Kertun mekko

Kuopuksen Kerttu- nukella oli yksi vakava puute. Se oli saapunut synttärilahjaksi pelkässä kylpytakissa. Nukke ilman mekko, kaikenlaista! Sinnikäs vihjailu ja lopulta marina, sekä alkanut kesäloma saivat äidin vihdoin uhraamaan pienen tovin mekolle. Punaista Tennesseetä neuloin putkena, kaventelein pepun jälkeen ja sitten virkkasin yläosan vanhalla Novitan Bambulla. Hyvä tuli, kelpaisi siis mekkotytölle ja sehän riittää.

Oivallinen jämätyö

Kummityttö täytti vähän aikaa sitten kokonaisen vuoden ja Kaisan neuleblogissa oli esitelty hauska palloidea, jota oli pakko päästä kokeilemaan. Palloon päätyi niin seiskaveikan kuin 220:n jämiä. 

Neuloin 22 silmukkaa leveitä ja 44 krs:ta korkeita palasia. Neljä ensin yhteen pötköön ja sitten ompelin nämä yhteen. Poimin sivusta silmukat päätypalasiksi ja yhdistin sivut neulomalla. Toisen päätypalan neuloin myös kiinni päättelyvaiheessa ja toisen jätin auki, jotta sain täyttää pallon. Kaksi saumaa ompelua siis ja noistakin toisen olisi voinut kiertää neulomalla.

Pallon sisään pistin pääsiäismunakotelon (kerrankin etua siitä, että niitä on säästetty) ja sinne sisään herneitä. Täytin vanulla, jolloin kuutiosta tuli pallo. Kummityttö taisi tykätä ja itsestä oli hauskaa muistella mitä kaikkia töitä näiden jämien taakse kätkeytyy. 54 grammaa upposi.

Opri. Halla. Kalpa-sukat. Viivin peitto. Quintessence.

Ja Emma, tässä pallossa on taas sitä sun vihreää jämäseiskaveikkaa ja vieläkin taitaa olla nyttönen jäljellä!

Jotain valmista virkattua!

 Olen neulonut ja virkannut viimeaikoina muutamia palasia erinäisiin kimppaprojekteihin. Pikkuneiti 3v. on kateellisena silitellyt palasia ja toivonut, että joku edes jäisi hänellekin. Viivi-nukke sai siis päiväpeiton neidin synttärilahjaksi saamaan sänkyyn.

Seiskaveikan Opi-sarjan kerät olivat joskus tarjouksessa ja niitä oli tähän hyvä upottaa. Värimaku on pikkuneidin mukainen, joskin palaset olisivat kuulemma saaneet olla kokonaan vaaleanpunaiset. Sen verran äiti kuitenkin vaikutti, että laitettiin muutakin väriä.

Ei se virkkaaminen sitten niin kamalaa puuhaa olekaan, kouluaikaiset muistot kertoi jotain muuta. Äkkiähän tällainen tosin valmistuu, kun asiakseen ottaa, iso koukku ja pala kerrallaan. Eniten menee aikaa langanpätkien päättelyyn ja peiton yhteenvirkkaamiseen.

Just Peachy Blossom- palasten ohje löytyy Ravelryn lisäksi myös täältä ja työ menee myös kahelien J-aakkoshaasteeseen.

Neiti oli kovin onnellinen peitosta ja tässä eräänä päivänä huomasin, että nukke unikavereineen oli laitettu sänkyyn ja käytetty sen mukana tullutta oikeaa peittoa, päiväpeitto taas oli sängyn vieressä aamua odottamassa. Mistä lie moisen tavan oppinut, kun ei tässä talossa käytetä päiväpeittoja (eikä köh köh pedata sänkyjäkään..)

Vuosi sitten aloitetut Meisi-sormikaat on kuulkaas valmiit. Melkein ainakin. Nuo langanpäät eivät juuri nyt houkuta, vaikka nyt olisi just parhaat kelit tällaisille ohuille sormikkaille.

