Yllärikerä

Hirveää hulluutta nämä yllärikerät. Et vaan voi olla neulomatta, vaikka et oikeasti saisi neuloa, kun selkä on ollut niin kipeä, ettet voi hengittää syvään tai nukkua hyvässä asennossa. Tai nukkua ylipäätään alkuyöstä.

Mutta katsokaa nyt, miten ihana kerä. Jos näistä sukista ei tule peppipitkätossu-olo niin ei mistään. Tehtiin retriitissä vaihto ammaxin kanssa ja minä sain aarteen (eikä jälkitoimitus todellakaan haittaa!). Teemaan sopien omistan myös retriitin kirpparipöydästä Emmalta haalitut hiyahiyat ja tykkään kovasti. Ja mikä projektipussukka, sekin retriitistä. TiiQ:n vaihtolaatikosta parilla hassulla puuvillalankakerällä vaihdettu. Vaikka tolla pöllöllä onkin ne suorastaan hirveet silmät. :D

Doggilapsi rakastui myös yllärikerään, mutta syynä lienee joku muu kuin värit. Taitaa haiskahtaa Hertalle ja Sulolle!

Julma omistaja ei vaan anna syödä kerää ja tunkee ihan iholle kameransa kanssa.

Kieroja puikkoja

Tältä siellä näytti.

Syötiin herkkuja (kuvassa on vain murto-osa kaikesta ruuasta, herkkupöytä todellakin notkui eikä kaikkea saanut laitettua edes pöytään)

Ostettiin lankaa (allekirjoittanut muuten myi rahallisesti saman verran mitä sieltä osti, mutta määrällisesti... hups!)

Lotottiin (pussukalla ja norsulla on nyt uusi ja onnellinen omistaja, lankakin näyttää ihan siltä, että siitä tulee aikas ihana huivi. 50g ja 700m, siitä onkin aikaa kun tämmöistä olen neulonut...)

Ja tehtiin niitä pussukoita. Pajassa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sekä tiukka opettaja ja vähän levottomat oppilaat. Tai sanoisinko, että 50% oppilaista oli kurittomia. Terkkuja kaimalle!

Mutta pussit syntyi kaikilta, aika herkkuja ovat.

Ihana ja mahtava viikonloppu! Ensi vuonna sitten taas, kunhan järjestelytyöryhmä toipuu hiukkasen.

Retriittiterveiset

Projektipussukkapaja menestyksellä suoritettu!

Kevät?

Muutama päivä sitten aamulla näytti vielä tältä ennen töihin lähtöä. Tänään lunta on paljon vähemmän ja eilinen vesisade, sekä pihassa möyrineet työkoneet toivat tullessaan kura-ajan. Melkein on ikävä aamupakkasia ja ennen kaikkea aurinkoa! Mutta vain melkein, oikeasti on kiva kun alkaa viimeinkin lämmetä.

Neuloin Cascade Eco+ langasta itselleni Braided Hat- hatun ohjeella pipon. Ohje on kirjoitetussa muodossa, mutta nuo palmikot ovat sen verran yksinkertaiset, ettei se haitannut. Piposta tuli kuitenkin harmittavasti liian pitkä, joten purin kavennukset ja pähkäilin sitten ohjeesta poiketen kavennukset toiseen suuntaan. Onnistui kivasti, vaikka meinasi aivot nyrjähtää mikä olisi hyvä ratkaisu.

Joustinosa olisi vaan pitänyt neuloa kokoa pienemmillä puikoilla, sillä nyt pipo meinaa nousta liukkaiden hiusteni edesauttamana töröttämään tonttuhattu-tyyliin. Pitänee muistaa ostaa ohutta kuminauhaa seuraavalla kauppareissulla joustinta kiristämään.

Lankaa pipo söi vain 72 grammaa siitä huolimatta, että se on neulottu 5,5mm haloilla. Jättivyyhdistä riittää siis mainiosti lapasiin myös itselle ja ehkä huiviinkin ainakin jonkun toisen langan kaverina. Mutta syksymmällä sitten.

Viikko aikaa retriittiin, pikkasen meinaa järjestäjälle jo pukata stressiä, että muistan hoitaa kaikki lupaamani jutut ja ottaa ne vielä mukaankin. Eiköhän se siitä kuitenkin!