Paulien alku

Todiste siitä, että neulon kerrankin jotain suurempaa ja että myös neulon Wollmeisesta, enkä vaan hamstraa. Raparperistä ja lyijystä syntyy Paulie.

Jotta tasapaino säilyisi saatoin sortua shoppailuun. Syytän aikaista aamuherätystä (ja heikkoa itsekuria...)

Tein myös musta möykyn. TiiQ pohti, että tyylikkäissä blogeissa esitellään vaan onnistuneita töitä ja vain yhtä työtä kerrallaan, mutta tämä ei olekaan tyyliblogi! Musta epämääräinen juttu on suojus miehen puhelimelle. Tarkoituksella liian iso ja myös vähän lötkö, että puhelin sujahtaa sinne helposti. Ohjeenkin kaivelin, vaikka olis kai tuo syntynyt muutenkin.

Kuopus tuijotti ihmeissään sukkapuikkoja, kun neuloin tätä työtä. Äiti, sinä osaat neuloa MONELLA puikolla! Olen tainnut viime aikoinan neuloa lähes kaiken magic loopaten pyöröpuikoilla.

Suutarin lapsen sukat

Huomasin, että lapsella on vain ohuita villasukkia ja kun pakkasta tuntuu lähes jatkuvasti olevan 15-30 astetta, oli tämä puute korjattava. Värimaun tuntien ei tarvinnut muuta kuin varmistaa, että käyhän tämä. Kyseessä siis 7 veljestä Opi villasukka, josta syntyi neidille nukenpeitto syksyllä. 

Kummitytön jouluneuleista jäi lankaa lapasia varten. Nämä ei ehtineet joululahjaksi kuten alunperin ajattelin. Kokokin osui ihan nappiin, kiitos vanhojen pienten lapasten, joitten muistin olevan noin 1 vuotiaan kokoa. Lapasten varret on Nancy Bushin sukkakirjasta ja kun neuloin näitä, kuopus tuijotti minua pitkään saatuaan vastauksen, että teen lapasia. "Äiti, kuuleppa kun tuossa kuvassa on kylläkin sukat!" Epäuskosta huolimatta lapaset näistä syntyi, intialainen peukalokiila jälleen kerran.

Kiva kun välillä onnistuu suht tuskattomastikin pari projektia!

Quintessence

Kahelien aakkoshaasteeseen jatkoa Q:n myötä. Quintessence II, joka on taattua Tiiq-laatua. Harmi vaan, että tämä neuloja ei hallitse sisälukutaitoa nykyään. Tähän on tehty niin monta tyräystä, että en ala edes listaamaan. Vinkki itselle, jos ihmettelet miksi joku kohta on tehty jotenkin epäloogisesti, voit olla varma, että olet lukenut ohjeen huonosti. Ei kannata vaan neuloa posottaa, vaan luottaa siihen, että Tiiq on taatusti tiennyt mitä tekee suunnitellessaan. 

Mutta ei se mitään, nämä menee luultavasti sellaiselle henkilölle, joka tuskin kauheasti sukkia tuijottaa ja täyttää ne tehtävänsä jalkojen lämmittäjinä. Lanka on seiskaveikkaa ja puikot 3mm. Näistä tuli arviolta kokoon 42 sopivat, kuten tarkoitus oli. Se sentään onnistui. :D

Vuoden vaihteessa oli kiva tehdä lumiukkoa eikun lumiakkaa. Äiti vähän auttoi muotoilussa, jotta ukko pysyisi paremmin kasassa, ja lapset totesi, että tuolla rintavarustuksella ei ole kyllä ukosta kyse. On siellä lumilyhtykin edustalla valaisemassa lumiakan aattoiltaa.

Silmukkamerkkejä

Arvontapalkinnoksi päätin tehdä silmukkamerkkejä. Tein turkoosit Tiinaa ajatellen ja nuo toiset menee varmaankin Ravelryn arpajaisketjuun, jonne olen yhden arvonnan "velkaa". Viimeksi tein silmukkamerkkejä varmaankin retriitissä toukokuussa ja Tikrunmamin hyvät opit oli osin jo unohtuneet. Pitää selvästi harjoitella lisää. (Ja jos tilais vähän tarvikkeitakin samalla... kiinnityshelmen päällyshelmet on vähissä ja samoilla postareilla sitten muutakin.)

Niin, se palkinto sitten. Tänään oli paketti saapunut perille. Laitoin sukkia paljon tekevälle voittajalle tietenkin sukkalankaa kolme pientä n. 30 g vyyhtiä. Langat ovat Kujeen ohutta sukkalankaa, jotka olen värjännyt kasviväreillä. Oranssi verihelttaseitikkiä (joku jälkiväreistä), vihreä lupiinia ja vaaleanpunainen kokenillin jälkiäväri. Alunperin aattelin laittaa tuon vaaleanpunainsen vyyhdin, mutta onneksi aloin kerimään sitä. Se oli niin tuhannen solmussa, että palkinnon lähettäminenkin viivästyi. Olispa ollut hieno arvontapalkinto, selvittele pari tuntia ja saat sukkalankaa... Taisin hämmennellä pataa vähän turhan ahkerasti värjätessä, ei nuo muut ole tuommoisessa sotkussa olleetkaan.

Mukaan laitoin vähän herkkuja, mutta herkkulakkoilija oli lujana ja syötti herkut työkaverille. Melkoinen tahdonvoima! ;)

 Tässä vielä lähikuvaa merkeistä. Tämä setti on aika jouluinen, kirkkaalta näyttävät helmet ovat harmaita, mutta salama löi yli.

Tiinan profiilista vakoilin turkoosin ja mustan olevan suosikkivärejä ja tais ne olla ihan tykätyt.

Hups, tämä olikin samalla vuoden ensimmäinen oikea postaus eli rikoin kahden vuoden perinteen. Olen nimittäin aloittanut vuoden sukkapostauksella ja nytkin se olis tulollaan, kunhan saan vaan ne sukat valmiiksi.