Vuoden viimeiset jutut

Blogivauva sai käsityömessuilta hankkimastani Atacaman alpakkalangasta tehdyn kypärämyssyn, puikot sileässä neuleessa 3,5 ja joustinneuleessa 3. Aiemmassa postauksessa esittelinkin kirjan mistä ohje on peräisin. Idea on siis ko. kirjasta, mutta koko on laskeskeltu omasta päästä vauvan päähän sopivaksi ja täytyy sanoa että olen tosi tyytyväinen! Mikä parasta, blogivauvakin viihtyy tuossa myssyssä, yleensä kun pikkuherra protestoi kaikkia hattuja vastaan.


Ulkonäköä ajatellen tuo myssyn pääaukon joustinneule on päätelty tosi rumasti liian löysälle, mutta sopii käyttötarkoitukseensa hyvin. Blogivauva näet hermostuu eniten siitä, että myssy menee silmille ja reunus on liian napakka.
Hatun istuvuuden lisäksi tykkään tuosta värityksestä, on jotenkin levollisempi kuin Novitan pätkävärjätyt!
Äiti oli ollut tosi kilttinä tänä vuonna, sillä pukki toi tällaisen! Ja ei, se ei ole postilaatikko. ;)


Kurkistetaanpa ensin taakse, kantoripa on aivan ihanan mallinen ja sopii laatikon väritykseen.


Avattuna se näyttää tältä. Näytin miehelle Tikrun upean arkun ja vihje meni perille, kun mies vietti vähäiset vapaa-aikansa varastossa (itse asiassa meinasin jo hermostua siihen, kunnes tajusin, että saattaapi olla yllätys tulossa jouluksi. ;) ) Puikot saa siis pujotettua noihin reikiin, alla on vastaavat reiät. Laatikko on vino, jotta pitkätkin puikot mahtuvat sinne. Pyöröpuikoille tuunattiin eilen nuo koukut ja tuo ratkaisu näyttää toimivan kohtalaisesti, laatikkoa pitää vähän järjestellä vielä.

Lopuksi vielä toivotan kaikille

ONNEA UUDELLE VUODELLE 2007!

ja toivon että ehtisin lukea (puhumattakaan kommenteista! ) joskus toistenkin blogeja noilta kahdelta riiviöltä, joista toinen juuri heräilee ja toinen tekee kaikkea kiellettyä saadakseen äidin huomion...

Joulurauhaa

Rauhallista Joulua kaikille blogini lukijoille!

BO

Famu, kiva kun kaipailit, täällä ollaan, mutta blogia en ole saanut aikaiseksi päivittää, vaikka tämäkin huivi valmistui jo viime viikolla. Niin ja blogivauva sai tosiaan nimen sunnuntaina. :)
Eli teinpäs minäkin sen viimein, nimittäin liki jokaisen neulebloggaajan tekemän Branching Out-huivin. Tämä työ meinasi jäädä UFOksi, mutta keksittyäni antaa sen joululahjaksi, sain puhtia neuloa työn loppuun. Työ on aloitettu maaliskuun alussa, kuluvaa vuotta sentään kuitenkin!

BO on kiva malli, mutta mustana se ei pääse oikeuksiinsa. Ihmeen kauan kesti ennenkuin opin tuon mallineuleen ja siltikin sai olla tarkkana. Monet muutkin ovat sitä valitelleet. Ehkä vaikeus johtuu siitä, että neuleessa on eri silmukka määrä parilla kerroksella, koska muutenhan tuo on kuitenkin aika looginen neulottava, kuten lehtimallit usein ovat.

Pukin konttiin ei onneksi muuta ole menossa tänä vuonna, enkä tunnu ehtivän neuloa keskeneräistä työtänikään. Pitäisi varmaan ottaa puikoille joku idioottihelppo neule, jotta sitä voisi tehdä niinä satunnaisina hetkinä kun lasten hoitamiselta ehtii.

Villikset

Pikkukakkonen sai uudet hahtuvavillikset ja nyt ihmettelen miksen aiemmin tajunnut miten käteviä pitkälahkeiset villikset on pikkuvauvan kanssa. Muita päällyshousuja ei tarvita ja tuon ikäinen ei edes konttaa polvia puhki, kuten isommat vauvat.
Auto on neulahuovutettu samalla kun blogitaapero keikkui vieressä kitisten villiksiä itselleen, hyvä ettei työntänyt sormiaan neulan alle! Muutenkin villisten malli on omasta päästä vauvan mittojen mukaan, mutta idea on syntynyt katselemalla toisten villisten kuvia.



