Uusi vuosi, uudet kujeet

Lupasin Katille esitellä myös keskimmäisen koiramme, joten tässä tulee Blogikoira V ja esittelee samalla tuon aiemmin mainitsemani huivin, joka pitäisi päätellä ja höyryttää. Ei mulla nyt kuitenkaan riitä into purkaa sitä. Töitä tuntuu olevan rästissä kohta muutenkin liikaa ja pitihän sitä tunkea itsensä viimemetreillä pipovaihtoonkin!

Aloitin eilen itselleni sukkia Nalle Colorista. Näihin kypsyttelin mukavaa ideaa, mutta toisin kävi. Blogivauva päätti kiskoa työstä puikot ja mies hämmästeli että enkös muka teekään hänelle niitä huovutettuja tumppuja metsästys-/kalastuskäyttöön. Perhen äänesti siis 2-1 minut kumoon ja niinpä alla näkyy aloitus. Ja ennenkuin ihmettelette enempää, kerron, että aion neuloa tuohon varret vasta huovutuksen jälkeen, sillä niistä pitää tulla suht napakat. Lapasiin tulee lisäksi aukot kolmelle sormelle, mutta päätin tehdä nekin pesukone kierroksen (kierrosten?!) jälkeen. Muuten voisi todella olla peukalon (reikä) keskellä kämmentä!

Kuvassa näkyvä liina on äitini tekemä perintökalleus, joka rantautui meille joululiinaksi, koskä äidillä ei ollut sille enää sopivaa pöytää. Aika ihana, vai mitä?

ONNELLISTA JA NEULERIKASTA UUTTA VUOTTA 2006!

Tunnustuksia..

Teenpä ensimmäisen kuvattoman postauksen tässä samalla. Märsysin aikani itsesäälissä, kun ajattelin, ettei kukaan kommentoi minulle mitään, kunnes sain vinkin ystävältäni(kiitos vaan!), että kannattaisi hyväksyä ne kommentit. Ja minä kun kuvittelin, että laitoin sen asetuksen pois päältä. Uhhuh, eipä uskoisi, että on tullut opiskeltuakin vähäsen tietotekniikkaaikaan... (lisä ei siis olisi ollut pahitteeksi!)
Siispä kiitos näin yhteisesti kaikille tervetulotoivotuksista. :o)

Oma nappi

Lapsi on vesirokossa, mutta nukkuu sentään viimein, joten ehdin tehdä oman napin aikani kuluksi (olisihan sitä tietysti muutakin tekemistä, mutta...).

Typerä IE ei ymmärrä sivupalkkiani Mozillan lailla, eikä hyväksy korjausyrityksiä. Koko kikkailu kyllästyttää suunnattomasti. Jos jollakulla on vinkki miten sivupalkin saa takaisin ylös, niin kertokaa kiitos!

Kaulahuivikin on valmistunut, mutta kuvaa en vielä tarjoile. Työ karkasi käsistä ja mallitilkusta tulikin kokonainen huivi ja reunat rullaantuvat vähän turhan paljon. Tämän huomasin vasta kun huivi oli jo yli puolen välin... Harkitsen, jos purkaisin koko tekeleen! Uutta työtä tosin aloitin jo suunnittelemaan, joten odotelkoon huivi vielä hetkisen.

Ja kun valittamaan pääsin, olemme miehen kanssa flunssaisia ja selkänikin on taas tohjona, lapsen vesirokko ei hellitä millään ja "jo sisäsiisti" koiranpentu pissasi matolle. Mr. Murphy, voisitteko ystävällisesti jo poistua meiltä?!

Kestovaippoja

Kummityttö sai joululahjaksi kestovaippoja Baby Bornilleen. Vaippakaavat löytyivät Yahoon tsi-kestolistalta ja hahtuvien koon arvioin kaavan perusteella. Hieman korkeat taisi tulla, mutta eivätköhän ne asiansa aja. Lanoliinituskin on hahtuville tehty, joten pikkupissojen ei pitäisi lorista vaatteisiin, vaikka imua onkin vaipassa niukanlaisesti. Nuken päällä ovat näköjään jo olleetkin, kurkkaapa.

Vaippojen lisäksi vain musta Fifi (,jonka esittelin ensimmäisessä postauksessani) päätyi pukin konttiin. Äitini olikin huivista todella mielissään ja tilasi käydessään myös itselleen huovutetun hatun. Tällä kertaa olen jo neulonut mallitilkun koehuovutusta varten!

Tässä puolestaan marraskuussa ommeltuja vaippoja omalle pojalle. BB:n vaippa oli tuolla joukossa, joten en aiemmin viitsinyt julkaista tätä kuvaa. Kuvassa ylhäällä siis sen lisäksi flanellisia sisätäyttövaippoja. Punainen vaippa on tarrallinen TotsBots-mukaelma Eurokankaan perusfroteesta. Alarivin hamppuvaipan olenkin jo esitellyt edellisessä postauksessa. Tuossa kuvassa tarrat on vielä puhtaan valkoiset... Lisäksi sekalainen määrä imuja ja muutama polyestermokkapintainen kuivaliinakin.

