6.7.2014

Tour de Sock: 4

Nelosetapin sukat Dazzle them from behind eivät sytyttäneet ensi vilkaisulla yhtään. Pitsikuvio takana ja paljon joustinta, plääh! Sukkiin luotiin nirkkoreuna käyttämällä cable cast on-menetelmää. Ensimmäisen sukan silmukoita loin lähes tunnin ja mietin, että mitähän tästä vielä tulee. Tällä etapilla oli kuitenkin hyvin neuleaikaa ja kun ohje tuli klo 14 aikaan julki, jatkoin neulomista yömyöhälle. Seuraavanakin päivänä neuloin sen minkä kädet kestivät.

Käyttämissäni helmissä oli kuitenkin paljon huonoja, joista koukku ei mennyt läpi langan kanssa ja varmaan tunnin hukkasin neuleaikaa niiden kanssa tuhertaessa. Parempia helmiä ei kuitenkaan ollut ja koska helmityöt eivät viimeaikoina ole kiinnostaneet, en katsonut järkeväksi alunperinkään tilata helmiä.


Lapset kannustivat ihanasti ja niin vain kävi, että sitkeä työ palkittiin ja kun ohje tuli julki tiistaina, sukat valmistuivat torstaina aamupäivällä. Sitten pakotin lapset neulekuvaajaksi, vaikka heillä oli kesken joku tuikitärkeä ohjelma. Keskimmäinen otti kuvia ja alkoi valittaa, että kamera ei tarkenna. Järjestelmäkamerasta loppuikin akku. Olin ottanut itse pari mittakuvaa ja yritin purkaa kuvat koneelle. Ei anna purkaa, kun akku on tyhjä. Muistikortti irti kamerasta ja koneeseen. Kuvat on tosiaan epätarkkoja eli käyttökelvottomia helmikuvion osalta.

Kuvia tutkimalla paljastui myös, että mittakuva on ihan poskellaan, sitä voi käyttää ainoastaan neuletiheyden määrittämiseen, joka tässä sukassa oli pakollinen.


Seuraava kamera kehiin ja yhdeksänvuotias kuvausavuksi. Ensin kuitenkin uusi mittanauhakuva, josta näkee että yli 9 tuumaa on neulottu.


Riittävän tarkka kuva takaa, jotta kelpasi tuomaristolle. :) Mutta mutta, sitten muistin, että sponsorivyöte tarvitaan kuvaan mukaan, että saa joukkueelle lisäpisteen. Pokkarikamerasta loppuvat paristot!


Juoksutin kuopuksen hakemaan kännykän, jonka kotelosta lohkeaa palanen, kun revin puhelinta irti saadakseni edes suht järkevän kuvan. Kuvat koneelle ja matkaan, sähköpostikuittaus tulee iltapäivällä, mutta sijoitusta joutuu odottamaan useamman päivän. Lopulta selviää, että olin 22.! Ihan käsittämätöntä mikä hyvä mieli tästä voi tulla, vaikka tuolla sijoituksella ei ole suurta väliä. Vähän enemmän pisteitä itselle ja joukkueelle. Eniten on voittajaolo siitä, että vaikka oikeasti olen hidas neuloja, niin sisulla sukat saa nopeasti valmiiksi. Ja rintalihakset pariksi päivää niin kipeiksi, ettei voi nostaa mitään raskasta.

Tuon ensimmäisen kuvan otti muuten keskimmäinen, makoilin jalat kohti taivasta ruusupensaan luona ja appiukko ajeli siitä just autolla ohi. Mahtoi aatella, että aika sekopäistä touhua taas kerran...

Tourin sijoitukset ovat alkaneet parantua (ekalla olin 77., tokalla 110. ja kolmannella 36.), mutta koskapa loma loppuu tänään, niin kaksi viimeistä etappia mennään lähinnä sillä, että yritän saada ne ajallaan valmiiksi. Voi tosin olla, että viikonloppuna tulee neulottua hullun lailla kun tämä kisa vie mennessään.