Vikke nimittäin esitteli blogissaan hyvän idean piilolahkeesta ja toteutin sen näihin housuihin. Tällä tavalla voi varmistaa ettei sukan alta pilkota paljas iho. Nyt lahkeet ovat vielä liian pitkät vauvalle, mutta äkkiähän tuo kasvaa ja alkaa ulkoilla enemmän, joten nilkkojen suojaus on tarpeen. Vauva muuten kasvaa vähän liiankin nopeaan, tuntui että kasvaa sitä mukaa kun saan housuja neulottua!

Muokkasin muuten hieman sivupalkkiani ja poistin nappulat, koska niistä suurin osa oli jo vanhoja ja toisaalta seuraamiani ihania blogeja on niin paljon ettei niitä kaikkia tuohon voisi kuitenkaan sijoittaa.

Pikkuvaippoja ja Paypal phishing-yritys

Miten sitä voikaan unohtaa kuinka pieniä vastasyntyneet ovat (ja äänekkäitä, kakkaavia ja valvovia!)? Kierrätysflanellista syntyi muutama tarrallinen s-koon vaippa (, jotta yökestoilu sujuisi helposti) ja

nämä kaksi näpsykiinnitteistä frotee-flanellivaippaa. Frotee on miehen kulahtaneista perintökäsipyyhkeistä ja niistä syntyi muutama imukin.
Nämä kaikki ovat täyttövaippoja, tosin yhdessä tarravaipassa on kiinteä flanellimu lisänä ja mallina jälleen Mummut.

Blogger tarjosi minullekin vihdoin betaversiota. Tein vaihdon ja menin odottelemaan varmistussähköpostia osoitteeseen, jota käytän ainoastaan nettijutuissa. Kun postia ei tullut, katsoin Spam-kansion ettei se ole joutunut sinne. Huomasin, että siellä oli viesti PayPalilta, tai niin ensin luulin. Viestissä kehotettiin varmistamaan, että sinne lisätty sähköposti on omani. Eihän se tietenkään ollut ja niinpä klikkasin viestissä ollutta linkkiä. Huomaa, että linkki on uudelleenohjautuva. Syötin sinne salasanani, joka osoittautui vääräksi. (Voit kokeilla tuota kuvitteellisella email-osoitteella ja salasanalla, ainoastaan @-merkki pitää lisätä tunnukseen, jotta voit testata.)

Mikä tahansa salasana ja mail-yhdistelmä on väärä ja tuon jälkeen pyydettiin verifioimaan tunnus uusiksi. Ensimmäinen varoituskello soi kun kysyttiin pankin nimeä ja lopullinen niitti oli Pin-koodi. Sitä ei oikeassa paypal-rekisteröinnissäkään haluttu, eikä tietenkään pidä mihinkään netissä antaakaan!

Kyse oli siis ilmiselvästä phishingistä, noilla sivulle annettavilla tiedoilla olisi melkoisen vapaat kädet käyttää luottokorttiani! Sivusto on tehty todella hyvin, äkkiä verraten se menee ihan täydestä alkuperäiseen, mutta yo. linkin teksti paljastaa asian ja toki myös se, että loggauduttuani ihan Paypalin etusivun kautta, pääsin normaalisti sisälle. Nyt menikin sitten salasanat vaihtoon, muuta haittaa ei onneksi tullut.

Olkaahan siis muutkin tarkkoina, oikein itseä nolottaa että moiseen halpaan olin aluksi menossa, vaikka kuvittelen olevani ihan ajantasalla nettiturvallisuuden suhteen!

Joulupakettiin

Kummitytön joulupakettiin kääritään tämä tuoreimman Novitan ohjeen mukaan tehty Baby Bornin mekko. Tein mekon seiskaveikasta, joten hieman sai laskeskella silmukoita uusiksi. Ja koska mallitilkku ei pitänyt kutiaan, piti mekkoon tehdä vähän ylimääräisiä kavennuksi. Tein mekon alaosan pyörönä ja selkäpuolelle tuli kaksi nappia. Helmis olikin saanut oman mekkonsa aiemmin valmiiksi ja antoi mukavasti vahvistuksen sille, että mekon saa puettua nuken päälle helposti vaikkei se olekaan kokonaan selästä auki. Meidän taloudesta kun ei BB:ia löydy, että voisi testata.