Ihana mies oli tilannut minulle Novitan joululahjaksi jo hyvän aikaa sitten. Oli kuulemma käynyt myös äänestämässä nettitunnuksillani lehden suosikkimalliaan Novitan sivuilla. :o) Blogilapsi tosin on aivan ihastunut noihin lehtiin kuten kuvasta näkyy, joten niiden tarkempi selailu jäänee päiväuniaikaan.

Blogikoira P halusi taas esittäytyä. Savossa on ollut tänään pakkasta, ensimmäistä kertaa yli 20 astetta tälle talvelle. Onneksi on lämmitetty uunia ja tulikuumassa uuninkyljessä on hyvä sulatella kylmenneitä lihaksia ja niitä jähmeitä aivosoluja. Torkkujen lomassa voi lueskella vaikka lapsen Aksu ja Ukonilma- kirjaa... Kuka sanoi, että vain kissat viihtyvät uunin pankolla!

Työvoitto

Blogikoira P esittelee hattua, joka käväisi tänään 90-asteen pesussa ja kutistui nyt juuri sopivaksi! Työvoitto minulle siis. Olkoonkin, että useat linkoamiset saivat pinnan melkoisen nöyhtäiseksi, mutta eiköhän se ongelma saada korjattua. Nyt hattu ei tipahda enää oikean käyttäjänsä silmille.

Mutta hattu oli huono häviäjä ja kostoksi terrorisoi muun pyykin. Laitoin pojan kestovaippoja pienen määrän koneeseen ja tuloksena on violettiin vivahtavia hamppuimuja sekä muutama harso. Kirvelevin kohtalo kävi kahdelle hamppuvaipalle, joista toinen oli ehkä parhaiten onnistunut tekemistäni vaipoista. Aina sitä oppii uutta, Applix- tarra värjäytyy näköjään todella helposti! Alkuperäinen tarra oli siis valkoinen. *huokaus*

Loppukevennykseksi esittelyssä blogilapsosen varpaat. Sen siitä saa kun pitää pojalla paljon sukkahousuja. Jätkästä tulee varmaan balettitanssija!

Kaulahuivi edistyy melkoisen hitaasti, tällä hetkellä sitä on noin puoli metriä. Mieleni tekisi kuitenkin aloittaa miehelleni kypärämyssy. Kyllä, luitte aivan oikein. Mies haluaa tuollaisen myssyn ja langatkin siihen on olleet jo vuoden verran odottamassa. Aivot tekivät vaan tenän kun yritin aiemmin laskea sopivaa silmukkamäärää aikuiselle, mutta Käspaikasta löytyikin kivasti ohjeet. Niin ja nyt kun ne ohjeet löytyivät, mies alkoi tietenkin epäröimään lankavalintansa kanssa... Mutta juuri nyt sattuneesta syystä huovuttaminen ei oikein inspiroi. ;o)

Kootut selitykset

Sinä aikana kun olen neuleblogeja lukenut, olen huomannut, että niissä toistuu miltei poikkeuksetta kaksi seikkaa: Lankojen hamstraus ja useat keskeneräiset työt. Aluksi kuvittelin, että pääsen kehuskelemaan olevani tässä suhteessa poikkeava neuloja, mutta kuinkas sitten kävikään.

Minulla oli pieni aavistus siitä, että voisin olla sittenkin lankahamsteri, vaikken ehkä pahimmasta päästä. Punnitsemaan en ryhtynyt, mutta alla lankani arvioitavaksenne.



Äänestä asteikolla 1(vain lievää riippuvuutta lankoihin)...5(langat loppuvat maailmasta aivan varmasti mikäli en osta niitä viikottain) millä tasolla olen ja tunnusta myös oma riippuvuutesi, jos uskallat!
(Puolustuksekseni voin kyllä mainita, että olen saanut osan, ainakin neljänneksen, noista langoista ja osan on mies pyytänyt ostamaan tai jopa ostanut, jotta toteuttaisin jonkun hänen suunnitelmistaan *seliseliseli*)

Rehellisesti voin kuitenkin sanoa, että minulla ei ole tapana aloittaa uutta työtä, jos entinen ei ole valmis. Lasken valmiuden kuitenkin siitä, että työ on kursittu kasaan, vaikka ihan kaikkia langanpäitä ei olisikaan vielä päätelty. Mutta sitten pengoin käsityökoriani, joka on ollut viime aikoina piilossa blogivauvan utelialta sormilta. Sieltä löytyi tämä...



, joka odottaa sitä, että yhdistän sen ao. peittoon ja teen vielä muutaman kappaleen noita pyörylöitä lisää. Luulen, että olen tehnyt pyörylän noin 2 vuotta sitten. Päiväpeitto puolestaan on ikuisuusprojekti, jonka aloitin muistaakseni vuonna -99!



