Kurpitsaa

Lankalauantaina saimme olla Lellun luona värjäämässä ja neulomassa. Pääsin kokeilemaan Emotuotteen värejä naapurilta ostettuun norjalaiseen vuosikerta villalankaan.

Olipa se helppoa ja nopeaa kasvivärjäykseen verrattuna! Väri myös tarttui kauniisti, vaikka lanka on 100% villaa.

Väri on jotain tällaista.

Tai tällaista. Näiden kahden värin välistä todellisuudessa, kanssaneulojan värimääritelmä osui ehkä lähemmäksi: kurpitsaa, eikä porkkanaa, kuten itse ekaksi aattelin. Saatoin jäädä koukkuun!

Retriitin lahjoituspöydästä nappasin lasten neulepuikot ja kuopus 4v. innostui heti. Ja oppi! Vähän olen ylpeä tuosta pikkuneidistä millä sitkeydellä on neulonut Lett Lopin jämää. Siitä tulee aikanaan taustalla näkyvälle nukelle kaulahuivi.

Myös isoveljet kinusivat opetuksen perään ja lupasin, vaikka arvelin, että niillä puikot lentelee seinille, jos oppimista ei tapahdu heti. Väärin meni! Oppivat melkoisen äkkiä ja kärsivällisyyttäkin oli aluksi. Sitten kun tunsivat, että osaavat mielestään neuloa, alkoi kiukkupurkauksiakin tulla, jos lanka ja puikot eivät olleet niin yhteistyöhalukkaita.

Tällä hetkellä toinen pojista neuloo siskolle hiuspantaa kirppislangasta. Se tosin on projekti, jota molemmat pojat ovat neuloneet. Toinen taas aloitti tekemään lelu-Ponsselle telaa. Tuleepa käyttöön sekin värjätty rumalanka, jolle en ole käyttöä vuosiin keksinyt!

68/64

Retriitissä neulottiin joulukalenterisukkien tapaisesti vihjeiden perusteella sukkia. Jämät oli sen sijaan omia tai yhteisiä tai kaverin kopasta lainattuja.

Toisten jämät on kyllä aina parempia kuin omat, väriä näistä ei ainakaan puutu. Eikä vihjeistä hopeatoffeeta ja kuolleita muikkuja. Hillanen, huom, m-u-i-k-k-u-j-a!

Neuloin nämä kantapään ohi retriitissä ja loput sitten kotona. Pikaiseen valmistuivat, vaan kuvaus saati kuvien siirtäminen kamerasta koneelle on aina muka niin vaivalloista.

Käytin resoriin 2mm puikkoja, 2,5mm varteen, vaihdoin jonkun verran ennen kantapäätä 2mm puikkoihin takaisin, jolloin  pohkeen jälkeisiä kavennuksia ei tarvinnut tehdä erikseen. Sitten vielä kokeilin tehdä 1,75mm puikoilla kantapäät, että tulisi mahdollisimman tiivistä ja kestävää jälkeä. Loppuosa sukasta taas 2mm puikoilla.

Tuli myös todistettua, että Hiya Hiyan-puikot on ehdottomat lempparit ainakin sukkien neulomisessa.

Sukille kertyi painoa 68 g ja langanpäitä 64, päättelin kaikki!

In the jungle

Viitakossa oli tarjolla loistavaa kuvaus- ja mallipalvelua. Näin jälkikäteen kun kuvia katsoo, naurattaa vieläkin ja pääsee takaisin Viitakon tunnelmaan. 

Sain samalla myös korvamadon, jonka haluan  tartuttaa jakaa teillekin.

Klik.

Ee-e-e-oh-mum-a-weh

Ee-e-e-oh-mum-a-weh

Wimoweh, wimoweh, wimoweh, wimoweh

Wimoweh, wimoweh, wimoweh, wimoweh

Wimoweh, wimoweh, wimoweh, wimoweh

Wimoweh, wimoweh, wimoweh, wimoweh

In the jungle, the mighty jungle

The lion sleeps tonight

In the jungle, the mighty jungle

The lion sleeps tonight

Niin, neuloin siis huivin, jota kuvissa esittelee yksi aika villi seepra.

