Neulakirja

Minulla on tapana seurata blogimaailman innostuksia viiveellä. Kun toiset ovat jo siirtyneet parikin villitystä eteenpäin, saan minä vasta aikaa ja insipiraatiota tehdä jotain. Tällä menolla neulon Baktuksen joskus vuoden kahden päästä (ja jos ette kerro kellekään, niin sekä Clapotis että Icarus ovat vielä neulomatta!).

Tein siis neulakirjan. Ideaa on haettu ainakin ystävämme Googlen avulla ainakin täältä, täältä ja täältä. Tiimarin askarteluhuopaa, puunappeja, muovineppikiinnitykseen ja Florican jämiä pykäpistoihin. Imde näkyy myös siinä, että ihan oikeasti piti käydä Käspaikasta lukemassa ohjeet pykäpistoihin.

Olen tyytyväinen siihen, että tylpät neulat löytyvät heti eivätkä muutkaan neulat enää uppoa neulatyynyn uumeniin.

Yläkuvassa tiskirätti, jälleen kerran. Novitan Bambua ja pintaneule Lesley Stanfieldin Kauneimmista neulemalleista. Taisipa olla se heti ensimmäinen mallineule.

Ei tarvitsisi varmaan sanoa mitään kuvien laadusta ja pimeydestä. Keskipäivän niin sanottu valoisin hetki vaatii salaman ja siltikin tuntuu, että harmaus ja kosteus imee viimeisetkin valonrippeet. 3- ja pian 5-vuotiaat pojat sen sijaan eivät piittaa märkyydestä. Tämä päivä on uitu -kirjaimellisesti- kuraojassa. Voiko suurempaa onnea olla? Kurarappu on kyllä äärettömän hyvä keksintö!
Puolen vuoden rajapyykkiä lähentelevä kuopus ilahdutti äitiä nukkumalla kolmen tunnin unet vaunuissa. Miten äkkiä sitä unohtaakaan millainen väkkärä puolivuotias voi pahimmillaan olla. Hoitotasolla tartukaan kaikkeen: harsot, tarvikekori, alusta, äidin hiukset, vaatteet, villahousut... Rentouttavat ilmakylvyt vaippaharson taittelun lomassa voi unohtaa. Mutta onhan puolivuotias muutakin, se on valloittavia hymyjä, ensimmäisiä hampaita, piiloleikkejä, hervotonta hekotusta, kuolapusuja. (Ja ei Katja, minulla ei ole edelleenkään vauvakuumetta!)

Sepe

1,5 vuotta sitten laitoin Ravelry-jonoon Sepe-nallen. Esikoinen luki Ullaa kanssani ja halusi ehdottomasti nallen. Aina vaan tuntui löytyvän tärkeämpää neulottavaa ja pieni mies kyseli nallensa perään aina kun asia tuli mieleen: Nalle-lankaa ostettuani ja muulloinkin. Lupaus on lupaus ja Sukkasadon päätyttyä päätin, että nyt se on tehtävä.

Pian 5 vuotta täyttävä lapsi hoputti neulomista ja seurasi muutenkin innolla vieressä mitä nallen osaa missäkin vaiheessa neuloin. Kun Nalle oli valmis, mutta housut puuttuivat, esikoinen piti nallea kainalossa onnellisen näköisenä. Kun sain housut neulottua, poika totesi, että ihan tyhmä Nalle, anna vaikka pikkuveljelle. En minä tuota tarvitse!

No, onneksi pikkuveli on kolmen vuoden uhmaisestä iästä huolimatta innostunut pehmoista unikavereina. Nalle sai siis hyvän omistajan ja on saanut nukkua kainalossa (niiden kymmenen muun pehmoelukan kaverina) siitä lähtien.
Ihan pikkaisen silti sieppasi esikoisen mielenmuutos, mutta ehkä ensi kerralla kannattaa neuloa pyydetty juttu samantien!

Nalle on seiskaveikkaa ja housut II-laadun karstalankaa Pirtin kehräämöstä. Lahkeiden kohdalla näkyykin II-laadun syy, värjäys ei ole tasalaatuinen. Neuloin kolmosen puikoilla, että sain tarpeeksi tiivistä. Keskimmäinen tosin katkaisi yhden bambupuikon, tietysti parhaimman laatuisesta sukkapuikkosetistä. Olisi edes tuhonnut puikon noista hongkongin ihmeistä.