Pikkupöötsit

Esikoisen eskatäti ihasteli keskimmäiselle neulottua jäälintua ja vitsaili, että ilahtuisi itsekin muistona esikoisesta. Toteutin toiveen ja sain tädin nolostumaan, "ei hän nyt olisi tarvinnut". Samalla hoksasin, että olisinpa päässyt tosi vähällä jos olisin neulonut näin pienet linnut keskimmäiselle unikaveriksi. Nämä valmistui tosi nopsaan, ilta per lintu.
Toiselle tädeistä tein sitten pommilinnun ja olivat kantaneet noita 5-6cm korkeita lintuja rintapielessä. Eskalaiset olivat kuulemma niitä kovin kadehtineet.

Tein kolmannenkin linnun, pommin, keskimmäisen omahoitajalle. Siitä ei ole kuvaa, mutta samanlainen se suunnilleen on kuin kuvassa. Keskimmäinen jatkaa syksyllä eskaan ja omahoitajaa tulee ikävä, toivoa sopii että sama hoitaja saadaan vuoden parin päästä kun kuopus siirtyy viskareiden ryhmään.

45 grammaa taisi olla suunnilleen langankulutus.

Groove on myös valmistunut, vihdoin viimein sain napitkin ommeltua ja kuvaaminenkin venyi ja vanui. Työt on pitäneet kiireisinä ja ennen kaikkea väsyneenä. Mutta Groovesta lisää ensi kerralla.

Ice Bird

Mari muistutti postauksellaan AB Spacen julkaisusta. Meinas mennä tämä tärkeä päivä ohi meidän pelaajilta, kun äiti ei ollut kartalla ajankulusta.

Sain heti ajatuksen neliölinnun teosta siten, että laitan sisään vaahtomuovikuution. Sitten neuloin vaan kaitaleen ympäri, poimin sivutahkoista silmukat ja yhdistin aina yläreunaan päätellen samalla. Samoin sivusta poimin ja kavensin silmukat yhteen, jolloin ei tarvinnut ommella laisinkaan. Siistimminkin tämän olisi voinut tehdä, mutta ei se niin nuukaa ole. 5 vee ei ole kovin ronkeli saumojen suhteen.

Ajattelin myös saavani edes vähän kuutiomaisuutta töyhtöihin ja leikkasin niihinkin vaahtomuovia, mutta kyllä neule kuitenkin vei näin pienessä kappaleessa muodon pyöremmäksi.

Sinistä lankaa ostin pikaisesti Prismasta, sinne oli tullut jotain edullista akryylihirvitystä. Siinä vaiheessa kun päätin neuloa linnun kaksinkertaisella langalla, kaduin päätöstä sillä kerä oli ihme mytyssä eikä keskeltä saanut millään toista lankaa juoksemaan. Piti siis vetää kerijälle, muttei sekään meinannut luonnistaa.

Ilmeestäkään ei tullut ihan haluamani, mutta käyttäjä kelpuutti, joten turha itsekritiikki sikseen. Kulmakarvat tein neulahuovuttamalla hahtuvasta, ei ollut enää punaista askarteluhuopaa ja tarve linnulle oli kova. Avaruusversiota on sittemmin pelattu koko perheen voimin. Tai no, kuopus ei vielä pöötsejä osaa pelata.

Huutelin Ravelryssä kiinnostuneita mukaani, kun huomasin mainoksen Jyväskylän Silmä, pisto, tikki ja takki- messuista. Kaksi innokasta löytyi ja Emma järjesteli ihanasti autonkin käyttöönsä, vaikka aluksi näytti siltä, että matkataan meidän romulla. (Tämän kevään operaatio olisi vaihtaa molemmat autot *huoh*). Emman blogissa on kattava raportti reissusta. Toivottavasti me ei säikytelty ajomatkan vauvajutuillamme ihan täysin Niinaa...

