka kaksinkerroin, pikagoogletus BB:n koosta ja pipo puikoille. Maanantaina pojat päiväkerhoon ja neidin kanssa kotiin. Tunti tikutusta ja raivoisaa langanpätkien päättelyä ja sukat valmistuivat.

Mallinukke on isompipäinen, mutta sopihan tuo pipo sillekin kun oikein kiristi.

Veriseitikin jälkiväriin pääsi kaksi oikeanpuoleista lankaa, jotka tosin ovat kuvissa märkinä. Vasemmalla ensimmäinen värjäyskerta ja kuiva, pesty lanka. Taas näkyy hyvin sävyero 25%nylon+superwash villalangan ja täysvillaisen välillä. Oikealla siis täysvillainen.

Ihmeen paljon siitä seitikistä irtosi väriä kun nämäkin 200g saivat näin vahvan värin. Olivat tosin yön yli padassa. Puretus pelkällä alunalla.

Padassa killuu edelleen värikäs liemi, en ole uskaltanut käydä katsomassa mitä sille kuuluu. Täytyisi keitellä seitikistä vielä yksi satsi, mutta lasten flunssa on vähän sotkenut kuvioita.

Veriseitikki ja lankakutsut

2010-09-26T09:39:00.006+03:00

Eilen vietettiin meillä värjäystapaamista ja kuopiolaisia neulojia saapui ihanan monta paikalle. Emman blogissa onkin hyvä raportti kuvineen tapahtumista. Kujeesta saatiin myös Hanna ja Janne lankoja esittelemään. Kiitos vielä kerran kaikille, oli mukavaa!

Veriseitikkejä oli siis kuivattuna 70g ja mietimme kovasti paljonko uskallamme laittaa lankaa pataan. Kirjallisuus kertoo 40-50g kuivattuja per 100g lankaa. Meistä liemi oli niin vahvan näköistä, että sinne heitettiin 600g lankaa. Puretus alunalla (62g) ja viinikiveä laitoin ne jämät mitä sattui olemaan eli 17 grammaa.

Vasemmalla on 100% villaa, seuraavana 85% villa+15% nylon, 2 vyyhtiä Kujeen ohutta sukkalankaa, 2 pientä vyyhtiä ovat Anttilasta ostettua Coralloa (minulle jäävät langat) ja oikealla Nallea. Valkoiset pohjavärit, 2 ekaa "lampaanvalkoista".

Kuvassa vyyhdit ovat siis kosteita ja nyt yön yli kuivuttuaan aika erivärisiä, oranssinpunaista sanoisin. Pesin omani aamulla ja langoista irtosi hurjasti väriä veteen, itse lanka säilyi minusta ihan samanlaisena.

Jälkivärjäystä luvassa tänään, jos ikävästi jumittunut selkä antaa perään.

Niin ja ne lankakutsut. Klikkaahan pikaisesti kasattu kollaasi isommaksi. Terkkuja sinne alakulman tytöille...
Mitään en ostanut, paitsi yhden vyyhdin (ennakkotilausta ei lasketa eikä värjättävät langat kasvata lankavarastoa ennenkuin ne on värjätty, sitä paitsi kaksi vyyhtiä on emännän lahjoja ja tuo yksi Wollmeise rantautui meille kotiin kuriirin avustuksella ja se on ensimmäiseni ja seli seli seli).

Tuossa oikealla on siis Cascaden Heritage lankaa. Osaa ne muutkin tehdä upeita värejä kuin Wollmeise, kuvat ei tee oikeutta. Uskonpa että Heritageja rantautuu joskus meille lisää! Vaikka langanostolakkoon on pakko ryhtyä, ei auta mikään!

Karpoa ja kasvivärjäystä

2010-09-21T19:30:00.004+03:00

Joskus kesällä mies ilmaisi toiveensa korvat ja niskan suojaavasta hatusta. Ostettiin uutta Puroa muutama kerä ja Ravelryä selatessa pistin jonoon Toasty Topperin Knittystä. Ilman noita solmimiskaitaleita tosin. Syksyn lähestyessä sain jo vihjeksintää, että milloin aloitan hatun tekemisen. Onneksi odottelin, sillä Neulekirjan lainattuani esittelin Karpon. Oli oikeastaan huvittava huomata miten lähellä tämä malli on miehen luonnostelemaa hattua.

Tämä oli kyllä joutuisa neulottava, joskus paksuista langoista on erityisen paljon iloa. Etuläpän kiinnityksen varmistin ompelemalla, vaikka olisi se varmaan pysynyt ilmankin.

Hattu on neulottu Puro Usvasta ja vaikken tykkää harmaasävytteisestä väristä, täytyy myöntää että tähän laatuun olin tyytyväinen. Noissa monisävyisemissä Puroissa on aina häirinnyt joku yksittäinen väri.

Neuletiheys ei ihan täsmännyt, mutta koskapa tämä tehtiin kokoon 58cm, tein hatun ohjeen mukaisilla silmukoilla. Niskaläppään ei tarvittu yhtä monta kerrosta kuin ohjeessa. Muuten en tehnyt malliin muutoksia.
Nelosen puikoilla neulottuna hattu vei 78g lankaa.

Yritin ottaa sisäkuvan siitä edellisen postauksen aronialangasta, mutta ei tämäkään ole oikea. Oikea väri on tummempi ja syvempi, tämä tässä muistuttaa koirankakkaa...

Seuraavana päivänä upotin aronian jälkiväripataan Foreign Correspondents' Scarfin (ravlink).
Toivoin, että huivin alunperin harmaat osat saisivat violettia sävyä, mutta eihän siinä niin käynyt. Ruskeaa tuli ja yhdistelmänä musta+ruskea ei oikein innosta.

Lanka on Jitterbugin väri Bright Charcoal, jossa oli aika paljon harmaata muiden värien ohessa. Enpä tiedä oliko muutos parempi vai huonompi. Ainakin huivin pehmeys katosi väripadassa. Mikähän sen karheuden tekee, aluna vai ylipäänsä kuumennus?

Käytin huiviin miltei koko kerän, 109g. Huivi on neulottu joskus vuoden alussa loppuun, mutta pingotin sen vasta värjäyksen jälkeen.

Jälkiliemeen laitoin myös sinisävyisen kakkoslaadun Pirtin kehräämön karstalangan jämät. Tulipa todettua, että sininen ei ottanut väriä itseensä ja vaaleansiniharmaa muuttui tässäkin ruskeaksi. Keskityn kyllä jatkossa vain superwash-lankojen värjäämiseen. Rumalankaa, mitähän tästäkin tekisi?

Aroniaa

2010-09-19T13:39:00.002+03:00

Ystävä lahjoitti meille monta sankollista aronioita ja vaikka osa pääsi mehuksi mansikan kera, taisin olla innostuneempi värjäämisestä.

Tämä rumalanka ykkonen on 50g nytty seiskaveikkaa joka kävi ensin sipuli+krappi keitoksessa. Uiskenteli Pietaryrtin joukossa ja pääsi nyt vielä aroniapataankin. Uhosin sille, että seuraavaksi ostan happovärejä, jollet asetu. Oikeasti lanka oli tummempaa, sinapin väristä. Mutta en jaksa säätää enempää. Vanhoista postauksista saa hajua langan väristä.

Rumalanka 2 on ehkä hirveintä väriä ikinä. Harmaa Sävy Wool, jota keitin Pietaryrtin jälkiliemen ja Kotkansiiven kanssa. Väri on minun näytölläni aika lähellä oikeaa.

Laitoin pataan vajaa 5kg aronioita, keittelin tunnin ja siivilöin veden jäähdyttyä ehkä puolet marjoista pois. Litistelin niitä samalla. Laitoin pataan em. rumalangat ja valkoista Nallea. Puretus alunalla siinä samalla, en raskinut laittaa viinikiveä, kun sitä on nyt aika vähän enää.
Vasemmalla se Nalle, joka näyttää ulkona kauniilta ja sisällä oudommalta. En tiedä irtosiko noista toisista langoista jotain rusehtavaa liemeen, koska lanka näyttää vähän siltä. Anoppi tykästyi langan väriin, joten ehkäpä tästä tulee hänelle jouluksi sukat.

Keskellä on rumalanka 2 ja oikealla rumalanka 1. Nämä langat taas näyttävät ihmeellisiltä ulkona, mutta sisällä värit on upeita. Ne näyttävät tummanruskeilta, joissa on vivahdus viininpunaiseen. Luulen, että teen näistäkin sukat. Seiskaveikasta terät ja Woolista varret. Kesän paras väri, tai ainakin kilpailee kovasti Pietaryrtti-langan kanssa ykkössijasta.