Miksiköhän muuten yleensäkin Novitan lehdissä suurinta osaa paidoista yms. ei ohjeisteta neulomaan pyörönä, vaikka se ei olisi mitenkään mahdotonta? Tuskin suurin osa neulojista rakastaa saumojen päättelyä tai ei osaisi pyöröjä käyttää. Saahan ne ohjeet itsekin helposti muutettua, mutta ihmetyttää silti.

Hirvimyssy

Kiitos kaikille meitä onnitelleille! Kuten Muoriska sanoikin kommentissaan, tässähän ne äidin parhaat käsityöt ovat. :) Periaatteesta en ole lasten kuvia juuri blogiin laitellut, mutta tässä kuitenkin veljekset vielä kerran.
Niin ja kiitos myös edellisen kassipostauksen vinkeistä, jatkan magneettinappien metsästystä ensin paikallisista liikkeistä, kirppisvinkkikin pistetään korvan taakse!

Em. kassin lisäksi sain tuunattua ennen synnärikeikkaa miehen hirvimyssyn. Värit on minusta aivan mainiot ja sattuivat melko kivasti vielä kohdalleenkin. Kypärämyssy huopui kerralla miehelle sopivaksi ja virkkasin siihen hahtuvasta hirvenpään.


Malli on omasta päästä, mies tosin esitteli Metsästäjä- lehdestä erityyppisiä hirvensarvia, kun kyselin kesken virkkauksen apua. Neulahuovutin kuviota ja lisäsin hitusen hahtuvaa sekaan. Ompelin kuvion kiinni ja huovutin neulalla vähän lisää.

Käsityörajoittimet

Pikkuveli (syntyi 1.11.2006) ja isoveli (3.1.2005).

Huovutuksen onnea

Syyskuussa huovutun koneessa reilun satsin hahtuvaa, mutta vasta nyt ehdin/viitsin käydä osaan tuotoksista tarkemmin käsiksi. Sitä ennen piti kuitenkin huovuttaa vähän lisää. Vasemmalla neulatyyny ja oikealla suurella vaivalla suunniteltu ja laskettu kukkanen. Neulottu tuskanhiki otsalla hartioiden jumittaessa isojen puikkojen kanssa!

Neulatyyny onnistui mainiosti, olen tosi tyytyväinen. Siinä on 8 kerrosta sileää neuletta ommeltuna päällekän ja sisällä hieman hahtuvajämiä.

Entäpä se kukkanen? Pinna kiristyi kun avasin koneen, enkä kyennyt ottamaan kuvaa, vaikka nyt kyllä harmittaa. Itketti ja suututti. Ei tarvinne sanoa, että sileä neule rullautuu aika tehokkaasti koneessa. Kiukkuisena revin rullia saksilla auki ja tulos ei vieläkään miellyttänyt. Meinasin jo jättää koko homman, mutta pientä saksimista ja ompelua jatkettuani alkoi tuntua paremmalta.



Kas tässä kukkanen on jo paikallaan.



Tässä vielä kassi ennen koneeseen menoa



ja tässä valmiina roikkumassa. Mittakaavaa saanee tuosta keinutuolista mukavasti.


Ompelin kassiin vuoren ja sinne yhden taskun, rumasti ommeltu mutta onneksi se ei näy minnekään käytössä.

Malli on omasta päästä, ideoita napattu monestakin blogista. Läppä olisi saanut olla pidempi, mutta muuten olen tyytyväinen. Koko on ihan passeli, niin laukussa kuin hihnassakin (vaikka alunperin hihnankaan huovutus ei onnistunut suunnitellusti, mutta sitten muutettiin suunnitelmia..) Hahtuva oli tarjouskiekko, joten värit on vähän hassut ts. liukuma turhan pitkä ja tuota tummaa violettia tuli aika vähän näkyville.

Läppään haluaisin magneettinapin tyyppisen ratkaisun, mutta Sinooperissa ei sellaisia ollut. Muut kaupungin liikkeet on vielä katsastamatta. Mitähän tuohon keksisin? Tavallista nappia en tahdo, se on liian hidas käyttää.

