Ice Bird

Mari muistutti postauksellaan AB Spacen julkaisusta. Meinas mennä tämä tärkeä päivä ohi meidän pelaajilta, kun äiti ei ollut kartalla ajankulusta.

Sain heti ajatuksen neliölinnun teosta siten, että laitan sisään vaahtomuovikuution. Sitten neuloin vaan kaitaleen ympäri, poimin sivutahkoista silmukat ja yhdistin aina yläreunaan päätellen samalla. Samoin sivusta poimin ja kavensin silmukat yhteen, jolloin ei tarvinnut ommella laisinkaan. Siistimminkin tämän olisi voinut tehdä, mutta ei se niin nuukaa ole. 5 vee ei ole kovin ronkeli saumojen suhteen.

Ajattelin myös saavani edes vähän kuutiomaisuutta töyhtöihin ja leikkasin niihinkin vaahtomuovia, mutta kyllä neule kuitenkin vei näin pienessä kappaleessa muodon pyöremmäksi.

Sinistä lankaa ostin pikaisesti Prismasta, sinne oli tullut jotain edullista akryylihirvitystä. Siinä vaiheessa kun päätin neuloa linnun kaksinkertaisella langalla, kaduin päätöstä sillä kerä oli ihme mytyssä eikä keskeltä saanut millään toista lankaa juoksemaan. Piti siis vetää kerijälle, muttei sekään meinannut luonnistaa.

Ilmeestäkään ei tullut ihan haluamani, mutta käyttäjä kelpuutti, joten turha itsekritiikki sikseen. Kulmakarvat tein neulahuovuttamalla hahtuvasta, ei ollut enää punaista askarteluhuopaa ja tarve linnulle oli kova. Avaruusversiota on sittemmin pelattu koko perheen voimin. Tai no, kuopus ei vielä pöötsejä osaa pelata.

Huutelin Ravelryssä kiinnostuneita mukaani, kun huomasin mainoksen Jyväskylän Silmä, pisto, tikki ja takki- messuista. Kaksi innokasta löytyi ja Emma järjesteli ihanasti autonkin käyttöönsä, vaikka aluksi näytti siltä, että matkataan meidän romulla. (Tämän kevään operaatio olisi vaihtaa molemmat autot *huoh*). Emman blogissa on kattava raportti reissusta. Toivottavasti me ei säikytelty ajomatkan vauvajutuillamme ihan täysin Niinaa...

Oli mukava tavata neulojia ja erityisen liikuttavaa oli kuunnella vanhempien rouvien juttuja, joilla oli samoja lankojen hamstrausongelmia. Tuli ihan olo, että tuolleen sitä itsekin yhä vaan 40-50 vuoden päästä tuskailee, että nyt on paras liueta paikalta, jottei osta lankaa...
Alla saalista, hauskinta tässä oli se, että hankin lankaa yrittäjiltä, joilta en olekaan ennen ostanut vielä mitään.

Aamulla sain 2,5v. tytöltä pyynnön ostaa huivilankaa. Pinkkiä tietenkin.

Handun handdyed suorastaan huusi olevansa kuin tehty pienelle neidille ja neiti rakasti kerää sen verran, että vyyhtikin ehti jo aueta. Kimalletta ja pinkkiä, mitä muuta voi tyttönen tarvita?

Tämä Farkku- värinen Louhittaren luolan Pohjan Akka oli huudellut minulle kutsuhuutojaan jo taannoisella Villavyyhdin reissulla, mutta enhän minä nyt sinistä osta, en. Jostain se kausi taitaa kuitenkin puskea päälle, jos katsoo tätä seuraavaa lankaa.

Utunan kaunista ja edullista huivilankaa. Joskin tämä on väriltään ihan selvästi äitini väriä, ehkä siitä tulee hänelle huivi jossain vaiheessa. Mutta sekin näyttää minusta kauniilta, erikoista! Edellisestä sinisesta kaudesta on monta vuotta, jokohan nyt iskee täysillä.