Värjäsin seuravana päivänä jälkivärinkin, mutta siitä myöhemmin. Ei mennyt sekään ihan putkeen, kuten arvata saattaa.

Koruilua

2010-09-09T13:48:00.006+03:00

Kiitos kommentoijille niin Puolukka-kaulurin kuin Kettinkisukkienkin osalta. En meinaa millään muistaa kiitellä, vaikka ilahdunkin kovasti jokaisesta kommentista.

Lepidoliittia ja kirkkaita siemenhelmiä vaaleanpunaisessa vaijerissa. Hopeoidut korunosat, paitsi korvikset on hopeaa.

Ensimmäinen kokeiluni luonnonkivillä. Lepidoliitti on kaunista, joskin oli aika yllättävää miten paljon kivissä oli värivaihtelua. Kuvan perusteella väri näytti olevan tuota mitä korussakin, mutta mukana olikin paljon rumia keltaharmaita kiviä. Onneksi tilasin kaksi nauhaa, joten sain riittävästi punertavia kiviä korusettiä varten. Rannekoruunkin riittäisi.

Suunnittelin vaaleanpunaisen vaijerin tämän tyyppiselle korulle, mutta vaijeri olikin niin paksua ettei mennyt läpi kahta kertaa näistä lasihelmistä ja tyytyminen oli perusharmaaseen. Tästä tuli vähän pliisu ja väritön, harmaita ja vaaleanpunaisia lasihelmiä.

Salpalukko on minusta kaunis. Onneksi tilasin toisenkin lukon.

Sain Miia-Rebekalta tunnustuksen, kiitos!

En jaksa jakaa tätä nyt seitsemälle (räkätaudin jämät kelvatkoon selitykseksi), mutta kerron 7 asiaa itsestäni.

1. Olen vannoutunut koiraihminen. Jostain kumman syystä olen parisen vuotta haaveillut kissasta. Ihan maatiaiskissakin kävisi. Mutta muu perhe vastustaa toistaiseksi, joten ei kissoja vuosikausiin. Sitäpaitsi miten niitä muka kasvatetaan? En osaisi opettaa käyttämään hiekkalaatikkoa ja saattaisipa mennä hermot verhossa kiipeilevään ja muita tuhoja tekevään otukseen.

2. Minulla ei ole allergioita (jollei ampiaisen pistoa lasketa), mutta perheestä löytyy kolme ruokarajoittunutta. En miellä meitä allergiaperheeksi, vaikka sitä varmasti ollaan monilla kriteereillä.

3. Tykkään matematiikasta, kemiasta ja fysiikasta. Vaikken ole niissä mikään ihmelapsi monen vuoden opiskeluista huolimatta.

4. Jalkani palelevat melkein aina. Paitsi kun on kolmenkympin helteet tai olen raskaana yli12 viikon.

5. Luen paljon. Dekkareita ja jännitystä, myös fantasiaa. Välillä kevennän rakkausromaaneilla, mutta siirappisimmat jää kyllä hyllyyn. Raskaampaa kirjallisuutta en lue, humanistia minusta ei koskaan tulisi.

6. Olen nukkunut viimeksi kokonaisen yön joskus 2004 vuoden alussa. Sen jälkeen olen joko ollut raskaana, imettänyt tai hoitanut pieniä lapsia. Satunnaiset työmatkoilla nukutut hotelliyötkään eivät ole olleet kokonaisia. Mielenkiintoista nähdä palautuuko unirytmi ikinä kohdalleen. Edes sitten kun kuopus on 3v. joka meidän perheessä on aika milloin lapset alkavat edes joskus nukkumaan kokonaisia öitä.

7. Olen aika puhelias, vaikka isossa joukossa jään helposti hiljaiseksi. En osaa myöskään kirjoittaa lyhyesti, kuten tästäkin huomaa.

Tulipas paljon sosiaalipornoa luettavaksi, huh!

Kettinkiä

2010-09-07T14:16:00.004+03:00

Ullan Dude & Dudette-sukat kiehtoivat ensinäkemältä, vaikka ristinkin ne samantien Kettinki-sukiksi. Palmikko on mielenkiintoinen ja näyttää todellakin kettingiltä, kuvat eivät tee oikeutta mallille.

Neuloin nämä sukat ohjeen mukaan! Yleensä en ikinä onnistu, vaan aina säädän jotain kohtaa. Ihan pikkasen tosin tässäkin oikaisin, tein kantalappua 40 kerrosta 44 sijaan. Tiesin, että tarvitsen pari ylimääräistä nostettua sivusilmukkaa ja näin ei tarvinnut kaventaa ylimääräisiä pois. Mutta lasken nämä silti ohjeen mukaan tehdyiksi.

Hauskaa mallissa oli myös se, että sivusilmukoilla neulottiin ribbiä ulkosyrjään, sisäsyrjään nurjaa. Useinhan sukkamalleissa mennään sileällä neulepinnalla tuossa kohtaa.

Lanka on Nallea, jonka kesällä värjäsin lupiineilla. Lankaa oli siis tasan 100g ja onneksi punnitsin välissä. alkoi iskeä paniikki ettei lanka riitä. Tavallisesti kun käytän vähemmän silmukoita ja nyt tein 66 silmukalla ja 2.5mm puikoilla. Onneksi punnitsin välillä ja kiireesti aloin tekemään toista sukkaa samaan vaiheeseen. Loppujen lopuksi lankaa jäin n. 40cm kummastakin sukasta silmukoinnin jälkeen. Sopivat tuli!

Viime aikoina olen myös viipynyt helmien äärellä. Tässä pari silmukkamerkkiä, joista tuli aika kivat, vaikka periaatteessa en suuremmin välitä sinisen ja punaisen yhdistelmästä. Esittelen koruja sitten myöhemmin, miten voi ihminen koukkuuntua tuohonkin puuhaan!

Persikka ja Kirsikka

2010-09-03T09:55:00.002+03:00

Kylläpäs täällä onkin ollut suorastaan nerokas otsikon keksijä tänään liikkeellä!

Arvioin Emman lankavaraston koon puolen kilon tarkkuudella ja eilen sain neuletapaamisessa pienen palkinnon. Tai siis piti saada pieni palkinto, mutta katsokaa nyt mikä ihana kasa syksyistä lankaa! Floricaa ja virolaista Liisua, jotka käyvät hyvin yhteen keskenään. Kotivarastossa on myös Floricaa ja tiedänkin jo mitä näistä syntyy! Sain myös herttaisen kortin sekä Persikka-Passion suklaata. Kiitos!

Rusina heitti sitten tällaisen Kirsikan. Kiitos, tulipa hyvä mieli!

Tässä tuli ohjeet
1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you
2. List 3 things you love
3. Show a picture you love and explain why

Seurannassa on yli 200 blogia, joten valinta on todella vaikea. Tavoistani poiketen jaksoin kuitenkin miettiä hetken. Inspiroivia ja ihania blogeja on paljon, mutta tässä ne jotka tulivat ensimmäisenä mieleen.

- Omenankukkia ja villalankaa
- Haaveiden hahtuvat
- Good Knit's Road - Hyvänneuleentie 7
- Hillankukka
- Älä katso nurjalle

2. Kolme rakasta asiaa ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä mitä nyt mieleen tulee.

- Rauhalliset hetket lasten kanssa. Rakastan esikoista, joka kertoo juttuja suunnittelemistaan lego- koneista tai valistaa äitiä mikä on moton ja metsäkoneen ero. Rakastan keskimmäistä, jolla on kaunis hymykuoppa ja tiukka halaus. "Äiti, raaputa minun selkää." Rakastan kuopusta, joka antaa halin ja suukon vaipanvaihdon jälkeen. Tai kantaa toiveikkaana imetystyynyä ja ääntelee öh öh.

- Pilvet ja niiden kuvaaminen. Pilviä on monenlaisia, esimerkiksi nimimerkkini Altocumulus on suomeksi Hahtuvapilvi. Pilvien katselu on rentouttavaa, niistä voi etsiä kuvia, niiden muuttumista on jännä seurata. Itse asiassa huijaan nyt vähän. En juurikaan enää kuvaa niitä. Siinä vaiheessa kun pilvien tuijottelusta (eri perspektiiveissä) tuli keino tuoda leipä perheen pöytään, jäi kuvaaminen paitsioon. Kiinnostavat ne kyllä silti edelleen.

