Jämälankavillasukkajoulukalenteri

Sukkajoulukalenteri on ihan parasta joulunodotusta, kiitos jälleen kerran Neulisti ja Vyyhti tästä riemusta! Aloittelin sukat myöhässä, sillä olin joulukuun ensimmäisen viikon arkipäivät erossa langoistani, mutta onneksi ensimmäisten päivien raidat neuloo nopeasti. 

Vihjeet olivat tänä vuonna aika vaikeita osittain. Lempipuu tai -kukka esimerkiksi, tai sarjakuvahahmo. Mutta Ravelryn ketjuista sai aika hyvin vinkkejä toisten pähkäilyistä. Lempikukka on tulppaani, voisi olla kuunliljakin, mutta sen keksin vasta monen päivän päästä...

Suosikkisupersankari on tietenkin Tohtori, joten toiseen sukkaan on hahmoteltu silmukoimalla Tardis.

Perheraitaa oli hauska hahmotella ja siinä me kaikki viisi + koira olemme. Kiinalaisesta horoskoopista tuli hevonen ja siitä raidasta tykkään erityisesti.

B-sukassa on toinen harrastus ja hyvällä mielikuvituksella valkomustassa raidassa juoksee tanskandoggi Nappi. Ravelryssä oli myös jämälankavaihto, johon osallistuin ja näihin sukkiin melkein kaikkia vaihdosta tulleita lankoja.

Napin mielestä kuvaaminen on näin typerää, mutta silti piti pyöriä kuvaamisen tiellä.

Hyvää Joulua blogin lukijoille!

Hyvissä ajoin

Kevääseen on hyvä valmistautua hyvissä ajoin, vaikka oikeasti minua ärsyttääkin kun helmikuussa haikaillaan kevättä. Helmikuussa on talvi ja sillä hyvä. ;) Etsiessäni kaapista jotain aivan muuta löysin kuopukselle jemmattuja kirppisvaatteita ja niistä suurin osa päätyi suoraan sopivana käyttöön. Muutama 'ei neidin silmää miellyttävä' paita sai tuomion poistoksi. Tekaisinpa siitä sitten lörppäpipon. Tämä on vuoreton, koska halusin käyttää hyväkseni paidan helmaa. Pipo on ommeltu vain kahdesta palasesta ja tosiaan edes reunaa en ole kääntänyt.

Kumma miten ei kiva paita on kiva pipona! (Ja ei, neiti ei ole tässä kuvassa alasti, vaan päällä on minun vanha tyllialushameeni, joka toimii olkaimettomana mekkona tänään leikeissä...)

Mutta mitäs sanotte tästä? Jouluvalmistelutkin on jo aloitettu hyvissä ajoin! Vähän aikaa sitten mulla oli lapsivapaa ilta, joten kaivelin uuden ompelukoneeni pakkauksistaan ja surauttelin jotain helppoa aluksi. Olin ennen joulua ostanut joulukangasta pussukoita varten, mutta eihän siinä tohinassa ommella ehtinyt. Ja hyvä ettei ehtinyt, kun pukki toi ompelukoneen. Vanhalla olisi mennyt vain tappeluksi.

Tämän uudenkaan kanssa en ole ihan sinut, mutta pienellä opettelulla ja hellällä käsittelyllä ehkä tullaan vielä toimeen.

Hyvää Joulua!

Joulujuttuja ja muistutus arvonnasta

Edellisen postauksen lopussa on maininta arvonnasta, joten jos et vielä ole osallistunut, niin hyvin ehdit. Arvon varmaankin 26.12.

Vuosi sitten ostin valkoista hopea-paperinarua Tampereen käsityömessuilta ja neuloin suorakaiteen muotoisen kranssin alun ennen joulua. Sitten tuli joulukiireet ja kranssi jäi odottamaan. Tänä vuonna ostin sitten metallirenkaan ja viimeistelin kranssin. (Tässä todiste messuilla asiaa epäilijöille, löysin tekeleen helposti :D). Kieputin vain pikaisesti punaista nauhaa ja siitä tuli kiva näinkin yksinkertaisena. Keväällä voisi sitten laittaa keltaista tai vihreää nauhaa tai muita koristeita ja muuntaa sen pääsiäiskranssiksi.

