Elonmerkki

Olen lukenut ahkerasti blogeja, mutta omaan bloggaus ja osin myös neulominen on jäänyt muutamaksi viikoksi tauolle. Victorian huivi etenee kuitenkin hitaasti. Silmukoita on jo niin paljon etten uskalla laskea. Pitäisi ehkä vaihtaa ne isommat puikot!



Levitin huivin polven päälle, joten kuva näyttää vähän hassulta. Huivissa on nyt horseshoe lace-osio valmiina ja vine lace aloitettu.

Lauran blogissa törmäsin ensimmäisen kerran tähän ja vahinko on pakko laittaa kiertämään.

Kiinni jäit!!!

Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. Laita tämä teksti omaan blogiisi ja nappaa kaikki blogiasi lukevat.

Eusu oli haastanut minut, mutta en jatka haastetta eteenpäin, vaikka tässä ollaankin hyvällä asialla. Teen mieluummin rahalahjoitukset ilman julkisuutta valitsemiini kohteisiin.

Loppuun vielä blogitaapero men in black vai olisiko se enemmänkin men in blue- tyyliin.

Löytöjä ja pitsiä

Aloitin vähän aikaa sitten Branching outin, mutten esittele siitä kuvaa, sillä mustan Kitten mohairin kuvaaminen neulepintana on sula mahdottomuus. Kuvaan sen sitten valmiina. Etsiessäni tulostettua ohjetta huivia varten, löysin Novitan ilmaisneulelehtisen vuodelta -98. Näyttääkö mikään tutulta?



Aivan oikein, tytöllä on Fifi-pusero päällään. :)

Merinosilkin keriminen kesti kaksi iltaa, noin kaksi tuntia aktiivista aikaa kuluu 1400 metrin kerimiseen. Ja lukemattomia sen kaiken neulomiseen!
Tässä on kahden päivän tulos Victorian huivista. Malli on ihana, olen aivan rakastunut siihen ja merinosilkki on ihanan tuntuista lankaa.



Kiitos sympatioista blogitaaperon osalta! Poika on edelleen tosi nuutunut. Nukkuu paljon ja syö vähän. :( Sen verran kuitenkin syö, ettei tarvii lähteä lääkäriin, mutta kai sitä pitää taas näytillä käydä, jollei ole ensi viikolla ala paranemaan selvästi. Oma lisänsä ripulointiin on hampaiden tulolla, kaksi etuhammasta tulee tähän samaan syssyyn.

Sairastuvalta iltaa

Blogitaapero toi matkatuliasina vatsataudin. Oksensi tiistain ja piipahdimme neljäksi tunniksi yhteispäivystykseen illalla. Onneksi olo alkoi siellä ollessa helpottaa, eikä lapsi joutunut tiputukseen. Keskiviikkona iski sitten ripuli ja poika oli hyvin hiljainen, kamala nähdä toinen niin flegmaattisena. Tänään on ollut parempi päivä, mutta voimaton olo tuntuu jatkuvan. Parempaan suuntaan silti mennään. Jännä ettei tuo tauti ole vielä vanhempiin tarttunut, liekö joku lasten juttu?

Toissapäivänä valmistui tämä hiuspanta. Lankana on Novitan Alabama ja puikot 2,5mm. Harjoittelin tuossa Victorian huivia varten ensimmäistä pitsikuviota, English Mesh Lace, joka muuten on huivin omilla sivuilla ohjeistettu virheellisesti. Sen sijaan samalla sivustolla olevan ponchon ohjeesta se löytyy alkuperäisohjeen mukaisen ja kuviosta tulee kaunis, eikä kuvio siirry yhdellä silmukalla.

Olen oikeasti tyytyväinen lopputulokseen, vaikka pitsikuvio venyy käytössä, kuten kuvasta näkyy. Minun hiukseni ovat niin liukkaat, että tavalliset pannat eivät pysy niissä kunnolla. Tämä sen sijaan pysyy ja hieman liian tiukka päättely pitää huolen siitä, ettei puuvillalanka löpsähdä, kuten alareunalla on käynyt. Tosin tämän keksin vahingossa.
(Älkää kiinnittöäkö huomiota rasvaisiin hiuksiin, kuvittelin, että lyhyisiin hiuksiin siirryttäessä rasvoittuminen vähenee! Höpön löpön, jotta kuontalon saa kuriin, siihen saa työtää hirvittäviä määriä tököttejä.)



Merinosilkkiä on putkahdellut monen muunkin blogissa viime päivien aikoina. Hempukka on todennut saman kuin minäkin: keriminen vie hurjasti aikaa!

Öhöm

Kuvat kertokoon puolestaan...


Pirtin kehräämö.


Menita.

Kuinkahan tässä taas pääsi käymään näin? Kontrolli säilyi ainoastaan Menitassa, Alpacat saivat jäädä hyllyyn huutelemaan. Pirtin kehräämö sen sijaan on paha paikka, varoitan! Suurin osa noista hahtuvista lähti onneksi tarjouskorista, 35€ kilohintaan.

Kuvista puuttuu lahjoituksena saatu punainen Huopanen ja 2,5 mm pyöröpuikot, joilla on tarkoitus tikuttaa pian merinosilkkiä.

Silkkisiä suunnitelmia

Sain tänään haettua merinosilkin ja se on aivan ihanan tuntuista! Nyt vain pitäisi keriä 1400 metriä kerälle. Huh!



Tässä vielä vähän parempi kuva luistinsukkien pitsistä.



Pakkaaminen kutsuu, huomenna ohjelmassa on miellyttävä yli 500 km:n ajomatka taaperon kanssa, mutta pysähtyminen Pirtin kehräämöön helpottanee kiristyviä hermoja. :D Oikeasti on kyllä kiva päästä muutenkin lomailemaan edes tällä tavalla pidennetyksi viikonlopuksi.