Olemme saaneet nauttia viikonlopusta, jolloin on voinut juosta, hiihtää ja laskea mäkeä hangilla.
Lauantaina pistin sukset jalkaan ja koira valjaisiin vetoavuksi. Lapset varustautuivat liukureilla ja pulkalla ja rattikelkalla. Lähipellot viettävät mukavasti, suksilla olisi päässyt hirmuiseen vauhtiin jos olisi uskaltanut antaa mennä.
Välillä piti käydä pihassa ihmettelemässä tukkirekkaa, joka lastasi naapurin harvennushakkuun tuloksia kyytiinsä. Sitten palattiin pellolle, ilman suksia minäkin. Neiti ajokoira löysi jotain kiinnostavaa, varmaan myyrän tuoksun ja kaivoi vimmalla lasten kannustaessa vieressä. Ei ollut kiire minnekään, joten annoin kaivella.
Sunnuntaina taas matkaan ja lähimetsikköön retkelle, paluumatkalla taas liukumista.
Ehdotin, että kokeillaan kovia vauhteja meidän autotallin päästä ja kovaa pääsi. Liian kovaa äidin mielestä, mutta ei onneksi tullut vahinkoja.
Salakuvaaja ikuisti myös erään isomman ulkoilijan.
Tänään vietiin aamulla esikoinen tienvarteen ja palattiin kotiin peltojen kautta. Lisää mäenlaskua ja kuopan kaivamista. Illalla kävelin vielä lenkillä koiran kanssa. Vaikkei metsäkoneet teekään kaunista jälkeä, oli hyvä kävellä metsässä niiden jälkiä pitkin.
Loppuun vielä Handun rakastamiskohtaus, tämä kuva jo viime viikonlopulta.
Näillä tunnelmilla jaksaa taas kolme työpäivää ja sitten onkin pääsiäinen.
Kuulostaa ja näyttää niin ihanalta, hankikanto se on ihaninta, koirahiihdosta puhumattakaan. :)
VastaaPoistaMaailman söpöin tuo pikkanen Handun rakastaja.
Mahtavat hankikelit. Meilläkin on harrastettu koirahiihtoa. Välillä niin kovalla vauhdilla, että ihan hirvittää :-)
VastaaPoistaMukavan kuuloista ja näköistä ulkoilua! Ihanan aurinkoista.
VastaaPoistaKauniita hankikuvia ja -tunnelmia ja hurjannäköinen pulkkamäki :D
VastaaPoistaIhanan keväinen postaus! Hienosti pääsi tunnelmaan kiinni ruudun tälläkin puolella. Huvitti tuo salakuvaajan ottama kuva: Minkähänlaisen uran tämä liukuroitsija olisi raskauskiloineen jättänyt peräänsä? ;D Ja tuo viimeinen kuva(ttava) on niin liikkis!
VastaaPoistaHaahaa, mun piti kirjoitella tuohon kuvaan selitys, mutta aattelin että kukaan ei usko kuitenkaan. Ihan tollaista vanaa en tämäkään suklaalla kyllästetty ruho saanut aikaiseksi, vaan kyse on lasten + koiran aiemmin tamppaamasta polusta, jonka päästä lähti mäenlaskupaikka. Kyllä tuolla pellolla tosin huomas, että pulkan jäljet oli erilaiset lapsilla ja äidillä. ;)
PoistaKiva blogi sinulla, löysin tänne juuri jostain ihmeellisten mutkien kautta. Kasvivärjäysjuttuja varmaankin etsin ja niitä löysinkin :) Pitää tulla toistekin.
VastaaPoistaKiva kun tulit, täällä tosiaan on kans hurahdettu kahtena kesänä värjäämiseen ja eiköhän sitä ensi kesänäkin pataa keitellä, ainakin värjäyslankaa on jo jemmassa. :D
Poista