Kirjakatsaus

Hisdal, Solveig: Kuviot silmukoiksi, Jaacks, Hanna: Nyt neulomaan, Talvitie ja Tammi: Huovutus hieroen rullaten ja pistellen
Sandvik, Gro: Helpot myssyt ja pipot, Stanfield ja Griffits: Neulojan käsikirja

Alkuviikolla kävin pitkästä aikaa kirjastossa. Mukaan ei tarttunut mitään kevyttä lukemista, mutta neulekirjoja siitäkin edestä. Oli muuten aika mielenkiintoista käydä kirjastossa vauhdikkaan taaperon kanssa. Sitä mukaa kun ehti katsella itselle kirjoja, oli taapero napannut sen seitsemän kirjaa paikoiltaan ja viipotti hyllyjen välissä. Se kolmas käsi kuuluisi kasvaa äidille siinä vaiheessa viimeistään, kun on toinen tulokas mahassa!


Sandvikin hattukirjan muistan lainanneeni joskus aiemminkin, mutta mukava ylläri oli se, että tuolta löytyi taaperolle kypärämyssy. Sattumalta jossain blogissa näin vähän aikaa sitten juuri tuon näköisen myssyn, kun vaan muistaisi missä! Muistelen, että ohje kaipasi ko. bloggaajan mielestä vähän parannusta.



Hattukirjan hauskuus olivat nämä myssyt, pitäisiköhän mies tuollaisesta? ;o) Mutta vakavasti pohdin tuota ylävasemmalla olevaa myssyä itselleni siitä Kuopion käsityömessuilta ostamastani Araucanian käsinvärjätystä villalangasta.
Kirjassa on näiden lisäksi paljon erilaisia hattumalleja ja upeita kirjoneulemalleja. Kirjailijan alkuperämaan arvaa heti kun katsoo kirjoneuleita eli norjalaista perinnettä on ujutettu kirjaan mukaan, vaikka monet mallit ovatkin ihan moderneja.



Huovutuskirjassa oli kaikkea hauskaa ja hyviä ohjeita. Sääli vaan, että omien taitojen suhteen alkaa olla sellaista realismia*, ettei edes viitsi noita eläimiä kokeilla, vaikka ne ovatkin tosi ihania ja taaperokin rakastaa tutkia tätä ammu-kirjaa.

(*Pelkkä konehuovutus saa minut nykyään raivon valtaan, saati sitten neulahuovutus!)



Hisdalin kirjassa on aivan ihania tunnelmakuvia monta aukeamaa ja ohjeet on sijoitettu kirjan loppuun. Tämäkin kirja on norjalaista alkuperää. Tuo jakku on minusta hurmaava, tekisi mieli kokeilla sitä joskus.



Sama jakku löytyy myös toppiversiona.



Tästä vauvan neulesetistä tuli heti Ilun kirjoneuleet mieleen.


Traktorisukkien ohje kelpasi Novitaklubin ekstraideoihin ja muutamassa päivässä sain nuo langat kotiini. Joko neiti Papupadan äiti arvaa mitä pukinkonttiin on tulossa Goldista?
Jokohan sitä kehtaisi nyt heti lopettaa Novitan kestotilauksen, kun sai nuo langat?! ;o)

Joululahjapipotehdas

Koska hahtuvapilvenreunalla kärsitään vakavasta raskausdementiasta, on aivoton 2o,2n neule loistava tapa tehdä joululahjoja. Sitä paitsi tarkoitus oli päästä eroon tuosta Nalle Colorista (josta siis syntyi edellisten postausten sukat+lapaset) ja melkoisen hyvin se onnistuikin, olisiko jäänyt joku 30g jäljelle. Kolmas etu on se, että siskon pojat saivat jotain pukinkonttiin.

Toinen pipo on 10-vuotiaalle ja toinen 6-vuotiaalle, isommassa pipossa silmukoita on rapiat 130 ja pienemmässä vajaat 100. Vähempikin silmukkamäärä isommassa olisi riittänyt, sen sijaan tuo pienempi pipo on aikuisenkin päässä aika mukavan napakka. Puikot 3mm ja kavennukset sovellettu vanhasta piposta, osin oman pään mukaan.
Enkä voinut vastustaa kiusausta esitellä pikkupipoa Novitan tyyliin, johon ainakin Laura ilmaisi (v)ihastuksensa tuoreimman Novitan ilmestyttyä.