Oli mukava tavata neulojia ja erityisen liikuttavaa oli kuunnella vanhempien rouvien juttuja, joilla oli samoja lankojen hamstrausongelmia. Tuli ihan olo, että tuolleen sitä itsekin yhä vaan 40-50 vuoden päästä tuskailee, että nyt on paras liueta paikalta, jottei osta lankaa...
Alla saalista, hauskinta tässä oli se, että hankin lankaa yrittäjiltä, joilta en olekaan ennen ostanut vielä mitään.

Aamulla sain 2,5v. tytöltä pyynnön ostaa huivilankaa. Pinkkiä tietenkin.

Handun handdyed suorastaan huusi olevansa kuin tehty pienelle neidille ja neiti rakasti kerää sen verran, että vyyhtikin ehti jo aueta. Kimalletta ja pinkkiä, mitä muuta voi tyttönen tarvita?

Tämä Farkku- värinen Louhittaren luolan Pohjan Akka oli huudellut minulle kutsuhuutojaan jo taannoisella Villavyyhdin reissulla, mutta enhän minä nyt sinistä osta, en. Jostain se kausi taitaa kuitenkin puskea päälle, jos katsoo tätä seuraavaa lankaa.

Utunan kaunista ja edullista huivilankaa. Joskin tämä on väriltään ihan selvästi äitini väriä, ehkä siitä tulee hänelle huivi jossain vaiheessa. Mutta sekin näyttää minusta kauniilta, erikoista! Edellisestä sinisesta kaudesta on monta vuotta, jokohan nyt iskee täysillä.

Pommeja ja munia

Kiitos kaikille edellisen postauksen kehuista ja paranemistoivotuksista! Hyvissä voimissa ollaan ja tauti on selätetty. Esikoinenkin pääsi kumminsa mukaan torstaina ja kaksi nuorempaa lähti eilen mummolaan, sukulaisia ei pelottanut norovirus. :)

Keskimmäisen Angry Birds-villitys lienee jo tuttua. Ennen taudin iskemista aloitin pommilinnun ja tuska oli melkoinen kun en kyennyt sitä neulomaan potiessani. Myöhemmin se kuitenkin valmistui ja eräänä iltana viimeistelin vielä munankin. Pommilinnun ohje on mukailtu knitterbeesin punaisen linnun ohjeesta. Todellinen jämätyö. Kolmea eri mustaa lankaa ja nokka Floricaa.

Pääsiäismunan ohjeita löysin Ravelrystä, tässä suora linkki käyttämääni ohjeeseen. Munan neulominen oli ihanan nopea projekti ja erään aamun pelastus oli se, kun keskimmäinen kiljui innosta nähdessään munan nököttävän mustan linnun vieressä.

Ei munaa ilman munalintua. Tälle muodolle en löytänyt valmista neuleohjetta, virkattuja kyllä. Siispä muokkasin ohjetta sitä mukaa kuin neuloin, eikä siitä hullumpi tullut.

 Nokkaakin levensin punaiseen lintuun verraten, siitä tuli vähän hassu. Valkoinen lanka on Novita Siljaa, tulipa sillekin kammotukselle jotain käyttöä.

Höyheniin olen aika tyytyväinen. Reunimmaiset tein 6 silmukan icordilla ja sitten poimin takalenkeistä silmukat virkkuukoukulla ja ne kiristävät sen verran, että höyhen kaartuu sivulle. Keskimmäiseen lisäsin silmukoita ja laitoin pikkuisen täytettä.

 Tässä vielä koko jengi. Sinistä lankaa ei ole, jotta sen pienen linnun saisi tehtyä, mutta tilaus on jätetty sisään siitäkin. Ja isompi possu ja ...On näitä oikeastaan aika hauska tehdä.

Kolmiolintu

 Keskimmäisen Angry Birds villitys ei ota laantuakseen, vaikka itse peliä ei ole pelannutkaan pitkään aikaan, lautapeliä sentään vähäsen. Etsin muistaakseni Ravelrystä jotain ihan muuta, ettei jopa ollut joulupalloja, kun silmät sattuivat tähän ohjeeseen. Plussaa siitä, että tirppa oli neulottu, eikä virkattu. Samasta blogista löytyy myös possu ja punainen lintu, sekä muuta peliin liittyvää neulejuttua.