 Kuopiolaisten neulojien blogeissa on viime aikoina hehkutettu niin vaihdon kuin pikkujoulujen tiimoilta. Minä sain tällaisen pikkujouluissa ihanan paketin Hillaselta! Ihanat sukat (joista on parempi kuva täällä). Onpa ihanaa saada pitkävartiset palmikkosukat, tällaiset on olleet suunnitelmissa jo pidemmän aikaa. Lisäksi pääsen tutustumaan Madelinetoshin lankaan. Kiitos vielä kerran!

Muutenkin pikkujoulut olivat perinteen mukaan ihanat (siitäkin huolimatta, että piti ottaa pinnan kiristäjät mukaan!)

Minun parinani oli Tikrunmami ja paketin kasaaminen oli sinänsä helppoa, koska meillä on suht sama värimaku. Lisäksi Ravelryssä oli kätevää vakoilla ja saada lisätietoa mieltymyksistä. Ykköspaketti oli siis tässä.

Toisen paketin kuvaa en ehtinyt ottamaan, mutta sain luvan lainata tätä Tikrumamin ottamaa kuvaa. Tähän pakettiin ei enää irronnut mitään itse tehtyä, tuntui että aika loppuu kesken, vaikka suunnitelmia oli. Onneksi langat oli kuitenkin tykättyjä. :)

Jouluiloa

Lämpöistä joulua kaikille blogini lukijoille!

Jouluvalmisteluja

Kiitos edellisen postauksen kommenteista! Otettiin tänään ulkona muutama kuva lisää takista, katsotaan jos saisin nekin kuvat esiteltyä lähiaikoina.

 Jouluun on valmistauduttu eilisestä lähtien vähän ristiriitaisin tuntein, työpaikalta saatoin kantaa vatsataudin ja lapsilla on eriasteista yskää, nuhaa ja flunssaa. Tänään on koskenut mahaan, mutta muut ovat pysyneet oireettomina. Jospa se joulu tästä tulisi silti.

 Aiemmin leivottiin kuitenkin torttuja. Tormäsin eräällä palstalla vinkkeihin hienoista enkelitortuista ja katsoin Merjan blogista ohjeen.

 Kävimme vihdoin naapurissa kylässä, kutsu oli käynyt jo varmaan nelisen vuotta sitten, mutta ollaan vähän laiskoja kyläilijöitä. Leivoin sinne tuliaisiksi gluteenittoman maustekakun. Dan Sukkerilta löytyy ohje. Onnistui hyvin vaihtamalla jauhot vain gluteenittomaan seokseen ja taisinpa laittaa hitusen ksantaania kaveriksi. Joskus piimäkakkujen kanssa on ollut ongelmaa gluteenittomana tehdessä, mutta tämä onnistui hienosti.

 Esikoisen lempiväri on oranssi ja mitä esikoinen edellä, sitä keskimmäinen perässä. Piti neuloa oranssit sukat. Ei kelpaa murretut värit, vaan kirkas oranssi. No tätä Seiskaveikasta löytyi. Silmiä särkevän ärjy väri ja kahdet oli tehtävä. Poikien jalat on niin samankokoiset että tein sukat samoilla spekseillä.
68grammaa meni molempiin sukkiin.

En ihan hirveästi jaksaisi moittia Novitaa, mutta olipa taas pieni järkytys neuloa Seiskaveikkaa. Se oli jotenkin kamalan muovisen tuntuista. Riippuneeko väristäkin miten erilaisilta voi tuntua. Ja samalla oikeastaan harmittaa monen neulojan puolesta, jotka ei tule koskaan kokeilemaan muita kuin marketista saatavia lankoja. Hyvähän se on että joka puolelta maata saa lankaa ruokakaupassa käydessä, mutta silti. Ei ne vanhat Novitan villalangat olleet tuollaisia.

