Eläintarha ja Tour de Sock

Tänä vuonna, tai oikeastaan jo viime vuonna, houkuttelin paikallisia neulojia perustamaan oman joukkueen TdS:n. Joukkueen, jossa neulotaan mikäli huvittaa ja modataan, jos huvittaa. Eikä kisata tosissaan. Juupa juu, kaikesta tästä huolimatta tuli kisattua pari etappia verenmaku suussa ja pari normaalisti ja oli vain yksi rentoiluetappi, josta lisää myöhemmin.

Ensimmäiset sukat olivat peruspitsisukat, kuten aika monena vuonna on tainnut alkupuolella ollakin. Ihan kiva malli, mutta ei sytyttänyt sen suuremmin. Pitsi tekee siksakkia, ja siinä on hassu hyppäys. 

Neulon Tourilla lähes aina sukat yksitellen, koska se on minulle nopeampi tapa. Tällä kertaa olisi kannattanut tehdä yhtä aikaa, sillä käsiala vaihtui ihmeellisesti (yleensä mulla ei vaihtele, mutta kisamoodissa kaikki on mahdollista) ja niinpä ekassa sukassa pitsi läikittyi ja toisesta tuli kivan raidallinen. Jos viitsisin, niin purkaisin toisen sukan, mutta kun malli ei pahemmin innosta, niin koitan keksiä sukille uuden kodin. Ovat nimittäin omaan jalkaan himppasen isot. 

Sukat on neulottu Inaya Creationin langasta, jonka otin paikallisesta vaihtolaatikosta. Ihan kiva lanka, ei mitään moitittavaa.

Tänä kesänä meille on muuttanut melkoinen lauma erinäköisiä ja kokoisia kotieläimiä. Osa suunnitellusti ja osa vähän vahingossa. Mutta yksikään ei kaduta. Päinvastoin, en ehkä ikinä ole ollut näin onnellinen, kuin tämän eläinlauman keskellä.

Käyttölinjainen cockerimme Lotta on kehittynyt paljon ja pian mies voi viedä sen metsälle. Veteenmeno toimii hienosti, kuten kuvasta näkyy!

Keväällä kun haimme tehokanat (kuvassa näkyy kaksi, mutta niitä on kolme) talvihoidosta, saimme nähdä suloisen kanin, joka kaipasi uutta kotia. Niinpä Täpläksi ristitty kani muutti meille. Onhan minulla lapsena kani ollutkin, mutta aikuisen näkökulmasta asiat tehdään hieman toisin nykyään. Onneksi on tukihenkilö, jolta voi kysyä kaiken ja netistäkin löytyy tietoa tosi paljon. Täplä on käsittelemätön kani (tullut alunperin tuotantokanilasta, älkää kauhistelko...), joten se on ollut hieman arvaamaton ja reviiritietoinen neiti. Täplä täyttää tässä kuussa vuoden (kuvassa oikealla siis).

Koska kani pitäisi astuttaa alle vuoden iässä, suuntasimme naapuriin, jossa asuu musta pienempi uroskani. Tärppäsi kerrasta ja nyt Täplällä on viisi ihanaa poikasta, joissa on ainakin kolmea rotua. Leijonanharjasta, belgianjättiä ja jotain muuta, Kaksi tyttöä jää meille ja kolmelle on käytännössä kodit olemassa, hieman riippuen sukupuolista yms.

Keväällä löysin netistä ilmoituksen maatiaisista ja kun kanat olivat lähellä sekä kuljetus järjestyi meille viiden kilometrin päähän, niin tehtiin kaupat. Olin jo pitempään ajatellut, että tehojen jälkeen tulee maatiaisia ja teemme talvikanalan. Nämä kanat ovat hämäläistä kantaa. Munat ovat tulleet säilyttäjältä, mutta tiput haudottanut ei ole säilytysohjelmassa, enkä minäkään siihen ole nyt liittymässä. Kanat alkavat munia joskus ensi kuussa ja ehkäpä ensi kesänä saadaan omiakin tipusia.