24.6.2014

Tour de Sock: 3

Tourin kolmas etappi oli mahtava työvoitto. En ole koskaan neulonut kirjoneulesukkia, jossa kirjoneuletta olisi koko sukkien matkalta. Arvelutti ja hirvitti, että mitä etapista tulee. Nuorempana neuloin kyllä paljonkin kirjoneuletöitä, mutta tuolloin en tiennyt mitään lankadominanssista ja pistin vaan menemään omilla säännöilläni.

Nykyään kirjoneule on myös sattunut sormiini, joten olen sen jättänyt suosiolla. TiiQ kuitenkin bloggasi lankojen pitamisjärjestyksestään ja koskapa kisassa ei periksi anneta, kokeilin sitä ja sehän toimi. Neulominen tuntui suorastaan miellyttävältä!


Kisasukkien idea oli askarrella noppia, joita heittämällä muodostui neulekaavio. Onneksi mukana oli myös valmiit kaaviot, joita käytin. Noppien askartelu toi kuitenkin lisäpisteen, joten siksi noppiakin kuvista löytyy. Lapset heittelivät noppaa ja sitten valittiin valmiista kaaviosta sillä perusteella sopiva. Toisessa sukassa pyöräytyin kaaviot ympäri. Hienon työn oli suunnittelija kyllä tehnyt, kun nuo kuviot tekevät kaikkia hauskoja kiemuroita, vaikka miten yhdistäisi.


Käytin kasvivärjättyjä lankoja. Tummempi on raparperilla ja vaaleampi luultavasti lupiinilla värjättyä. Raparperilangan keriminen paljasti ikävän yllätyksen, yhdestä kohtaa pasmalanka oli ollut liian tiukalla ja lankaan jäi vaaleita laikkuja. Päätin, että tällä silti mennään, koska epäilin, että rumasukkia syntyy. Toisin kävi ja kastelu vielä pelasti ne omaan jalkaan sopiviksi. Minä näköjään neulon tiukkaa, kun on kisapaine päällä. ;)



 Lapsetkin ihastuivat tähän malliin ja tilauksessa olisi kolmet kirjoneulesukat heille. Gulps! Tosin sanoin, että ei tällä mallilla, en kyllä näitä kaavioita pyörittele ihan heti.


Seuraavaa sukkaohjetta odotellessa...

22.6.2014

Tour de Sock: 2 ja kotkot

Kiitos edelliseen postaukseen kommentoineille! Tosiaan on aika haastavaa pysyä ohjeessa ja neuloa just tiettyjä sukkia tietyssä aikataulussa. Mutta kiva on kokeilla mihin rahkeet riittää! 

Kakkosetapin sukkiin käytin aikaa kuusi päivää, vaikka simppelipitsisukka noin periaatteessa ois voinut valmistua nopeamminkin. Mutta työt ja muu elämä tuli tielle. 


Tuntui myös, että kämmäilin tuossa pitsikuviossa jatkuvasti, ei usean kerroksen purkamisia, mutta kuitenkin.
Lisäksi sähläsin langan kanssa, sillä otin epähuomiossa langan, jonka suunnittelin käyttäväni helmisukkien etapilla. Mutta ei se oikeastaan haittaa, koska näistä tuli just hyvät tuon värin takia. Monivärinen lanka olisi riidellyt pahasti mallin kanssa, mutta Kujeen Jekku, jota olen hillonnut hävettävän monta vuotta varastossani, löysi nyt itselleen sopivan mallin.

 Käytin taas 2 mm puikkoja, ehkä 2,25 mm puikot olisi olleet paremmat, mutta niitä minulla ei ole Hiya Hiyana ja puisilla en nopeuskilpailuun osallistu. Lankaa kului vain 74 grammaa.


Tässä vielä malli takaa. Kuvista jälleen kiitokset lapsityövoimalle, joka muutenkin ihanasti tsemppaa kisassa.