Vannoin lapsille, että en leivo tänä vuonna piparkakkutaloa. Mies pelasti lasten joulutoiveen ja teki kaksi mökkiä. Toinen on muumitalo, vähän paksu eikä niin korkeaharjainen, mutta hieno silti. On tuossa vaan hirveä syöminen, lapset menee seinille kaikesta sokerista ja mieskään ei voi auttaa vehnäjauhoisen taikinan kanssa. Mutta jospa me saadaan apujoukkoja joulun jälkeen.

Siskon sukat

Isosiskoni ei neulo, ei pidä siitä eikä muistakaan käsitöistä. Siskon ansiona taas on loistava jauhopeukalo ja ruuanlaittotaito. Sisko on lahjoittanut omilta lapsiltaan laatikkokaupalla vaatetta ja tavaraa ja vaikka pikkusummia olen joskus maksellutkin, olen silti saamapuolella. Neuloin siis sukat, vanhan talon lattiat ovat kylmät, joten sukille lienee tarvetta. Saa vain nähdä kestääkö sisko eriparisukkia, hän on sillä saralla vielä tarkempi kuin minä. Tai ehkä olen vaan oppinut toisten raitaprojekteja katselemalla innostumaan eripariraidoista.

Langat ovat Ticoticoa. En oikein tykkää kummastakaan mustasta tai tuosta lilasta. Musta on epätasaista ja pörröistä. Lila olisi muuten mukavaa neuloa, mutta nuo pilkkuraitapätkät ärsyttävät. Silti sukista tuli niin näpsäkät, että hetken harkitsin itselle jättämistä. Olishan tuota lilaa ticoa vieläkin, vaikka tämä on jo toinen sukkaprojekti samasta kerästä. Mutta ei ehdi eikä jaksa, kohta on siskon synttärit ja postitan ne sitten.

Kirjastosta kantautui myös odotettu teos. Luulin olevani tässä perheessä innokkain lukija, mutta olin väärässä. Neiti jätti jopa lastenkirjat syrjään, kun sai selata tätä. Lankaa, osoitteli kovin tietäväisesti ja pyynnöstä näyttää tässä kuvassa äidin lempineuleen.

Tytön lempikuva puolestaan on tässä. Vauvat ovat in, pitäis kuulemma ostaa kaupasta. Kun ei se onnistunut, arveli, että kummin masussa oleva vauva on häntä varten kasvamassa. Hassu pieni, onneksi vauvanuket korvaavat vähän tuota vauvankaipuuta.

Lasten kanssa leivottiin pipareita, tai lapset leipoi ja äiti avusti. Ostin kaupan taikinaa, koska vaikka se on pahaa (minusta, lapsista herrrkullista), sen etu on helppo leipoutuvuus. Edellisten pipareitten aikaan meni hermo lapsiin ja tämä oli luvattu korvauskerta. Ja hyvinhän ne osasivatkin, malttia vaan pikkuisen lisää - myös äidille.

Näitä sytykeruusuja olen yhden ja toisen blogissa ihastellut ja jo kesällä aloin kerätä munankennoja talteen. Hankin kirpparilta pikkukattilan ja yhtenä päivänä sulattelin steariinit kattilassa ja dippailin ruusuja siinä. Tai en dippaillut, uitin, kun en lukenut ohjeita kunnolla. Oli tulla ruusuja, jotka eivät syty sitten millään. Onneksi steariinikerros ei ollut ihan kattava ja ne kuivahtivat uunin päällä kunnolla. Eskan ja päiväkodin tädeillä on siis toivoa saada pieni joulumuistaminen. Rumiahan ne on kuin mitkä, muutama vähän kauniimpi joukossa.

