Elokuussa kutsuin kuopiolaisia neulojia taas meille kokeilemaan kasvivärjäystä. Tällä kertaa värjättiin kuivatuilla Pietaryrtin kukilla. Ahkerasta nyppimisestä huolimatta emme saaneet keltaista aikaiseksi, liekö sitten kuivaus syynä tai planeettojen asento. Viime vuotisesta Pietaryrttivärjäyksestä tuli kiva keltavihreä lanka, tämä kallistui enemmän rusehtavan vihreänkeltaisen puoleen. No, taidan värjätä tuon vyyhdin jossain vaiheessa uusiksi.Kuvassa oma vyyhtini Nallea on oikealla, keskellä reumalankaa ja vasemmalla Pirtin villalankaa.
Syksy on saapunut ja meillä se tarkoittaa sitä, että oma töihin lähtöni lähestyy. Esikoinen on aloittanut eskarin, saanut jo ensimmäisen flunssan ja oppinut kulkemaan itse koululinja-autolla eskariin. Tienvarteen toki saatetaan ja vastassa ollaan.Keskimmäisen ja kuopuksen kanssa on käyty tutustumassa päiväkotiin ja kuopus lähtee päiväkodista itkien pois, kun olisi niin kiva vielä leikkiä. Voi olla, että ihan niin suurella innolla ei ole siellä hoidossa, mutta nyt äidin kanssa ollessa nauttii hurjasti varsinkin liukumäistä ja kiikuista.
Lempiväri: Pidän edelleen vihreästä, ruskeasta ja punaisesta, syksyiset murretut sävyt kiehtovat
Lempiruoka: Tähän ei varmaan saa vastata suklaa? Sanotaan vaikka pastaruuat
Minne haluaisin matkustaa: Ysärihenkinen vastaukseni on tietenkin Kanada, mutta siis ihan oikeasti. Jostain syystä Kanada kiehtoo minua, samoin Itävalta. Tällä hetkellä tosin kelpais myös perinteinen rantalomakin, jos vaikka lämpö hoitaisi syksyn tullen ikävästi kolottavia niveliä.
Syksyyn kuuluu myös sukkasato ja minun sadonkorjuuni tehdään Heinäladossa. Ei tosin ole mitään suurta sukkabuumia, kun ihan muut keskeneräiset työt vievät huomiota. Mutta josko sais sukat siskolle neulottua ja näyttääpä nuo poikien jalat taas kesän aikana kasvaneen, että parit n. 30 koon sukat joutuu neulomaan. Joulusukkiakin kerätään taas Kuopion alueella.