11-vuotiaan kummipojan lahja tuottaa joka vuosi päänvaivaa, mutta tänä vuonna päätin, että saakoon liekkipipon, tykkäsi siitä tai ei. Onneksi lueskelin blogeista muiden kommentteja viime syksyltä pipon suuresta koosta ts. korkeudesta ja osasin vähän muokata sitä matalammaksi. Muokkausta tarvittiin kyllä senkin vuoksi, että tein pipon 7 veljeksestä nelosen puikoilla, enkä Nallesta kuten Novitan syksyn 2005 nuorisoliitteessä olleessa ohjeessa oli. Silmukoita pipossa oli 93 ja mallikuviota madalsin kuutisen kerrosta.



Tein myös kavennukset huomattavan paljon nopeammin kuin ohjeessa, ehkä joku 12 krs yhteensä. On ihan pakko kehua, että pipo on ainakin omassa päässä tosi hyvän tuntuinen. Tyyli ei ehkä ihan osu kohdalle, muuten voisin pitää pipon itsekin!

Tupperin kippo kertoi olevansa hyvä pingotusalusta, tämä vinkiksi Katjalle, joka suunnitteli joku aika sitten kaalikerää vastaavaan virkaan.



Kertokaapa teenkö vielä kirjailut tuolla keltaisella? Muuta lankaa en aio hankkia, koska en käytä keltaista mihinkään. Ja taustaksi voin mainita, että neula pysyy kädessäni kehnosti, joten tulos epäilyttää.

Käsityömessut ja vaippaompelua

Satuinpa illalla lukemaan neuleblogeja ja törmäsin Minnien blogissa ihaniin ostoksiin. Ja tottakai piti sännätä itsekin messuilemaan, vaikkei alunperin ollut edes tarkotus. Samoilla kojuilla näköjään pysähdyttiin kukkaron kera. :)



Angorianan kojulla oli myynnissä angoralankaa ja muutakin käsinvärjättyä villalankaa. Angorat huutelivat kutsuvasti, mutta ostin sittenkin ihan vain villaa, josta syntyy huivi. Parhaimmat värit olivat nimittäin juuri villalangoissa, lauantaina oli kuulemma myyty jo suurin osa angoravillalangoista. Myyjä oli todella mukava, keskusteltuamme neuleblogeista, sain kaupan päälle angoravillalangasta neulotut ranteenlämmittimet (jotka kuulemma sopivat vaikka vauvan säärystimiksi, ja siihen käyttöön ne ehkä tulevatkin). Taapero onnistui myös hurmaamaan ja hänelle täti lahjoitti taaperon kielellä "ammon" eli huovutetun pallon.



Suomen Käsityötarvikkeella oli myynnissä ihanaista Noroa, Colinettea, Araucanian Atacama alpakkalankaa ja villa- ja puuvillalankoja.

Alpakka oli niin pehmoista, että nuo vyyhdet muuttivat meille. Samoin 100g Araucania villalankaa. Huomaatteko väreissä mitään yhtenevää linjaa?? Ruskea kauteni tuntuu vaan jatkuvan!



Eilisen kulutin ompelukoneen ääressä. Lukuisten "älä kiipeile, älä ota saksia, älä koske ompelukoneeseen" - lausahdusten lisäksi syntyi kolme vaippaa. Kaava on Kestovaippainfosta saatava Mummut (en jaksa nyt linkittää). Vaipat ovat sisätäyttövaippoja, joissa on Myllymuksujen kuivaliinakangas sisäpintana ja ihan kangaskaupan tarranauhat. Ulkopintana turkoosissa vaipassa on vanha käsipyyhe, ihanan pehmoiseksi kulunut. Vaaleanpunainen pupuflanelli on vuodelta -93: se on ollut taaperon serkun kestovaipoissa, mutta sai nyt uuden elämän. Todella laadukasta flanellia kun on kestänyt useamman lapsen vaipatuksen ja edelleen pelittää, nyppyä toki on. Nämä vaipat ovat kokoa S.

Ruudullinen flanellikangas on omasta vanhasta pyjamastani ja tuon vaipan koko on reilu M eli menee taaperolle. Taapero tosin testasi kaikkien vaippojen hattuominaisuudet ja ovat siihen käyttöön kuulemma kaikkein parhaat.