Tein aika monta, varmaan 60 kappaletta. Tarve kun on noin 14 hoitajalle. Pitäisi vielä paketoida. Ensi viikonloppuna, sillä seuraavalla viikolla on kolmet joulujuhlat, joissa aion antaa kunkin ryhmän tädille ruusut. Kaikissa juhlissa on kaiketi joulupuuroa tarjolla, huh! Sitä syödään maanantaina, keskiviikkona ja torstaina siis. (Pistin muuten riisipuuron just uuniin tulemaan, pitää harjoitella turnauskestävyyttä)

Hyviä uutisia anoppi, takkisi on valmis. Langanpäät piiloon, pingotus ja muotoilu, sekä hakasten hankkiminen ja niiden kiinnitys. Ei vaan innosta just nyt yhtään, mutta kai se inspiraatio vielä löytyy. Yhdessä kuvassa näkyy puikoilla jotain oranssia, mutta siitä lisää kunhan valmistuvat. Mainitsen vaan, että lasten vuoksi saa neuloa aika ärtsyjä värejä, harvoin on omaa silmää rasittanut mikään väri niin paljon kuin tuo.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Pikkujoulut

 Eilen istuttiin iltaa pikkujouluissa. Taisi olla hauskimmat pikkujoulut ikinä! Ruokapöytä notkui herkkuja ja seura oli loistavaa. Naurettiin, saatiin ja annettiin myös lahjoja. Pikkujoulupakettien lisäksi osa sai vaihtopaketteja.

Minä annoin oman pakettini Mii:lle. Hän toivoi lomakkeessa lapasia ja TiiQ:n projekteissa oli nähnyt mainiot kämmekkäät. Neulontavaiheessa ohje ei ollut vielä julkaistu, mutta pyysin ja sain ohjeen sähköpostiin. Muokkasin ohjetta vähäsen muutenkin, jotta sain palmikot asettumaan suht keskelle kättä.

 Ohje on siis Fredrika ja tykästyin noihin palmikoihin kovasti.

Todiste siitä, että jaksoin neuloa molemmat. Näyttävät tosi hassuilta, mutten halunnut höyryttää tai pingottaa muotoon, koska saajan kädet ovat omiani kapeammat. Toivottavasti olivat sopivat.

Paketissa oli lapasten lisäksi Silmuccaruutu ja Malabrigon pitsilankaa, jotka ostin messuilta. Laitoin mukaan myös samaa lankaa kuin lapasissa, jos pari tahtoo neuloa settiin pipon tai huivin. Tai sitten jotain muuta. Ensi kosketus tuohon Lane Cervinia Calzetteriaan oli nimittäin aika miellyttävä ja luulen, että siitä syntyy itselleni jotain isompaa. Lankaa nimittäin on rutkasti, ostin Karnaluksista tukkupakkauksen.

Ja se minun oma pakettini! Olin kirjoittanut, että jos parini löytää jostain käytetyn budjettiin sopivan kerijän, tulen siitä onnelliseksi. Sitten sain ihan priiman Royalin kerijän, ei tuota ole kyllä paljoa käytetty. Ihan täydellistä. Kiitos Niina vielä kerran! Mukana oli myös karkkipussi, joka tässä aamulla avattiin, joten ei ehtinyt enää kuvaan. En sentään tuhonnut sitä kokonaan - vielä! Tosin eilisen mässäilyn jälkeen ei juuri nyt kauheasti makea maistukaan. Ja Lellu, kettupussukan tarpeita kerätään talteen kuuliaisesti, jos sillä kuittautuisi se revennyt joulupukki... :D

Pikkujoulupakettiini taas sattui Ticoticoa, josta eräs pieni neiti tulee aika onnelliseksi, pieni joulukoriste ja mansikkahunajaa, jota sitäkin maisteltiin aamulla (kuka juuri sanoi ettei makea maistu) ja olipas hyvää! Kiitos  Mansikkamaahan! :)

Lellu oli järjestänyt myös yllätysarvonnan ja minä voitin, jee! Sain Lellun tekemän kauniin rasian, jonka sisällä oli tarpeita sekametelisoppaan. Nam!