(Pieni selittelijä minussa haluaa kertoa, että tämä peitto on kuitenkin ollut käytössä eli "valmiina" parin kolmen vuoden ajan. Mutta alkuperäinen ideani "säästän kun teen päiväpeiton itse" hieman kärsi, sillä lankaa meni arvioitua enemmän!)

Hatun tarina jatkuu

Ei tapahtunut mitään taianomaista viime yönä... joten hattu pääsee koneeseen vielä kertaalleen ja muuntunee luultavasti koriksi/laukuksi, mikäli ei huovu tarpeeksi. Itse asiassa hatusta olisi tullut ihan hyvä, jos olisin vähentänyt 10-15 silmukkaa enemmän alkuperäisestä ohjeesta. Miten minusta tuntuu, että tästä tulee vielä ikuisuusprojekti?

Huijasin blogilapsen esittelemään hattua tonttulakilla. Kaksi minuuttia myöhemmin siirsin kuvia koneelle, kun ipana sai kulkusen irti lakista. Onneksi piti sitä kädessään eikä varastoinut suuhunsa kuten yleensä.

Lapsen jalassa on muuten taas yhdet hahtuvat. Tein nuokin Pirtin luonnonvärisestä hahtuvasta. Vaikka alkuperäinen ohje onkin Ruskovillan hahtuvakiekon mukana tullut, hyödynsin Kestovaippainfon vinkkejä ja kokeilin niiden innostamana ensimmäistä kertaa kolmen puikon päättelyä.

Seuraava työkin on jo aloitettu, kaulaliina itselleni kanervan värisestä Hippystä. Etsin mieleisen kuvion Lesley Stanfieldin Kauneimmat neulemallit-kirjasta. Blogivauva on tosin niin innokas avustaja puikkojen pyörittelyssä ja himoitsee äärettömästi myös tuota kirjaa käsiinsä, että en tiedä syntyisikö virheiden myötä peräti vaikka uusi neuleohje, kuten kirjassa kovasti kannustetaan... No joo, ainahan sitä voi haaveilla. ;o)

Lapset, tehkää aina mallitilkku

Hattu on käynyt nyt kerran 40 asteen pesussa (tuli koneesta ulos jättimäisenä) ja kerran 60 asteen pesussa. Hattu on edelleen liian iso. Mies auttoi kääntämään reunan naurunpyrskähdysten lomassa. Tämän seurauksena ilmoitin, että on turha haaveilla huovutetuista kynsikkäistä lähiaikoina.

Elättelen kuitenkin toiveita, että jotain taianomaista tapahtuisi hatulleni yön aikana ("When you block your hat quite a magical transformation takes place.") Kuvan tarjoilen kunhan hattu on kuiva, nyt en siihen pysty.
Tarinan opetus: TEE MALLITILKKU! *hakkaa päätä seinään*

Minkähän projektin aloittaisi seuraavaksi?

Pipo silmillä

Kekseliämmät lukijat lienevät arvanneet, että lankavarastostani löytyy hahtuvaa. Toistaiseksi en kuitenkaan ole huovuttanut sitä vielä koneessa, vaan suurin osa niistä on muotoutunut villavaippahousuiksi pojan käyttöön.

Huomenna se kuitenkin tapahtuu (mikäli siis saan hattutukin lainaksi, niinkuin on luvattu). Toivottavasti tuotokselleni ei käy kovin kehnosti!



Hattu on neulottu Pirtin kehräämön hahtuvasta nelosen puikoilla Southern Cross Knitting-lehden ohjeella. Minulla ei ollut vitosen pyöröpuikkoja, enkä jaksanut neuloa sitä kokonaan sukkapuikoilla. Vähensin ohjeesta silmukoita satunnaisesti ja nyt oletan, että tiukempi neulepinta huopuu juuri sopivan verran vähemmän. Ai huovutettu mallitilkkuko, mikä se on? ;o)

Alku

Olen harrastanut neulomista 12-vuotiaasta saakka. Ensimmäinen oikea neuletyöni oli pinkki villapaita kahdella palmikolla. Neulottu ohuella keinokuitulangalla ja pienillä puikoilla. Äiti ei uskonut, että saisin sen koskaan valmiiksi, mutta sitkeys palkitaan ja valmista tuli. Niin hieno, että sille löytyisi varmaan sopiva blogikin. Jos muistan, otan siitä kuvan kun käymme seuravan kerran mummolassa.

Kuluneen syksyn aikana tutustuin (neule-)blogeihin ystäväni innoittamana. Syytäkää siis Kvillaa siitä, mitä tästä kaikesta seuraa.

Ja eihän tämä olisi suomalainen neuloblogi, jollen tunnustaisi, että olen neulonut Fifin. Omaperäisyys kunniaan!

Huivia käsittelee blogivauva, jolla on muuten jalassa hahtuvapöksyt.