Lankaa on kulutettu myös perinteisemmällä tavalla.
Nämä villasukat on ihan perinteiset ja tehty seiskaveikasta. Kuvasta huolimatta meidän kaksivuotiaalla ei ole ihan näin suuret jalat, eikä hän seiso varpaillaan.
Sukat lähtee naapurin miehelle kiitokseksi avusta. Kun suunnittelin sukkia meillä käytiin seuraava keskustelu.
Minä: Jos olisit viisikymppinen mies, niin minkä värisiä lankoja haluaisit villasukkiisi. (esittelee lankalaatikosta puolenkymmentä kerää seiskaveikan jämiä)
Mies: Kuule, jos olisin viisikymppinen, niin en kiinnittäisi mitään huomiota villasukkien väriin.
Minä: Pitäisitkö muka jos neuloisin sukat näistä langoista. (esittelee punaista, valkeaa ja violettia kerää)
Mies: Luultavasti. (jatkaa keskeytynyttä lehden lukua)
Tähän pitää vielä huomauttaa että miekkonen on normaalisti aina ehdottelemassa parannuksia ja ideoitaan neule- ja ompeluprojekteihin itselleen tulevissa asusteissa. Ideoi mm. jo vuosia sitten villapaidan jossa olisi kiinteänä lapaset, ettei metsällä liikkuessa mene lunta ranteisiin...
Hih, tästä voidaan päätellä että miehesi ei vielä ole viisikymppinen ja se on niin kaukana että ei vielä uskalla edes ajatella.
VastaaPoistaMulla neuleet on saaneet olla lapsilta rauhassa mutta lehdet ei..
Hei vaan:)!
VastaaPoistaMeillä poika 4v 9kk osaa arvostaa äidin lankoja..Aina välillä pyytää lankaa jämälankapussista johonkin "virityksiin";)
Muoriska, jep, meillä molemmilla siihen viiteenkymppiin on reilut 20 v. aikaa. ;)
VastaaPoistaMarja, kyllä meilläkin taapero tykkää äidin neulevirityksistä, arvioi aina mitä niistä on tulossa ja suunnittelee neulovansa äidin vieressä sohvalla kun kasvaa isoksi. :) Mutta kun äiti ei ollenkaan huomaa, on kiva tehdä jäynää!