Ai niin, se muu elämä. Me otettiin kanoja!


Kolmen kanan parvea vartioi kukko.

Kuvasta myös näkee, että tuo Orpington- rotuinen kukko on ihan kohtalaisen kokoinen herra. Painoa on peräti 5 kiloa! (Verrokkina kuvassa tuleva tokaluokkalainen, orrella oleva kana näyttää isolta sen takia, että on kuvassa niin lähellä. )


Kanat puolestaan ovat Hy Line Browneja eli tehokanoja, eivätkä siis maatiaisia.


Ensimmäisiin muniin meni kaksi viikkoa, taisi olla muuttostressiä ja kaksi noista kanoista onkin nuorempia, jotka just aloittelevat munintaa.

16.6.2014

Tour de Sock: 1

Joku hulluus iski seurattuani viime kesän TdS-kisaa katsomosta käsin. Tähän on osallistuttava, vaikka nopeuskilpailu neulomisessa ei oikeastaan ole minun juttu. Kyse lienee enemmän itsensä voittamisesta ja nyt kun kaksi paria on valmiina, huomaan, että muutamassa päivässä mutkikkaampikin sukkapari syntyy, kun kilpailuvietti iskee.


Ensimmäinen sukkamalli Wye- ihastutti ja lanka oli mielestäni mahtavan väristä. Retriitistä ostettua Heritage Sockia. Kisajännitys tiukensi käsialaa ja muutenkin olen huomannut neulovani Hiya Hiyan puikoilla normaalia tiukemmin. Sukat aloitettiin varpaista ja ne tein 1,75 mm puikoilla. Vaihdoin 2mm kun huomasin, että tulee liian napakkaa.

Sukista tuli ihanat, mutta harmi vaan itselle liian pienet. Minua ei suuremmin haitannut tuon mallin symmetrinen epäsymmetrisyys ja kestin myös kikkailun kaksi erillistä kaaviota varressa + sanallinen ohje oikein hyvin. Näiden sukkien kanssa ei paljon tullut purettua, joku yksittäinen palmikon korjaus.

Lankaa meni 80g eli isommalla koolla tai isommilla puikoilla olisi koko vyyhti riittänyt mainiosti.

Mikä parasta, sukille löytyi kuitenkin heti koti kanssaneulojan luota paikallisen vaihtolaatikon matkassa.

23.4.2014

Kurpitsaa

Lankalauantaina saimme olla Lellun luona värjäämässä ja neulomassa. Pääsin kokeilemaan Emotuotteen värejä naapurilta ostettuun norjalaiseen vuosikerta villalankaan.
Olipa se helppoa ja nopeaa kasvivärjäykseen verrattuna! Väri myös tarttui kauniisti, vaikka lanka on 100% villaa.


Väri on jotain tällaista.

Tai tällaista. Näiden kahden värin välistä todellisuudessa, kanssaneulojan värimääritelmä osui ehkä lähemmäksi: kurpitsaa, eikä porkkanaa, kuten itse ekaksi aattelin. Saatoin jäädä koukkuun!



Retriitin lahjoituspöydästä nappasin lasten neulepuikot ja kuopus 4v. innostui heti. Ja oppi! Vähän olen ylpeä tuosta pikkuneidistä millä sitkeydellä on neulonut Lett Lopin jämää. Siitä tulee aikanaan taustalla näkyvälle nukelle kaulahuivi.

Myös isoveljet kinusivat opetuksen perään ja lupasin, vaikka arvelin, että niillä puikot lentelee seinille, jos oppimista ei tapahdu heti. Väärin meni! Oppivat melkoisen äkkiä ja kärsivällisyyttäkin oli aluksi. Sitten kun tunsivat, että osaavat mielestään neuloa, alkoi kiukkupurkauksiakin tulla, jos lanka ja puikot eivät olleet niin yhteistyöhalukkaita.