Kaarle- kukko on miehistynyt kovasti ja alkukesän teinikukon vinkuvat kiekaisut ovat vaihtuneet komeaan kolmitavuiseen kiekumiseen. Vielä ehkä pitää kuitenkin harjoitella sukukypsyyteen asti.

Nappi täyttää pian neljä vuotta ja nyt alkaa olla aikuinen.

 Koirapuistossa treffattiin junnu-uroksen kanssa, rakkaus oli hieman yksipuolista!

Viimeisimpänä eläintarhaan liittyi 20 kappaleen parvi fasaaninpoikasia. Näistä puolet on meidän ja toinen puoli miehen kaverin. 

Olen myös aloittanut uudestaan ratsastamisen ja läheltä löytyi huippukiva talli! Kaikki kolme lasta ratsastavat myös, mikä on tosi hauskaa, mutta käy kukkarolle. Niinpä lankaostokset saavat olla jatkossa hyvin maltillisia!

Kanarian keltaiset sukat

Marraskuussa lomailtiin perheen kanssa Kanarialla, Playa de Amadoreksen alueella ja aloitin koneessa nämä sukat. Kärkialoitus Judy's Magic Cast On:lla ja siinä uima-altaan reunalla päädyin tekemään jälkijättöisen kantapään. Mukana ei ollut mallisukkia, enkä jaksanut ohjettakaan sen kummemmin etsiä, joten kantapaan paikka oli hiukan arvoitus.

Toinen sukka taisi valmistua lähes kokonaan loman aikana ja toinen sitten joskus ennen joulua, kun olimme palanneet takaisin harmauteen. Kantapään arviointi ei osunut ihan nappiin, joten sukista tuli lopulta passelit kuopukselle ja ahkerasti niitä on tänä talvena käytetty, mutta mahtuvat varmaan ensi vuonnakin.

Lanka on Regian 6ply Stripemania Coloria ja tuo minulle nyt jatkuvasti mieleen ihanat lämpimät päivät auringossa.

Loppuun vielä turistikuvia. Yllättävän vähän tuli otettua muita kuin perhekuvia, joskin valtaosa ajasta vietettiin uiden (ja syöden!). Tämä olikin todellinen loma lasten ehdoilla ja oikein tarpeellinen lepo arjen keskelle.

Tour de Sock 1: Virrat

Ei kesää ilman Tour de Sockia! Keväällä huomasin ilmoittautuneeni taas kisaamaan ainakin puolitosissaan joukkueeseen, jossa ollaan kilpailuhenkisiä, mutta elämä saattaa tulla eteen ja sille ei sitten mitään voi, jos ei sukat valmistu.

Ensimmäinen etappi alkoi minulle hiukan huonosti, sillä olin lähdössä työmatkalle juuri silloin kun ohje tuli jakoon. Ehdin kuitenkin printtaamaan ohjeen juuri ennen kuin piti lähteä ajamaan lentokentälle. 

Neuloin sukkia kolmen vuorokauden intensiivikurssilla ja sukat valmistuivat vasta kotona, vaikka neuloin kaikki mahdolliset vapaat hetket. Sinänsä harmi koska ohje oli taattua TiiQ- laatua ja nopeasti neulottava malli. Sijoitus oli vasta 98.

Valitsin langaksi harmaan Vedon ja yksi vyyhti riitti lopulta hyvin. Lankaa kului 84 grammaa. Sen verran tiukistelin, että näistä tuli lopulta sopivat keskimmäiselle pojalle, jolla jalka on enää pari numeroa minua pienempi.

Kaunis malli ja kivat sukat. Veto on hiukan liian höttöistä lankaa tuomaan kuviota parhaiten esiin, mutta lapsi oli tyytyväinen ja ensi syksyn sukkaongelma on ratkaistu kerankin hyvissä ajoin.

Tämä kevät on ollut monella tapaa kiireinen ja stressaava, mutta onneksi mukaviakin asioita tapahtuu. Vappuna haimme kolme viime vuoden kanaa ja kolme uutta täksi kesäksi. Kesäkuussa niitä sai alkaa vihdoin ulkoluttamaan. Hyvin ovat pysyneet pihassa, vaikka tänä vuonna ei kukkoa otettukaan.