- Lastenvaatekirpparit. Lankahamsteri on myös lastenvaatehamsteri. Juuri eilen ystäväperhe raahasi hirmuisen määrän vaate- ja kenkäkasseja meille. Tällä kertaa onnistuin jo paremmin valitsemaan vain ne tarpeellisimmat (no ehkä muutama tuli ylimääräistä). En ole kauhean innostunut etsimään varsinkaan pojille vaatteita kaupasta. Käytetyistä on paljon mukavampi valita varsinkin jos sen saa tehdä oman olohuoneen lattialla. Pidän kirppareista muutenkin, mutta hyvin harvoin osaan etsiä itselleni sieltä mitään kivaa.

3. Kuva on eiliseltä. Doggimuori on nyt yhdeksän ja vaikka ne takajalat luistavat, vapisevat ja nouseminen on joskus vaikeaa, on mummolla virtaa hirveästi. Itse asiassa joskus vähän liikaakin, käänsin kuvatessa selkäni ja mummo tömähti sitä vasten. Tuntuu että se on unohtanut rajoitukset ja leikkii ihmisen kanssa samoin kuin toisen koiran.

Puolukka-kauluri (ja ne napit!)

2010-08-28T18:13:00.005+03:00

Tilasin Kipakoiden neulekalenterin aika pitkälti juuri tämän kauluriohjeen vuoksi. Ihastuin siihen heti. Mielessä oli myös, että tähän käytän aikaa sitten ostetut Novitan Luxus Cloudit. Niitä tosin oli vain kaksi kerää ja laskeskelin ettei se riitä. Satuin löytämään niitä (mikä parasta tarjouksesta) loppukesällä ja ostin kaksi lisää.

Lankaa meni 107 grammaa. Eli eihän ne kaksi olisi riittäneet, mutta nyt on miltei kaksi kerää taas käyttämättä. Mitähän niistä tekisi?

Alkuperäisen ohjeen lanka oli myös selvästi paksumpaa, joten lisäsin 3 nurjaa silmukkaa tasaisesti palmikoiden väliin. Olisin voinut lisätä toiset kolme näin jälkeenpäin ajatellen. Eikä malli olisi sittenkään minusta kärsinyt, vaikka palmikot ovatkin nyt harvemmassa.

Univelkaisen kotiäidin aivoille malli oli kohtalaisen haastava. Kaavion toistuvat osat ovat erikorkuisia, lisäksi tämä toteutettiin lisätyillä kerroksilla. Niinpä totesin parhaaksi ottaa kaaviosta kopioita ja leikkaa-teippaa menetelmällä liikuttelin kaavioita edes takaisin, että pysyin kärryillä. Lopussa aloin osata jo kaaviot melkein ulkoa ja neule eteni paremmin. Oma lisähaasteensa oli vielä sekin, että minulla oli lankoja kahta värjäyserää, joten päädyin neulomaan kahdelta kerältä vuorotellen.

Ai niin, kiitos ja anteeksi nappipostausten äänestäjille. Perustelunne menivät hukkaan. Oli niistä tosin se hyöty, että kun en osannut päättää, kurkottelin esiin lankalaatikon, jonka pohjalta kaivatut napit löytyivät. Löytyi myös pussillinen nappeja, joiden olemassaolon olin jo unohtanut.
Mutta näistä minä tykkään ihan hurjasti! Saa painaa disagree. ;)

Sivupalkkiin ilmestyi myös Sukkasato-nappi. Ei pitänyt osallistua, jotenkin siinä vain kävi niin. Mutta jos yhdet sukat edes ehtisi neulomaan, hyväntekeväisyyskohdekin kun on jo tiedossa.

Nappeja nappeja taas

2010-08-26T09:44:00.003+03:00

Jännittävä tasatilanne 2-2 nappien suhteen pakotti lisäkuviin. Älkää kyllästykö.

Tässä kuvassa keraamiset näyttää ehkä lähimpänä oikeaa, joskin niiden väri vaihtelee ihan hurjasti valon mukaan.

Tässä puunapit, mutta vieläkin liikaa kiiltoa paremmin ja jännästi kamera tuottaa noista liian oranssin punaiset.
TiiQ, kommentoi, että puunapit on liian turvallinen valinta - totta! Mutta minä tykkään tutusta ja turvallisesta. :D Onpas tämä nyt vaikeaa. Illalla olin jo aika varma puunapeista, mutta nyt aloin taas empiä. Kohta pitää oikeasti etsiä ne kukkanapit jostain ja sitten en kysy teiltä mitään, nih!
Tähän loppuun voisi tulla pitkä tarina siitä, miten yhteispäivystys sunnuntaisin toimii, mutta en jaksa. Kerrottakoon silti, että kulutin silmän värikalvontulehduksen vuoksi 9-17 mittaisen reissun kaupungissa. Väliajalla shoppailin Anttilasta nämä ihanat muumisakset. Ja vasta kun olin tässä jo postaamassa huomasin, että kuvasta puuttuu jotain olennaista. Niinkuin vaikka se Muumimamma. Alla siis vähän parempi kuva ja siis nämä sakset on käsityösakset. Lapsilta ja mieheltä kielletyt!

Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin kerron vielä, että mulla oli oikeasti varsin rattoisaa siellä päivystysjonossa muutama tunti. Tästä tunnistaa kotiäidin. Jos saa lukea pari tuntia kirjaa kenenkään keskeyttämättä, tuntuu kuin olisi lomalla. Vielä kun eväänä on suklaata ja kassissa myös käsityö, ei paljon muuta voi toivoa.
Mikä parasta, mies pärjäsi tissitaaperon kanssa oikein mainiosti koko päivän, eikä kukaan edes kiukutellut kun tulin illalla kotiin!

Nappien valinta

2010-08-25T15:07:00.004+03:00

Ilma viileni (jos ihan pienesti vaan valitan, että on aika kylmä, niin lupaatteko unohtaa kaikki aiemmat valitukseni helteistä?) ja neulominenkin taas sujuu. Puolukka-kauluri (ravlink) on tässä pingottumassa, mutta nyt tarvitsen apua nappien valinnassa. Äänestä mieluiten perustelujen kera, en tosin lupaa noudattaa enemmistöpäätöstä.

Puiset napit ovat alkuperäinen ajatukseni. Ne eivät ole kiiltävät kuin tuossa kuvassa näyttää, vaan kyseessä on peruspunaruskea mattapintainen puunappi. Kuvan ylempi nappi on lähempänä oikeaa. Tummat, ihanat käsintehdyt keraamiset, napit taas on voitettu blogiarvonnassa. Ovat Talon miesväki oli kysyttäessä näiden kannalla ja toisaalta niiden väri käykin kuvaa paremmin neuleeseen. Näitä on 6, joten kaksi jää pitämättä. Puunappeja on monta, riittää seuraavaankin projektiin käytin niitä tähän tai en.
Ihan alunperin tosin olisin laittanut puiset napit, joissa on kukkakaiverrus. Mutta nuo napit ovat paikassa X, eikä jaksaisi etsiä. Kyllä ne jostain vastaan tulevat ja voihan ne sitten vaihtaa, jos siltä tuntuu.

Jostain blogista löysin linkin Ninnun trikoopipo-ohjeeseen. Vanhat venähtäneet tai muuten oudonmalliset vauvanvaatteet saavat jatkossa piiloutua saksien tieltä. Tämä on tarpeeksi aivoton ompelutyö minullekin. Koukuttavaa puuhaa, huomaan perkkaavani vauvanvaatelaatikkoja sillä silmällä.

Esikoinen tykkäsit tästä kovasti.

Vaikka kuopuksen käsi pilkottaakin kuvassa valmiina nappaamaan pipon, ei se oikeasti suostu niitä pitämään päässään hetkeä pitempään. Ylimmästä piposta tuli liian pieni, harmillista kyllä! Mutta sen siitä saa kun leikkaa miten sattuu, eikä ole tarkkana.

Vaaleanpunaisen kukkakuosisen pipon saisi ihan postikulujen hinnalla, jos joku tarvitsee. Laita kommenttia, niin voin halutessasi mitata leveyden. Meidän 1v2kk tytöllä taitaa olla n. 50cm päänympärys ja tämä mahtuu päähän, mutta on sen verran napakka ettei ole kiva pitää.

Ametistikoruja

2010-08-12T13:57:00.002+03:00

Jotenkin vahingossa eksyin taas helmikauppoihin ja tällä kertaa piipahdin Kirjohelmessä. Tilasin ametistin värin alla muutamaakin lasihelmeä ja pian ne alkoivatkin huudella haluavansa koruiksi.

Vasta pienen surffailun jälkeen hoksasin tarvitsevani vaijerinsuojia, mutta muutaman kymmenen sentin hintaisista tuotteista ei viitsisi maksaa 2,5€ toimituskuluja. Onneksi Tikrunmami oli tulossa Kalakukkotapaamiseen ja antoi kaksi paria niitä muutamaa minulle ylimääräistä helmeä vastaan.

