Nelosetapin sukat Dazzle them from behind eivät sytyttäneet ensi vilkaisulla yhtään. Pitsikuvio takana ja paljon joustinta, plääh! Sukkiin luotiin nirkkoreuna käyttämällä cable cast on-menetelmää. Ensimmäisen sukan silmukoita loin lähes tunnin ja mietin, että mitähän tästä vielä tulee. Tällä etapilla oli kuitenkin hyvin neuleaikaa ja kun ohje tuli klo 14 aikaan julki, jatkoin neulomista yömyöhälle. Seuraavanakin päivänä neuloin sen minkä kädet kestivät.
Käyttämissäni helmissä oli kuitenkin paljon huonoja, joista koukku ei mennyt läpi langan kanssa ja varmaan tunnin hukkasin neuleaikaa niiden kanssa tuhertaessa. Parempia helmiä ei kuitenkaan ollut ja koska helmityöt eivät viimeaikoina ole kiinnostaneet, en katsonut järkeväksi alunperinkään tilata helmiä.
Lapset kannustivat ihanasti ja niin vain kävi, että sitkeä työ palkittiin ja kun ohje tuli julki tiistaina, sukat valmistuivat torstaina aamupäivällä. Sitten pakotin lapset neulekuvaajaksi, vaikka heillä oli kesken joku tuikitärkeä ohjelma. Keskimmäinen otti kuvia ja alkoi valittaa, että kamera ei tarkenna. Järjestelmäkamerasta loppuikin akku. Olin ottanut itse pari mittakuvaa ja yritin purkaa kuvat koneelle. Ei anna purkaa, kun akku on tyhjä. Muistikortti irti kamerasta ja koneeseen. Kuvat on tosiaan epätarkkoja eli käyttökelvottomia helmikuvion osalta.
Seuraava kamera kehiin ja yhdeksänvuotias kuvausavuksi. Ensin kuitenkin uusi mittanauhakuva, josta näkee että yli 9 tuumaa on neulottu.
Riittävän tarkka kuva takaa, jotta kelpasi tuomaristolle. :) Mutta mutta, sitten muistin, että sponsorivyöte tarvitaan kuvaan mukaan, että saa joukkueelle lisäpisteen. Pokkarikamerasta loppuvat paristot!
Juoksutin kuopuksen hakemaan kännykän, jonka kotelosta lohkeaa palanen, kun revin puhelinta irti saadakseni edes suht järkevän kuvan. Kuvat koneelle ja matkaan, sähköpostikuittaus tulee iltapäivällä, mutta sijoitusta joutuu odottamaan useamman päivän. Lopulta selviää, että olin 22.! Ihan käsittämätöntä mikä hyvä mieli tästä voi tulla, vaikka tuolla sijoituksella ei ole suurta väliä. Vähän enemmän pisteitä itselle ja joukkueelle. Eniten on voittajaolo siitä, että vaikka oikeasti olen hidas neuloja, niin sisulla sukat saa nopeasti valmiiksi. Ja rintalihakset pariksi päivää niin kipeiksi, ettei voi nostaa mitään raskasta.
Tuon ensimmäisen kuvan otti muuten keskimmäinen, makoilin jalat kohti taivasta ruusupensaan luona ja appiukko ajeli siitä just autolla ohi. Mahtoi aatella, että aika sekopäistä touhua taas kerran...
Tourin sijoitukset ovat alkaneet parantua (ekalla olin 77., tokalla 110. ja kolmannella 36.), mutta koskapa loma loppuu tänään, niin kaksi viimeistä etappia mennään lähinnä sillä, että yritän saada ne ajallaan valmiiksi. Voi tosin olla, että viikonloppuna tulee neulottua hullun lailla kun tämä kisa vie mennessään.
