Huovutuksen onnea

Syyskuussa huovutun koneessa reilun satsin hahtuvaa, mutta vasta nyt ehdin/viitsin käydä osaan tuotoksista tarkemmin käsiksi. Sitä ennen piti kuitenkin huovuttaa vähän lisää. Vasemmalla neulatyyny ja oikealla suurella vaivalla suunniteltu ja laskettu kukkanen. Neulottu tuskanhiki otsalla hartioiden jumittaessa isojen puikkojen kanssa!

Neulatyyny onnistui mainiosti, olen tosi tyytyväinen. Siinä on 8 kerrosta sileää neuletta ommeltuna päällekän ja sisällä hieman hahtuvajämiä.

Entäpä se kukkanen? Pinna kiristyi kun avasin koneen, enkä kyennyt ottamaan kuvaa, vaikka nyt kyllä harmittaa. Itketti ja suututti. Ei tarvinne sanoa, että sileä neule rullautuu aika tehokkaasti koneessa. Kiukkuisena revin rullia saksilla auki ja tulos ei vieläkään miellyttänyt. Meinasin jo jättää koko homman, mutta pientä saksimista ja ompelua jatkettuani alkoi tuntua paremmalta.



Kas tässä kukkanen on jo paikallaan.



Tässä vielä kassi ennen koneeseen menoa



ja tässä valmiina roikkumassa. Mittakaavaa saanee tuosta keinutuolista mukavasti.


Ompelin kassiin vuoren ja sinne yhden taskun, rumasti ommeltu mutta onneksi se ei näy minnekään käytössä.

Malli on omasta päästä, ideoita napattu monestakin blogista. Läppä olisi saanut olla pidempi, mutta muuten olen tyytyväinen. Koko on ihan passeli, niin laukussa kuin hihnassakin (vaikka alunperin hihnankaan huovutus ei onnistunut suunnitellusti, mutta sitten muutettiin suunnitelmia..) Hahtuva oli tarjouskiekko, joten värit on vähän hassut ts. liukuma turhan pitkä ja tuota tummaa violettia tuli aika vähän näkyville.

Läppään haluaisin magneettinapin tyyppisen ratkaisun, mutta Sinooperissa ei sellaisia ollut. Muut kaupungin liikkeet on vielä katsastamatta. Mitähän tuohon keksisin? Tavallista nappia en tahdo, se on liian hidas käyttää.

Kirjakatsaus

Hisdal, Solveig: Kuviot silmukoiksi, Jaacks, Hanna: Nyt neulomaan, Talvitie ja Tammi: Huovutus hieroen rullaten ja pistellen
Sandvik, Gro: Helpot myssyt ja pipot, Stanfield ja Griffits: Neulojan käsikirja

Alkuviikolla kävin pitkästä aikaa kirjastossa. Mukaan ei tarttunut mitään kevyttä lukemista, mutta neulekirjoja siitäkin edestä. Oli muuten aika mielenkiintoista käydä kirjastossa vauhdikkaan taaperon kanssa. Sitä mukaa kun ehti katsella itselle kirjoja, oli taapero napannut sen seitsemän kirjaa paikoiltaan ja viipotti hyllyjen välissä. Se kolmas käsi kuuluisi kasvaa äidille siinä vaiheessa viimeistään, kun on toinen tulokas mahassa!


Sandvikin hattukirjan muistan lainanneeni joskus aiemminkin, mutta mukava ylläri oli se, että tuolta löytyi taaperolle kypärämyssy. Sattumalta jossain blogissa näin vähän aikaa sitten juuri tuon näköisen myssyn, kun vaan muistaisi missä! Muistelen, että ohje kaipasi ko. bloggaajan mielestä vähän parannusta.