Setissä on siis neljänlaisia lasihelmiä, välissä harmaita siemenhelmiä ja hopeoidut korunosat. Väri taas noiden kahden kuvan välistä.

Tuossa aemmin piti heittäytyä taas pikkutytöksi ja koristella kännykkäkin. Vielä kuopus ei ole varastanut kännykkää, mutta saa nähdä miten käy kun se jää liian lähelle pöydänreunaa. Lähteekö helmet irti vai ehtiikö äiti ensin!

Koruiluun voisi hurahtaa, jos mulle vaan olisi annosteltu sitä sommittelutaitoa hiukkasen enemmän.

Kalakukkovaihto

2010-08-11T09:57:00.003+03:00

Kuopion seudun neulojien Ravelry-ryhmässä pidettiin yhden paketin vaihto ja maanantaina oli sitten vaihtotapaaminen TiiQ:n luona. Paikalla oli miltei kaikki vaihtajat ja pari muutakin neulojaa.

Paketit kiikutettiin mysteerisäkkiin ja (erityisesti eräiden!) malttamaton odotus palkittiin kahvittelun jälkeen.Minusta kaikki paketit olivat ihania ja kuten joku mainitsikin, aivan saajansa näköisiä. Tuntui, että oikeasti oli luettu kaavake tarkkaan ja mietitty mikä toista kiinnostaa. Tietysti moni tunsi parinsa jo neuletapaamisista ja se varmaan helpotti miettimistä.

Minä sain ihanan paketin! Inca baby alpakkaa ja teeteen Pallasta, molemmat minulle tuntemattomia, mutta uskonpa tykkääväni kummastakin. Paketista löytyi myös puuhelmiä, jotka oli just sen näköisiä että olisin voinut ostaa tuollaisen pussin itsekin. Suorastaan hämmästyttävän hyvä löytö! Paketissa oli myös tummaa suklaata, joka kuvanottohetkellä oli vielä jääkaapissa, mutta jostain kumman syystä sitä ei enää sieltä löydy... (puolet tosin oli mies rosvonnut, kun en erikseen älynnyt kieltää, mur!) Ihana parini oli myös ommellut minulle käsityöpussukan! Huomasin just, että pussista olisi pitänyt ottaa parempikin kuva, mutta ehkä tuosta saa selvän. Kaunista kukkakangasta ja pitsiä nauhakujassa. Kiitos kovasti Emma!

Minun parini oli vaihdon emo Mimmi75. Tässä oli pientä haastetta, kun ei voinut yhtään vihjailla mitään keskusteluissa. Ilmoittautumislomakkeessa kerroin emolle menevässä osiossa, että minulla olisi joutilaana lankavarastossa violettia ohutta sukkalankaa, jos sellainen sattuu vaihtopariksi. Pakettiin kasasin Mimmille siis Zauberballin Mustaviinimarja-pallukan, vaikka lanka muissa väreissä oli jo tuttu.

Mimmi tykkää koirista ja hänellä on beagle. Hän ei ole vielä ehtinyt tekemään itselleen tiskirättejä, joten tekaisin That Old Beaglen. Muuten mukava malli, mutta kaavio olisi ollut ihan kiva. k1,p1,k7,p23 jne. Piti vaan luottaa sokeasti ohjeeseen ja kyllä siitä Ressu tuli ihan ilman purkamista. Lanka Novitan Bambua ja puikot 3,5mm.
Aiemmat Bamburätit olen neulonut 3mm puikoilla ja useat 60 asteen pesut ovat tiivistäneet pintaa liikaa. Jospa nyt ei kävisi niin.

Lisäksi laitoin valmiita silmukkamerkkejä ja pienen setin tarvikkeita, joista voi aloittaa merkkien tekemisen itsekin. Kuvasta puuttuu vielä pikkupussi puunappeja, Mimmillä oli suunnitelmissa aloittaa joskus villatakin tms. teko. Laitoin mukaan myös valmiiksi leikattuja kuvioita korttiaskarteluja varten. Koko paketti lähti Royal Caninin koira/kissa-aiheisessa kassissa.
Pakko tunnustaa, että tähän pakettiin en ostanut mitään vaan kaikki löytyi omista varastoista, jotenkin kaikki tarpeet tuntuivat ihan itsestään. Toivottavasti oli silti tykätty, koitin lukea lomaketta tarkasti.

Uintia

2010-08-06T20:09:00.002+03:00

Ei mulla mitään asiaa ole, mutta leikin pikkasen blogipohjan kanssa ja jotten ihan täysin haamuttaisi, laitan mummo-koirasta yhden kuvan. Seurailee siinä ajokoiran vauhdikasta uintia. Ui kyllä itsekin, mutta ei tahdo enää löytää lelua. Vanhuksen päivät käy vaan vähiin, mutta vielä joku aika pärjätään. Ikävä on jo valmiiksi.

KYH 26.

2010-07-25T19:58:00.003+03:00

Kaikki KYHit on nyt tehty. Viimeisimmän jaksoin silittää + pingottaa eilen. Puuvillakin ihmeesti kesyyntyy kun kostuttaa kunnolla ja tylysti painelee raudalla. Villahuiveja en ihan näin ronskisti sentään käsittele!

Taas ollaan samaa sarjaa tyttösen kanssa, hänelle tein aiemmin Roosa-huivin. Onneksi nuo helteet näkyy jatkuvan, että tätäkin ehtii käyttämään. (Onneksi ja onneksi, mulle piisaisi kyllä vähempikin lämpötilalukema!)
Pitsimalli löytyy ainakin Martha Watermannin kirjasta Traditional Knitted Lace Shawls. Pitsin nimi on Willow (eli Paju) ja jos tekisin tästä ohjeen, ei ainakaan tuolla nimellä kannattaisi huivia paiskata. Pelkästään Ravelrystä löytyy pari sivua erilaisia Willoweja tai niiden johdannaisia. Ei silti, ei tästä ohjetta tule. Vähän mörvelön vikaa nimittäin mallissa, mutta pysyyhän tuo päässä sentään.
Pitkästä aikaa kaivoin helmiäkin esille. Isoimmat lapset kun oli mummolassa eikä näpertämässä kaverina helmirasioita. Ihan perussetti kauniin lamppuhelmen ympärille. Laitoin korupiikin ensiksi tämmöiseen korvakorutappiin, mutta on niin painavat helmet että toimii paremmin avokoukkujen kanssa. Tämmöiselle hömelölle olisi ollut parempi laittaa lukittavat koukut, mutta niitä ei nyt ollut.

Kotkansiipi

2010-07-22T11:54:00.002+03:00

Kunnon vihreän saaminen kasveista on näköjään yllättävän vaikeaa! Meiltä ei löytynyt lähimetsistä sananjalkoja, mutta Kotkansiipeä siitäkin edestä. Laitoin Pietaryrtin jälkiliemeen 2kg Kotkansiipeä ja keittelin sitä 1,5h ajan edellisenä iltana. Muuripadassa oli aamulla yhä 50 asteinen liemi, jota vähän jäähdyttelin ja laitoin sitten alunan sekä langat. Vajaa 100g valkoista seiskaveikkaa ja harmaata Wool Sävyä noin 60g. (Sitä värjättävää siis löytyi ihan ostamatta, kun pengoin lankalaatikoita lisää...)

Tuloksena on toffeenruskea lanka, kiva sävy kylläkin, mutta olisin toivonut vihreää. Harmaassa vivahtaa vihreys, vaaleamman harmaassa ruskea sävy. Wooliin väri ei myöskään tarttunut niin hyvin. Tästä tuli rumalankaa.

Laitoin vielä koostekuvan tämän kesän värjäilyistä.

Pietaryrtti (valkoinen pohjalanka)
Lupiinin kukat (beige)
Kotkansiipi + Pietaryrtin jälkiväri (valkoinen)
Keltasipulin jälkiväri +krappi (valkoinen silkkivillalanka)
Keltasipuli (valkoinen)
Keltasipulin jälkiväri + krappi + lisäksi keitetty uusiksi Pietaryrtillä (valkoinen)
Kotkansiipi + Pietaryrtin jälkiväri (harmaa Sävy Wool)

Tyttären Mustikka-bolero

2010-07-20T18:38:00.002+03:00

Kasvivärjäysraporttien sijaan jotain valmistakin (olis mulla kyllä värjäysraporttiakin kunhan kerkeän blogata). Helteillä neulominen ei ole oikein sujunut, mutta sinnittelin loppuun pikkuneidin boleron.