Jotta elämä ei myöskään kävisi liian tylsäksi saimme vihdoin pienen spanielin. Lotta on käyttölinjainen cockerspanieli eli lintukoiraksi tulossa.

Tylsiä hetkiä ei ole enää sen jälkeen kotona ollut. Nappi-doggi on välillä ihan väsynyt, mutta nauttii kyllä pienen ipanan seurasta.

Metsäpirtti ja syyslomailua

Keskimmäinenkin toivoi isoveljensä tavoin kirjoneulesukkia. Minulla oli sopivasti lainassa Sukupolvien silmukat-kirja kirjastosta ja esittelin sieltä Metsäpirtti-sukkia. Pojan mielestä oli kiva malli ja niinpä muokkailtiin pojan värimieltymysten kanssa kirjoneuletta varsiin. Terään en sitten enää laittanut, koskapa poikasen jalka on malli rintava ja halusin, että sukka joustaa paremmin siitä kohtaa.

Neulominen ei ole oikein jaksanut innostaa ja nämä meinasi jäädä parittomiksi, kunnes tilaaja alkoi vaatia sukkia valmistumaan. Syyslomaksi oltiin menossa pohjoiseen ja kelit näyttivät niin kylmiltä, että sietikin saada uudet sukat mukaan. Lähtöpäivänä päättelin langanpäät ja punnitakin ehdittiin kotona, Reissussa sitten kuvattiin.

Lankoina on Fabelia, valkoinen on jotain muuta jämää. Koko on tokaluokkalaisella jo 35-36, mihin se minun pieni lapseni katoaa? Lankaa meni silti vain 79grammaa.

Kävimme tosiaan pohjoisessa, Pyhätunturin maisemissa, viisi päivää. Tässä laskeudutaan ametisti-kaivokselta, josta saatiin jokaiselle kaivettua pieniä kiviä muistoksi. Yksi isompikin mahtui mukaan.

Luoston laella on säätutka. Meille sattui loistavat pääosin aurinkoiset kelit ja vaikka aamut olivatkin tosi kylmiä, oli kyllä hienoja maisemia tarjolla.

Ja poroja! Näitä oli kiva nähdä ja tulomatkalla nähtiin söpö valkoinen vasakin, pysyivät onneksi tien sivussa kiltisti.

Yhtenä päivänä käveltiin vähän pidempi lenkki eli 8km sisältäen yli 400 rappusta ja kivikkoa, suurimmaksi osin oli hyvin hoidettuja leveitä pitkospuita. Suurin ihme oli kuopus, joka jaksoi kävellä lähes koko matkan. Puolisen kilometriä meni isän hartioilla. Illalla kävivät vielä  kävelemässä hotellin lähimaastossa pari kilometriä lisää.

Yhtenä päivänä uitiin Ametistikylpylässä (se tosin oli hurjan pieni, yksi matala allas + poreallas) ja kiersimme myös puolet frisbeegolf-radasta. Poikien mielestä parasta varmaan oli lumitykit, jotka lumettivat täyttä päätä rinteitä.

Kaikenkaikkiaan siis mukava reissu. Kilometrejä kertyi reilut 1500 auton mittariin, kun piti vielä viedä ja hakea koirakin mummolasta.

Yllärikerä

Hirveää hulluutta nämä yllärikerät. Et vaan voi olla neulomatta, vaikka et oikeasti saisi neuloa, kun selkä on ollut niin kipeä, ettet voi hengittää syvään tai nukkua hyvässä asennossa. Tai nukkua ylipäätään alkuyöstä.

Mutta katsokaa nyt, miten ihana kerä. Jos näistä sukista ei tule peppipitkätossu-olo niin ei mistään. Tehtiin retriitissä vaihto ammaxin kanssa ja minä sain aarteen (eikä jälkitoimitus todellakaan haittaa!). Teemaan sopien omistan myös retriitin kirpparipöydästä Emmalta haalitut hiyahiyat ja tykkään kovasti. Ja mikä projektipussukka, sekin retriitistä. TiiQ:n vaihtolaatikosta parilla hassulla puuvillalankakerällä vaihdettu. Vaikka tolla pöllöllä onkin ne suorastaan hirveet silmät. :D

Doggilapsi rakastui myös yllärikerään, mutta syynä lienee joku muu kuin värit. Taitaa haiskahtaa Hertalle ja Sulolle!