Joulusukat 2009-keräys on edennyt valtavan upeasti, pareja on jo yli 280! Tässä vielä yhdet vietäväksi.

Kotirintamalle kuuluu iloisempia uutisia imetysdieetin osalta. Maito tuli pienissä määrin takaisin ruokavalioon, enkä karta täysin soijaa saati paprikaakaan. Joku aine tekee vielä oireita satunnaiseti, mutta noin yleisesti ottaen helpottaa.

Mistähän sitä

.. bloggaisi?


Siitäkö, että kuopus oppi joku aika sitten kääntymään ja on nykyään jatkuvasti mahallaan ja kaipaa melkein joka kerta kääntöapua (isoveljet ovat pelastus tässä asiassa!). Vai siitä, että doggivanhuksen takajalat vippailee, mutta mieli on kirkas?


Vai siitä, että pienoinen sukkakyllästys iski (10 paria sukkia + säärystimet/8 viikkoa). Positiivista, että jämälankalaatikko pieneni huomattavasti.

Että sukkien sijaan piti neuloa tiskirättejä...

.. kunnes niissäkin tuntui tulevan...

..kiintiö täyteen.
Ja että ainoa haasteellinen neule, joka parin viikon bloggaustauon aikana on syntynyt, on miehelle neulotut sukat 2mm puikoilla. Ja niissäkin se haaste syntyi siitä, ettei nukahda tylsyyteen kesken yksitoikkoisen projektin!

Vai siitä, että imetysdieetti laajeni taas yhdellä ruoka-aineella ja kattaa nykyään maidon, munan, soijan, suklaan, paprikan, teen sekä sekalaisen määrän muita aineita?

Speksejä:
Pöllö-tiskirätti on oma sovellus Kate Daviesin Owl's (ravlink) paidan kuviosta. Yllättävän moneen juttuun pöllökuviota on jo ehditty käyttääkin Ravelryn perusteella! Minä en vaan tykännyt noista valmiista tiskirättisovelluksista.
Windmill-räteissä on käytetty TiiQ:n tapaa neuloa myös sakaran kärjet ainaoikeaa. Bambuiseen rättiin tein 7 sakaraa ohjeesta poiketen, jotta rätti olisi tasaisempi. Puuvillainen on kuudella tehty.

Miehen perussukat on neulottu kärjestä aloittaen yhdellä Socks from Toe Up-kirjan perusohjeista. Uutta minulle kärjen virkkausaloitus ja myös kantapää. Näissä opettelin myös magic loopin käyttmäisen yhdellä sukalla.

Baby Bootikin

Pääsin hienostelemaan sukkien osalta, kun neuloin nämä Nancy Bushin Knitting Vintage Socks kirjassa olevat Baby Bootikin sukat.
Aiemmin pidin mallia kuvan perusteella aika rumana, mutta neulottuna tykkäsinkin tosi paljon. Niin on kyllä ollut monen muunkin mallin kohdalla tuossa kirjassa. Oli vaihteeksi hauskaa kokeilla uutta tyyliä, pohjaa en olekaan ennen neulonut aina oikealla.


Puikot olivat 2,5mm ja siksi vähensin mallikerran verran sukkien koossa. Niinpä varren ribbiosuus piti soveltaa omasta päästä. Pähkäilyyn meni hyvä tovi aikaa, imde ja huonosti nukkuva vauva pitävät huolen siitä, ettei aivotoiminta ole ihan parasta luokkaa.

Grammoja 38 ja luonnonvalkoinen lanka on Zitron Trekking XXL ja punainen HjerteGarn Sock 4.

Nämä tulivat 1-vuotiaalle, ja olivat kuulemma sopivat, mutta mahtuivat meidän pian kolmivuotiaankin jalkaan.

Kun lapsia on kolme, on ärsyttävää etsiä neuvolakortteja samannäköisistä mainoskoteloista. Lisäksi muovikoteloiden taskut rikkoutuvat helposti. Niinpä ystävän esimerkin innoittamana ompelin peruspuuvillasta kotelo kaikkien neuvolakorteille. Toiseen taskuun sitten laitoin äitiyskortin, kulkekoon siellä muistona.

