Värjäystä, merimiessukat ja kaikkea muuta

Viime viikolla värjäsin lupiininkukilla. Viime kesäinen kokeilu tuotti huonosti pysyvää väriä, joten jospa tällä kertaa onnistuisi paremmin. Väri on aika pitkälti samaa kuin viimeksi, kaunis vihreä. Aluksi tuntui, että saan taas kerran sitä samaa keltavihreää, mutta on tässä nyt eroa muihin. Vasemmalla on viime kesäistä pietaryrtillä värjättyä lankaa. Keskellä lupiinilangat (ticoticoa) ja oikealla korallikanukan kuorilla värjätty lanka.

Neiti kaksi vee on tosi innokas valokuvaaja ja piti laittaa blogiin itselle muistiin mitä seuraa, kun pieni saa kävellä rauhassa kameran kanssa.

Tämä on jo sitten itse otettu kuva... Kuopiolaisten neulojien ryhmässä lupauduin minäkin neulomaan ainakin yhdet sukat Merimieskirkon keräykseen. Näistä syntyi Ma-sukat. Ohje Ullasta. Kiva kun tehdään sukkaohjeita myös paksummille langoille. Lisäsin joka puikolle pari oikeaa silmukka, että sain sukat miehen kokoon. Joku 42-43 lienee näiden koko ja lankaa kului 123 grammaa.

Meillä on ollut myös tämän viikon ajan hoitokoira. Tämä neiti A on kuopuksen mielestä ilmiselvä lammas ja kieltämättä yhdennäköisyys on huomattava. :D Neiti on espanjanvesikoira.

Jos A on lammas, on eilen meille saapunut neiti U esikoisen mielestä koira, jolla on samanlainen häntä kuin porsaalla. Niinpä Juhannusta juhlitaan varsinaisessa eläintarhassa: ajokoira, lammas ja porsas, sekä akvaario (saanko lisätä, että nämä kolme omaa tuotosta ovat puolestaan apinoita... *huoh*).

Aika mukavasti on sujunut, joskin neidit ovat pitäneet yökonsertteja, mutta eiköhän me nämä kaksi tulevaa yötä pärjätä ja sitten neidit lähtevätkin omaan kotiinsa. Lapset ovat kyllä nauttineet täysin sydämin koirien hoitamisesta ja siitä, että noita voi pitää pihassa vapaana toisin kuin ajokoiraa.

Hyvää Juhannusta blogini lukijoille!

Raparperin lehtiä

Noin vuosi sitten löysin Ravelrystä Pooled Knits ryhmän ja ihastuin minulle uuteen tapaan hyödyntää monivärisiä lankoja. Sitten syksyllä liityin myös Suomen Wollmeise höperöihin. Ja IRL tuttavat tietävät mitä siitä seurasi... täällä blogissa se hulluus ei ole ihan niin selvästi ehkä tullutkaan ilmi. Raparperi oli se ykkösväri, jota lähdin hakemaan ja pitkän kyttäyksen jälkeen sain sitä twininä ja myöhemmin myös satasena.

Vasta nyt kesällä sain itsestäni sen verran irti, että uskaltauduin kokeilemaan Fall Leaves Pooling Stolea. Wenat on tässä hommassa nero ja hänen blogistaan lueskelin ohjeita ja myös tuolta ryhmästä sain paljon tietoa kokeiluuni.

Oikeastaan se olikin helppoa. Työlästä oli säilyttää neuletiheys sellaisena, että värit pysyivät pystyraidoituksena, varsinkin kun Rhabarber-vyyhdissä on vain punaisen ja vihreän sävyjä. Eiväthän ne värit toki täysin tasaisina pysyneet, mutta homma ei missään vaiheessa lähtenyt karkaamaan käsistä. Yli puolet huivista neuloinkin siten, että merkkasin aina hakaneulalla vihreän kohdan molemmissa reunoissa ja sovitin käsialaa siihen.

Wenatin vinkeissä tämä tapa suositeltiin alkuun kun mittailee montako silmukkaa huiviin tarvitaan omalla tiheydellä.

Minun huivissani silmukoita on enemmän kuin vastaavissa WM:sta tehdyissä ja käsiala löysempi. Huivissa myös yksi vyyhdin "kierto" vastaa yhtä kerrosta eikä kahta, kuten noissa Wenatin huivieissa yleisesti kai on. Tällä tavoin sain keskelle tuon kauniin vihreän osion ja huivista tuli leveämpi. Vähän lyhyenlännäksi se tosin jäi, en vaan tullut sitten ottaneeksi toista vyyhtiä käyttöön, vaikka sellainen olisi ollutkin.

Huiviin kului miltei koko vyyhti. Pari grammaa taisi jäädä neulomatta. Painoa tuli 156g ja puikot 4,5mm. Nuo WM:n vyyhdit on kyllä ihanasti kai melkein aina ylipainoisia, toisin kuin monilla muilla lankavalmistajilla!

Mallikuvio näkyy tässä, tosin pikakuvia räpsiessä tuli näköjään otettua toisesta suunnasta kuin piti. Huivi on siis neulottu tähän kuvaan nähden ylhäältä alas.

Kaikenkaikkiaan siis mielenkiintoinen projekti. Ei voi sanoa, että tämän tekeminen itsessään olisi kovin mukavaa. Vaatii aikamoista keskittymistä saada värit pysymään kurissa. Opin myös paljon siitä miten neuloessa pitsineule syö eripuolilla eri verran lankaa, nurjalla sai neuletiheyttään kiristää jonkin verran. Niin ja opettelin päättelemään ompelemalla (videolinkki). Perinteinen ylivetokavennuspäättely ei sopinut ollenkaan. Ommeltu päättely on kyllä muutenkin kätevä, reunasta tuli siisti.

Myös silmukoiden luonti on tehty eri tavoin kuin normaalisti. Opin, että silmuillen luomalla lankaa kuluu suunnilleen saman verran kuin neulotulla kerroksella.

Tämän kesän tulppaaniloisto on jo ohi, mutta muutama viikko sitten tuleva perennapenkki näytti tältä. Ystävät ja tutut: Ei tarvitse huolestua, en edelleenkään ole innostunut puutarhanhoidosta... Mies nuo tulppaanitkin istutti syksyllä ja teki viime kesänä penkin. Tälle vuodelle tuolla seassa kasvaa muutama äidiltä saatu palava rakkaus. Ja jotain muutakin siihen istutellaan aikanaan.