Mosaiikin maailma

Vielä jaksan palata TdS:n maailmaan. Etappi numero viisi - Six Tastes - oli ehkä tämän kisan tympein neulottava. Mosaiikkia en ollut ennen neulonut ja ajatuksen tasolla se kuulosti kivalta. Kirjoneuleen neulominen on minun sormilleni joskus turhan kivuliasta useamman langan vuoksi, mutta mosaiikissa käytetään vain yhtä lankaa kerrallaan.

Totuus helppoudesta paljastui pikkuhiljaa. Jostain syystä neulominen oli hirmuisen hidasta, vaikka homma etenikin väri kerrallaan. Etu-, taka- ja sivukaaviot menivät eri tahtia ja käytin post it- lappuja seuraamaan missä olin menossa. Sivukaavio sentään oli ulkoa opittavissa. Motivaatiopulakin vaivasi.

Meinasin jo jättää nämä kesken, koska sukat näyttivät tosi sotkuisilta, mutta kuopus ihastui värimaailmaan ja sukkiin, joten puursin nämä työllä ja tuskalla valmiiksi.

Lanka on Kujeen ohutta sukkalankaa, jonka olen värjännyt kokenillilla. Vaaleampi väri on ensimmäinen jälkiväri samasta langasta. Lankaa näihin meni vain 66 grammaa ja koko on sopiva n. 33-34 jalkaan.

Vaikka tämä kokemus ei mieltä ylentävä ollutkaan, niin mosaiikillekin on paikkansa. Katsokaapa vaikka näitä Niinan upeita Beatbox-sukkia!

Neljäs etappi

Neljäs sukkaohje oli TdS:n pääemon Sarah Bordelonin suunnittelema helmimalli, A song of beads & lace. Suunnittelin langan värivalinnan sillä perusteella, että viime vuonna lahjoituksena saamani helmet pääsisivät viimein käyttöön. 

Joskus voisi olla fiksua neuloa mallitilkku helmien kanssa. Kerrankin kun minulla oli käytössä laadukkaat helmet, valitsin todella tahmean ja paksun langan. Handun Pukkilu on ihanaa lankaa, mutta toimisi paremmin esim. perussukkana tai oikeastaan lapasissa. Kisahuumassa ajattelu näköjään unohtuu!

Sukat saivat kuitenkin käyttäjän pyöreitä täyttäneestä työkaverista, jolla sattuu olemaan täsmälleen samankokoinen jalka kuin minulla. Työkaveri ilahtui kovasti ja kertoi, että hipsuttelee villasukilla lähinnä kotona, jolloin tuo lankavalinta osuikin hyvin. Sukat on nimittäin todella lämpimät ja luulenpa, että ne hiukan huopuvat käytössä tossumaisiksi pohjastaan.

Malli itsessään on niin kaunis, että neulon sen varmaankin vielä uudelleen, eikä siihen välttämättä edes niitä helmiä tarvitse. Ohje oli amerikkalaiseksi ohjeeksi aika typistetty, mutta ei siinä muistaakseni mitään ihmeellistä ollut. 

Nämä sukat osuivat taas kerran lapsen uimakouluviikolle. Mikähän siinä onkin, että helmimalli osuu siihen aina, vaikka uimakouluviikon paikka vaihtuu kalenterissa. Vaijerissa helmet säilyivät kuitenkin hyvin rannallakin.

Timanttisukat

Timanttisukat, Diamondback Socks, tehtiin Tourilla kolmantena. Malli herätti heti mielenkiinnon, koska rakenne oli jotain ihan erilaista mitä aiemmin olen neulonut. Kirsten Hallin ohjeet tuntien ohje oli pitkä ja punakynää voisi käyttää ahkerasti turhan toiston vuoksi. Toisaalta, hänen ohjeensa ovat viimeisen päälle suunniltuja, joten kun todellakin tekee kuten ohjeessa sanotaan, sukat valmistuvat. Tässä ohjeessa oli ns. väliotsakkeet ja muutenkin selitystä mikä mistäkin kaaviosta löytyy. Loppujen lopuksi oikeasti tarvittiin vain yhtä kaaviota, muut olivat saman kaavion muunnoksia.  Minun onneni oli se, että olin tehnyt aiemminkin shadow wrappeja, joten ne osasin tehdä suoraan. 

