22.8.2016

Yoke detail sweater


Joskus neuleprojektissa
- venyy aloitus 
- alkuperäiset langat vaihtuvat
- neulominen on hidasta
- kuvaaminen ja sitä myötä bloggaaminen venyy

Ja joskus kaikki nämä asiat yhdistyvät. 

Palataanpa vuoteen 2011. Vogue knittingillä oli joku superale ohjemyynnissä ja etsiskelin kivaa ohjetta. Törmäsin tähän Yoke detail sweateriin ja ostin ohjeen. 



Korvamerkkasin siihen langat (WM Twiniä) ja ajattelin, että aloitan sitten joskus. Etsin myös Ravelrystä erilaisia toteutuksia, jotta vältän rullaavan pääntien ja helmat osalta. Pitkät hihatkin piti saada.


Vuodet vierivät ja värimaku muuttui hitusen. Myin Twinit kanssaneulojalle retriitissä ja päätin käyttää hankkimani DK:t. Olihan ohjekin alunperin dk-vahvuiselle langalle.

Lopulta helmikuussa 2016 printtasin ohjeen ja aloitin. Sitä ennen piti käydä läpi ne muutokset, mitä olin suunnitellut. Itse neulomiseenkin tuhraantui 1,5 kk, vaikka oli noinkin paksu lanka. Jossain välin epäilytti onnistuuko kaulus, vai rullaako se. Mutta sitten vaan luotin siihen, että kun joku toinenkin on onnistunut, niin pingotus auttaa. Näin lopulta kävi.

Tein minä jotain muitakin muutoksia, mutta kuka sellaisia enää muistaa, jos ei merkkaa projektisivulle heti. Hihat tässä neulottiin typerästi ja joku turha saumakin tehtiin, mutta koska modasin silmukkamääriä, menin lopulta siltä osin ohjeen mukaan. Nyt tekisin toisin, vaan ehkä neulon jo jonkun toisen paidan sitten kun siltä tuntuu.


Niin ja se kuvaaminen. Paitahan valmistui maaliskuussa. Se piti kuvata huhtikuussa retriitissä, mutta eihän siellä semmoista jouda. Kun ei jouda neulomaan, niin miten sitä kuvaamaan ehtisi. Lopulta oli sopiva neuletapaaminen elokuussa. Paita ryppyisenä kaapista kassin pohjalle. Kännykkä neulekaverille kouraan (kiitos Mirka!) ja hänen ihanaan kotirantaansa seisoskelemaan. Ohjeita poseeraukseen tuli vielä toiselta kanssaneulojalta. Hyvä tuli (paitsi neulojan omituiset ilmeet piti blurrata). Alimmassa kuvassa Pistazie- väri toistuu lähimpänä oikeaa.

Kaiken kaikkiaan kiva projekti, vaikka vähän kesti!

19.8.2016

Neljäs etappi


Neljäs sukkaohje oli TdS:n pääemon Sarah Bordelonin suunnittelema helmimalli, A song of beads & lace. Suunnittelin langan värivalinnan sillä perusteella, että viime vuonna lahjoituksena saamani helmet pääsisivät viimein käyttöön. 


Joskus voisi olla fiksua neuloa mallitilkku helmien kanssa. Kerrankin kun minulla oli käytössä laadukkaat helmet, valitsin todella tahmean ja paksun langan. Handun Pukkilu on ihanaa lankaa, mutta toimisi paremmin esim. perussukkana tai oikeastaan lapasissa. Kisahuumassa ajattelu näköjään unohtuu!



Sukat saivat kuitenkin käyttäjän pyöreitä täyttäneestä työkaverista, jolla sattuu olemaan täsmälleen samankokoinen jalka kuin minulla. Työkaveri ilahtui kovasti ja kertoi, että hipsuttelee villasukilla lähinnä kotona, jolloin tuo lankavalinta osuikin hyvin. Sukat on nimittäin todella lämpimät ja luulenpa, että ne hiukan huopuvat käytössä tossumaisiksi pohjastaan.


Malli itsessään on niin kaunis, että neulon sen varmaankin vielä uudelleen, eikä siihen välttämättä edes niitä helmiä tarvitse. Ohje oli amerikkalaiseksi ohjeeksi aika typistetty, mutta ei siinä muistaakseni mitään ihmeellistä ollut. 