 Päivä oli tuulinen ja aika kylmä, kuten kuvista näkee.

Wrrrooooommmmm!

 Emma lahjoitti minulle Veera Välimäen Sunnuntaielämää (Life on Sundays) huivin ohjeen. Valitsin langaksi WM Puren: turkoosi on Neptun light ja pinkki So long Kitty. Lankaa kului 180g eli vyyhdeistä riittää rutkasti lisääkin neulottavaa.

Lanka ei ehkä ollut ihan ideaali noille nostetuille silmukoille, mutta huivista tuli silti kaunis keväthuivi. Väriyhdistelmä ei ehkä ole ominta minua, mutta pitää joskus rikkoa rajojaan.

 Höyryttelin sen pikaisesti ennen retriittiin lähtöä, mutta voi olla että pingotan sen vielä vähän isommaksi. Sikäli kun WM suostuu pingottumaan isommaksi. On se nytkin sopiva takin alle laitettavaksi, kuten oli alunperin tarkoitus, mutta iski huivikateus, kun toisten kuvattavat huivit oli niiiiin paljon isompia. :D

Minä pyysin muuten tolta mallilta jokusen ihan normaalin kuvankin. Mutta njääh, onhan nuo toiset huimasti paljon parempia!

Kiitos kuvista Tiinalle ja jollekulle, joka oli kameran takana (vynne?). Itsehän laiskana tyttönä istuin sisällä neulomassa, kun toiset paleltui ulkona kuvauksissa...

Ihan parasta!

 Takana on taas ihana retriittiviikonloppu! Paluu arkeen otti koville, vaikka mulla oli toipumislomaakin pari päivää varattuna.

Viikonlopun aikana neulottiin(-kin) ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Tänä vuonna olikin kivasti porukkaa joka suunnalta. Ihan läntisin Suomi ei tainnut ollut edustettuna, jos asuinpaikkakuntia miettii.

Välillä tilassa oli melkein ahdasta, mutta tarkkaan suunniteltu pöytäjärjestys toimi (hyvä kanssajärjestäjät Emma ja Ninzi!)

Ja olihan meillä sitä lankaakin myynnissä.

Isoja vyyhtejä, mutta myös..

ihan pieniä vyyhtejä!

Ainakin eräät tykkäs noista pienistä aika paljon!

Jotkut oli tilanneet lankaa jo ennakkoon, jotkut toiset taas houkuteltiin ostamaan paikanpäällä takkilangat, vaikka ei ollu tarkoituskaan...

Sitten tavattiin ihan parhaita neuleystäviä, joista yksi järjesti ihanan yllärin. Minulla pöllökori vaan näyttää siltä, että se hukkuu kuormansa alle. Olkoonkin, että myin ja vaihdoin pois huomattavasti enemmän lankaa kuin kotiutin! Lisäksi sillä on myös syyttävä silmä: neulo nopeammin!

Tämä kuva esittää kaiken olennaisen retriitistä. Pajatuotantoa, neuleita ja suklaata...

Minäkin osallistuin pajaan ja sain tehtyä tämän huippuhienon pullopussin, eiku.. kaksipuoleinen nyöripussukkahan se olikin!

''

Sitten tehtiin myös retriittisukkia ja tämän verran mun sukat eteni retriitissä. Aloitin siis siellä ja sain jopa silmukkamäärät laskettua, vaikka eihän siellä meinannut pystyä keskittymään, kun piti räpättää vieruskavereiden kanssa niin paljon.

Viitakon ruuat olivat taas ensiluokkaisia ja sauna sopivan lämmin. Paljussakin lilluin hyvän tovin!

 Retriittijärjestäjän paras palaute on se, kun sanotaan, että tullaan taas ensi vuonna! Kiitos kaikille, oli ihan mahtavaa, nähdään taas!