Tämä on siis samanlainen kuin aiemmin tekemäni ja tämänkin neuloin yhtenä kappaleena. Lanka oli My World San Remoa, jota ei löytynyt Ravelrystäkään. Ostin langan Ruotsin reissulla paikallisesta sekatavarakaupasta. Puuvillaa 97% ja täsä lähikuvassa ehkä erottuu kimalteleva metalli, jota loput 3% on.

Puikot 2,5mm ja silmukoita 77 hihoissa. Tätä sovitin paljon tehdessä ja oli suloista huomata, miten tyttö oppi tarjoamaan kätensä sovitettavaksi aina kun otin neuleen käteen. Suunnittelin, että neulon niin isoksi, että menisi ensi kesänäkin. Taisin kuitenkin tehdä reunuksesta niin tiukan ettei onnistu. Ennen reunusta se mahtui meidän kolmivuotiaallekin. Puran, jos joskus jaksan. Mutta nyt laitan sen KYH-saldoon valmiina. Yksi työ siis enää jäljellä!

Pietaryrttivärjäys

2010-07-16T10:39:00.006+03:00

Aiemmin keräsin juhlamekossa lupiineja, mutta helteiden myötä tyyli muuttui rennommaksi ja pari päivää sitten poimin rannalta tullessa pietaryrtit uimapuvussa. Tästä retkestä ei kylläkään ole kuvia!

En jaksanut ajatellakaan irrottelevani keltaisia kukkia vihreistä osista, varsinkaan kun en ole kirkkaan keltaisen langan ystävä. Sen sijaan keräsin kilon verran kukintoja ja annoin varren tulla mukaan, jos se sattui irtoamaan. Kukinta oli näissä juuri aluillaan ja ajattelin, että langasta voisi tulla kellanvihreää. Oli jännä seurata miten (luonnon-)valkoinen Kujeesta ostettu sukkalanka muuttui aluksi ihan kananpojankeltaiseksi. Väri oli voimakkaan keltainen vielä noin puoli tuntia kuumennuksen aikana.

Tunnin kohdalla se oli kuvan mukainen eli ne vihreät sävyt tulivat vasta loppupuolella esiin. Lanka oli kaikkiaan 1,5h tuntia kuumassa, sillä muuripadassa vesi säilyy kauan kuumana. Jäähdyttelyvaihe vei kolmisen tuntia ja silti nakkasin alunan+viinikiven (15g+5g/150g lankaa) noin 50 asteiseen veteen ja lämmitin langat sankossa melkein samaan ennen lisäämistä.

Yhdessä välissä lämpö meinasi karata käsistä, piti kiikuttaa kylmää vettä lisäksi. Ei tuo sukkalanka onneksi pahaa tykännyt. Laitoin kaveriksi 50 gramman seiskaveikan, joka oli värjätty siinä sipuli-krappipadassa. Mutta eipä se miksikään muuttunut...

Tässä kuvassa vasemmalla on siis sipulinkuorilla värjätty, keskellä sipulinkuori+krappi ja päälle pietaryrtti ja oikealla pelkkä pietaryrttivärjäys, joka on oikeasti ehkä enempi vihreään taittava väri kuin kuvassa, vaikka sitä Photoshopilla korjailinkin. Näitä on tosi vaikea kyllä kuvata onnistuneesti!
Pitäisköhän jo uskoa, että sipulilanka päätyy saapassukiksi miehelle vai yrittäisikö siitä vaikka kanervalla tms. ruskeaa, kuten Rusina oli tehnyt.
Pietaryrttiliemi näyttää aika vahvalta ja mietinkin jälkivärjäystä, mutta jos heittäisi sinne sekaan jotain muuta mistä pääsisi vihreämpiä sävyjä kokeilemaan. Mutku ei ole lankaa. Uskomatonta, mutta totta, nyt ei lankavarastossa ole oikein mitään värjättävää!

Pia oli kommentoinut edelliseen postaukseen näin:
"Kauniita lankoja, vaikka ilmeisesti odotitte vähän eri sävyjä. Usein väriä lähtee pesussa runsaasti, mikäli ei anna lankojen ensin jäähtyä ja kuivua. Itse pesen ne nykyisin vasta, kun ne ovat kuivuneet. Keitittekö krappia yli 70 asteessa? Punaisuus näet muuttuu ruskeaksi yli 70 asteen lämpötilassa. Eli krapilla värjätessä lämpötilan täytyy olla maltillinen. Krapilla värjätessä käytän itse esipuretettua lankaa. Voisi esim. värjätä ensin sipulinkuorilla 85-90 asteessa ja toisen kerran sitten krapilla 70 asteessa. Silloin saattaisi tulla oranssia."
Bloggerin kommentointi on oikutellut, joten vastataanpa ihan postauksessa. Käytimme Aittomäen kirjaa Luonnosta väriä lankoihin ohjenuorana, joten langat nostettiin jäähtymään ja samalla ne ehtivät kyllä kuivahtaakin aika hyvin ennen pesua. Sipulinkuorikeitosten langoista irtosi mielestäni pestessä suunnilleen saman verran väriä, mutta silti siihen lankaan jäi sitä runsaasti toisin kuin lupiinilla.
Krapin kanssa noudatimme myös saman kirjan ohjetta. Keittolämpötila oli 70-75 astetta ja tosiaan teimme juuri noin, että pelkillä kuorilla värjättiin 80-90 astetta ja sitten jälkiväri miedommassa lämmössä. Aittomäellä oli tähän kauniit kuvat oranssista langasta, mutta kuten sanottua kasvivärjäyksessä ei voi olla ihan varma lopputuloksesta koskaan. Kiitos kumminkin Piialle pohdinnasta ja pitää joskus koittaa josko esipuretuksesta olisi hyötyä krapilla värjätessä.

Eilisessä Puutarhaunelmia ohjelmassa muuten Leena Riihelä värjäsi esipuretetut langat krapilla jännästi kylmävärjäyksenä. Tuli komeaa punaista! Tuota olisi hauska koittaa joskus, mutta krappia pitäisi olla aika reilusti.

Soppa tulilla

2010-07-12T18:29:00.006+03:00

Rusinan mökillä pääsin vihdoin kokeilemaan kasvivärjäystä. Tästä on haaveiltukin monta vuotta.

Ne aiemmin kerätyt lupiinin kukat haisivat yököttäviltä, joten keräsin vielä lisää tuoreita lisäksi. Soppa oli varsinaista kuravelliä.

Välillä väri näytti jo sinertävältä, mutta lopputulos oli kuitenkin vihertävä. Lisäksi vihreydestä hävisi merkittävä osa pesun yhteydessä. En tiedä mikä oli syynä ettei langan väri pysynytkään, vaikka keittoaika oli riittävä ja lämpöä seurattiin tarkasti. Langat oli kasteltu huolella.

Rusina oli ahkeroinut sipulilaareilla ja laittanut jo sipulikeiton tulille.

Väri oli aika muhevaa erityisesti keittovaiheessa. Käytimme sipulista Aittomäen kirjan mukaisesti jälkivärin krapin kanssa toivoen saavamme voimakasta oranssia. Jostain syystä tästäkään ei tullut ihan sitä mitä piti. Osansa voi tehdä varmaan järvivesi ja se että emalointi ei rautapadan pohjassa ollut ihan ehjä, mutta tuloksena molemmista eristä oli valkoiseen seiskaveikkaan samanlainen sinappinen väri. Krapin vaikutus ei juuri näy, varmaankin osin siksi etten saanut niitä juuria jauhettua ja ajattelin, että jospa ne silti antavat väriä.

Vasemmalla on sipuli+krappilanka, tässä pohjalanka on Ruskovillan silkkivillaa ja siksi eroaa noista kahdesta oikean puolimmaisesta. Keskellä vihertävä on lupiinilla värjättyä beigeä Nallea. Oikealla taas kaksi vyyhtiä vitivalkoista seiskaveikkaa.

Tässä kuva ulkona, totuus on noiden kahden kuvan välistä. Vasemmalla siis lupiini. Seuraavana pelkkä sipuli, sitten kaksi vyyhtiä sipulia+krappia. Tästä huomaa hyvin miten iso ero on eri materiaaleilla.

Lupiinipadassa puretteena oli aluna ja sipulipadassa oli molemmilla kerroilla aluna+viinikivi.

Tässä näkyvät vain minun lankani, Rusina varmaan bloggaa omansa kunhan palaa nopeamman netin ääreen. Yhteiskuvaa ei otettu, koska perhe oli jo aika hyytynyttä. Yksi lapsi oli kiikutettu päivystykseen saamaan ab-kuuri, toinen poltti selkänsä ja se kolmas paikalle jäänyt alkoi osoittaa väsymyksen merkkejä. Ei ihme, sillä olimme 9 tuntia värjäyspuuhissa, siitäkin huolimatta että Rusina oli aloittanut jo keittelemään vesiä sekä sipulinkuoria ennen tuloamme. Rankkaa puuhaa, mutta silti mukavaa siitäkin huolimatta ettei lopputulos ollut sitä mitä piti.

