Siskon sukat

Isosiskoni ei neulo, ei pidä siitä eikä muistakaan käsitöistä. Siskon ansiona taas on loistava jauhopeukalo ja ruuanlaittotaito. Sisko on lahjoittanut omilta lapsiltaan laatikkokaupalla vaatetta ja tavaraa ja vaikka pikkusummia olen joskus maksellutkin, olen silti saamapuolella. Neuloin siis sukat, vanhan talon lattiat ovat kylmät, joten sukille lienee tarvetta. Saa vain nähdä kestääkö sisko eriparisukkia, hän on sillä saralla vielä tarkempi kuin minä. Tai ehkä olen vaan oppinut toisten raitaprojekteja katselemalla innostumaan eripariraidoista.

Langat ovat Ticoticoa. En oikein tykkää kummastakaan mustasta tai tuosta lilasta. Musta on epätasaista ja pörröistä. Lila olisi muuten mukavaa neuloa, mutta nuo pilkkuraitapätkät ärsyttävät. Silti sukista tuli niin näpsäkät, että hetken harkitsin itselle jättämistä. Olishan tuota lilaa ticoa vieläkin, vaikka tämä on jo toinen sukkaprojekti samasta kerästä. Mutta ei ehdi eikä jaksa, kohta on siskon synttärit ja postitan ne sitten.

Kirjastosta kantautui myös odotettu teos. Luulin olevani tässä perheessä innokkain lukija, mutta olin väärässä. Neiti jätti jopa lastenkirjat syrjään, kun sai selata tätä. Lankaa, osoitteli kovin tietäväisesti ja pyynnöstä näyttää tässä kuvassa äidin lempineuleen.

Tytön lempikuva puolestaan on tässä. Vauvat ovat in, pitäis kuulemma ostaa kaupasta. Kun ei se onnistunut, arveli, että kummin masussa oleva vauva on häntä varten kasvamassa. Hassu pieni, onneksi vauvanuket korvaavat vähän tuota vauvankaipuuta.

Lasten kanssa leivottiin pipareita, tai lapset leipoi ja äiti avusti. Ostin kaupan taikinaa, koska vaikka se on pahaa (minusta, lapsista herrrkullista), sen etu on helppo leipoutuvuus. Edellisten pipareitten aikaan meni hermo lapsiin ja tämä oli luvattu korvauskerta. Ja hyvinhän ne osasivatkin, malttia vaan pikkuisen lisää - myös äidille.

Näitä sytykeruusuja olen yhden ja toisen blogissa ihastellut ja jo kesällä aloin kerätä munankennoja talteen. Hankin kirpparilta pikkukattilan ja yhtenä päivänä sulattelin steariinit kattilassa ja dippailin ruusuja siinä. Tai en dippaillut, uitin, kun en lukenut ohjeita kunnolla. Oli tulla ruusuja, jotka eivät syty sitten millään. Onneksi steariinikerros ei ollut ihan kattava ja ne kuivahtivat uunin päällä kunnolla. Eskan ja päiväkodin tädeillä on siis toivoa saada pieni joulumuistaminen. Rumiahan ne on kuin mitkä, muutama vähän kauniimpi joukossa.

Tein aika monta, varmaan 60 kappaletta. Tarve kun on noin 14 hoitajalle. Pitäisi vielä paketoida. Ensi viikonloppuna, sillä seuraavalla viikolla on kolmet joulujuhlat, joissa aion antaa kunkin ryhmän tädille ruusut. Kaikissa juhlissa on kaiketi joulupuuroa tarjolla, huh! Sitä syödään maanantaina, keskiviikkona ja torstaina siis. (Pistin muuten riisipuuron just uuniin tulemaan, pitää harjoitella turnauskestävyyttä)

Hyviä uutisia anoppi, takkisi on valmis. Langanpäät piiloon, pingotus ja muotoilu, sekä hakasten hankkiminen ja niiden kiinnitys. Ei vaan innosta just nyt yhtään, mutta kai se inspiraatio vielä löytyy. Yhdessä kuvassa näkyy puikoilla jotain oranssia, mutta siitä lisää kunhan valmistuvat. Mainitsen vaan, että lasten vuoksi saa neuloa aika ärtsyjä värejä, harvoin on omaa silmää rasittanut mikään väri niin paljon kuin tuo.

Hyvää itsenäisyyspäivää!