Tällä hetkellä toinen pojista neuloo siskolle hiuspantaa kirppislangasta. Se tosin on projekti, jota molemmat pojat ovat neuloneet. Toinen taas aloitti tekemään lelu-Ponsselle telaa. Tuleepa käyttöön sekin värjätty rumalanka, jolle en ole käyttöä vuosiin keksinyt!

20.4.2014

68/64

Retriitissä neulottiin joulukalenterisukkien tapaisesti vihjeiden perusteella sukkia. Jämät oli sen sijaan omia tai yhteisiä tai kaverin kopasta lainattuja.


Toisten jämät on kyllä aina parempia kuin omat, väriä näistä ei ainakaan puutu. Eikä vihjeistä hopeatoffeeta ja kuolleita muikkuja. Hillanen, huom, m-u-i-k-k-u-j-a!

Neuloin nämä kantapään ohi retriitissä ja loput sitten kotona. Pikaiseen valmistuivat, vaan kuvaus saati kuvien siirtäminen kamerasta koneelle on aina muka niin vaivalloista.


Käytin resoriin 2mm puikkoja, 2,5mm varteen, vaihdoin jonkun verran ennen kantapäätä 2mm puikkoihin takaisin, jolloin  pohkeen jälkeisiä kavennuksia ei tarvinnut tehdä erikseen. Sitten vielä kokeilin tehdä 1,75mm puikoilla kantapäät, että tulisi mahdollisimman tiivistä ja kestävää jälkeä. Loppuosa sukasta taas 2mm puikoilla.

Tuli myös todistettua, että Hiya Hiyan-puikot on ehdottomat lempparit ainakin sukkien neulomisessa.

Sukille kertyi painoa 68 g ja langanpäitä 64, päättelin kaikki!

12.4.2014

In the jungle

Viitakossa oli tarjolla loistavaa kuvaus- ja mallipalvelua. Näin jälkikäteen kun kuvia katsoo, naurattaa vieläkin ja pääsee takaisin Viitakon tunnelmaan. 


Sain samalla myös korvamadon, jonka haluan  tartuttaa jakaa teillekin.

Ee-e-e-oh-mum-a-weh
Ee-e-e-oh-mum-a-weh
Wimoweh, wimoweh, wimoweh, wimoweh
Wimoweh, wimoweh, wimoweh, wimoweh
Wimoweh, wimoweh, wimoweh, wimoweh
Wimoweh, wimoweh, wimoweh, wimoweh
In the jungle, the mighty jungle
The lion sleeps tonight
In the jungle, the mighty jungle
The lion sleeps tonight

Niin, neuloin siis huivin, jota kuvissa esittelee yksi aika villi seepra.


 Päivä oli tuulinen ja aika kylmä, kuten kuvista näkee.


Wrrrooooommmmm!


 Emma lahjoitti minulle Veera Välimäen Sunnuntaielämää (Life on Sundays) huivin ohjeen. Valitsin langaksi WM Puren: turkoosi on Neptun light ja pinkki So long Kitty. Lankaa kului 180g eli vyyhdeistä riittää rutkasti lisääkin neulottavaa.


Lanka ei ehkä ollut ihan ideaali noille nostetuille silmukoille, mutta huivista tuli silti kaunis keväthuivi. Väriyhdistelmä ei ehkä ole ominta minua, mutta pitää joskus rikkoa rajojaan.

 Höyryttelin sen pikaisesti ennen retriittiin lähtöä, mutta voi olla että pingotan sen vielä vähän isommaksi. Sikäli kun WM suostuu pingottumaan isommaksi. On se nytkin sopiva takin alle laitettavaksi, kuten oli alunperin tarkoitus, mutta iski huivikateus, kun toisten kuvattavat huivit oli niiiiin paljon isompia. :D


Minä pyysin muuten tolta mallilta jokusen ihan normaalin kuvankin. Mutta njääh, onhan nuo toiset huimasti paljon parempia!

