L'ombre de ton ombre

Mewrow Walvis julkaisi pari vuotta sitten ohjeen tähän ihanaan lyhennetyillä kerroksilla tehtävään L'ombre de ton ombre- huiviin. Toteutus ja sopivan langan etsiminen ottaa aikansa, mutta joskus on kivaa, kun on riittävän iso stash, josta voi sitten ihan rauhassa "shoppailla" täydellisen retriittineuleen. Aloitin työn siis huhtikuussa retriitissä.

Langaksi päätyi Hopeasäikeen Sukka, joka nimestään huolimatta on vahvistamatonta lankaa, siis täydellistä huiviksi.

Kaksi vyyhtiä meni aika tarkasti, joitakin osioita piti kaventaa, jotta lanka riitti. Neuletiheyteni on sen verran löysä, että vaikka otin 3,5mm puikot eli 2 * 400m olisi riittänyt ohjeen mukaiseen mittaan. Huivi on melko hyvän pituinen jo nyt, mutta kunhan saan itsestäni puristettua innon, niin pingotan sitä kevyesti. (Tiedä sitten kauanko siihen menee, jos neljän langan pään päättelyyn meni yli kuukausi, olkoonkin, että TDS sotki kesän muita neulomisia.)

Huivin oikea väri on jossain ylemmän ja alemman kuvan välissä, langan väri oli Kurpitsa ja noihin aurinkoisiin elokuun päiviin, jolloin kuvat on otettu, se ainakin sopi mainioisti.

Tein ohjeen lyhennetyt kerrokset shadow wraps-tekniikalla ja olen ihastunut siihen tapaan niin, että vaihdan perinteisen kiedo ja käännä- tekniikan lähes aina siihen.

Lanesplitter

Joskus jotkut projektit venähtävät käsittämättömän pitkiksi. Loin silmukat Lanesplitteriin muistaakseni huhtikuussa 2014 ja valmista tuli heinäkuussa 2015. Kuvat otettiin elokuussa ja nyt syyskuussa onkin hyvä aika päivittää blogia.

Lanesplitter ei varsinaisesti innostanut ilmestyttyään Knittyssä, mutta kun Ravelyssä alkoi ilmaantua toinen toistaan hienompia versioita, innostuin minäkin.

Valitsin väreiksi kaksi kirjavaa toisiinsa sointuvaa Wollmeisen Twiniä, Raku Regenbogenin ja oranssinpunaisen koekaniinin. 

Hyödynsin kanssaneulojan hyviä muistiinpanoja Ravelryssä ja tein väliaikaisen aloituksen. Lopuksi silmukoin hameen kasaan. Siten vältyin alkuperäisen ohjeen sivusaumalta, Vyötärökaistaleen neuloin tuplana, jotta ei tarvitsisi ommella kuminauhakujaa ja sainkin kaisteleeseen lopulta sen verran napakkuutta, että toistaksei koko kuminauhaa ei ole tarvinnut pujottaa. Katsotaan miten sitten käy, kun hame pääsee kunnolla käyttöön ilmojen viilentyessä.

Tästä tuli kyllä aika kiva, vaikka välissä jo epäilytti ja siksi projekti makasi miettimässä kohtaloaan useamman kuukauden.