Kesäloman koittaessa lähdettiin kevyelle automatkalle viisihenkisen perheen kera. Lentojakin harkittiin, mutta lopulta todettiin järkevimmäksi lähteä autolla matkaan, vaikka kilometrimäärä hieman arvelutti. Lisäsimme kuitenkin matkapäiviä siten, ettei yhtään yli 500km ajomatkaa sattuisi.
Lähdimme siis keskiviikkona Kuopiosta kohti Turkua ja yöllä Viking Linen Isabellalla Tukholmaan. Tukholmasta ajoimme pieneen kaupunkiin, Finspångiin, jossa miehellä asuu täti ja serkkuja. Sukuloimme pari yötä ja lasten isotäti toimi lähes varamummona noille meidän pienille.
Lauantaina matka jatkui etelää kohti. Nelostien varrelle jää Gränna. Paikka on kuuluisa Polkagriseneistä eli niistä punavalkoisista kovista sokerikarkeista. Pienen kaupungin varrella oli monta kauppaa, jossa karkkien valmistusta pääsi seuraamaan. Leipuri pyöritteli massaa kovin helponnäköisesti.
Ihan aina ei pysähdytty huoltoasemille, vaan syötiin tämän - lapsista kovin hupaisen- juoksijapatsaan vierellä. Taustalla näkyy Vättern- järvi.
Malmön keskustassa meillä oli hotelli varattuna ja illaksi saatiin miehen serkulta vinkki ajaa eteläkärkeä kohti ihan rannikolle. Yksi Ruotsin pisimmistä uimarannoista sijaitsee Skanör Falsterbossa. Lapset keräsivät simpukoita ja leikkivät hiekassa. Näkymät ovat kuin jostain Välimereltä.
Sunnuntaiaamuna lähdettiin sitten silloille. Juutinrauman silta oli ensimmäisenä. Siltamatka tunneleineen kestää on n. 19km pitkä. Oli hienot maisemat. Tuntui hassulta ajaa tunnelia kohti kun aluksi näkyy meri yläpuolella.
Liikenne Tanskassa oli villiä ja turvavälit olemattomat ja moottoritiellä olikin ajetti kolme kolaria samaan syssyyn. Näiltä onneksi vältyimme, pikkaisen piti kierrellä että päästiin jatkamaan matkaa.
Iso-Beltin silta taas oli vähän pienempi mutta maksutien osuus siinäkin oli liikennemerkkien mukaan samaiset 19km.
Ajoimme Vejleen yöksi. Sunnuntaina ei ollut juuri kauppoja auki ja kun perheessä on yksi gluteeniton aterioitsija, oli miettimistä mistä löytyy sopivaa ruokaa.
Nettipalstan vinkin mukaisesti menimme kuitenkin katsomaan Økolarietin näyttelyä, joka oli auki ja sisäänpääsykin ilmainen. Paikassa kerrottiin kierrätyksestä, vesistöistä, ekosysteemistä. Ihan mukava välistoppi.
Vejlestä sitten odotettuun Billundiin ja Legolandiin. Yövyimme 500 metrin päässä Propellen hotellissa, jossa olikin oikein sviitti käytössä. Varasin vain viidelle huoneen ja saatiin kahden huoneen ja ison kylppärin sviitti, jossa oli myös terassi. Tuolla oli kyllä mukava yöpyä ja plussaa lyhyt matka Legolandiin.
Legoland on huvipuisto, jossa on paljon laitteita pienillekin kävijöille. Isommille on muutamia vuoristoratoja ja joihinkin muihinkin laitteisiin on 115 tai 120cm rajana. Meidän pienin kävijä ylitti 90cm rajan ja pääsi suurimpaan osaan laitteista.
Miniland on ihan klassikko. Legorakennelmia oli myös pikkuvenereitin varrella.
Rakennelmat ovat upeita ja niitä on paljon. Niin paljon ettei oikein tiedä mihin katsoisi ensin. Lapsetkin jaksoivat ihmeen paljon ihastella ja tutkia niitä.
Tämän vuoden uutuus on Polarland ja aitoja pingviinejä uiskeli isossa altaassa. Muuten Polarland ei meille ollut ihmeellinen, vuoristorataan oli pitkät jonot ja siinä oli se 120cm rajoitus eli meillä vain esikoiselle sopiva (isä ja äitikään eivät sinne halunneet...)
Päivät olivat kuumia ja merirosvoaluksessa saatiin viilennystä. Siinä oli jokaiselle pumppu, jolla sai kastella toisia laivoja tai jonossa olevia ihmisiä. Vaatteet menikin läpimäriksi, sillä aikuisetkin innostuivat ampumaan toisiaan kohti varsinkin toisena päivänä. Mutta kaikilla oli silti hauskaa, ei näkynyt vakavia naamoja sillä alueella. Meidän kuopus tosin vinkui aikansa kun mekkokin kastui.
Sammakkohypyksi ristitty laite oli lasten mieleen, ihmeen reipas tuo kolme vuotiaskin oli. Nauroi vaan.
Paluumatka ajettiin taas samaa reittiä ja ihasteltiin Vätternin maisemia kunnolla. Oli kiva päästä näkemään tuo Ruotsin toiseksi suurin järvi. Muistan hyvin kun koulussa noita opiskeltiin.
Todettiin matkalla, että joskus ihan pienetkin lapsille ja isommillekin suunnatut jutut levähdyspaikoilla voivat piristää pitkää matkaa sopivasti. Ei aina tarvitse olla suurta ja ihmeellistä, että saa hyvän mielen. Esimerkkinä vaikkapa tämä karkkikeppejä muistuttava tukkipolku, joka olikin suuri käärme.
Paluumatkalta klassinen pallomerikuva Amorellalta tähän loppuun.
Matka sujui siis hyvin, sateita tuli vain yhtenä automatkana ja pari kuuroa myös Finspångissa. Pojat jaksoivat DVD:n ja Aku Ankkojen parissa. Kuopus kysyi monta kertaa milloin ollaan perillä ja kysymys tuli aina vain aikaisemmin, ennätys oli se, että päästiin auton viereen eikä vielä ollut edes ovi auki. Mutta onneksi unta riitti aina välillä ja silloin ajettiin, eikä pysähdelty. Lasten ehdoilla tämä loma siis mentiin ihan täysin ja mukavaa oli. Mukava oli kuitenkin palata kotiin ja tästä asiasta ei ollut erimielisyyttä kenelläkään.
Moni suositteli, että Legolandiin kannattaa varata kaksi päivää. Meistä se ei olisi välttämätöntä. Ehdittiin hyvin koluta laitteet läpi ja toisen päivän olisi voinut käyttää vaikka Lalandiassa tai Givskogin eläintarhassa. Lapsetkin alkoivat toisena päivänä vähän väsyä, kun oli kuumempi ja ihmisiä enemmän. Mutta ei se toinenkaan päivä ihan hukkaan mennyt vaikka aikaisemmin lähdettiin Malmöa kohti ja toisaalta tuskin enää koskaan tuonne suunnataan lasten kasvaessa isommiksi.