Keltainen lanka on jotain niinkin eksoottista kun Anttilan Fleuria, luulisin. Ostettu joskus Helsingissä asumisaikoina, muutettu pariin kertaan ja oli välisijoituksessa TiiQ:lla, kunnes palautui tänne. Ohje oli hienosti mietitty, joistakin kohdissä piti vähän mietiskellä miten kannattaa neuloa, mutta muodosta tulisi tosi hyvä. Jos siis noudattais ohjetta. Mutku lanka oli loppumassa piti vähän oikea. Enkä jaksanut noita mustia sulkiakaan tuunata viimeiseen asti. Pitää joskus koittaa vaikka ohuesta sukkalangasta ja noudattaa ohjetta tarkasti.

Lellu esitteli neuletapaamisessa joulupalloja. Tottahan niitä oli päästävä kokeilemaan ja Kamenasta sekä pienistä punaisista siemenhelmistä syntyi tällainen pallo. Ei jää tähän luultavasti, mutta en toista kertaa kyllä pujottele helmiä valmiiksi neuleeseen, tykkään enemmän virkkuukoukulla asettamisesta, vaikka se onkin hitaampaa niin. Palloon otin ohjetta Hesarin sivuilla olleesta Joulupallomiesten Arnen ja Carlosin kaaviosta. Kaavio löytyy kun klikkaat jutun kuvaa.


Edit. Pyynnöstä rautalankaa. :D Siis mene tuohon Hesarin sivuille viittaavaan linkkiin, klikkaa sivulla olevaa Arnen ja Carlosin kuvaa, kuvan oikeaa reunaa klikkaamalla pääset seuraavaan kuvaan, jossa on muutaman joulupallon kaavio. Tekstiohje puolestaan löytyy täältä (linkki löytyy myös tuon alkuperäisen Hesarin jutun alareunasta). Ja vielä lisään, että tämän tiedon löysin siis alunperin Ravelryn keskusteluista.

Illalla on kuopiolaisten neulojien pikkujoulut, ihanaa! Eilen leivoin sinne pipareita poikien ystävällisellä avustuksella kuopuksen päiväuniaikaan.

Ärri pöötsi ja kumppani

 Lueskelin Marin blogista erästä postausta ja selän takaa keskimmäinen hihkui innosta. Olin sillä viikolla juuri kaupassa kieltäytynyt ostamasta Angry Birds kuumeen vallanneille lapsille valmiita pehmoja ja ilmoittanut, että osaa äitikin tehdä sellaisia. Tuumasta toimeen hetki koittikin sitten nopeammin kuin arvasin, mutta luvattu mikä luvattu.

 Virkkaus ei ole leipälajini, joten google avuksi ja etsimään vinkkejä. Tie vei ranskankieliseen blogiin eikä tunnetusti google-kääntäjästä ollut juuri apua "koukut ovat tottuneet tietävät hyvin, miten se toimii." Onneksi löysin ranska-suomi neulesanaston Ullasta.
Lankana on varsinainen valikoima Novitaa, punaista Tennesseetä, valkoista Alabamaa, keltaista Floricaa ja mustaa Nallea, kolmosen koukulla. Mies kipaisi Tiimarista vielä askarteluhuovan ja Ärri pöötsi* valmistui.

Lintutilaukseenhan tämä ei jäänyt, esikoinen tahtoi possun.

 Hyödynsin päähän samaisen sivun ohjetta, kärsän ja korvat virkkailin omasta päästä. Tässä lankana Karnaluksista kotiutunut Solberg Garn Fiol + mustaa Nallea ja 2mm koukku.
Ei tarvii varmaan arvata, että lisälintuja ja possuja sais tehdä niin paljon kuin haluaisi, musta lintu kuulemma seuraavaksi ja joko prinsessa tai viiksekäs possu sitten.

Possun alustana neuletakki anopille. Langat ostettu kai kolmisen vuotta sitten ja nyt on kesä neuloskeltu enemmän tai vähemmän ahkerasti.