Langaksi valikoitui pitkään varastossa marinoitunut Zitron Trekking Hand Art. Mutta lanka kohtasi mielestäni täydellisen mallin. Kuvissa ei tule koko todellisuus esille, tykkään näistä sukista kovasti ja pingotuksen jälkeen istuvat jalkaani mainiosti. Nämä ovat ehkä sellaiset sukat, jotka voisin tietyin modauksin neuloa uudelleen. Täydellinen käyttökohde monivärisille langoille.

Nämä sukat ovat Tourin historiani nopeiten tehdyt tai ainakin sijoitus oli paras. Olin nimittäin 11.! Eikä sormet edes olleet kipeät pahemmin sukkien jäljiltä.

TdS 2/2016

 Kakkosetapille valitsin mallin nähtyäni harmaan Fabelin. Ihan kiva malli, mutta muokkauksin olisi saanut kauniimmat. Moni muukin kaipasi kierrettyjä silmukoita ja tuon siksakin poisjättämistä. Mikä lie mielenhäiriö iskenyt, että päätin neuloa ohjeen mukaan.

Tein sukat M-koossa ja niistä tuli niin isot, että ne päätyivät lopulta miehen 42 koon jalkaan. Värivalintakin meni siinä mielin nappiin.. 2mm ja Fabel on selvästi minulle huono yhdistelmä, pitäisi mennä 1,75mm kokoon ja keskittyä tiukistelemään.

Ohje oli muistaakseni ihan ymmärrettävä, eikä minua haitanneet värilliset kaaviot yhtään. Koin myös pystyviivalla laitetut oikeat silmukat hyödyllisiksi, koska neuloin nämä tabletin näytöltä.

Kantapää oli mielenkiintoinen tuttavuus, nimeltään fleegle heel ja sen antama runsas tila varmaan edesauttaa sitä, että sukat mahtui hyvin miehen rintavaan jalkaan.

Eläintarha ja Tour de Sock

Tänä vuonna, tai oikeastaan jo viime vuonna, houkuttelin paikallisia neulojia perustamaan oman joukkueen TdS:n. Joukkueen, jossa neulotaan mikäli huvittaa ja modataan, jos huvittaa. Eikä kisata tosissaan. Juupa juu, kaikesta tästä huolimatta tuli kisattua pari etappia verenmaku suussa ja pari normaalisti ja oli vain yksi rentoiluetappi, josta lisää myöhemmin.

Ensimmäiset sukat olivat peruspitsisukat, kuten aika monena vuonna on tainnut alkupuolella ollakin. Ihan kiva malli, mutta ei sytyttänyt sen suuremmin. Pitsi tekee siksakkia, ja siinä on hassu hyppäys. 

Neulon Tourilla lähes aina sukat yksitellen, koska se on minulle nopeampi tapa. Tällä kertaa olisi kannattanut tehdä yhtä aikaa, sillä käsiala vaihtui ihmeellisesti (yleensä mulla ei vaihtele, mutta kisamoodissa kaikki on mahdollista) ja niinpä ekassa sukassa pitsi läikittyi ja toisesta tuli kivan raidallinen. Jos viitsisin, niin purkaisin toisen sukan, mutta kun malli ei pahemmin innosta, niin koitan keksiä sukille uuden kodin. Ovat nimittäin omaan jalkaan himppasen isot. 

Sukat on neulottu Inaya Creationin langasta, jonka otin paikallisesta vaihtolaatikosta. Ihan kiva lanka, ei mitään moitittavaa.

Tänä kesänä meille on muuttanut melkoinen lauma erinäköisiä ja kokoisia kotieläimiä. Osa suunnitellusti ja osa vähän vahingossa. Mutta yksikään ei kaduta. Päinvastoin, en ehkä ikinä ole ollut näin onnellinen, kuin tämän eläinlauman keskellä.

Käyttölinjainen cockerimme Lotta on kehittynyt paljon ja pian mies voi viedä sen metsälle. Veteenmeno toimii hienosti, kuten kuvasta näkyy!