Nämä sukat osuivat taas kerran lapsen uimakouluviikolle. Mikähän siinä onkin, että helmimalli osuu siihen aina, vaikka uimakouluviikon paikka vaihtuu kalenterissa. Vaijerissa helmet säilyivät kuitenkin hyvin rannallakin.

15.8.2016

Timanttisukat

Timanttisukat, Diamondback Socks, tehtiin Tourilla kolmantena. Malli herätti heti mielenkiinnon, koska rakenne oli jotain ihan erilaista mitä aiemmin olen neulonut. Kirsten Hallin ohjeet tuntien ohje oli pitkä ja punakynää voisi käyttää ahkerasti turhan toiston vuoksi. Toisaalta, hänen ohjeensa ovat viimeisen päälle suunniltuja, joten kun todellakin tekee kuten ohjeessa sanotaan, sukat valmistuvat. Tässä ohjeessa oli ns. väliotsakkeet ja muutenkin selitystä mikä mistäkin kaaviosta löytyy. Loppujen lopuksi oikeasti tarvittiin vain yhtä kaaviota, muut olivat saman kaavion muunnoksia.  Minun onneni oli se, että olin tehnyt aiemminkin shadow wrappeja, joten ne osasin tehdä suoraan. 


Langaksi valikoitui pitkään varastossa marinoitunut Zitron Trekking Hand Art. Mutta lanka kohtasi mielestäni täydellisen mallin. Kuvissa ei tule koko todellisuus esille, tykkään näistä sukista kovasti ja pingotuksen jälkeen istuvat jalkaani mainiosti. Nämä ovat ehkä sellaiset sukat, jotka voisin tietyin modauksin neuloa uudelleen. Täydellinen käyttökohde monivärisille langoille.


Nämä sukat ovat Tourin historiani nopeiten tehdyt tai ainakin sijoitus oli paras. Olin nimittäin 11.! Eikä sormet edes olleet kipeät pahemmin sukkien jäljiltä.

5.8.2016

TdS 2/2016

 Kakkosetapille valitsin mallin nähtyäni harmaan Fabelin. Ihan kiva malli, mutta muokkauksin olisi saanut kauniimmat. Moni muukin kaipasi kierrettyjä silmukoita ja tuon siksakin poisjättämistä. Mikä lie mielenhäiriö iskenyt, että päätin neuloa ohjeen mukaan.


Tein sukat M-koossa ja niistä tuli niin isot, että ne päätyivät lopulta miehen 42 koon jalkaan. Värivalintakin meni siinä mielin nappiin.. 2mm ja Fabel on selvästi minulle huono yhdistelmä, pitäisi mennä 1,75mm kokoon ja keskittyä tiukistelemään.


Ohje oli muistaakseni ihan ymmärrettävä, eikä minua haitanneet värilliset kaaviot yhtään. Koin myös pystyviivalla laitetut oikeat silmukat hyödyllisiksi, koska neuloin nämä tabletin näytöltä.


Kantapää oli mielenkiintoinen tuttavuus, nimeltään fleegle heel ja sen antama runsas tila varmaan edesauttaa sitä, että sukat mahtui hyvin miehen rintavaan jalkaan.


3.8.2016

Eläintarha ja Tour de Sock

Tänä vuonna, tai oikeastaan jo viime vuonna, houkuttelin paikallisia neulojia perustamaan oman joukkueen TdS:n. Joukkueen, jossa neulotaan mikäli huvittaa ja modataan, jos huvittaa. Eikä kisata tosissaan. Juupa juu, kaikesta tästä huolimatta tuli kisattua pari etappia verenmaku suussa ja pari normaalisti ja oli vain yksi rentoiluetappi, josta lisää myöhemmin.


Ensimmäiset sukat olivat peruspitsisukat, kuten aika monena vuonna on tainnut alkupuolella ollakin. Ihan kiva malli, mutta ei sytyttänyt sen suuremmin. Pitsi tekee siksakkia, ja siinä on hassu hyppäys. 