Pikkujoulu-emännällä oli myös suhteita korkealle tasolle, sillä illan mittaan alkoi sataa lunta. Pikkujoulujen jälkeen piipahdin vielä jouluostoksilla ja sitten olikin jännittävä matka kotiin, lunta pyrytti ihan oikeasti ja oli liukasta. Loppupätkä varsinkin piti körötellä tosi hiljaa.

Niin ja kiitos edellisen postauksen kommenteista. Joulupallo-tekstiin on lisätty rautalanka-ohjeita niitä pyytäneille...

Kolmiolintu

 Keskimmäisen Angry Birds villitys ei ota laantuakseen, vaikka itse peliä ei ole pelannutkaan pitkään aikaan, lautapeliä sentään vähäsen. Etsin muistaakseni Ravelrystä jotain ihan muuta, ettei jopa ollut joulupalloja, kun silmät sattuivat tähän ohjeeseen. Plussaa siitä, että tirppa oli neulottu, eikä virkattu. Samasta blogista löytyy myös possu ja punainen lintu, sekä muuta peliin liittyvää neulejuttua.

Keltainen lanka on jotain niinkin eksoottista kun Anttilan Fleuria, luulisin. Ostettu joskus Helsingissä asumisaikoina, muutettu pariin kertaan ja oli välisijoituksessa TiiQ:lla, kunnes palautui tänne. Ohje oli hienosti mietitty, joistakin kohdissä piti vähän mietiskellä miten kannattaa neuloa, mutta muodosta tulisi tosi hyvä. Jos siis noudattais ohjetta. Mutku lanka oli loppumassa piti vähän oikea. Enkä jaksanut noita mustia sulkiakaan tuunata viimeiseen asti. Pitää joskus koittaa vaikka ohuesta sukkalangasta ja noudattaa ohjetta tarkasti.

Lellu esitteli neuletapaamisessa joulupalloja. Tottahan niitä oli päästävä kokeilemaan ja Kamenasta sekä pienistä punaisista siemenhelmistä syntyi tällainen pallo. Ei jää tähän luultavasti, mutta en toista kertaa kyllä pujottele helmiä valmiiksi neuleeseen, tykkään enemmän virkkuukoukulla asettamisesta, vaikka se onkin hitaampaa niin. Palloon otin ohjetta Hesarin sivuilla olleesta Joulupallomiesten Arnen ja Carlosin kaaviosta. Kaavio löytyy kun klikkaat jutun kuvaa.


Edit. Pyynnöstä rautalankaa. :D Siis mene tuohon Hesarin sivuille viittaavaan linkkiin, klikkaa sivulla olevaa Arnen ja Carlosin kuvaa, kuvan oikeaa reunaa klikkaamalla pääset seuraavaan kuvaan, jossa on muutaman joulupallon kaavio. Tekstiohje puolestaan löytyy täältä (linkki löytyy myös tuon alkuperäisen Hesarin jutun alareunasta). Ja vielä lisään, että tämän tiedon löysin siis alunperin Ravelryn keskusteluista.

Illalla on kuopiolaisten neulojien pikkujoulut, ihanaa! Eilen leivoin sinne pipareita poikien ystävällisellä avustuksella kuopuksen päiväuniaikaan.

Jouluiloa

Valoisaa Joulunaikaa kaikille blogini lukijoille ja Onnea Vuodelle 2011!

Joulujuttuja

Joskus aikanaan jo pistin muistiin Tikrun tekemät omppupaidat ja nämä paidat tein poikien kerhotädeille. Otin vähän suuntia tästä ohjeesta ja sovelsin loput. Sormikaspuikoilla oli muuten helppo aloittaa tämmöinen pikkuprojekti (enkä välttämättä olisi uskonut että 5mm sormikaspuikkoja tulee käytettyä, mutta tuo 5 euron setti olikin enemmän kuin tarpeen jo nyt). Lanka on Alafoss Lopin jämiä, joten ei tule omenoillekaan kylmä! 31 grammaa pienentyi lankavarastokin.