Lisäksi ompelin yhden kuivaliinalisäimun ja sen vieressä oleva kälyni ompelema flanelli-imu + kangastilkku on peräisin em. vanhoista kestovaipoista. Silloiset kangasvalikoimat on olleet paljon ihanampia kuin nykyään!

"Trättrii!"

Taapero rakastaa traktoreita (otsikossa siis taaperon versio ko. sanasta) ja mitä muuta äiti voi tehdä kuin neuloa sukat ja koristella ne traktorilla ja peräkärryllä. Toisessa sukassa on tosiaan peräkärry, ei lietevaunu, vaikka siltä se melkein enemmän näyttää!



Alkuun taapero oli sitä mieltä, että kyseessä on taas lapaset, mutta kelpasi ne sentään jalkaankin.



Sukat on sillä perinteisellä mallilla tehdyt. Lanka Nalle Coloria ja puikot 3mm.

Edit: Anteeksi kun haamutan, mutta vastaan tähän Susannalle, että traktorin kuva on ihan omaa suunnittelua. Mallina taaperon lelutraktorit + kuva veljen traktorista. Kärry puhtaasti omasta päästä, nimim. maatilan tyttö :o)

Kiitos blogikoiran paranemistoivotuksista kommentoineille; toipilas voi vatsansa puolesta edelleen mainiosti. Niskat valitettavasti renkkaa ja kipuilee öisin, lääkitystä saa antaa reilusti ennenkuin tepsii. :(

Puavo ja sen veljmies

Toistaiseksi nimetön veljmies syntyi viime viikolla. Hän on Puavon tapaan liki 100% villainen, puserolanka on Pirttiläistä ja pupulanka tuntematonta villalankaa varastojeni kätköistä. Laitoin veljmieheen pupulangan kaksinkerroin, sen vuoksi kokoero on noinkin suuri.



Edellisessä postauksesta unohtui esitellä miten tein pupun jalat. Monien muiden tavoin käytin Marjan pyöröneuleohjetta, mutta aloitin jalat kahdeksikkoaloituksella (ks. esim. Ullan ohjeet) ja tuolleen minusta koivista tuli siistit.



Ekassa pupussa tein kädet nostamalla silmukat hihansuista, mutta tässä toisessa tein kahdeksikkoaloituksen myös käsiin. Koska pupun täyttäminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi, täyttelin pupua tällä kertaa vielä enemmän samalla kun neuloin. Jalat heti kun oli housuosa valmis, kädet ennen ompelua ja kroppa myös ennen käsien ompelua.



Mies tilasi taaperolle lapaset, kun ei kuulemma lapsella ole syyskäsineitä. Miten se onkin niin nihkeää pitää omat joukot neuleissa, kun mieluiten tekee ihanuuksia toisten lapsille, oma saa sitten tyytyä sutaisuihin... Ja juu, peukalot on mun kompastuskiveni, teoriassa osaan, mutta sopiva silmukkamäärä on aina kateissa. ;)



Edellisen postauksen Puavo-nimi tuntui viime viikolla enteeltä. Paavo oli näet sen eläinlääkärin nimi, joka pelasti blogikoira P:n hengen. Tanskandogeilla, kuten muillakin syvärintaisilla koiraroduilla, on nimittäin riski saada vatsalaukunkiertymä ja se oli koitua P:n kohtaloksi. Ja kaikkihan me tiedämme, että kun jotain tällaista on tapahtumassa, se ei käy virka-aikaan. Sen sijaan se tapahtuu, kun olet kotona ainoana aikuisena miehen ollessa iltavuorossa, saat juuri taaperon nukahtamaan yöunille ja olet raskaana viikolla 34+.

Kaikista em. seikoista johtuen on suoranainen ihme, että koira on yhä hengissä. Aikaa oireiden huomaamisesta leikkauspöydälle meni kuitenkin 1,5 h ja tuossa ajassa on jo suuri riski sille, että koira kuolee käsiin. Onneksi sattui päivystävä lääkäri, joka suostui leikkaamaan ja oli vapaana siten, että odottelimme vain parikymmentä minuttia edellisen operaation päättymistä.

Nyt kun tapauksesta on pian 2 viikkoa, alan huokaista helpotuksesta. Koira on pirteä ja syö halukkaasti, mutta on laihtunut paljon, koska ruokinnan kanssa on oltava todella tarkkana ja tokihan operaatiokin oli niin iso, että vie veronsa (leikkaus kesti 2 tuntia: perna poistettiin ja vatsalaukku tyhjennettiin). Toki riski uusiutumiselle on iso, mutta jokainen päivä tämän 7-vuotiaan rouvan kanssa on voitto. Kiitos Paavo!