Neulon Tourilla lähes aina sukat yksitellen, koska se on minulle nopeampi tapa. Tällä kertaa olisi kannattanut tehdä yhtä aikaa, sillä käsiala vaihtui ihmeellisesti (yleensä mulla ei vaihtele, mutta kisamoodissa kaikki on mahdollista) ja niinpä ekassa sukassa pitsi läikittyi ja toisesta tuli kivan raidallinen. Jos viitsisin, niin purkaisin toisen sukan, mutta kun malli ei pahemmin innosta, niin koitan keksiä sukille uuden kodin. Ovat nimittäin omaan jalkaan himppasen isot. 

Sukat on neulottu Inaya Creationin langasta, jonka otin paikallisesta vaihtolaatikosta. Ihan kiva lanka, ei mitään moitittavaa.

Tänä kesänä meille on muuttanut melkoinen lauma erinäköisiä ja kokoisia kotieläimiä. Osa suunnitellusti ja osa vähän vahingossa. Mutta yksikään ei kaduta. Päinvastoin, en ehkä ikinä ole ollut näin onnellinen, kuin tämän eläinlauman keskellä.


Käyttölinjainen cockerimme Lotta on kehittynyt paljon ja pian mies voi viedä sen metsälle. Veteenmeno toimii hienosti, kuten kuvasta näkyy!



Keväällä kun haimme tehokanat (kuvassa näkyy kaksi, mutta niitä on kolme) talvihoidosta, saimme nähdä suloisen kanin, joka kaipasi uutta kotia. Niinpä Täpläksi ristitty kani muutti meille. Onhan minulla lapsena kani ollutkin, mutta aikuisen näkökulmasta asiat tehdään hieman toisin nykyään. Onneksi on tukihenkilö, jolta voi kysyä kaiken ja netistäkin löytyy tietoa tosi paljon. Täplä on käsittelemätön kani (tullut alunperin tuotantokanilasta, älkää kauhistelko...), joten se on ollut hieman arvaamaton ja reviiritietoinen neiti. Täplä täyttää tässä kuussa vuoden (kuvassa oikealla siis).



Koska kani pitäisi astuttaa alle vuoden iässä, suuntasimme naapuriin, jossa asuu musta pienempi uroskani. Tärppäsi kerrasta ja nyt Täplällä on viisi ihanaa poikasta, joissa on ainakin kolmea rotua. Leijonanharjasta, belgianjättiä ja jotain muuta, Kaksi tyttöä jää meille ja kolmelle on käytännössä kodit olemassa, hieman riippuen sukupuolista yms.



Keväällä löysin netistä ilmoituksen maatiaisista ja kun kanat olivat lähellä sekä kuljetus järjestyi meille viiden kilometrin päähän, niin tehtiin kaupat. Olin jo pitempään ajatellut, että tehojen jälkeen tulee maatiaisia ja teemme talvikanalan. Nämä kanat ovat hämäläistä kantaa. Munat ovat tulleet säilyttäjältä, mutta tiput haudottanut ei ole säilytysohjelmassa, enkä minäkään siihen ole nyt liittymässä. Kanat alkavat munia joskus ensi kuussa ja ehkäpä ensi kesänä saadaan omiakin tipusia.


Kaarle- kukko on miehistynyt kovasti ja alkukesän teinikukon vinkuvat kiekaisut ovat vaihtuneet komeaan kolmitavuiseen kiekumiseen. Vielä ehkä pitää kuitenkin harjoitella sukukypsyyteen asti.


Nappi täyttää pian neljä vuotta ja nyt alkaa olla aikuinen.

 Koirapuistossa treffattiin junnu-uroksen kanssa, rakkaus oli hieman yksipuolista!



Viimeisimpänä eläintarhaan liittyi 20 kappaleen parvi fasaaninpoikasia. Näistä puolet on meidän ja toinen puoli miehen kaverin. 


Olen myös aloittanut uudestaan ratsastamisen ja läheltä löytyi huippukiva talli! Kaikki kolme lasta ratsastavat myös, mikä on tosi hauskaa, mutta käy kukkarolle. Niinpä lankaostokset saavat olla jatkossa hyvin maltillisia!