Ohje on omasta päästä ja sen kyllä huomasi, jokainen on hiukan erilainen ja saumoja ei saa tuijottaa! Kiinnitys muovinepeillä. Hurahdin joku aika sitten ostamaan neppipihdit Kotimäen puodista, enkä ole katunut yhtään. Edulliset ja ennen kaikkea ihan välttämättömät...

Sukkia sukkia sukkia ja vähän muutakin

Aiemmin esitellyt säärystimet menivät siis erään palstan vaihtoon. Vaihdossa puolestaan sain tämän ihanan muovipussin kaavalla tehdyn kassin sekä rintakorun. Kiitos!


Toisen palstan (ai miten niin nettiriippuvainen?!) innoittamana puolestaan värjäsin äitiyspakkauksen kevyttoppapuvun Dylonilla. Puku on siis 2008 vuoden puku, alunperin vaaleansininen valkoisilla raidoilla. Värisävy oli muistaakseni Rosewood Red. Halusin oikeastaan kirkkaamman punaisen, mutta koskapa kaupassa ei sellaista ollut, niin värjäyskuumeen iskettyä piti tyytyä tuohon. Aika kiva tiilenpunainen sävy silti. Kuvassa näkyvä kypärämyssy oli luonnonvalkoista bambujoustofroteeta ja se sai pesussa tummemman sävyn.

Koneessa oli noin 600 grammaa vaatetta. Kuvasta puuttuu yksi kypärämyssy, pieni hattu ja toinen body. Hauska kokemus, tekisi mieli värjäillä kaikkea muutakin.



Joulusukat 2009- tempaukseen lähtee kaksi paria miesten sukkia. Seiskaveikkaa, 104 ja 114 grammaa, nelosen puikot ja koot noin 43 ja 44.

Sukkia

Tulin oikeastaan vaan lisäämään blogiin napin Joulusukka 2009-projektiin, jossa neulotaan Kuopion laitosvanhuksille jalkojen lämmikettä, mutta esitellään nyt samalla viime viikkoiset sukat Nallesta. Toinen pari esikoiselle ja toinen tänään 1-vuotta täyttävälle Eetulle. Eetun sukissa lukee molemmissa nimi, meillä ei vaan ollut sopivan kokoista testijalkaa esittelemään kirjailua.

Sukkasatoon jotain

Hillokellariin lisäsin tänään viimein satoa, Purosta neulotut säärystimet. Nämä on tehty erään foorumin vaihtoon, toivon ettei vaihtopari hoksaa käydä täällä, vaikkeivat yllätykset olekaan. Värinä Kanervikko ja alaosan jatkoin edellisen postauksen piposta jääneellä Ruskalla.


En tykkää kyllä oikein vieläkään. Tuo vaaleanvihreä raita ei sovi minusta väriin ollenkaan.
Puro-kokemusta on nyt neljän kerän verran. Solmuja ei sattunut, toisessa Kanervikossa lanka oli laadultaan huonompaa, kävi pätkän verran ohuena ja kerän alussa oli yksi ylimääräinen värisäie, josta olin Ravelrystä lukenut.

Tänään poikennut naapuri ihastui väriin täysillä ja jotenkin lipsautin suustani, että voin neuloa hänellekin. Purosta ei siis päästä vielä eroon, vaikka niin vähän suunnittelin.

Mies lähtee lintumetsälle huomenna ja hänellä oli kuulemma tarve ohuille ja napakoille kynsikkäille. Käytin näihin vajaan kerän Wool Sävyä ja puikot oli 3mm. Tuli sopivat melkein omaankin käteen. Mies ei halunnut noihin "sormia" ollenkaan, joten väleihin on vain pujoteltu lankaa, jossa on solmuja vierivieressä. Neuloin kierretyillä silmukoilla, jotta kynsikkäät eivät löystyisi. Saa nähdä millaiset saa neuloa seuraavaksi.

Garmisch

Ravelryn kautta löysin tämän ihanan ohjeen palmikkopipolle. Garmisch (pdf) miellytti heti silmää. Langaksi valikoitui Puro, varsinkin kun olin nähnyt Ravelryssä miltä Knittituden neuloma Side Cable Hat (rav link) näytti Purosta neulottuna.
Tiheys ei ihan täsmännyt, joten neuloin tämän nelosen puikoilla S/M koossa, saaden L-kokoisen pipon. Jätin myös 4 kerrosta neulomatta, koska pipo on aika korkea muutenkin. Tykkään piposta, mutta en ole ihan varma tykkäänkö Purosta. Väri on Ruska, josta otin välistä tumman violetin pois. Ihan tuonne pipon yläosaan sitä tuli vähän.

