Valmista! Siis Julia Müllerin
Meisi- sormikkaat. Aloitin nämä vuosi sitten heinäkuussa ja projekti jäi roikkumaan muiden töiden kiilatessa ohi. Mutta nyt ne on valmiit ja niistä tuli ihanat! Istuvat ja mukavat, en ymmärrä miksi tuli vetkutettua näiden kanssa.
Neuloin S-koossa ja valitsin puikoksi 1,5 milliset, koska käsialani on liian löysä. Kämmenosasta tuli just hyvä, riittävän napakka. Korkeutta piti lisätä niin, että tein lopulta L-koon korkuiset. Onneksi koon muutos oli helppoa. Samoin sormiin lisäsin leveyttä 1-2 silmukka per sormi. Magic looppina neuloin sormikkaat myös sormien osalta. Paljon helpompaa kuin sormikaspuikoilla, saati sukkapuikoilla.
Kuvion neulominen vei aikaa ja uudelleen aloittaminen oli aina hidasta kun piti muistella mille kerrokselle jäin. Niin, merkitähän ei tietenkään voinut.
Ohje on selkeä ja viimeisen päälle mietitty, kaikki yksityiskohdat sopivat toisiinsa.
Lanka on Kujeesta ostattua Cascade Heritagea, se petrooli sävy, eikä sininen kuten kuvat antaa ymmärtää.
Jokohan aloittaisi toiset sormikkaat samalta suunnittelijalta? Ostin kolme ohjetta kahden hinnalla, mutta arvoin yhden ohjeen pois kaheliarpajaisissa.
Guineveren ohje löytyisi ja räikeän vihreä WM Wasabi on huudellut käsityökorista kutsuvasti.
Ensin pitää viimeistellä kuitenkin mysteerisukat ja mieskin toivoi pitkästä aikaa perusvillasukkia. "Ilman turhia ripeloita" eli tylsää perusneuletta sitten vaan. (Saa tyytyä sitten seiskaveikkaan, nih!)
Syyslomaviikko on sujunut sairastuvassa. Lapset on nyt yskineet parisen viikkoa ja minä viikon. Jo toipumassa ollut esikoinen herätti yöllä kurkkukipuun ja kävi aamupäivällä oksentamassa. Ei sillä onneksi taida mahatautia olla, on yskiminen taisi vaan ärsyttää kurkkua tms. Olishan sen lyhyen lomansa voinut jotenkin muuten käyttää, varsinkin kun marraskuussa saa paiskia töitä olan takaa työkaverin ollessa pitkällä sairaslomalla ja parin muun lomalla.
Mutta kaiken valituksen jälkeen voin näyttää millaisen vaihtopaketin sain perjantaina piristämään arkea. Koko kotimatkan vilkuilin vaan etupenkille hymynaamalla paketin sisältöä. Kyse on siis kuopiolaisten neulojien vaihdosta, jonka ensimmäinen osa pitää toimittaa perille nyt syksyllä ja seuraava jouluksi.
Projektipussukka, joka on niin hieno. Arvostan sitä miten paljon parin on täytynyt käyttää aikaa ompeluun, kiitos siis vielä kerran parilleni! Käsinvärjättyä paikallista lankaa metsän vihreässä sävyssä ja reilunkaupan maitosuklaata (joka hävisi jo parempiin suihin...).