Keväällä kun haimme tehokanat (kuvassa näkyy kaksi, mutta niitä on kolme) talvihoidosta, saimme nähdä suloisen kanin, joka kaipasi uutta kotia. Niinpä Täpläksi ristitty kani muutti meille. Onhan minulla lapsena kani ollutkin, mutta aikuisen näkökulmasta asiat tehdään hieman toisin nykyään. Onneksi on tukihenkilö, jolta voi kysyä kaiken ja netistäkin löytyy tietoa tosi paljon. Täplä on käsittelemätön kani (tullut alunperin tuotantokanilasta, älkää kauhistelko...), joten se on ollut hieman arvaamaton ja reviiritietoinen neiti. Täplä täyttää tässä kuussa vuoden (kuvassa oikealla siis).

Koska kani pitäisi astuttaa alle vuoden iässä, suuntasimme naapuriin, jossa asuu musta pienempi uroskani. Tärppäsi kerrasta ja nyt Täplällä on viisi ihanaa poikasta, joissa on ainakin kolmea rotua. Leijonanharjasta, belgianjättiä ja jotain muuta, Kaksi tyttöä jää meille ja kolmelle on käytännössä kodit olemassa, hieman riippuen sukupuolista yms.

Keväällä löysin netistä ilmoituksen maatiaisista ja kun kanat olivat lähellä sekä kuljetus järjestyi meille viiden kilometrin päähän, niin tehtiin kaupat. Olin jo pitempään ajatellut, että tehojen jälkeen tulee maatiaisia ja teemme talvikanalan. Nämä kanat ovat hämäläistä kantaa. Munat ovat tulleet säilyttäjältä, mutta tiput haudottanut ei ole säilytysohjelmassa, enkä minäkään siihen ole nyt liittymässä. Kanat alkavat munia joskus ensi kuussa ja ehkäpä ensi kesänä saadaan omiakin tipusia.

Kaarle- kukko on miehistynyt kovasti ja alkukesän teinikukon vinkuvat kiekaisut ovat vaihtuneet komeaan kolmitavuiseen kiekumiseen. Vielä ehkä pitää kuitenkin harjoitella sukukypsyyteen asti.

Nappi täyttää pian neljä vuotta ja nyt alkaa olla aikuinen.

 Koirapuistossa treffattiin junnu-uroksen kanssa, rakkaus oli hieman yksipuolista!

Viimeisimpänä eläintarhaan liittyi 20 kappaleen parvi fasaaninpoikasia. Näistä puolet on meidän ja toinen puoli miehen kaverin. 

Olen myös aloittanut uudestaan ratsastamisen ja läheltä löytyi huippukiva talli! Kaikki kolme lasta ratsastavat myös, mikä on tosi hauskaa, mutta käy kukkarolle. Niinpä lankaostokset saavat olla jatkossa hyvin maltillisia!

Tour de Sock 6: Nordic Stripes

Kutosetapin sukat eivät herättäneet monessakaan neulojassa ihastusta, ainakaan suomalaisten joukkueissa. Minusta malli oli mukavan simppeli loppukevennys. Toki kisan kannalta olisi helpompi malli voinut olla vaikka ensimmäisten joukossa, mutta ihan hyvä näinkin.

Sukat neulottiin vähän kuin Neulistin ja Vyyhdin joulukalenterivillasukat. Olikin tosi rentouttavaa neuloa sukkia, joista osasi mitata helposti minkä kokoiset tulee ja käyttää verrokkina molempia joulukalenterisukkia. Nämä siis aloitettiin kärjestä ja kantapää neulottiin jälkikäteen. Lisäsin muutaman kerroksen pohjaväriä ennen ja jälkeen kantapään sekä taisin pari ylimääräistä kerrosta neuloa myös itse kantapäähän.

Sukkien pääväri on Hot Socks Unia, jonka sain ystävältä joululahjaksi. Kirjoneuleraidat on puolestaan Handua ja Lanitium ex Machinaa.

S-koon sukkiin lankaa meni 71g ja näistä tuli minun rennolla käsialalla siis sopivat 39-40 koon jalkoihin.

Ainoa ärsyttävä ja hölmö juttu sukissa on tuo takana ja pohjassa oleva kahden silmukan väli, joka oli ilmeisesti syntynyt kun malli sarjoitettiin kolmeen kokoon. Jos neuloisin muualla kuin kisassa, en taatusti jättäisi tuollaista kauneuspilkkua sukkiin. Vaan eihän ne käytössä sitten edes näy.

Tällä ja edellisellä etapilla olin näköjään sijalla 28. Kokonaiskisassa olin 44.