Puro on kerällä hirmuisen pehmeää, mutta neuloessa melko höttöistä ja karvoittuu äkkiä. Päässä tämä ei tunnu ollenkaan niin pehmeältä, ei varsinaisesti kutita, mutta ole kaikkein miellyttävimmän tuntuinen. En voisi kyllä neuloa Purosta paitaa, saati huivia. Esikoinen ilmoitti heti, että pipo kutittaa. Esikkoa tosin kutittaa merinoWoolkin, joten hänelle täytyy miettiä näköjään lankoja tarkemmin kuin muille perheenjäsenille.



Tätä palmikkokuviota kyllä rakastan ja luulenpa, että teen toisenkin pipon tällä mallilla yksivärisestä langasta, jotta kuvio pääsee oikeuksiinsa.

Niin se Sukkasato, toiset ovat jo tehneet valmiita sukkiakin. Minulla seisoo vieläkin molemmat kolmosen sukkapuikot toisessa työssä, täytyis kai skarpata...

Pussukka

Sari kyseli kommenteissa, onko blogikoira T päässyt pupujahtiin. Metsästyskausihan ei pupujen osalta vielä ole alkanut, mutta koirat sai päästää irti harjoittelemaan 20.8. lähtien. Heti ensimmäisenä aamuna laitettiin tutkapanta kaulaan ja ovesta ulos, riemullisia päiviä tytöllä on ollut siitä lähtien. Taukopäiviäkin on pidetty sään ja muutenkin tilanteen mukaan. Yhtenä aamuna säikähdin, että nytkö se jäi auton alle, kun ovesta ulos päästettyäni alkoi kuulua armoton huuto. Sitten huomasin, että koira ampuu metsää kohti täyttä vauhtia. Koiraa pilkkanaan pitäneet jänikset kun ovat löntystelleet pihapiirissä kesällä ja vielä nyt syksylläkin aamuisin ja iltaisin. Nyt sai ainakin yksi sitten lähdöt!


Tämmöisiä tosi toimessa olevia kuvia saadaan kuitenkin vielä odotella.



Kaivelin saumurin esille pari päivää sitten ja surautin tämän huikean tuotoksen, joka on ollut varmaan kaksi kuukautta suunnitelmissa, muttei muka ole saanut aikaiseksi.



Tähän pussukkaan siis laitetaan mikron kautta käyneet lämpöpakkaukset ja sitten lämmittämään selkää tai muita kipeitä paikkoja. Näin vierekkäin laitettuna osuvat juuri sopivasti lapojen väliin, missä ainakin minulla eniten jumittaa.

Puro

Eilen olin neule- ja käsityötapaamisessa TiiQ:n luona. Meitä oli mukana Tikrunmami, MinnaN ja HenNis. Lisäksi ainakin neljä blogitonta, jos nyt laskin oikein. :)

Olipa hauskaa nähdä muitakin käsitöihin hurahtaneita ja omakin pää siinä kummasti virkistyi, vaikkakin kolme riiviötä oli mukana tapaamisessa (mies tietysti iltavuorossa silloin).
Väsyneitten lasten kanssa kun kurvaa sitten illalla vielä syömään ja ruokaostoksille markettiin, ei voi estää muutaman lankakerän hyppäämistä mukaan. Varsinkin kun Prisman hylly oli viimein järjestelty ja kuvassa etualalla olevaa Ruskaa ja taustalla olevaa Kanervikkoa löytyi helposti.


Tätä kirjoittaessa kuopus väänsi haisevat vastalauseensa, keskimmäinen tuli sisälle vaihtamaan vesileikeissä kastuneen paidan ja esikoinen seurasi perässä tahtoen taas kysyä miljoona kysymystä. Mutta mitäpä muuta sitä osaisi odottaakaan kolmen alle viisivuotiaan kanssa. :)



Viime viikolla blogikoira V täytti vuosia. Kultainen harmaanaama on nyt 8-vuotias!