Kun äiti lukee neuleblogia...

... blogivauva ja -taapero osoittavat että tiimityössä on voimaa, kun halutaan maksimoida tuho. Toinen purkaa ja toinen syö, on kumma jos ei ala lankavarasto hupenemaan!



Lankaa on kulutettu myös perinteisemmällä tavalla.



Nämä villasukat on ihan perinteiset ja tehty seiskaveikasta. Kuvasta huolimatta meidän kaksivuotiaalla ei ole ihan näin suuret jalat, eikä hän seiso varpaillaan.
Sukat lähtee naapurin miehelle kiitokseksi avusta. Kun suunnittelin sukkia meillä käytiin seuraava keskustelu.

Minä: Jos olisit viisikymppinen mies, niin minkä värisiä lankoja haluaisit villasukkiisi. (esittelee lankalaatikosta puolenkymmentä kerää seiskaveikan jämiä)
Mies: Kuule, jos olisin viisikymppinen, niin en kiinnittäisi mitään huomiota villasukkien väriin.
Minä: Pitäisitkö muka jos neuloisin sukat näistä langoista. (esittelee punaista, valkeaa ja violettia kerää)
Mies: Luultavasti. (jatkaa keskeytynyttä lehden lukua)

Tähän pitää vielä huomauttaa että miekkonen on normaalisti aina ehdottelemassa parannuksia ja ideoitaan neule- ja ompeluprojekteihin itselleen tulevissa asusteissa. Ideoi mm. jo vuosia sitten villapaidan jossa olisi kiinteänä lapaset, ettei metsällä liikkuessa mene lunta ranteisiin...

Lumiruusu Silviasta

Nyt kun paketti on perillä Katjalla voin julkistaa kuvan hamsteriblogin lisäksi täälläkin. Testasin Lumiruusun neulomista ohuemmalla langalla ja Silviaa kului 3,5 mm puikoilla neulottaessa vain 39 grammaa. Huivi jäi aika pieneksi, mutta koska en muistanut mitata huivia ennen paketointia kerron tarkemmat mitat kunhan Katja ehtii huivin mitata. Huivin kokoa ei pysty helposti kasvattamaan vain kerroksia lisäämällä, koska lisäykset tehdään tiettyjen kerrosten kohdalla. Mutta pienillä mallikikkailulla Lumiruusun voisi neuloa isoksi huiviksi ohuellakin langalla. Mutta ihan heti en aio kokeilla!

Edit: lanka oli siis Silviaa ei Sivillaa.

Mansikkajäätelöä

Ihan alkuun vielä kiitos kaikille, jotka ovat olleet surussamme mukana! Elämä jatkuu, vaikka ikävä tietysti vieläkin on.


Viime kesänä Ahvenanmaan reissulla hankittu Järbo Garnin puuvillalanka pääsi vihdoin puikolle. Ihanat herkkuvärit ja kun neuloo tarpeeksi kapeaa, tulee pätkävärjätystä lankasta raitalankaa. Väristä tulee ihan mansikkajäätelö mieleen. Jostain syystä olin kuvitellut että tuo kerä on ruskeasävyinen ja vasta neuloessa tajusin, että sävy onkin punainen.


Hiukseni ovat niin liukkaat, että monikaan hiuspanta ei niissä kunnolla pysy. Kun ompelin pannan reunoihin käänteet (jotka oli muuten helppo tehdä, koska sileä neule rullautuu sopivasti) ja pujotin sinne ohutta 3mm kuminauhaa molempiin reunoihin, sain pannasta niin napakan, että se toimii minullakin. Kuminauha menee kaksinkertaisena i-cordin sisällä ja i-cordin kapeus puolestaan huolehtii siitä, etteivät hiukset törrötä rumasti niskassa. Alla vielä lähikuva palmikoista.

malli: oma
lanka: Järbo 8/4
puikot: 3mm
langankulutus: 15 g

Suru

In Memoriam
Peppi
1999-2007

Once in a lifetime, one in a million

Blogissa on nyt hiljaista. Syksyn leikkaus antoi jatkoaikaa, mutta Peppi sai taas vatsalaukunkiertymän ja meillä vietettiin tänä vuonna erilainen vappuaatto.


Käsityörintamalta on esiteltävissä ainoastaan nämä aiemmin valmistuneet pikkuperhoset.