Tässä vielä kaikki kuusi sukkaparia.

Tour de Sock 5: Ophidia

Vitosetapilla neulottavaksi tuli hauska palmikkomalli Ophidia. Sukkiin neulottiin neljällä eri langalla kiemurtelevat käärmeet. Tämä oli uusi tekniikka minulle, mutta kivastihan se sujui. En tehnyt pieniä keriä, vaan annoin lankojen roikkua vapaasti. Sukkiin tarvittiin sen verran lyhyet pätkät, että en kokenut lankojen kieputtelua liian vaikeaksi, vaikka välistä niitä piti selvitellä.

 Neuloin sukat pienimmässä koossa ja niistä tuli ympärysmitan puolesta sopivat 6- vuotiaalle kuopukselle. Pituutta tuli hiukan liikaa, mutta lyhennän kärkeä ennen sukkien tarvetta sopivaksi. Sukat on neulottu Fabelista ja käärmeissä lanka on Handua. Lankaa kului 65g yhteensä, joista viitisen grammaa tehosteväriin.

Näissä sukissa oli kiva uusi kantapää. Voisin kokeilla itsellekin. Sen verran sukkien malli nimittäin joustaa, että saan sukat pujotettua omaankin jalkaan.

Sukkia kuvattiin kesän harvoista lämpimistä hetkistä ja Lotta onkin ollut ihan ihmeissään yllättävästä kuumuudesta, mutta sitä saa sentään helpotettua uimalla. 

Tour de Sock 4: From a Distance

Neljännen kierroksen sukkapari ei herättänyt kovin suurta ihastusta, tuo perinteinen v-muoto helmien kanssa tuntui aika nähdyltä. Ajattelin, että laitan sitten kivempaa lankaa, jolloin neulominen sujuu mielekkäämmin. Lopulta neulottuna tuo Lanitiumin Foliage väri ei sitten miellyttänyt niin paljon kuin alunperin vyyhdillä, mutta eiköhän näistä jollekulle tule hyvät sukat käyttöön.

Tähän sukkapariin osui tämän kesän helteet, ainakin toistaiseksi siltä tuntuu, että kaksi päivää on ollut lämpöä ja muut joko sateista tai täysinpilvistä, tai molempia ja lämpötila siinä viidentoista paikkeilla. Ei hullumpi kesä siis villasukkien neulomiselle ja pitämiselle, mutta olishan se tietty kiva joskus käydä uimarannallakin, vaikken yli 25 asteen lämpöä kaipaakaan.

Etappia varten sain neulojatoverilta laadukkaita helmiä. Harmikseni tajusin, ettei mikään omistamani lanka toimi helmien kanssa kivasti, jotta kuvaaminen onnistuisi varmasti vaikka sukat valmistuisivat yöllä. Paniikkiratkaisuna tongin vanhoja mustia helmiä ja se olikin huono ratkaisu lopulta. Noin joka neljäs helmi meni läpi langasta huolimatta siitä käytinkö vaijeria vai virkkuukoukkua apuna. Niinpä päätin, etten laita helmiä terään, vaikka siitä olisi lisäpisteitä saanutkin. Totesin, että saan nämä valmiiksi mieluummin pari pistettä nopeammin ja säästän hermojani.

Taustalla näkyvät heinätkin on vihdoin korjattu liiterin vintille. Jäniksille kelpaa varmaan sadekesän huonolaatuisemmat heinät.

Sukkiin kului s/m koossa 69 grammaa lankaa ja käytin taas lempi TDS-puikkojani eli Hiya Hiyan 2mm pyöröä.

Tällä etapilla olin 54, ihan ok suoritus. Ilman helmiä tämä olisi ollut helppo ja nopea malli tehdä, sillä mallikerran oppi äkkiä.

Näitä sukkakuvamalleja alkaa olemaan tappeluksi asti, Kuopuksen jalat on vaan vielä vähän pienet aikuisten sukkia esittelemään, mutta elkeet on kuin mallilla jo nyt. Isoveljien jalat puolestaan on niin komeilla ruhjeilla ja mustelmilla kesän leikeistä, että pitää vähän rajailla reilummin...