Sukkasato, mikä se on? Ei ole vielä yksiäkään sukkia puikoilla ja vähän epäilyttää että tämän vuoden sato voi jäädäkin siihen. Kunhan jouluksi saisin siskolle sukat ja Joulusukka-keräykseen jokusen parin.

*) Termin lanseerasi neiti 2v.

Ihhahhaa

Meidän perheen keskimmäistä lasta kiinnostaa ratsastaminen ja muutaman talutusratsastuksen jälkeen olen luvannut, että käydään joskus tallilla oikealla tunnilla. Kuopus 2 vuotta on kateellisena katsonut veljeään ponin ja toisella kertaa aasin selässä. "Minä ratsastan" kuuluu suusta jos telkkarissa näkyy hevosia (tai lehmiä tai lampaita, ehkä meidän pitäis lukea tytön kanssa hieman eläinkirjoja!). Mies siivoili vaatehuonetta ja kuopus nappasi käyttöönsä vanhan vauvalelun kaaret ja alkoi spontaanisti ratsastaa niillä.

Niinpä niskajumista huolimatta askartelin yhden aamun vanhojen villasukkien parissa ja tein oman ratsun.
Pienen googletuksen jälkeen löysin kivan vinkin korviksi. Sukkaparin toisesta sukasta leikkasin siis kärjen ja pistin vielä puoliksi. Täydelliset, joskin vähän isot korvat.

Tässä projektissa totesin, että ei kannata heittää mitään pois. Vanhat lasten sukat, vanhat napit silmiksi, vanhaa moharilangan jämää harjaksi, pinnasängyn irrotettava pinna, vanhojen verkkareiden nyöri ja mikä parasta, vanhojen rintsikoiden rengas (+ yksi vähän palanut sormi kun sulattelin kynttilän avulla nyöriä).

Nyt kuopus voi leikkiä vaikka "Peppitossua" ja ratsastella paikasta toiseen. Myös isoveljet ovat koeratsastaneet hevosen. Hyviä kiinnitysvinkkejä tosin kaivataan millä sukka pysyisi tuossa kepissä kiinni.

BB

Kummitytön lahjapakettiin väsäsin pikapikaa asustesetin Baby Bornia varten. Lanka jotain tuntematonta akryylisekoitetta kimalteen kera. Tämän kanssa iski paniikki, sillä vasta viikonloppuna tajusin, että paketti on saatava postiin maanataina, eikä vasta seuraavalla viikolla. Sunnuntai-iltana siis kutosen puikot, lanka kaksinkerroin, pikagoogletus BB:n koosta ja pipo puikoille. Maanantaina pojat päiväkerhoon ja neidin kanssa kotiin. Tunti tikutusta ja raivoisaa langanpätkien päättelyä ja sukat valmistuivat.

Mallinukke on isompipäinen, mutta sopihan tuo pipo sillekin kun oikein kiristi.

Veriseitikin jälkiväriin pääsi kaksi oikeanpuoleista lankaa, jotka tosin ovat kuvissa märkinä. Vasemmalla ensimmäinen värjäyskerta ja kuiva, pesty lanka. Taas näkyy hyvin sävyero 25%nylon+superwash villalangan ja täysvillaisen välillä. Oikealla siis täysvillainen.

Ihmeen paljon siitä seitikistä irtosi väriä kun nämäkin 200g saivat näin vahvan värin. Olivat tosin yön yli padassa. Puretus pelkällä alunalla.

Padassa killuu edelleen värikäs liemi, en ole uskaltanut käydä katsomassa mitä sille kuuluu. Täytyisi keitellä seitikistä vielä yksi satsi, mutta lasten flunssa on vähän sotkenut kuvioita.

loppurutistusta

Aloittamiset alkaa jo tuntua, en ole varmasti ikinä aloittanut lyhyellä aikaa uusia töitä näin paljon!
Tässä viisi valmistunutta. Helmineulerätti ja kukkasia, Ravelrystä voi lukea kukista enemmän, jos nimet kiinnostaa.