Pakko päästä kokeilemaan lisää ja pitää varmaan ainakin nuo seiskaveikat värjätä uusiksi. Ironisinta tässä on se, että sipulipadassa lillui kahden peräkkäisen värjäyksen ajan tummanharmaa koelanka, johon saatiin upea tummanruskea väri. Parasta väriä syntyi siis 10cm:n pätkä...

Huh hellettä!

2010-07-05T18:32:00.003+03:00

Tällaisiana päivinä pitäisi vain katsella taivaalle.

Ja nauttia riippukeinusta. Mutta oikeastihan sitä ehtii hyvällä tuurilla ehkä 5 minuuttia lötkötellä ennenkuin joku lapsista kaipaa äitiä milloin mihinkin.

Neulominenkaan ei oikein nappaa, mutta sain sentään pari aiemmin valmistunutta kukkaa kuvattua. Elämänlanka on oikeasti kaunis malli, mutta tästä tuli liian iso muuhun kuin koristeeksi. Voisi tietysti koittaa kakkosen puikkoja ja jotain tosi ohutta sukkalankaa.

Tuo valkoinen on akryylilankaa, voisi olla jotain Novitan vauvalankaa vuosien takaa. Lehti taas on Woolia. Tämä oli sijoitettu vaikeimpien mallien joukkoon, mutta vaikeinta tässä oli lehden loppuosa. En tiiä johtuuko se suomennuksesta, mutta loppukavennus oli aika epämääräisesti ilmaistu, mutta sovelsin sitten omasta päästä ja eiköhän se vältä noinkin.

Päivänkakkara oli taas jommankumman lapsen toive ja nopea ja aivoton projekti se olikin. Sopi hyvin viimeiseksi KYHäelmäksi.
Nyt on kesken tyttären bolero ja itselle se huivi.

Mustikka-bolero

2010-07-02T16:08:00.002+03:00

Ihastuin Mustikka-boleroon heti, kun näin sen Johkun blogissa.

Neuloin ohjeesta poiketen yhtenä kappaleena, koska jätän silmukoinnin väliin jos vain suinkin mahdollista. Onnistui oikein hyvin näin.
Reunus pullottaa vähänaja sitä saa asetella, mutta muuten tuo istuu mukavasti ja on miellyttävä päällä.

Kuvat otti muuten esikoinen, joka sanoi aamulla: "Äiti kiva kun teit letin, niin näytät nätiltä"

Hihojen palmikko on minusta hurjan kaunis ja tyttömäisyyttä lisää satiininauha.

malli: Mustikka-bolero (pdf)
lanka: Novita Tennessee
kulutus: 292g
puikot: 3mm
muuta: jätin hihoissa yhden kavennuksen tekemättä eli työssä on 8 silmukkaa enemmän kuin alkuperäisessä S-koon ohjeessa.
Lankaakin meni selvästi enemmän (ohjeessa 200g), selkäosa on jonkin verran pitempi.

KYH-tilanne taas alla (ja nyt on jo kiire selvittelemään 3- ja 5-vuotiaiden tappelua!)

1. Salkoruusu valmis
2. Tulppaani valmis
3. Kalla valmis
4. Roosa-huivi valmis
5. Petunia valmis
6. Suuri lehti valmis
7. Mustikka- bolero valmis
8. Karpaattienkello valmis
9. Purosta Petunia valmis
10. Tiuhtis- villikset valmis
11. Auringonkukka valmis
12. Elämänlanka valmis
13. Tiskirätti Oliviasta valmis
14. Raidallinen Barbien mekko valmis
15. Bling bling mekko Barbielle valmis
16. Oranssi mekko Barbielle valmis
17. helmineule tiskirätti valmis
18. sinivaleunikko valmis
19. apilan lehti valmis
20. jouluruusu valmis
21. leinikki valmis
22. Mini-Mustikka bolero aloitettu
23. pieni lehti valmis
24. spiraaliruusu valmis
25. Huivi puuvillalangasta aloitettu
26. päivänkakkara päättely puuttuu

Tiuhtikset

2010-06-27T18:45:00.004+03:00

Kuvittelin jo, etten enää tarvitse neuloa villiksiä, mutta koska nämä pöpät alkaa olla jo rikki, vaikka on monesti parsittu, oli pakko tehdä vielä yhdet. Nuo pöpät oli muuten osin virolaista hahtuvaa ja osin Pirtin ruskeaa ja täytyy sanoa, että sekä tuo versio ruskeasta hahtuvasta, että tuo virolainen on ehkä surkeimman laatuista villahousuissa. Hirveän herkästi kuluu puhki.
Aiemmin Utiku Perendalesta neulomani tuntuvat sen sijaan tosi kestäviltä, mutta jännä huomata, että tällä kokemuksella ainakin tuntuu hahtuvista neulotuissa lanoliini pysyvän paremmin ja noita saa kylvettää tiheämmin että pito säilyy.

Nämä on tehty Pirtin hahtuvasta. Kokeilin ekaa kertaa Tiuhtiksia ja tykkään kyllä tosi paljon mallista. Laiskotti, enkä jaksanut silmukoida haaraa, mutta meneepä tuo kolmen puikon päättelylläkin.

KYH 23 ja 24 yhteiskuvassa, siis Spiraaliruusu ja Pieni lehti. Pieni lehti oli todellakin pieni projekti.
Kuvattiin tuossa ulkosalla ja esikoisenkin teki mieli kokeilla. Takapihalla kukkiva Lumipalloheisi oli hänestä niin hieno, että kuva piti laittaa sinne blogiinkin.

Etupihalla heisi kukkiikin niin paljon, etteivät oksat jaksa oikein kantaa. Mutta kaunis se kyllä on.

KYHin tilanne on tosi hyvä. Kesken on neljä isompaa juttua ja yksi kukka on pingottamatta ja langanpäät päättelemättä. Ilman pikkukukkasia tämä homma olisi kyllä minulta kaatunut, mutta toisaalta tuskinpa olisin Stanfieldin kirjasta tullut mitään neuloneeksi, vaan olisin palauttanut sen selailun jälkeen kirjastoon.

1. Salkoruusu valmis
2. Tulppaani valmis
3. Kalla valmis
4. Roosa-huivi valmis
5. Petunia valmis
6. Suuri lehti valmis
7. Mustikka- bolero aloitettu
8. Karpaattienkello valmis
9. Purosta Petunia valmis
10. Tiuhtis- villikset valmis
11. Auringonkukka valmis
12. Elämänlanka aloitettu
13. Tiskirätti Oliviasta valmis
14. Raidallinen Barbien mekko valmis
15. Bling bling mekko Barbielle valmis
16. Oranssi mekko Barbielle valmis
17. helmineule tiskirätti valmis
18. sinivaleunikko valmis
19. apilan lehti valmis
20. jouluruusu valmis
21. leinikki valmis
22. Mini-Mustikka bolero aloitettu
23. pieni lehti valmis
24. spiraaliruusu valmis
25. Huivi puuvillalangasta aloitettu
26. päivänkakkara päättely puuttuu

loppurutistusta

2010-06-23T19:39:00.003+03:00

Aloittamiset alkaa jo tuntua, en ole varmasti ikinä aloittanut lyhyellä aikaa uusia töitä näin paljon!
Tässä viisi valmistunutta. Helmineulerätti ja kukkasia, Ravelrystä voi lukea kukista enemmän, jos nimet kiinnostaa.

Tein myös yhden tanssimekon Barbielle. Malli oli Sticka till Barbie sivustolta numero 183 Short Green Dress with Flared Skirt. Modasin nopeammaksi vähentämällä silmukoita rutkasti, joten tuloskin on vähän erilainen kuin ap. ohjeessa. Lisäksi mekko pyhyy vähän kehnosti päällä.

Jos muuten mietitte miksi vanha nukkeni näyttää niin lyhytkaulaiselta, on kuvakulman lisäksi syynä neiti 1 vee, joka irrotti siltä pään ja hakkasi kaulasta palasen. Neiti on joko katsonut liikaa mallia isoveljien puuhista tai on vaan yksinkertaisesti pikkasen nuori barbie-leikkeihin!