Kiitos kuvista Tiinalle ja jollekulle, joka oli kameran takana (vynne?). Itsehän laiskana tyttönä istuin sisällä neulomassa, kun toiset paleltui ulkona kuvauksissa...

10.4.2014

Ihan parasta!

 Takana on taas ihana retriittiviikonloppu! Paluu arkeen otti koville, vaikka mulla oli toipumislomaakin pari päivää varattuna.


Viikonlopun aikana neulottiin(-kin) ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Tänä vuonna olikin kivasti porukkaa joka suunnalta. Ihan läntisin Suomi ei tainnut ollut edustettuna, jos asuinpaikkakuntia miettii.


Välillä tilassa oli melkein ahdasta, mutta tarkkaan suunniteltu pöytäjärjestys toimi (hyvä kanssajärjestäjät Emma ja Ninzi!)


Ja olihan meillä sitä lankaakin myynnissä.

Isoja vyyhtejä, mutta myös..


ihan pieniä vyyhtejä!


Ainakin eräät tykkäs noista pienistä aika paljon!


Jotkut oli tilanneet lankaa jo ennakkoon, jotkut toiset taas houkuteltiin ostamaan paikanpäällä takkilangat, vaikka ei ollu tarkoituskaan...


Sitten tavattiin ihan parhaita neuleystäviä, joista yksi järjesti ihanan yllärin. Minulla pöllökori vaan näyttää siltä, että se hukkuu kuormansa alle. Olkoonkin, että myin ja vaihdoin pois huomattavasti enemmän lankaa kuin kotiutin! Lisäksi sillä on myös syyttävä silmä: neulo nopeammin!



Tämä kuva esittää kaiken olennaisen retriitistä. Pajatuotantoa, neuleita ja suklaata...


Minäkin osallistuin pajaan ja sain tehtyä tämän huippuhienon pullopussin, eiku.. kaksipuoleinen nyöripussukkahan se olikin!


''

Sitten tehtiin myös retriittisukkia ja tämän verran mun sukat eteni retriitissä. Aloitin siis siellä ja sain jopa silmukkamäärät laskettua, vaikka eihän siellä meinannut pystyä keskittymään, kun piti räpättää vieruskavereiden kanssa niin paljon.

Viitakon ruuat olivat taas ensiluokkaisia ja sauna sopivan lämmin. Paljussakin lilluin hyvän tovin!

 Retriittijärjestäjän paras palaute on se, kun sanotaan, että tullaan taas ensi vuonna! Kiitos kaikille, oli ihan mahtavaa, nähdään taas!

1.3.2014

Olympiatyö

 Innostuin osallistumaan Ravellenics-kisoihin suomalaisjoukkueessa. Ideana siis neuloa olympialaisten aikana haluamissaan sarjoissa vapaavalintaisia töitä ja jos valmistuu ajoissa, saa mitalin. Mitalien jako on näköjään vielä kesken, mutta osallistuinpas kuitenkin ja sain ajoissa valmista.


Tein säärystimet, johon käytin kauan marinoituneita Floricoja ja virolaista Liisua, jotka voitin yhtä väriä lukuunottamatta Villaviidakon Emman blogiarpajaisista. 

 Ravelryssä oli haasteena käyttää Pertama-nimistä kaaviota ja soveltaa siitä malli. Sijoitin palmikkokuvion säärystimiin. Silmukoin neulotun kaistaleen yhteen ja nostin sitten reunasta silmukat joustinneuletta varten.

 Kaksinkertaisella langalla työ valmistui nopeasti ja tykkään lopputuloksesta. Nämä toimii mulla työmatkoilla jalkojen lämmikkeinä tai kylmässä työhuoneessa farkkujen allakin.