Tein myös yhden tanssimekon Barbielle. Malli oli Sticka till Barbie sivustolta numero 183 Short Green Dress with Flared Skirt. Modasin nopeammaksi vähentämällä silmukoita rutkasti, joten tuloskin on vähän erilainen kuin ap. ohjeessa. Lisäksi mekko pyhyy vähän kehnosti päällä.

Jos muuten mietitte miksi vanha nukkeni näyttää niin lyhytkaulaiselta, on kuvakulman lisäksi syynä neiti 1 vee, joka irrotti siltä pään ja hakkasi kaulasta palasen. Neiti on joko katsonut liikaa mallia isoveljien puuhista tai on vaan yksinkertaisesti pikkasen nuori barbie-leikkeihin!

1. Salkoruusu valmis
2. Tulppaani valmis
3. Kalla valmis
4. Roosa-huivi valmis
5. Petunia valmis
6. Suuri lehti valmis
7. Mustikka- bolero aloitettu
8. Karpaattienkello valmis
9. Purosta Petunia valmis
10. Tiuhtis- villikset aloitettu
11. Auringonkukka valmis
12. Elämänlanka aloitettu
13. Tiskirätti Oliviasta valmis
14. Raidallinen Barbien mekko valmis
15. Bling bling mekko Barbielle valmis
16. Oranssi mekko Barbielle valmis
17. helmineule tiskirätti valmis
18. sinivaleunikko valmis
19. apilan lehti valmis
20. jouluruusu valmis
21. leinikki valmis
22. Mini-Mustikka bolero aloitettu
23. pieni lehti päättely puuttuu

Mekkoja

Pappi puikoissa- blogissa vierailtuani jäi ajatus barbien vaatteista kytemään. Vuosi sitten äitini toi vanhoja tavaroitani kaappeja siivoiltuaan ja laatikoista paljastui myös barbeja ja muita nukkeja. Esikoinen ja keskimmäinen innostuivat yllättäen leikkimään niillä tänä kesänä ja ehdotus neulotuista vaatteista otettiin riemulla vastaan.

Sticka till Barbie on varsinainen aarreaitta ja sieltä nappasin tämän mekon kaavan. Striped Dress löytyy numerolla 464. Tähän meni mukavasti vanhoja akryylilankojen jämiä. Hauskinta ovat nuo pinkit raidat. Ne on neulottu 100% akryylilangasta, josta tein elämäni ensimmäisen neulepuseron 11-vuotiaana. Kannatti siis marinoida tuotakin lankanyttystä parikymmentä vuotta laatikossa kun pääsi vihdoin käyttöön!
2mm puikoilla tästä tuli pikkasen iso, mutta kursin sauman ronskimmin kasaan ja pelittää leikeissä hyvin.

Jostain kirpparipussukasta meille rantautui ihme lankoja, tämänkään nimestä ei ole aavistustakaan, mutta kimaltelevana just täydellistä nukelle. Kun Barbie sai tanssimekon, tuli tietysti tilaus tälle toiselle vastaavasta. (Muistaako joku onkohan tämä muuten Sindy tai Cindy? Sellainen hämärä mielikuva nuken merkistä on.)
4mm puikoille loin silmukat ja mittilöin vähän nuken päälle. Idea edellisestä mekosta yksinkertaistettuna ja tästä tuli juuri sopivan kokoinen. Hassua miten onnelliseksi voi tulla näinkin pienestä työstä. Bling bling vaan.

Tilauksessa olisi muuten myös hääpuku ja mieskin kuulemma Barbielle olisi syytä hankkia. Hiuksetkin näiltä pitäisi selvitellä, varsinkin tällä jälkimmäisellä tuntuu olevan kroonisesti Bad Hair Day!

Se, jolle noita nukkeja on vähän säästelty, ei sen sijaan hirveästi jaksa perustaa vielä vaatteiden vaihdosta ja muista leikeistä (pojat sujuvasti myös taistelee noiden kanssa...). Sen sijaan 1-vuotias kävelee topakasti taaperokärryjen kanssa, oppi kiipeämään rappuset yläkertaan ja pujottamaan kaapista tonkimansa uimalasit päähänsä. Neiti kokeilee kiipeilyä myös kärryn kyytiin ja huutaa sitten pelastamaan pulasta.

