Eläintarha ja Tour de Sock

Tänä vuonna, tai oikeastaan jo viime vuonna, houkuttelin paikallisia neulojia perustamaan oman joukkueen TdS:n. Joukkueen, jossa neulotaan mikäli huvittaa ja modataan, jos huvittaa. Eikä kisata tosissaan. Juupa juu, kaikesta tästä huolimatta tuli kisattua pari etappia verenmaku suussa ja pari normaalisti ja oli vain yksi rentoiluetappi, josta lisää myöhemmin.

Ensimmäiset sukat olivat peruspitsisukat, kuten aika monena vuonna on tainnut alkupuolella ollakin. Ihan kiva malli, mutta ei sytyttänyt sen suuremmin. Pitsi tekee siksakkia, ja siinä on hassu hyppäys. 

Neulon Tourilla lähes aina sukat yksitellen, koska se on minulle nopeampi tapa. Tällä kertaa olisi kannattanut tehdä yhtä aikaa, sillä käsiala vaihtui ihmeellisesti (yleensä mulla ei vaihtele, mutta kisamoodissa kaikki on mahdollista) ja niinpä ekassa sukassa pitsi läikittyi ja toisesta tuli kivan raidallinen. Jos viitsisin, niin purkaisin toisen sukan, mutta kun malli ei pahemmin innosta, niin koitan keksiä sukille uuden kodin. Ovat nimittäin omaan jalkaan himppasen isot. 

Sukat on neulottu Inaya Creationin langasta, jonka otin paikallisesta vaihtolaatikosta. Ihan kiva lanka, ei mitään moitittavaa.

Tänä kesänä meille on muuttanut melkoinen lauma erinäköisiä ja kokoisia kotieläimiä. Osa suunnitellusti ja osa vähän vahingossa. Mutta yksikään ei kaduta. Päinvastoin, en ehkä ikinä ole ollut näin onnellinen, kuin tämän eläinlauman keskellä.

Käyttölinjainen cockerimme Lotta on kehittynyt paljon ja pian mies voi viedä sen metsälle. Veteenmeno toimii hienosti, kuten kuvasta näkyy!

Keväällä kun haimme tehokanat (kuvassa näkyy kaksi, mutta niitä on kolme) talvihoidosta, saimme nähdä suloisen kanin, joka kaipasi uutta kotia. Niinpä Täpläksi ristitty kani muutti meille. Onhan minulla lapsena kani ollutkin, mutta aikuisen näkökulmasta asiat tehdään hieman toisin nykyään. Onneksi on tukihenkilö, jolta voi kysyä kaiken ja netistäkin löytyy tietoa tosi paljon. Täplä on käsittelemätön kani (tullut alunperin tuotantokanilasta, älkää kauhistelko...), joten se on ollut hieman arvaamaton ja reviiritietoinen neiti. Täplä täyttää tässä kuussa vuoden (kuvassa oikealla siis).

Koska kani pitäisi astuttaa alle vuoden iässä, suuntasimme naapuriin, jossa asuu musta pienempi uroskani. Tärppäsi kerrasta ja nyt Täplällä on viisi ihanaa poikasta, joissa on ainakin kolmea rotua. Leijonanharjasta, belgianjättiä ja jotain muuta, Kaksi tyttöä jää meille ja kolmelle on käytännössä kodit olemassa, hieman riippuen sukupuolista yms.

Keväällä löysin netistä ilmoituksen maatiaisista ja kun kanat olivat lähellä sekä kuljetus järjestyi meille viiden kilometrin päähän, niin tehtiin kaupat. Olin jo pitempään ajatellut, että tehojen jälkeen tulee maatiaisia ja teemme talvikanalan. Nämä kanat ovat hämäläistä kantaa. Munat ovat tulleet säilyttäjältä, mutta tiput haudottanut ei ole säilytysohjelmassa, enkä minäkään siihen ole nyt liittymässä. Kanat alkavat munia joskus ensi kuussa ja ehkäpä ensi kesänä saadaan omiakin tipusia.

Kaarle- kukko on miehistynyt kovasti ja alkukesän teinikukon vinkuvat kiekaisut ovat vaihtuneet komeaan kolmitavuiseen kiekumiseen. Vielä ehkä pitää kuitenkin harjoitella sukukypsyyteen asti.

Nappi täyttää pian neljä vuotta ja nyt alkaa olla aikuinen.

 Koirapuistossa treffattiin junnu-uroksen kanssa, rakkaus oli hieman yksipuolista!

Viimeisimpänä eläintarhaan liittyi 20 kappaleen parvi fasaaninpoikasia. Näistä puolet on meidän ja toinen puoli miehen kaverin. 

Olen myös aloittanut uudestaan ratsastamisen ja läheltä löytyi huippukiva talli! Kaikki kolme lasta ratsastavat myös, mikä on tosi hauskaa, mutta käy kukkarolle. Niinpä lankaostokset saavat olla jatkossa hyvin maltillisia!