Hattukirjan hauskuus olivat nämä myssyt, pitäisiköhän mies tuollaisesta? ;o) Mutta vakavasti pohdin tuota ylävasemmalla olevaa myssyä itselleni siitä Kuopion käsityömessuilta ostamastani Araucanian käsinvärjätystä villalangasta.
Kirjassa on näiden lisäksi paljon erilaisia hattumalleja ja upeita kirjoneulemalleja. Kirjailijan alkuperämaan arvaa heti kun katsoo kirjoneuleita eli norjalaista perinnettä on ujutettu kirjaan mukaan, vaikka monet mallit ovatkin ihan moderneja.



Huovutuskirjassa oli kaikkea hauskaa ja hyviä ohjeita. Sääli vaan, että omien taitojen suhteen alkaa olla sellaista realismia*, ettei edes viitsi noita eläimiä kokeilla, vaikka ne ovatkin tosi ihania ja taaperokin rakastaa tutkia tätä ammu-kirjaa.

(*Pelkkä konehuovutus saa minut nykyään raivon valtaan, saati sitten neulahuovutus!)



Hisdalin kirjassa on aivan ihania tunnelmakuvia monta aukeamaa ja ohjeet on sijoitettu kirjan loppuun. Tämäkin kirja on norjalaista alkuperää. Tuo jakku on minusta hurmaava, tekisi mieli kokeilla sitä joskus.



Sama jakku löytyy myös toppiversiona.



Tästä vauvan neulesetistä tuli heti Ilun kirjoneuleet mieleen.


Traktorisukkien ohje kelpasi Novitaklubin ekstraideoihin ja muutamassa päivässä sain nuo langat kotiini. Joko neiti Papupadan äiti arvaa mitä pukinkonttiin on tulossa Goldista?
Jokohan sitä kehtaisi nyt heti lopettaa Novitan kestotilauksen, kun sai nuo langat?! ;o)

Joululahjapipotehdas

Koska hahtuvapilvenreunalla kärsitään vakavasta raskausdementiasta, on aivoton 2o,2n neule loistava tapa tehdä joululahjoja. Sitä paitsi tarkoitus oli päästä eroon tuosta Nalle Colorista (josta siis syntyi edellisten postausten sukat+lapaset) ja melkoisen hyvin se onnistuikin, olisiko jäänyt joku 30g jäljelle. Kolmas etu on se, että siskon pojat saivat jotain pukinkonttiin.

Toinen pipo on 10-vuotiaalle ja toinen 6-vuotiaalle, isommassa pipossa silmukoita on rapiat 130 ja pienemmässä vajaat 100. Vähempikin silmukkamäärä isommassa olisi riittänyt, sen sijaan tuo pienempi pipo on aikuisenkin päässä aika mukavan napakka. Puikot 3mm ja kavennukset sovellettu vanhasta piposta, osin oman pään mukaan.
Enkä voinut vastustaa kiusausta esitellä pikkupipoa Novitan tyyliin, johon ainakin Laura ilmaisi (v)ihastuksensa tuoreimman Novitan ilmestyttyä.



11-vuotiaan kummipojan lahja tuottaa joka vuosi päänvaivaa, mutta tänä vuonna päätin, että saakoon liekkipipon, tykkäsi siitä tai ei. Onneksi lueskelin blogeista muiden kommentteja viime syksyltä pipon suuresta koosta ts. korkeudesta ja osasin vähän muokata sitä matalammaksi. Muokkausta tarvittiin kyllä senkin vuoksi, että tein pipon 7 veljeksestä nelosen puikoilla, enkä Nallesta kuten Novitan syksyn 2005 nuorisoliitteessä olleessa ohjeessa oli. Silmukoita pipossa oli 93 ja mallikuviota madalsin kuutisen kerrosta.



Tein myös kavennukset huomattavan paljon nopeammin kuin ohjeessa, ehkä joku 12 krs yhteensä. On ihan pakko kehua, että pipo on ainakin omassa päässä tosi hyvän tuntuinen. Tyyli ei ehkä ihan osu kohdalle, muuten voisin pitää pipon itsekin!