Julma omistaja ei vaan anna syödä kerää ja tunkee ihan iholle kameransa kanssa.

Kieroja puikkoja

Tältä siellä näytti.

Syötiin herkkuja (kuvassa on vain murto-osa kaikesta ruuasta, herkkupöytä todellakin notkui eikä kaikkea saanut laitettua edes pöytään)

Ostettiin lankaa (allekirjoittanut muuten myi rahallisesti saman verran mitä sieltä osti, mutta määrällisesti... hups!)

Lotottiin (pussukalla ja norsulla on nyt uusi ja onnellinen omistaja, lankakin näyttää ihan siltä, että siitä tulee aikas ihana huivi. 50g ja 700m, siitä onkin aikaa kun tämmöistä olen neulonut...)

Ja tehtiin niitä pussukoita. Pajassa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sekä tiukka opettaja ja vähän levottomat oppilaat. Tai sanoisinko, että 50% oppilaista oli kurittomia. Terkkuja kaimalle!

Mutta pussit syntyi kaikilta, aika herkkuja ovat.

Ihana ja mahtava viikonloppu! Ensi vuonna sitten taas, kunhan järjestelytyöryhmä toipuu hiukkasen.

Etenee

Paulie nimittäin. Vaikka raparperi läikittyy, pidän siitä silti. Kuva on taattua kännykameran laatua ja värit sinnepäin, mutta pakko jakaa silti.

Vapaapäivä

Arkivapaat on aika mukavia, ehtii tehdä vaikka mitä. Kuten lenkittää koiraa (ja notkua netissä).

Silmukkamerkkejä

Arvontapalkinnoksi päätin tehdä silmukkamerkkejä. Tein turkoosit Tiinaa ajatellen ja nuo toiset menee varmaankin Ravelryn arpajaisketjuun, jonne olen yhden arvonnan "velkaa". Viimeksi tein silmukkamerkkejä varmaankin retriitissä toukokuussa ja Tikrunmamin hyvät opit oli osin jo unohtuneet. Pitää selvästi harjoitella lisää. (Ja jos tilais vähän tarvikkeitakin samalla... kiinnityshelmen päällyshelmet on vähissä ja samoilla postareilla sitten muutakin.)

Niin, se palkinto sitten. Tänään oli paketti saapunut perille. Laitoin sukkia paljon tekevälle voittajalle tietenkin sukkalankaa kolme pientä n. 30 g vyyhtiä. Langat ovat Kujeen ohutta sukkalankaa, jotka olen värjännyt kasviväreillä. Oranssi verihelttaseitikkiä (joku jälkiväreistä), vihreä lupiinia ja vaaleanpunainen kokenillin jälkiäväri. Alunperin aattelin laittaa tuon vaaleanpunainsen vyyhdin, mutta onneksi aloin kerimään sitä. Se oli niin tuhannen solmussa, että palkinnon lähettäminenkin viivästyi. Olispa ollut hieno arvontapalkinto, selvittele pari tuntia ja saat sukkalankaa... Taisin hämmennellä pataa vähän turhan ahkerasti värjätessä, ei nuo muut ole tuommoisessa sotkussa olleetkaan.

Mukaan laitoin vähän herkkuja, mutta herkkulakkoilija oli lujana ja syötti herkut työkaverille. Melkoinen tahdonvoima! ;)

 Tässä vielä lähikuvaa merkeistä. Tämä setti on aika jouluinen, kirkkaalta näyttävät helmet ovat harmaita, mutta salama löi yli.

Tiinan profiilista vakoilin turkoosin ja mustan olevan suosikkivärejä ja tais ne olla ihan tykätyt.

Hups, tämä olikin samalla vuoden ensimmäinen oikea postaus eli rikoin kahden vuoden perinteen. Olen nimittäin aloittanut vuoden sukkapostauksella ja nytkin se olis tulollaan, kunhan saan vaan ne sukat valmiiksi.