1. Salkoruusu valmis
2. Tulppaani valmis
3. Kalla valmis
4. Roosa-huivi valmis
5. Petunia valmis
6. Suuri lehti valmis
7. Mustikka- bolero aloitettu
8. Karpaattienkello valmis
9. Purosta Petunia valmis
10. Tiuhtis- villikset aloitettu
11. Auringonkukka valmis
12. Elämänlanka aloitettu
13. Tiskirätti Oliviasta valmis
14. Raidallinen Barbien mekko valmis
15. Bling bling mekko Barbielle valmis
16. Oranssi mekko Barbielle valmis
17. helmineule tiskirätti valmis
18. sinivaleunikko valmis
19. apilan lehti valmis
20. jouluruusu valmis
21. leinikki valmis
22. Mini-Mustikka bolero aloitettu
23. pieni lehti päättely puuttuu

Kukkasia taas

2010-06-19T15:23:00.002+03:00

Tänään juhlittiin kummipojan konfirmaatiota. Sade lakkasi ja tulomatkalla neuloja perheineen pysähtyi valtatie 17:n varteen muovikassin kera. Korkkarit upposi hiekkaan ja sukkahousutkin kastuivat, mutta ahneesti pistin lupiinin kukkia pussiin ja mieskin uhrautui avuksi puku päällä.

Kerätessä naureskelin, että tosi bloggaaja ottaisi jo kuvia kasvivärjäyksen koko prosessista ja niinpä mies nappasi autosta kameran. Yläkuvassa näkyy onnellinen virne kukkien keskellä.

Kosteita kukkasia on 1,4kg, jonkin verran varmaan paino laskee kun kuivahtavat. Nämä tosin saavat kuivua vielä kunnolla, koska värjääminen jää heinäkuulle.
Rusina oli tosin huomannut Pian blogista kommentin, että lupiininkukkien värisävy ei kestä, liekö muilla samoja kokemuksia? Harmittaa, jos työ menee hukkaan, tosin ainahan langan voi värjätä uudelleenkin. Tai lisätä tuohon myös lehdet ja varret ja tyytyä vihreään.

Ai niin, kiitos edellisen postauksen kommenteista. Eiköhän tuo nukke ole Daisy.

KYHistä ei muuta kuin listaus talteen ja tänään pitäisi jaksaa aloittaa vielä joku työ, ettei iske kiire loppuviikolla.

1. Salkoruusu valmis
2. Tulppaani valmis
3. Kalla valmis
4. Roosa-huivi valmis
5. Petunia valmis
6. Suuri lehti valmis
7. Mustikka- bolero aloitettu
8. Karpaattienkello valmis
9. Purosta Petunia valmis
10. Tiuhtis- villikset aloitettu
11. Auringonkukka valmis
12. Elämänlanka aloitettu
13. Tiskirätti Oliviasta valmis
14. Raidallinen Barbien mekko valmis
15. Bling bling mekko Barbielle valmis
16. Oranssi mekko Barbielle aloitettu
17. helmineule tiskirätti aloitettu
18. sinivaleunikko päättely puuttuu
19. apilan lehti päättely puuttuu

Mekkoja

2010-06-15T10:49:00.006+03:00

Pappi puikoissa- blogissa vierailtuani jäi ajatus barbien vaatteista kytemään. Vuosi sitten äitini toi vanhoja tavaroitani kaappeja siivoiltuaan ja laatikoista paljastui myös barbeja ja muita nukkeja. Esikoinen ja keskimmäinen innostuivat yllättäen leikkimään niillä tänä kesänä ja ehdotus neulotuista vaatteista otettiin riemulla vastaan.

Sticka till Barbie on varsinainen aarreaitta ja sieltä nappasin tämän mekon kaavan. Striped Dress löytyy numerolla 464. Tähän meni mukavasti vanhoja akryylilankojen jämiä. Hauskinta ovat nuo pinkit raidat. Ne on neulottu 100% akryylilangasta, josta tein elämäni ensimmäisen neulepuseron 11-vuotiaana. Kannatti siis marinoida tuotakin lankanyttystä parikymmentä vuotta laatikossa kun pääsi vihdoin käyttöön!
2mm puikoilla tästä tuli pikkasen iso, mutta kursin sauman ronskimmin kasaan ja pelittää leikeissä hyvin.

Jostain kirpparipussukasta meille rantautui ihme lankoja, tämänkään nimestä ei ole aavistustakaan, mutta kimaltelevana just täydellistä nukelle. Kun Barbie sai tanssimekon, tuli tietysti tilaus tälle toiselle vastaavasta. (Muistaako joku onkohan tämä muuten Sindy tai Cindy? Sellainen hämärä mielikuva nuken merkistä on.)
4mm puikoille loin silmukat ja mittilöin vähän nuken päälle. Idea edellisestä mekosta yksinkertaistettuna ja tästä tuli juuri sopivan kokoinen. Hassua miten onnelliseksi voi tulla näinkin pienestä työstä. Bling bling vaan.

Tilauksessa olisi muuten myös hääpuku ja mieskin kuulemma Barbielle olisi syytä hankkia. Hiuksetkin näiltä pitäisi selvitellä, varsinkin tällä jälkimmäisellä tuntuu olevan kroonisesti Bad Hair Day!

Se, jolle noita nukkeja on vähän säästelty, ei sen sijaan hirveästi jaksa perustaa vielä vaatteiden vaihdosta ja muista leikeistä (pojat sujuvasti myös taistelee noiden kanssa...). Sen sijaan 1-vuotias kävelee topakasti taaperokärryjen kanssa, oppi kiipeämään rappuset yläkertaan ja pujottamaan kaapista tonkimansa uimalasit päähänsä. Neiti kokeilee kiipeilyä myös kärryn kyytiin ja huutaa sitten pelastamaan pulasta.

Vasta kolmastoista KYH-aloitus oli tiskirätti, aika hyvin! Novitan Oliviasta korinpohjaneulosta, helppoa ja nopeaa.

1. Salkoruusu valmis
2. Tulppaani valmis
3. Kalla valmis
4. Roosa-huivi valmis
5. Petunia valmis
6. Suuri lehti valmis
7. Mustikka- bolero aloitettu
8. Karpaattienkello valmis
9. Purosta Petunia valmis
10. Tiuhtis- villikset aloitettu
11. Auringonkukka valmis
12. Elämänlanka aloitettu
13. Tiskirätti Oliviasta valmis
14. Raidallinen Barbien mekko valmis
15. Bling bling mekko Barbielle valmis
16. Oranssi mekko Barbielle aloitettu

Lankakutsut

2010-06-14T16:02:00.005+03:00

Lellu alias Kalapuikko kutsui meidät sunnuntaina kotiinsa lankakutsulle ihastelemaan Kujeen Hannan lankavalikoimaa.

Lankojen hiplailun ja herkkujen syönnin lisäksi ehdittiin neuloakin ja mukana ollut kuopus maisteli lelulaatikon sisällön tarkasti.

Jos laskin oikein, meitä oli lasten kanssa 17 henkeä!

Sitä lankaahan oli sitten paljon: Shibuita ja Malabrigoa.
Dream in Color Classya ja Dropsin Safrania (nyt huomaan että yksi puuvillalankalaatikko ainakin jäi kuvaamatta)
Tällä pöydällä huomion veivät Kuje ja Jekku- langat, voi mitkä värit! Etualalla Lily Sugar'n Cream.
Jitterbugia. Tuo petrooli tuolla on minun!

Cherry Tree Hilliä, noita olisin voinut ottaa kaikkia.

Nämä siis muuttivat meille. Ohut sukkalanka kasvivärjäystä varten, Jitterbug, Jekku ja Cherry Tree Hill. Värit on kyllä oikeasti paremmat, en saanut sävyjä toistumaan oikein.

Oli kivaa, otetaan uusiksi joskus!

KYH tilannetta

2010-06-14T10:42:00.003+03:00

Pääsin eilen ihanille lankakutsuille, mutta siitä postaan myöhemmin, nyt kukkaset ensin ennenkuin unohtuvat.

Purosta syntyi toinenkin petunia. Jämälangoista löytyi mukavasti pieni kerä Kanervanväristä Puroa, josta sain sekä kukan että verholehdet. Tämä valmistui mukavan nopeasti, sillä lankojen päättelyä oli edellistä vähemmän.

Karpaattienkellosta tykkäsin myös mallina.

Pojat ovat meillä arvostelleet kukkavalintojani ja toivoneet seuraavaa neulottavaa. Auringonkukan olisin varmaan muuten jättänyt neulomatta, mutta se oli keskimmäisen mielestä niin hieno, että pitihän se tehdä.

Pitäisi blogata vähän useammin, jotta pysyisi paremmin perillä tilanteesta, nyt alkaa mennä jo muistelemiseksi mitä onkaan aloitettu.