14.4.2016

Kanarian keltaiset sukat

Marraskuussa lomailtiin perheen kanssa Kanarialla, Playa de Amadoreksen alueella ja aloitin koneessa nämä sukat. Kärkialoitus Judy's Magic Cast On:lla ja siinä uima-altaan reunalla päädyin tekemään jälkijättöisen kantapään. Mukana ei ollut mallisukkia, enkä jaksanut ohjettakaan sen kummemmin etsiä, joten kantapaan paikka oli hiukan arvoitus.


Toinen sukka taisi valmistua lähes kokonaan loman aikana ja toinen sitten joskus ennen joulua, kun olimme palanneet takaisin harmauteen. Kantapään arviointi ei osunut ihan nappiin, joten sukista tuli lopulta passelit kuopukselle ja ahkerasti niitä on tänä talvena käytetty, mutta mahtuvat varmaan ensi vuonnakin.


Lanka on Regian 6ply Stripemania Coloria ja tuo minulle nyt jatkuvasti mieleen ihanat lämpimät päivät auringossa.

Loppuun vielä turistikuvia. Yllättävän vähän tuli otettua muita kuin perhekuvia, joskin valtaosa ajasta vietettiin uiden (ja syöden!). Tämä olikin todellinen loma lasten ehdoilla ja oikein tarpeellinen lepo arjen keskelle.








10.4.2016

Elsa ja Stripie Scarf

Tammikuisen postauksen pipolle tein kaveriksi Stripie Scarfin, joka on osoittautunut ihan lempihuivikseni. Huivi on sopivan kapea ja pitkä, ja sen saa aseteltua kivasti kaulalle.


Settiin tein vielä ihanat Elsa- lapaset, jotka Niina on suunnitellut Napille ja Nauhalle lankapakettia varten. Ohjeen saa ostaa myös erikseen kaupasta tai Ravelrystä, mutta minä sain omani ilmaiseksi, kiitos vain Niinalle!


Tein omat Elsani WM Dk:sta ja sainkin käytettyä loppuun tuon Petit Poisonin ihan metrilleen. Yhteensä lapasiin meni 85g lankaa. Varret taisivat jäädä hieman lyhyemmiksi kuin ohjeessa, mutta ihanan pitkät nuo silti ovat ja tuolleen rytättynä lämmittävät rannetta hyvin.

Kämmenosa on puolestaan väriä Im Jahr de Ratte ja sitä minulla on huivin ja lapasten jälkeen vielä pyöriteltävänä vajaa kerä. Riittoisia ovat nuo WM-vyyhdit!





Kuvat otettiin vasta kun setti oli ollut jo käytössä useamman viikon (kuukauden??), mutta hyvinpä nuo näyttävät kestävän käyttöä. Lapasosassa näkyy pientä kulumista, mutta käyttömäärään nähden se on kyllä vähäistä. Voin siis suositella Dk:ta asusteisiin tällä kokemuksella.



Näyttääpä nuo kuukausi sitten otetut kuvat hurjan talvisilta. Kuvissa olen juuri iltavuoroon lähdössä ja mies roiskaisi muutaman otoksen rappusilta. Valitteli ylivalotusta, mutta neuleet eivät siitä kuviossa pahemmin kärsi. No, ehkä noissa sisäkuvissa omalla näytöllä värit toistuvat lähinpänä oikeaa..

7.1.2016

Spiralini ja Tendril

Päätin ilahduttaa työkaveriani myssyllä ja valitsin ohjeeksi Spiralinin. Löysin Ravelrystä kivan toteutuksen ja tein samat muokkaukset kuin siinäkin. Vaihdoin siis sileän neuleen nurjaan ja myssyn perusribin ainaoikeaan. Arvelin, että työkaverin pää on hiukan omaani isompi ja niinhän ne neulojatoverini neuletapaamisessa oikein arvasivat, ettei tästä tullutkaan myssyä työkaverille. Sen sijaan myssy istui oivasti omaan päähäni ja siihen se jäi.



Lanka on Wollmeise DK:ta värissä Petit poison light.


Käytin 3,5mm puikkoja ja lankaa meni 58g.

Sitten pitikin etsiä uusi malli. Satuin törmäämään hupaisaan Tendriliin ja tiesin, että tästä tulee täydellinen työkaverilleni ja niin siitä tulikin. Reilu omaan päähäni ja sopiva hänelle. Lisäksi muistan varmaan aina sen iloisen naurunpurskahduksen ja kiitollisen halauksen, jonka häneltä sain. 