Tupperin kippo kertoi olevansa hyvä pingotusalusta, tämä vinkiksi Katjalle, joka suunnitteli joku aika sitten kaalikerää vastaavaan virkaan.



Kertokaapa teenkö vielä kirjailut tuolla keltaisella? Muuta lankaa en aio hankkia, koska en käytä keltaista mihinkään. Ja taustaksi voin mainita, että neula pysyy kädessäni kehnosti, joten tulos epäilyttää.

Käsityömessut ja vaippaompelua

Satuinpa illalla lukemaan neuleblogeja ja törmäsin Minnien blogissa ihaniin ostoksiin. Ja tottakai piti sännätä itsekin messuilemaan, vaikkei alunperin ollut edes tarkotus. Samoilla kojuilla näköjään pysähdyttiin kukkaron kera. :)



Angorianan kojulla oli myynnissä angoralankaa ja muutakin käsinvärjättyä villalankaa. Angorat huutelivat kutsuvasti, mutta ostin sittenkin ihan vain villaa, josta syntyy huivi. Parhaimmat värit olivat nimittäin juuri villalangoissa, lauantaina oli kuulemma myyty jo suurin osa angoravillalangoista. Myyjä oli todella mukava, keskusteltuamme neuleblogeista, sain kaupan päälle angoravillalangasta neulotut ranteenlämmittimet (jotka kuulemma sopivat vaikka vauvan säärystimiksi, ja siihen käyttöön ne ehkä tulevatkin). Taapero onnistui myös hurmaamaan ja hänelle täti lahjoitti taaperon kielellä "ammon" eli huovutetun pallon.



Suomen Käsityötarvikkeella oli myynnissä ihanaista Noroa, Colinettea, Araucanian Atacama alpakkalankaa ja villa- ja puuvillalankoja.

Alpakka oli niin pehmoista, että nuo vyyhdet muuttivat meille. Samoin 100g Araucania villalankaa. Huomaatteko väreissä mitään yhtenevää linjaa?? Ruskea kauteni tuntuu vaan jatkuvan!



Eilisen kulutin ompelukoneen ääressä. Lukuisten "älä kiipeile, älä ota saksia, älä koske ompelukoneeseen" - lausahdusten lisäksi syntyi kolme vaippaa. Kaava on Kestovaippainfosta saatava Mummut (en jaksa nyt linkittää). Vaipat ovat sisätäyttövaippoja, joissa on Myllymuksujen kuivaliinakangas sisäpintana ja ihan kangaskaupan tarranauhat. Ulkopintana turkoosissa vaipassa on vanha käsipyyhe, ihanan pehmoiseksi kulunut. Vaaleanpunainen pupuflanelli on vuodelta -93: se on ollut taaperon serkun kestovaipoissa, mutta sai nyt uuden elämän. Todella laadukasta flanellia kun on kestänyt useamman lapsen vaipatuksen ja edelleen pelittää, nyppyä toki on. Nämä vaipat ovat kokoa S.

Ruudullinen flanellikangas on omasta vanhasta pyjamastani ja tuon vaipan koko on reilu M eli menee taaperolle. Taapero tosin testasi kaikkien vaippojen hattuominaisuudet ja ovat siihen käyttöön kuulemma kaikkein parhaat.

Lisäksi ompelin yhden kuivaliinalisäimun ja sen vieressä oleva kälyni ompelema flanelli-imu + kangastilkku on peräisin em. vanhoista kestovaipoista. Silloiset kangasvalikoimat on olleet paljon ihanampia kuin nykyään!

"Trättrii!"

Taapero rakastaa traktoreita (otsikossa siis taaperon versio ko. sanasta) ja mitä muuta äiti voi tehdä kuin neuloa sukat ja koristella ne traktorilla ja peräkärryllä. Toisessa sukassa on tosiaan peräkärry, ei lietevaunu, vaikka siltä se melkein enemmän näyttää!



Alkuun taapero oli sitä mieltä, että kyseessä on taas lapaset, mutta kelpasi ne sentään jalkaankin.