1. Salkoruusu valmis
2. Tulppaani valmis
3. Kalla valmis
4. Roosa-huivi valmis
5. Petunia valmis
6. Suuri lehti valmis
7. Mustikka- bolero aloitettu
8. Karpaattienkello valmis
9. Purosta Petunia valmis
10. Tiuhtis- villikset aloitettu
11. Auringonkukka valmis
12. Elämänlanka aloitettu
13. Tiskirätti Oliviasta aloitettu

Kukkia

2010-06-08T20:33:00.003+03:00

Stanfieldin kirjan selailu ja neulominen jatkuu. Petuniassa on Floricaa ja Sisua.

Tästä olisi tullut parempi, jos olisin viitsinyt kävellä 10m hakemaan kokoa pienemmät puikot Floricalle, mutta tein samoilla 3mm puikoilla kuin varrenkin.

Pienen neulontahetken vei tämä ns. Suuri lehti, Sisun jämää tuntuu yhä vaan riittävän loputtomiin. Tässä tulee vähän jo huijauksen makua, kun neuloo KYHinä ihan minipieniä töitä!

Neuloin Roosan pikkuhuivina kuopukselle. Tästä piti tulla itselle ekaksi, mutta päädyin antamaan tytölle. Huomasin, että huivi levenee tällä mallilla liikaa päähän ja päätin, että lopetan levennykset ja neulon loppua suorakaiteena.

Tuosta yläreunasta sitten huomaa, ettei mennyt ihan putkeen kuvioiden kanssa. Ei pitäis tehdä soveltavaa neulontaa ollenkaan kun katsoo telkkaria ja paimentaa lapsia. Mutta ei se onneksi päässä erotu. En kertakaikkisesti viitsinyt purkaa.

Lanka on Järbo Garnin 8/4 Cottonia ja puikot tässäkin 3mm. Kulutus 33g.
Pitäisi tehdä itselle toinen, mutta sitten tuonnempana.

Huomasin listaa täyttäessäni, että kovin on kukka (ja kasvipainotteisia) nämä KYHini tähän saakka!

1. Salkoruusu valmis
2. Tulppaani valmis
3. Kalla valmis
4. Roosa-huivi valmis
5. Petunia valmis
6. Suuri lehti valmis
7. Mustikka- bolero aloitettu
8. Karpaattienkello aloitettu

Tulppaani ja kalla

2010-06-03T16:36:00.003+03:00

Pienet työt jatkuvat. Tulppaani (Nallen ja Woolin jämiä).

Ja Kalla (Florica, Wool ja joku villalanka).

Alan oikeasti innostua näistä kukista. Ajattelin laittaa kertyneet kukkaset johonkin pieneen koriin esille.

1. Salkoruusu valmis
2. Tulppaani valmis
3. Kalla valmis
4. Roosa-huivi (tästä tulee pieni, vain pään suojaksi tarkoitettu huivi) aloitettu

KYH ja salkoruusu

2010-06-01T12:34:00.004+03:00

En ole erityisen nopea neuloja. En yleensä aloita useita töitä yhtä aikaa. Itse asiassa jos töitä on kesken enemmän kuin kolme, alkaa ahdistaa. Tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi, ilmoittauduin jonkinmoisen harkinnan jälkeen KesäYönHullutukseen.

Tosin mulla on ovela suunnitelma. Kirjastosta on lainassa Lesley Stanfieldin Anna kaikkien kukkien kukkia. Ihania pieniä töitä, neulottuja ja virkattuja ja luokiteltu mukavasti projektin helppouden mukaan.

Työ yksi on siis valmis. Salkoruusu on neulottu Novitan Bambusta, helppoa ja nopeaa.
On mulla tosin isompiakin suunnitelmia, Mustikka-bolero, tytölle villikset ja muutama pikkuhuivi nyt ainakin.
Mutta näillä kukilla nyt mennään ainakin aluksi. Toisen työnkin jo aloitin tälle päivää!

Loppuun vielä listan tynkä KYH-tilanteesta.
1. Salkoruusu valmis
2. Tulppaani aloitettu

Ruusunen

2010-05-23T17:16:00.004+03:00

Viime kesänä ostin Hjertegarnin Blend Bamboota ja mielessä siinteli neuletakki tai muu asuste kuopukselle. Helteisessä kevätsäässä tekikin mieli mekkoa ja etsiskelin Ravelrystä ylhäältä alas neulottavaa mekkoa. Löysin Aleenan, josta napsin silmukkamäärät, mutta jätin palmikot pois, kun teki mieli söpöstellä pitsillä.
Tästä syntyi sitten mekko Ruususelle. Aleenassa ei ole kiinnitysmekanismia, mutta minä halusin sellaisen niskaan. Laitoin sinne napin ja tuohon mekon kaulaosaan sain muotoiltua pienellä pitsillä avaruutta, mitä raglantyyppisessä ohjeessa ei muuten olisi ollut.

Isoveljet hääräsivät innolla kuvausapuna ja esikoinen nappasi pihalta voikukan ja laittoi sen korvalle. Pikku neidin poseerausinto vaan nousi ja kukkanen sai olla ihan rauhassa.

Neiti osasi heti myös leikkiä helmalla, ei ihan sivusta tosin kohottanut helmaa. Aika hyvä suoritus silti 11 kk iässä!

Huomaatteko kuvien määrästä, että äidin sydän pakahtuu ylpeydestä? Oli pakko jättää naamakuvatkin esille.

Tykkään tosin tuosta mekostakin ihan älyttömästi. Tein pääosin 80cm koossa ja leventelin omaan tahtiin helmassa. Puikot 3mm ja kulutus 140g. Helmaan tein päärmeen, kun ainaoikea reunus taittui ikävästi (tästäkin kiitos Ravelryn suomalaisten neulojien ryhmän).

Lanka on ihanan pehmeää, aivan täydellistä pienelle käyttäjälle. Ja jos nyt sattuisi venähtämään, se ei haittaitsi, kun käyttäjä kasvaa kovaa vauhtia.

Esikoinen ilmoitti, että päiväkerhon ohjaajille pitäisi olla lahjat. Mistä lie moisen keksinyt (liekö sieltä samasta aivojen osasta mistä keskimmäinen kertoi, että kerhotädit on käskeneet pyyhkiä räät hihaan, eikä sormiin...), mutta tottahan kivoille tädeille tehdään jotain. Tiskirätti sai kannatusta, kun kyselin mikä kelpaisi.

Tähden kanssa kävi vähän hassusti. Sain Miia-Rebekalta tuollaisen arpajaisvoittona ja eräänä yönä imetyksen lomassa mietin miten se on neulottu. Aamulla puikot kouraan ja kokeilemaan ja onnistuihan se hyvin lähelle.

Muutaman päivän päästä tutkin Ravelryä ja olishan tuolle ollut ohjekin helposti löydettävissä, ettei olisi tarvinnut mietiskellä. Starfish siis. Tosi helppo ja mukava malli!

Toiselle tädille pyörittelin sitten vaan nopeasti lyhennetyillä kerroksilla ympyrärätin. Pistin mukaan selitystekstin sille varalle, että heille ei ole neulotut rätit vielä tulleet tutuiksi.
Näihin upposi 41g Novitan vuosikerta puuvillaa, Alabamaa.

Kerro kerro kuvastin

2010-05-09T12:15:00.002+03:00

Tänä aamuna sain pojilta nämä äitienpäivälahjat. Olivat askarrelleet näitä monta kertaa päiväkerhossa. Pientä salaisuuden paljastelua tahtoi olla ilmassa, mutta sain hyssyteltyä heidät hiljaisiksi ja niinpä yllätys paketista olikin iso.

"Kerro kerro kuvastin. Äiti olet rakkahin"

Vasemmalla esikon ja oikealla keskimmäisen tyylinäyte. Suttasin nuo nimet tuosta alta. Ihmeen taitavasti tuo kolmevuotiaskin on leikannut, vaikka apujakin ovat varmasti saaneet vaikeimmissa jutuissa.

"Peilien" sisältä paljastui kaksi kaunista korua. Jotain massaa, jonka olivat sitten maalanneet. Keskimmäinen tyylilleen uskollisena punaista ja esikoiselta vaaleanpunaista. Kuvasta erottuu huonosti, mutta koruissa on vielä pienet helmet vaijerissa tuossa reiän kohdalla ja nyöri sitten kiinnitetty vaijeriin. Ihanat, nämä tulee oikeasti käyttöön! Joskin kuopus tarraa koruihin tiukasti, että kotikäyttö jää vielä vähäiseksi.

Reippaat pikkumiehet antoivat myös miehen ostamat muumi-aiheiset lahjat, sillä mies lähti aikaisin aamuvuoroon. Hyvin osasivat lahjapiilon pitää salassa eilisillasta asti!

Hyvää äitienpäivää äideille ja mummoille!