Esikoisen eskatäti ihasteli keskimmäiselle neulottua jäälintua ja vitsaili, että ilahtuisi itsekin muistona esikoisesta. Toteutin toiveen ja sain tädin nolostumaan, "ei hän nyt olisi tarvinnut". Samalla hoksasin, että olisinpa päässyt tosi vähällä jos olisin neulonut näin pienet linnut keskimmäiselle unikaveriksi. Nämä valmistui tosi nopsaan, ilta per lintu.
Toiselle tädeistä tein sitten pommilinnun ja olivat kantaneet noita 5-6cm korkeita lintuja rintapielessä. Eskalaiset olivat kuulemma niitä kovin kadehtineet.
Tein kolmannenkin linnun, pommin, keskimmäisen omahoitajalle. Siitä ei ole kuvaa, mutta samanlainen se suunnilleen on kuin kuvassa. Keskimmäinen jatkaa syksyllä eskaan ja omahoitajaa tulee ikävä, toivoa sopii että sama hoitaja saadaan vuoden parin päästä kun kuopus siirtyy viskareiden ryhmään.
45 grammaa taisi olla suunnilleen langankulutus.
Groove on myös valmistunut, vihdoin viimein sain napitkin ommeltua ja kuvaaminenkin venyi ja vanui. Työt on pitäneet kiireisinä ja ennen kaikkea väsyneenä. Mutta Groovesta lisää ensi kerralla.
Hauskat pöötsit! Ja ihan parhaita muistamisia just tuollaiset, kun on oltu korva tarkkana, ja keksitty jotain juuri sille ihmiselle ja siltä lapselta.
VastaaPoista