Pikainen peruspäivitys

 Hahtuvapilven reunalla vietetään joulunodotusta pilkullisena. Kuopuksella on vesirokko ja keskimmäinen sairastunee seuraavaksi. Muut ovat sen meillä onneksi sairastaneet. Joulustressi siis nollille ja pääpaino potilaan hoitamiseen. Onneksi ollaan menossa aatoksi valmiiseen pöytään.

Jos hukkaa kuvat, voi bloggaus siirtyä kuukaudella. En muistanut enää millä talouden kameroista ne on otettu, saati onko kuvat purettu jo koneelle. Löytyihän ne vihdoin. Esikoinen halusi tällaisen värityksen, kärjetkään ei saaneet olla yksiväriset ja värimaailmaan ei käynyt jämälangat, vaan vihreän Opalin kaveriksi piti korkata Fabelia tuore kerä.

Mies kuluttaa kämmekkäitä/kynsikkäitä nopeammin kuin lapset tarvitsee uusia sukkia. Ensi tuskailin, että eihän mulla ole mitään sopivaa lankaakaan (mulla, köh köh), mutta aina sitä penkomalla jotain kulutusta kestävää ja edullista löytää eräkäyttöön sopivaksi. Ei tosiaan raski miehelle mistään käsinvärjätyistä pehmoisista merinovilloista neuloa, kun ovat heti puhki. Tässä lankana paksumpi Fabel, joka sopi neuleeseen erinomaisesti ja valmista tuli muutamassa illassa paksuilla puikoilla. Lankaakin meni vain 60g, sillä mies halusi noihin aika lyhyet varret.

Ruista ranteeseen

Ihanainen Hillanen kääri viime vuonna vaihtopaketteihin vaikka ja mitä kivaa. Kuten tätä pehmoista Madelinetoshin Sockia. Kun sitten Hanne julkaisi blogissaan Ruista ranteeseen-kämmekkäiden ohjeen, tiesin heti millä hemmottelisin töissä palelevia käsiäni. Malli sitäpaitsi sopii täysin tällaiselle hillitysti moniväriselle langalla, pääsee kiiltokin oikeuksiinsa. Vaikka sitä kiiltoa ei noista kuvista kyllä huomaakaan.

Neuloin kämmekkäistä ohjetta pidemmät, jotta ne riittäisivät tarvittaessa kunnolla käsivarsille.

Tuo hauska kiristyssysteemi taas toimii erityisen hyvin silloin kun ranteissa on kipuja ja ne kaipaavat lisälämmitystä.

Tämä syksy on taas ollut kurjaa aikaa kipuilevalle kropalleni. Sateista, kosteaa ja tuulista. Kirjaimellisesti kolottaa luita ja ytimiä myöten. Tule jo talvi ja pikkupakkaset, niin helpottaisi. Pimeydenkin vielä kestän, jos ei sada ja tuule koko ajan, mutta enpä pane pahakseni, jos sitä luntakin saisi valaisemaan jatkuvaa hämäryyttä.

Tänään on ollut kauhea tuuli. Äsken meiltä kaatui tielle pieni puu. Naapurit olivat sitä jo siirtämässä, kun huomasin ja kerkesin sentään vähän avuksi. Saa mies sitten yövuorojensa loputtua pilkkoa sen kuivumaan polttopuuksi.

Hah, ja nyt meni sitten sähkötkin.