Vasta kolmastoista KYH-aloitus oli tiskirätti, aika hyvin! Novitan Oliviasta korinpohjaneulosta, helppoa ja nopeaa.

1. Salkoruusu valmis
2. Tulppaani valmis
3. Kalla valmis
4. Roosa-huivi valmis
5. Petunia valmis
6. Suuri lehti valmis
7. Mustikka- bolero aloitettu
8. Karpaattienkello valmis
9. Purosta Petunia valmis
10. Tiuhtis- villikset aloitettu
11. Auringonkukka valmis
12. Elämänlanka aloitettu
13. Tiskirätti Oliviasta valmis
14. Raidallinen Barbien mekko valmis
15. Bling bling mekko Barbielle valmis
16. Oranssi mekko Barbielle aloitettu

Sepe

1,5 vuotta sitten laitoin Ravelry-jonoon Sepe-nallen. Esikoinen luki Ullaa kanssani ja halusi ehdottomasti nallen. Aina vaan tuntui löytyvän tärkeämpää neulottavaa ja pieni mies kyseli nallensa perään aina kun asia tuli mieleen: Nalle-lankaa ostettuani ja muulloinkin. Lupaus on lupaus ja Sukkasadon päätyttyä päätin, että nyt se on tehtävä.

Pian 5 vuotta täyttävä lapsi hoputti neulomista ja seurasi muutenkin innolla vieressä mitä nallen osaa missäkin vaiheessa neuloin. Kun Nalle oli valmis, mutta housut puuttuivat, esikoinen piti nallea kainalossa onnellisen näköisenä. Kun sain housut neulottua, poika totesi, että ihan tyhmä Nalle, anna vaikka pikkuveljelle. En minä tuota tarvitse!

No, onneksi pikkuveli on kolmen vuoden uhmaisestä iästä huolimatta innostunut pehmoista unikavereina. Nalle sai siis hyvän omistajan ja on saanut nukkua kainalossa (niiden kymmenen muun pehmoelukan kaverina) siitä lähtien.
Ihan pikkaisen silti sieppasi esikoisen mielenmuutos, mutta ehkä ensi kerralla kannattaa neuloa pyydetty juttu samantien!

Nalle on seiskaveikkaa ja housut II-laadun karstalankaa Pirtin kehräämöstä. Lahkeiden kohdalla näkyykin II-laadun syy, värjäys ei ole tasalaatuinen. Neuloin kolmosen puikoilla, että sain tarpeeksi tiivistä. Keskimmäinen tosin katkaisi yhden bambupuikon, tietysti parhaimman laatuisesta sukkapuikkosetistä. Olisi edes tuhonnut puikon noista hongkongin ihmeistä.

Joulusukat 2009-keräys on edennyt valtavan upeasti, pareja on jo yli 280! Tässä vielä yhdet vietäväksi.

Kotirintamalle kuuluu iloisempia uutisia imetysdieetin osalta. Maito tuli pienissä määrin takaisin ruokavalioon, enkä karta täysin soijaa saati paprikaakaan. Joku aine tekee vielä oireita satunnaiseti, mutta noin yleisesti ottaen helpottaa.

Puavo ja sen veljmies

Toistaiseksi nimetön veljmies syntyi viime viikolla. Hän on Puavon tapaan liki 100% villainen, puserolanka on Pirttiläistä ja pupulanka tuntematonta villalankaa varastojeni kätköistä. Laitoin veljmieheen pupulangan kaksinkerroin, sen vuoksi kokoero on noinkin suuri.



Edellisessä postauksesta unohtui esitellä miten tein pupun jalat. Monien muiden tavoin käytin Marjan pyöröneuleohjetta, mutta aloitin jalat kahdeksikkoaloituksella (ks. esim. Ullan ohjeet) ja tuolleen minusta koivista tuli siistit.