Sukat on sillä perinteisellä mallilla tehdyt. Lanka Nalle Coloria ja puikot 3mm.

Edit: Anteeksi kun haamutan, mutta vastaan tähän Susannalle, että traktorin kuva on ihan omaa suunnittelua. Mallina taaperon lelutraktorit + kuva veljen traktorista. Kärry puhtaasti omasta päästä, nimim. maatilan tyttö :o)

Kiitos blogikoiran paranemistoivotuksista kommentoineille; toipilas voi vatsansa puolesta edelleen mainiosti. Niskat valitettavasti renkkaa ja kipuilee öisin, lääkitystä saa antaa reilusti ennenkuin tepsii. :(

Puavo ja sen veljmies

Toistaiseksi nimetön veljmies syntyi viime viikolla. Hän on Puavon tapaan liki 100% villainen, puserolanka on Pirttiläistä ja pupulanka tuntematonta villalankaa varastojeni kätköistä. Laitoin veljmieheen pupulangan kaksinkerroin, sen vuoksi kokoero on noinkin suuri.



Edellisessä postauksesta unohtui esitellä miten tein pupun jalat. Monien muiden tavoin käytin Marjan pyöröneuleohjetta, mutta aloitin jalat kahdeksikkoaloituksella (ks. esim. Ullan ohjeet) ja tuolleen minusta koivista tuli siistit.



Ekassa pupussa tein kädet nostamalla silmukat hihansuista, mutta tässä toisessa tein kahdeksikkoaloituksen myös käsiin. Koska pupun täyttäminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi, täyttelin pupua tällä kertaa vielä enemmän samalla kun neuloin. Jalat heti kun oli housuosa valmis, kädet ennen ompelua ja kroppa myös ennen käsien ompelua.



Mies tilasi taaperolle lapaset, kun ei kuulemma lapsella ole syyskäsineitä. Miten se onkin niin nihkeää pitää omat joukot neuleissa, kun mieluiten tekee ihanuuksia toisten lapsille, oma saa sitten tyytyä sutaisuihin... Ja juu, peukalot on mun kompastuskiveni, teoriassa osaan, mutta sopiva silmukkamäärä on aina kateissa. ;)



Edellisen postauksen Puavo-nimi tuntui viime viikolla enteeltä. Paavo oli näet sen eläinlääkärin nimi, joka pelasti blogikoira P:n hengen. Tanskandogeilla, kuten muillakin syvärintaisilla koiraroduilla, on nimittäin riski saada vatsalaukunkiertymä ja se oli koitua P:n kohtaloksi. Ja kaikkihan me tiedämme, että kun jotain tällaista on tapahtumassa, se ei käy virka-aikaan. Sen sijaan se tapahtuu, kun olet kotona ainoana aikuisena miehen ollessa iltavuorossa, saat juuri taaperon nukahtamaan yöunille ja olet raskaana viikolla 34+.

Kaikista em. seikoista johtuen on suoranainen ihme, että koira on yhä hengissä. Aikaa oireiden huomaamisesta leikkauspöydälle meni kuitenkin 1,5 h ja tuossa ajassa on jo suuri riski sille, että koira kuolee käsiin. Onneksi sattui päivystävä lääkäri, joka suostui leikkaamaan ja oli vapaana siten, että odottelimme vain parikymmentä minuttia edellisen operaation päättymistä.

Nyt kun tapauksesta on pian 2 viikkoa, alan huokaista helpotuksesta. Koira on pirteä ja syö halukkaasti, mutta on laihtunut paljon, koska ruokinnan kanssa on oltava todella tarkkana ja tokihan operaatiokin oli niin iso, että vie veronsa (leikkaus kesti 2 tuntia: perna poistettiin ja vatsalaukku tyhjennettiin). Toki riski uusiutumiselle on iso, mutta jokainen päivä tämän 7-vuotiaan rouvan kanssa on voitto. Kiitos Paavo!