Kuopuksen Kerttu-nukke sai oman norskinsa. Alunperin tästä piti tulla vauvapipo, mutta viime vuoden retriitissä tätä neuloessani tuli pientä mittavirhettä. Sitkeästi tein loppuun (ja tein sitten isommilla silmukoilla uuden kyseistä vauvaa varten). Icordin neulominen ja hattuun kiinnittäminen vain jäi tekemättä, kunnes viime kuussa vihdoin toimeennuin sen verran.

Retriitistä puheen ollen, Kierot puikot 2014 on enää noin kuukauden päässä! Jännitys ja odotus alkaa tiivistyä!

16.2.2014

Hyvissä ajoin


Kevääseen on hyvä valmistautua hyvissä ajoin, vaikka oikeasti minua ärsyttääkin kun helmikuussa haikaillaan kevättä. Helmikuussa on talvi ja sillä hyvä. ;) Etsiessäni kaapista jotain aivan muuta löysin kuopukselle jemmattuja kirppisvaatteita ja niistä suurin osa päätyi suoraan sopivana käyttöön. Muutama 'ei neidin silmää miellyttävä' paita sai tuomion poistoksi. Tekaisinpa siitä sitten lörppäpipon. Tämä on vuoreton, koska halusin käyttää hyväkseni paidan helmaa. Pipo on ommeltu vain kahdesta palasesta ja tosiaan edes reunaa en ole kääntänyt.


Kumma miten ei kiva paita on kiva pipona! (Ja ei, neiti ei ole tässä kuvassa alasti, vaan päällä on minun vanha tyllialushameeni, joka toimii olkaimettomana mekkona tänään leikeissä...)


Mutta mitäs sanotte tästä? Jouluvalmistelutkin on jo aloitettu hyvissä ajoin! Vähän aikaa sitten mulla oli lapsivapaa ilta, joten kaivelin uuden ompelukoneeni pakkauksistaan ja surauttelin jotain helppoa aluksi. Olin ennen joulua ostanut joulukangasta pussukoita varten, mutta eihän siinä tohinassa ommella ehtinyt. Ja hyvä ettei ehtinyt, kun pukki toi ompelukoneen. Vanhalla olisi mennyt vain tappeluksi.

Tämän uudenkaan kanssa en ole ihan sinut, mutta pienellä opettelulla ja hellällä käsittelyllä ehkä tullaan vielä toimeen.

29.1.2014

Braided mittens

Viime keväänä neuloin itselleni paksun palmikkopipon Cascade Eco+ langasta.  Kevät tuli ja pipo jäi vaille siihen sopivia lapasia. Nytpä on setti valmiina ja pakkasetkin näyttää jatkuvan. Mallina on Braided mittens ja sen ohje löytyy webarkistosta ainakin toistaiseksi. Mallissa ei ole kaavioita, muuten ohjeessa ei ole suuremmin moitittavaa, joskin muutamat lisäykset tekisin ehkä erilailla, jos neuloisin lapaset toisen kerran.


Tykkään tästä Eco+ langasta ihan hurjasti. Se on sopivan muhkeaa palmikoihin ja lanka ei ole kuitenkaan karkeaa. Hitusen se kutittaa kämmenselästä, mutta se johtuu varmaan pakkasten kuivattamasta ihosta ja jatkuvasta käsien pesusta. Sain nimittäin värikalvontulehdusksen silmääni ja tiputtelen silmätippoja tunnin välein ja toinen pupilli laajennettuna on muuten aika mielenkiintoista yrittää kirjoittaa mitään...


Muokkasin ohjetta hiukan laittamalla palmikot kulkemaan reunoilla vastakkaisiin suuntiin ja tein myös palmikkokuviota kärkeen asti. Ravelrystä löytyi yhdestä projektista sopivasti ohjeetkin jälkimmäiseen muutokseen, ettei tarvinnut miettiä asiaa itse.


Mietin myös muokkaisinko ranteeseen joustineuleresorin kuten jossakin projektissa on tehty, mutta toisaalta tämä rullaava reunakin oli aika mukava. Lapasista tuli omiin käsiin just sopivat!