Tour de Sock 3: Touring Bubbles

Kolmas etappi käynnistyi sunnuntaina aamulla kahdeksalta paikallista aikaa. Printtasin ohjeen samantien ja huomasin, että tämä on tosi helppo ja nopea malli. Veikkasin, ettei oma nopeus tule riittämään, koska yleensä häviän helpossa perusneulomisessa.

Päätin kuitenkin neuloa niin nopeasti kuin pystyn ja kun aikaa oli annoin vaan mennä. Toki lapset ja kotieläimet piti huolehtia siinä sivussa, mutta noin muuten taisin neuloa koko päivän ja lopetin kahdelta yöllä sormet kipeinä.

Taisihan tuo kannattaa, sillä sijoitus oli 19.! Paras sijoitukseni koskaan. Paitsi että ei tehnyt hetkeen mieli neuloa, enkä seuraavana päivänä kärsinyt pitää haarukkaa kunnolla kädessä, että saisin syötyä nätisti...

Neuloin sukat Hopeasäikeen sukkalangasta, jossa on kultakimalletta mukana, Kesäkuvissa kimallus ei erotu, mutta sisällä se näkyy kivasti. Lankakin on oikeasti vedenvihreä, ehkä petrooliin taittava eikä sininen.

Nämä oli tähän tullessa mukavin neulekokemus, vaikka alunperin en ihan täysillä ihastunut malliin. Kaunis lanka teki kuitenkin tehtävänsä. Sukat on neulottu jälleen kerran 2mm puikoilla ja kulutusta oli 71grammaa. Tahtia nopeutti sekin, ettei näissä mitattu tiheyttä, vaan tietty määrä toistoja riitti, jolloin saatoin neuloa rennosti löysällä käsialallani ja sain kuitenkin itselleni sopivat sukat. Nuo kuplat kun kiristi monilla varren tosi tiukaksi.

Tour de Sock 2: Far into the Forest

 Tourissa on menossa jo neljäs etappi ja minäkin sain sukkani tänään valmiiksi, mutta palataan ajassa vielä kesäkuun puolelle ja toiseen sukkapariin.

Etukäteen saatiin Päiviltä lukea veikkaus, että kakkosetappi tulee jakamaan mielipiteitä ja niin tosiaan kävi. Valtaosa suomalaisista taisi mallista lopulta tykätä, mutta minua se ei sytyttänyt yhtään.

Lisäksi onnistuin tekemään tosi paljon virheitä, varmaan melkein puolet yhdestä sukasta tuli purettua ja usein vielä niin, että korjasin tuntitolkulla ja lopulta kuitenkin piti purkaa. Sinnillä valmiiksi kuitenkin ja sijoitus toi enemmän kuin yhden pisteen ollessani sijalla 74.

En ole varmaan ikinä neulonut näin paljon kirjoneuletta sukkiin ja toisaalta tämä olikin hyvä malli opetellä oikeasti pitämään huolta lankadominanssista. Aika kivasti onnistuin, parissa kohtaa näkyy, että laiskuus on voittanut ja olen pyöritellyt langat eri kautta.

Mallin lisäksi minua ärsytti ohjeen sekalaisuus. Periaatteessa kaikki oli väännetty rautalangasta ja sama juttu löytyi selitettynä kahteen kertaan, jolloin piti tarkistaa, että onko tämä nyt joku uusi juttu, vai liittyykö edelliseen. Mutta toisaalta malli oli kyllä viimeisen päälle mietitty ja tykkäsin tavasta miten kuviointi jatkui hienosti niin kantapäässä kuin sukan takana ja pohjissa.

Pohjista ei tainnut tulla otettua tämän parempia kuvia kunnon kameralla. 

Neuloin sukat 2mm puikoilla ja niin vain tuli liian piukat itselle, vaikka neulon yleensä myös kirjoneuleen löysästi. Toisaalta esikoinen ihastui sukkiin, joten syksyllä on toivoakseni molemmat pojat sukatettu TDS-sukilla, mikäli jalat ei kasva kesän aikana liikaa. Lankana on Fabelia ja Regiaa ja niitä meni yhteensä 86g.

TDS:n kuvaketjua varten napattiin kanoja kuviin ja yksi otos oli ylitse muiden. Hassua miten samanvärinen tuo kana on kuin sukat ja silmätkin osuu yksiin sukkien silmien kanssa.

Toinenkin kana kävi kuvissa, kun yksi jo kyllästyi ja karkasi.