Tällaiset projektit on ihan parhaita. Vaikkei ensin onnistuisikaan, niin sitten löytyy vielä parempi malli ja ilahtunut vastaanottaja.


Tendrilin taisin neuloa aikalailla ohjeen mukaan, käytin näköjään 4mm puikkoja ja lankaa meni 73g. (Onneksi tulee laitettua tiedot Ravelryyn, muuten ei ehkäpä muistaisi puikkoja tai langankulutuksia, jos työ on valmistunut syyskuussa ja bloggaaja aktivoituu talviuniltaan tammikuussa.)

Spiralini-myssylle on valmistunut myös huivi kaveriksi, mutta se näkyy odottavan lankojen päättelyä edelleenkin, vaan saas nähdä josko saisin sen viimeisteltyä ja vaikka blogattuakin ennen kevättä!


12.10.2015

Tardis

Neuleystävä sai vauvan ja paikalliset neulojat kasasivat taas paketin. Koska tiesin kamun pitävän hurjasti Tohtorista (Dr. Who-sarja siis), oli lopulta ihan selvää, että neulon Tardis-sukat.


Ravelrystä löytyi aika monta ohjetta, mutta sitten bongasin yhden kivan projektin, josta löytyi linkit kolmeen eri malliin, joita siinä projektissa oli käytetty. Melkein samoin yhdistelin minäkin ohjeista itseäni miellyttävät puolet.


Heinäkuisella Titityyn reissulla ostin sitten Cascade Heritagea, josta löytyi sopiva väri. Valkoinen on puolestaan on Regiaa.


 Pohjaan jäljensin silmukoilla lahjan saajalle sopivan tekstin.


Kaikin puolin kiva neuletyö. Lankaa olisi toinenkin vyyhti, mutta ongelma onkin siinä neulonko ensin Tardis-sukat myös itselleni, vai pitääkö pian 9-vuotiaalle tulevalle scifinörtille tekaista oma pari pikaisesti. (Ja se lapsi ei ole ko. sarjaa katsonut kuin yksittäisiä valikoituja paloja, mutta mielihalu on kova. Pitää vaan vielä odottaa muutama vuosi, että voi näyttää jaksoja kokonaan.)


Mallijalat kyseisen lapsen, ei tarvinnut edes houkutella malliksi. 



20.9.2015

L'ombre de ton ombre

Mewrow Walvis julkaisi pari vuotta sitten ohjeen tähän ihanaan lyhennetyillä kerroksilla tehtävään L'ombre de ton ombre- huiviin. Toteutus ja sopivan langan etsiminen ottaa aikansa, mutta joskus on kivaa, kun on riittävän iso stash, josta voi sitten ihan rauhassa "shoppailla" täydellisen retriittineuleen. Aloitin työn siis huhtikuussa retriitissä.


Langaksi päätyi Hopeasäikeen Sukka, joka nimestään huolimatta on vahvistamatonta lankaa, siis täydellistä huiviksi.


Kaksi vyyhtiä meni aika tarkasti, joitakin osioita piti kaventaa, jotta lanka riitti. Neuletiheyteni on sen verran löysä, että vaikka otin 3,5mm puikot eli 2 * 400m olisi riittänyt ohjeen mukaiseen mittaan. Huivi on melko hyvän pituinen jo nyt, mutta kunhan saan itsestäni puristettua innon, niin pingotan sitä kevyesti. (Tiedä sitten kauanko siihen menee, jos neljän langan pään päättelyyn meni yli kuukausi, olkoonkin, että TDS sotki kesän muita neulomisia.)


Huivin oikea väri on jossain ylemmän ja alemman kuvan välissä, langan väri oli Kurpitsa ja noihin aurinkoisiin elokuun päiviin, jolloin kuvat on otettu, se ainakin sopi mainioisti.


Tein ohjeen lyhennetyt kerrokset shadow wraps-tekniikalla ja olen ihastunut siihen tapaan niin, että vaihdan perinteisen kiedo ja käännä- tekniikan lähes aina siihen.