Tourin kolmas etappi oli mahtava työvoitto. En ole koskaan neulonut kirjoneulesukkia, jossa kirjoneuletta olisi koko sukkien matkalta. Arvelutti ja hirvitti, että mitä etapista tulee. Nuorempana neuloin kyllä paljonkin kirjoneuletöitä, mutta tuolloin en tiennyt mitään lankadominanssista ja pistin vaan menemään omilla säännöilläni.
Nykyään kirjoneule on myös sattunut sormiini, joten olen sen jättänyt suosiolla. TiiQ kuitenkin bloggasi lankojen pitamisjärjestyksestään ja koskapa kisassa ei periksi anneta, kokeilin sitä ja sehän toimi. Neulominen tuntui suorastaan miellyttävältä!
Kisasukkien idea oli askarrella noppia, joita heittämällä muodostui neulekaavio. Onneksi mukana oli myös valmiit kaaviot, joita käytin. Noppien askartelu toi kuitenkin lisäpisteen, joten siksi noppiakin kuvista löytyy. Lapset heittelivät noppaa ja sitten valittiin valmiista kaaviosta sillä perusteella sopiva. Toisessa sukassa pyöräytyin kaaviot ympäri. Hienon työn oli suunnittelija kyllä tehnyt, kun nuo kuviot tekevät kaikkia hauskoja kiemuroita, vaikka miten yhdistäisi.
Käytin kasvivärjättyjä lankoja. Tummempi on raparperilla ja vaaleampi luultavasti lupiinilla värjättyä. Raparperilangan keriminen paljasti ikävän yllätyksen, yhdestä kohtaa pasmalanka oli ollut liian tiukalla ja lankaan jäi vaaleita laikkuja. Päätin, että tällä silti mennään, koska epäilin, että rumasukkia syntyy. Toisin kävi ja kastelu vielä pelasti ne omaan jalkaan sopiviksi. Minä näköjään neulon tiukkaa, kun on kisapaine päällä. ;)
Seuraavaa sukkaohjetta odotellessa...