Puavo

Tässä on Puavo (ei-savolaisten kielellä siis Paavo). Puavo saa joku päivä vielä kaverin ja matkustaa sitten ensin Kuopion konttiin ja sieltä Tampereelle. Puavo koostuu miltei 100% villasta, vain kaulahuivi on Nallea. Kun Puavo valmistui, ajattelin että kylläpäs se näyttää tutulta. No vilkaiskaapas vaikka tuolta sivupalkista apupupu-nappia, olisko mitään yhtäläisyyttä?? Taapero testasi pupua "pompii" ja "itsuu" ja hymyili kun pupun kasvot valmistuivat: eiköhän Puavosta ole maailmallekin kerran herra 1 v 8kk oli tyytyväinen.



Taaperosta puheenollen, on se hyvä että lapsella on tarkat silmät. Muutama puikko oli pudonnut lattialle huomaamattani ja taaperohan ne löysi ennenkuin itse ehdin niitä kaivata. Kädet oli varattuna Puavon neulomiseen, joten taapero löysi sopivan tason mihin puikot laittaa. Meinaakohan tämä sitä, että mulla on kohtalaisen iso maha jo?!



Molemmat neulatyynyt on nyt valmiina. Neliö kiersi uudelleen täytettynä 40 asteen pesun ja on jo paljon parempi. Samoin kassista on toiveita tulla jotakin, mutta palataan siihen myöhemmin.

Hahtuvaärsytys

Kone pyörähti viikonloppuna hahtuvasatsin kera. Oikeastaan ainoastaan hirvihattu onnistui, mutta sitä vielä tuunataan vähän, esittelen kuvaa myöhemmin.

Laukusta puolestaan ei kannata kysellä, sillä on suuntana pesukone.

Neulatyynyistä sydämen mallinen on käyttökelpoinen, muttei täydellinen, neliöversio on se ongelmainen tapaus.





Noissa hahtuva on samaa erää jota käytin kovanonnen hatun kanssa ja se huopuu vähemmän kuin lajitoverinsa. Ilmeisesti sitten täyttönä ollut eri version hahtuva huopui liikaa ja paukkuuntui, osassa tyynyä on vajetta. Sydäntä aion käyttää, siinä vajetta on vähemmän, mutta mitä teen tuolle neliönmalliselle? Saksilla auki ja sisään lisää täytettä ja koneeseen, vai mitä? Seuraavan kerran kyllä neulon paksumman systeemin ja kiinnitän sen moninkertaisesti kiinni, eipähän liiku täytteet!

Edit: Lisäsin sivupalkkiin merkin keski-ikäistymisestämme: tuli ostettua taulu ilmakuvakauppiaalta. ;)

Syyskuun satoa

Missä ihmeen välissä kaikki muut pienten lasten äidit ehtii bloggaamaan? (Taapero saikin sopivasti raivokohtauksen tuossa taustalla!) No, kahden viikon päästä alkaa äitiysloma, paino sanalla loma... Joka tapauksessa täälläkin on syyskuussa ahkeroitu kovasti, ehtisi vaan esitelläkin tuotoksiaan. Pienimmästä päästä on Sivilla kerä, josta tuli aika kiva ja se jopa purkautuu sisältäpäin.



Sivillasta tulee huivi, mitäs muutakaan! Idea on jo piirrettynä, testitilkku on vielä tekemättä.



Vielä alkukuusta vattupensaamme tuottivat tällaisia aarteita Kuvassa olevat sormukset ovat 17mm kokoa, aika muhkeita vattuja vai mitä?



Varsinaista neuleosastoa on sitten tässä keossa, Pirtin hahtuvaa taas kaikki. Mies saa kypärämyssyn hirvimetsälle ja nuo menevätkin koneeseen heti kun olemme yhtäaikaa kotona sen verran, että pesun jälkeinen mahdollinen (!!) venyttelyoperaatio voidaan tehdä.

Taapero on muuten oppinut puhumaan melkoisesti viime aikoina. Äidin sydäntä lämmittää tärkeä lause: "noinee äiti" (=äiti neuloo"). Sillä saakin anteeksi monta kiukkukohtausta.