Ekassa pupussa tein kädet nostamalla silmukat hihansuista, mutta tässä toisessa tein kahdeksikkoaloituksen myös käsiin. Koska pupun täyttäminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi, täyttelin pupua tällä kertaa vielä enemmän samalla kun neuloin. Jalat heti kun oli housuosa valmis, kädet ennen ompelua ja kroppa myös ennen käsien ompelua.



Mies tilasi taaperolle lapaset, kun ei kuulemma lapsella ole syyskäsineitä. Miten se onkin niin nihkeää pitää omat joukot neuleissa, kun mieluiten tekee ihanuuksia toisten lapsille, oma saa sitten tyytyä sutaisuihin... Ja juu, peukalot on mun kompastuskiveni, teoriassa osaan, mutta sopiva silmukkamäärä on aina kateissa. ;)



Edellisen postauksen Puavo-nimi tuntui viime viikolla enteeltä. Paavo oli näet sen eläinlääkärin nimi, joka pelasti blogikoira P:n hengen. Tanskandogeilla, kuten muillakin syvärintaisilla koiraroduilla, on nimittäin riski saada vatsalaukunkiertymä ja se oli koitua P:n kohtaloksi. Ja kaikkihan me tiedämme, että kun jotain tällaista on tapahtumassa, se ei käy virka-aikaan. Sen sijaan se tapahtuu, kun olet kotona ainoana aikuisena miehen ollessa iltavuorossa, saat juuri taaperon nukahtamaan yöunille ja olet raskaana viikolla 34+.

Kaikista em. seikoista johtuen on suoranainen ihme, että koira on yhä hengissä. Aikaa oireiden huomaamisesta leikkauspöydälle meni kuitenkin 1,5 h ja tuossa ajassa on jo suuri riski sille, että koira kuolee käsiin. Onneksi sattui päivystävä lääkäri, joka suostui leikkaamaan ja oli vapaana siten, että odottelimme vain parikymmentä minuttia edellisen operaation päättymistä.

Nyt kun tapauksesta on pian 2 viikkoa, alan huokaista helpotuksesta. Koira on pirteä ja syö halukkaasti, mutta on laihtunut paljon, koska ruokinnan kanssa on oltava todella tarkkana ja tokihan operaatiokin oli niin iso, että vie veronsa (leikkaus kesti 2 tuntia: perna poistettiin ja vatsalaukku tyhjennettiin). Toki riski uusiutumiselle on iso, mutta jokainen päivä tämän 7-vuotiaan rouvan kanssa on voitto. Kiitos Paavo!

Puavo

Tässä on Puavo (ei-savolaisten kielellä siis Paavo). Puavo saa joku päivä vielä kaverin ja matkustaa sitten ensin Kuopion konttiin ja sieltä Tampereelle. Puavo koostuu miltei 100% villasta, vain kaulahuivi on Nallea. Kun Puavo valmistui, ajattelin että kylläpäs se näyttää tutulta. No vilkaiskaapas vaikka tuolta sivupalkista apupupu-nappia, olisko mitään yhtäläisyyttä?? Taapero testasi pupua "pompii" ja "itsuu" ja hymyili kun pupun kasvot valmistuivat: eiköhän Puavosta ole maailmallekin kerran herra 1 v 8kk oli tyytyväinen.



Taaperosta puheenollen, on se hyvä että lapsella on tarkat silmät. Muutama puikko oli pudonnut lattialle huomaamattani ja taaperohan ne löysi ennenkuin itse ehdin niitä kaivata. Kädet oli varattuna Puavon neulomiseen, joten taapero löysi sopivan tason mihin puikot laittaa. Meinaakohan tämä sitä, että mulla on kohtalaisen iso maha jo?!



Molemmat neulatyynyt on nyt valmiina. Neliö kiersi uudelleen täytettynä 40 asteen pesun ja on jo paljon parempi. Samoin kassista on toiveita tulla jotakin, mutta palataan siihen myöhemmin.