Tuohon sivupalkissa näkyvään reiluun kolmeen kiloon taitaa vuosikulutus jäädä. Hyvästä aikeesta huolimatta turnauskestävyys ei nyt riitä McPalmikkoneuleen viimeistelyyn vaan hihoissa ollaan yhä.

Samassa kerhossa oli taas askarreltu ja kotiin tuotiin nämä hupaisat tonttuherrat.

Saimme myös kaksin kappalein ovikoristeita. On se vaan hyvä, että edes lapset osaa askarrella tässä perheessä. Äidillä on niissä jutuissa peukalo keskellä kämmentä. Tosin onhan ne edellämainitut kerhotädit aika lailla auttaneet ainakin nuorempaa poikaa, mutta hienoja ovat silti.

Jouluikkuna

Viime vuotiseen tapaan tein jouluikkunan. Heti adventin aikaan alkoi kuului pientä painostusta, milloin ikkuna tehdään, joten hyvin oli poikienkin mieleen asia jäänyt.

Tänä vuonna sain apua, sillä kuopiolaisten neulojien pikkujouluissa paketistani kuoriutui kaksi ihanaa tonttua. Mimmi oli ne sinne laittanut makean ja

lankaisan sisällön kanssa.

Sattumalta myös miehen viime vuonna tekemät sukset saivat juuri sopivan käyttäjän. Noiden

tonttujen kengät kun käyvät millilleen suksen siteisiin kiinni!

Pojat harmittelivat, kun ei poikatontulla ollut muuta tekemistä kuin ihastella tytön sujuvaa hiihtoa. Ehdotin miehelle josko tekisi tontulle sopivan vanhan ajan kelkan ja sain melkein samantien tämän hienon kelkan.

Jouluikkunoista pitävän kannattaa taas vierailla Villapallolla ensimmäisen ja toisenkin kerran.!

Jouluvalmistelujen kolmas osa

Kierrätettävien lahjapussukoiden kankaista (vähentää ihanasti epätoivoista pakettien teippausta ja ärsyttävää kekoa lahjapaperisilppua aattona!) jäi sopivasti palanen korttien säilytystä varten. Enää joulukortit eivät majaile keittiön tasolla tai pöydällä ja tuosta ne on helppo napata myös luettavaksi.

Korttitasku on tehty Eurokankaan jouluisesta puuvillakankaasta. Kangas on sen verran paksua kaksinkertaisena, ettei se tarvinnut tukipahvia tms. Mies veisteli ennen iltavuoroon lähtöään kepin yläreunan kujaan ja keppiin sai mukavasti myös nyörin kiinnitettyä.

Niin, ne muut jouluvalmistelut.

- Piparitalo. Tänä vuonna kaikkien meidän erityisruokavaliot kattava taikina ei murentunut käsiin eikä sokeri palanut. Sen sijaan sokeria sulattanut mies sotki keraamisen lieden. Pursotukset menivät miten sattuu eikä taloon tehty piippua. Lasten mielestä talo on hieno ja se lienee tärkeintä.

- Marmeladit. Imetysdieetin vuoksi suklaat jäävät syömättä ja jostain syystä myös kaupan marmeladit tekevät tytölle oireita maidon kautta. Agar agaria apteekista ja omia tekemään. Ensimmainen satsi maistui E-koodille, mehu oli kai liian laimeaa ja marmeladit tosi tönkköjä. Toinen satsi taas ei jähmettynyt ja agarin maku yhä hiukan läpi. Ehkäpä herkuttelen vain tortuilla ja niillä allergiapipareilla jouluruuan lisäksi.

- Joulusiivous. Ei ihan Marttojen listan mukainen... Mutta ei sen tarvitse ollakaan. Roinat on miltei raivattu ja nepahimmat sotkut siivottu.

- Joulutunnelma. Se tulee kyllä. Viimeistään aattona, kun koristellaan kuusi ja käydään saunassa.

Hyvää Joulua kaikille blogini lukijoille!

Jouluvalmisteluja osa 2

Kuusikon reunalle on saapunut jänis, mutta mitähän se katselee?


