17.7.2008

Eläimellistä menoa

Hahtuvapilvenreunalla on keskitytty lampaisiin.

Lapset tykkäävät lampaista...

ja lampaat tykkäävät lapsista!


Herukka-karitsa on veikeä kaveri. Tarpeen tullen jättää jopa syömisen kesken (ja tämä jos mikä on lampaan kyseessä ollessa melkoinen juttu), jotta saa rapsutuksia. Herukka on kyllä perso ruuallekin ja nykyään portista sisään tuleminen tarkoittaa sitä että Herukka ja Vadelma keskittyvät napostelemaan sormia odottaessaan kuumeisesti jauhojaan.


Kaksi kolmesta on nyt kesytetty, mikä tarkoittaa sitä, että kuvaaminen on haasteellista kun pieni kieli työntyy linssiä kohti tai (vihreitä!) housuja napostellaan lehtien toivossa. Vadelma-neidin mielestä on kovin hupaisää, kun voi pompahdella siskonsa selkään jauhojen perässä.

Mustikka-rouva on vielä kesyttämättä. Hän suvaitsee kyllä hakea leipää tai heiniä kädestä ja pieni kosketus poskelle on sopivaa, mutta muussa tapauksessa tehdään täyskäännös ja poistutaan syrjemmäksi. Emä ei myöskään ole mikään lempeyden huippu. Perheen kirjaimellisesti mustaa lammasta sorsitaan armotta, pusketaan ruuan ääreltä ja nukutaan valkoisen tyttären kanssa hellästi toisen maatessa kauempana.


Alkujärkytyksestään (kuvassa) selvinnyt blogidoggi V yrittää jo haastaa Mustikkaa leikkikaverikseen aidan takaa, mutta toisaalta järkyttyy perinjuurin jos Herukka nappaa sitä huulesta kiinni (makupalan toivossa, mitäs muutakaan) ja Vadelma tökkää V:n kirsua aidan läpi. Lampaiden suuri hupi on seurailla sen touhuja, jos se menee aidan vierelle käppäilemään.

Blogikoira T ei nyt ehdi pähkäilemaan kuinka pelottavia lampaat ovat. Neiti pian 3 vuotta keskittyy nyt parantelemaan sterilointihaavaansa. Sain tarpeekseni jatkuvasta piippauksesta ja ulvomisesta niin juoksujen kuin valeraskauden aikana. Mitä siis tekee potilas, arvaatte varmaan jo. Ulvoo tietysti leikkausta seuranneen illan ja yön! Positiivista leikkauksessa on toki se, ettei tarvii panikoida jos karkaa juoksuaikana eikä metsästyskautta sotke kolmen viikon juoksuaika.

Mari lahjoitti minulle tämän. Kiitos, olen kovin otettu! Ihania blogeja on paljon ja koska monia niistä olen hiljalleen siirtänyt blogilistan puolelta Google Readeriin, tahdon antaa tämän kaikille heille kymmenille, joilta on blogilistalta lähtenyt viime viikkoina yksi (tai kenties useampikin lukija). Jatkossakin niitä siirtelen vähitellen, on vaan niin iso urakka ettei niitä kaikkia jaksa siirtää kerralla.

Ai neuleita olitte vailla. Nyt ei ole esiteltävää. Kesken on toinen yhä edelleen Convertible (inhokkilanka ja ärsyttävä mallineule) ja aktiivisesti työn alla oleva Käänteinen tuoreimmasta Ullasta.

6.7.2008

Convertible

Kirsin blogissa ihastuin jo aikoja sitten Knittyn Convertible versioon. Huivi neuloitui nopeasti, mutta lankojen päättelyä odotettiin siitäkin edestä. Samoin nappien laittamista, joka ei innostanut yhtään. Mies lupautui ne tekemään, kun viimein hoksasin asiaa kysyä häneltä.


Vähän kapea siitä tuli, mutta kaipa se tästä. En pingottanut, kun tuo akryylinen Tilda-lanka ei pingotu, testattu on.

Kantanapit, jotka on yhdistetty rautalangalla, ovat peräisin Karnaluksista. Ihanat, mutta äärimmäisen hankalat kuvata.

Kesälampaiden villa on muuten luvattu minulle, syksyllä sitten asiasta lisää toivoakseni. Lähinnä tosin olen tuosta mustasta kiinnostunut. Herukan villat on vielä mustia, eivätkä toivottavasti harmaannu kuten emällään.