Mosaiikin maailma

Vielä jaksan palata TdS:n maailmaan. Etappi numero viisi - Six Tastes - oli ehkä tämän kisan tympein neulottava. Mosaiikkia en ollut ennen neulonut ja ajatuksen tasolla se kuulosti kivalta. Kirjoneuleen neulominen on minun sormilleni joskus turhan kivuliasta useamman langan vuoksi, mutta mosaiikissa käytetään vain yhtä lankaa kerrallaan.

Totuus helppoudesta paljastui pikkuhiljaa. Jostain syystä neulominen oli hirmuisen hidasta, vaikka homma etenikin väri kerrallaan. Etu-, taka- ja sivukaaviot menivät eri tahtia ja käytin post it- lappuja seuraamaan missä olin menossa. Sivukaavio sentään oli ulkoa opittavissa. Motivaatiopulakin vaivasi.

Meinasin jo jättää nämä kesken, koska sukat näyttivät tosi sotkuisilta, mutta kuopus ihastui värimaailmaan ja sukkiin, joten puursin nämä työllä ja tuskalla valmiiksi.

Lanka on Kujeen ohutta sukkalankaa, jonka olen värjännyt kokenillilla. Vaaleampi väri on ensimmäinen jälkiväri samasta langasta. Lankaa näihin meni vain 66 grammaa ja koko on sopiva n. 33-34 jalkaan.

Vaikka tämä kokemus ei mieltä ylentävä ollutkaan, niin mosaiikillekin on paikkansa. Katsokaapa vaikka näitä Niinan upeita Beatbox-sukkia!

Bienvenidas

Tukuwoolin lopetusilmoitus sai minut keväällä liikkeelle, varsinkin kun Kuopiossa aukesi mainio lankakauppa PomPom ja Tukua oli laitettu hyvään tarjoukseen. Niinpä olin kaupan auettua ensimmäisten joukossa ostoksilla ja muutenkin ihastelemassa uutta avaraa liikettä. Onneksi Tuku sai jatkoa, joten tätä ihanan rouheaa suomalaista lankaa saadaan jatkossakin.

Halusin rouhealle langalle simppelin mallin ja Ravelryn ihmemaassa seikkaillessa löysin Bienvenidas Cardigadin, jota ei kauhean paljon ollut neulottu, mutta sen verran kuitenkin, että näki hyvin erilaisia toteutuksia. Vähän epäilytti miten Tuku toimii laskeutuvuutensa puolesta tässä mallissa, mutta käyttökokemukseni perusteella erittäin hyvin. 

Takki on ihanan kevyt, mutta lämmin. Kanssaneulojan (Kiitos Emma!) erinomainen opastus langan menekistä osui nappiin ja lankaa jäi vain pieni nyttönen seitsemästä kerästä.

Toki neuloin helman ja hihat ohjetta pidemmäksi ja varsinkin helmaan lisäsin senttejä langan menekkiä silmällä pitäen. Tein myös paljon pidemmän ainaoikein osuuden helmaan, koska kokemus on osoittanut, että reunat taittuvat tämän tyyppisissä malleissa lähes aina. Helma ei nyt rullaa yhtään, kaulus aavistuksen, mutta se ei oikeastaan edes haittaa.

Lisäksi vyötärönmuotoilut tein oman pään mukaan, samoin hihojen kavennukset. Etulirpakkeet kaventelin alkuun ohjeen mukaan, mutta sitten taas soveltelin. Aina ei lennossa soveltaminen näin hyvin, sillä kovin montaa kohtaa en tämän takin kohdalla toisin tekisi.

Tästä tuli siis käyttöneule, ehdottomasti. Se täytyy kuitenkin myöntää, että nyt kun olen takkia pitänyt enemmän, niin lyhythihaisen paidan kanssa tahtoo kutista. Aluksi käsivarret ei kutiseet, mutta ilmeisesti herkistyin sittenkin. Pitkähihaisen kanssa toimii (vaikka tuntuu hieman sen läpi). Luulenpa, että kokeilen vielä hoitoainekylpyä. Pesin takin nimittäin Wollmeisen pesuaineella ja sillä se kivasti pehmeni alkuperäisestä ja pinta vähän pörhöttyi. En pingottanut, vaan asettelin muotoon kuivumaan. Pesun yhteydessä langasta lähti aika paljon väriä, kolmisen kertaa piti huuhdetta ja sitten asettui.

Osan kuvista on ottanut kuopus, joka näpsi ne innoissaan kouluaamusta huolimatta ennen omaa aamupalaansa. Aurinkoinen sää piti vain käyttää hyödyksi, sillä kohta ollaan taas kunnolla pimeässä vuodenajassa.