Joku on jättänyt sukset.

Se sama on varmaan tehnyt nuotionkin. Hiihtäjälle on kai tullut kylmä.

No ei ihme, jos tonttutyttöä paleltaa, kun hameessa ja villapaidassa vaan hiihtelee.

Ensimmäistä kertaa meillä tehtiin jouluikkuna ja lapset ovat olleet innoissaan. Idea on Villapallolta, jolla on ollut ihania jouluikkunoita. Samoin anoppini koristelee usein ikkunanvälit pienillä kivoilla jutuilla ympäri vuoden.

Kuuset on neulahuovutettu: kahdessa pienessä runkona Tiimarin askarteluhuovasta värkätyt kuuset, isoimman neuloin vihreästä seiskaveikasta kaksinkertaisena. Koskapa vaatehuoneemme on Korvatunturin välivarastona, en päässyt tonkimaan pohjalta vaahtomuovialustaa huovutusta varten. Alustana piti käyttää pyyhettä - ja valitettavasti myös etusormea!
Nuotiossa oksia ja icordina neulottua hahtuvaa, jota neulahuovutin pörheämmäksi. Sukset vuoli mies, liimasin nahkaa siteiksi. Sauvoina oljet, joissa nahkaa ja sompaan laitoin ompelulankaa nyöritettynä.
Tonttu on neulottu langanjämistä, icordia ja erinäisiä nopeita ratkaisuja, suunniteltu neulottaessa.

Jouluvalmisteluja

Hahtuvapilven reunalla on eletty hiljaiseloa valmistuvien töiden saralla. Monta pientä juttua on kesken, joululahjoja tosin ei yhtään. Tänä vuonna en aio edes antaa käsitöitä joululahjaksi. Keskityn tekemään omia juttuja ja omaan kotiin, kerrankin näin.

Muutaman viikon olen näprännyt tällaista projektia ja eilen se vihdoin valmistui!



Oljet tiimarista. Kolme pakettia 40x30cm olkia riitti ja tähteeksikin jäi. Ohje täältä, mutta en halunnut yhdistää kuutioita pikkupätkillä, joten ne jätin tylysti pois. (Rehellisyyden nimissä tämä oli alunperin miehen idea ja projekti, mutta kun eräs suurisuu kritisoi ohjetta juuri noiden pätkien osalta, niin teinpä himmelin sitten itse...)

Isoin urakka loppujen lopuksi oli olkien leikkaaminen. Yleensä kun oljet oli liotettu, kuopus heräsi ja homma keskeytyi. Pikkukuutiot olivat helpoimpia tehdä, keskikokoiset yllättävän vaikeita ja tuo isoin hankalin. Jonkin verran oljet halkeilivat yhdistelyvaiheessa, mutta siitä selvittiin Scotchin avulla. En viitsinyt alkaa purkamaan ainakaan täksi vuodeksi. Näkyyhän se korjaus, jos tarkkaan katsoo, mutta näkyköön.

Jotenkin nuo Tiimarin oljet olivat epäaidon tuntuisia, liian vaaleita ja puhtaita, ainakin kun muistelee lapsuuskodin himmeliä. Tai sitten aika kultaa muistot tässäkin asiassa.

Joku on joskus ihmetellyt miten aikaa riittää näpräämiseen lasten hoidon ohella. Käsitöiden teko on mulle se arjen piristysruiske, pakkomielteeltäkin se välillä tuntuu. Mutta ainahan sitä aikaa löytyy sille, mitä haluaa. Se on minun tapauksessa pois esimerkiksi siivouksesta, tervetuloa vaan meille katsomaan kaaosta ja pölyä ja roskia ja koirankarvoja ja...
Tänä vuonna myös tuntuu, että ne varsinaisetkin jouluvalmistelut on retuperällä. Tortut ja piparit leipomatta, laatikot sentään on jo pakkasessa. Kai sitä kerkeää vielä.

Joulurauhaa

Rauhallista Joulua kaikille blogini lukijoille!