Terveisiä Wetterhoffilta!

Kesälomareissun reittivalinta oli päätetty mieheltä kysymättä suunniteltiin miehen kanssa siten että poikkeamme ohikulkumatkalla Wetterhoffin myymälässä. Valinnan vaikeushan se taas iski, vaikka olin noita Wetterhoffin omia lankoja jo ahkeraan tutkinut netistä. Niistä lähti kuitenkin mukaan vain nuo kaksi Silviaa ja Veeraa (100% villaa, 900m/100g). Veera on uusi tuttavuus, mutta hintalaatusuhde (7,90€) vaikutti tosi hyvältä, yhdestä vyyhdestä syntyisi varmasti kohtuullisen kokoinen huivi, mutta otin toisen jotta riittää varmasti Mystery Stole 3:een.
Lisäksi HjärteGarnin Sock- lankaa nuo 5 kerää. Tuota täytynee hakea paikallisesta vielä kaksi kerää valkoisena, että saan jo pitkään suunnitelmissa olleet kirjoneulesukat (Sukkasillaan kirjasta) tehtyä. Lopuista langanjämistä neulon miehelle sukat, siksi lankaa on noin reilusti. Sitten joskus siis kun on aikaa...

Myymälässä kuolasin aikani RY Bamboo softin lankaa, ihanan pehmeää 100% bambua, mutten osannut valita sopivaa väriä kun ei ollut tiettyä projektia mielessä. Monenlaista muutakin lankaa oli myynnissä, en tiennytkään, että valikoima on niin runsas. Ei yhtään huonompi valinta poiketa kolmostieltä hetkeksi syrjään!

Olimme matkalla 5 päivää ja tuona aikana ajettiin täältä Koillis-Savosta Karttulan ja Joroisten kautta poiketen (koirulaisten hoitolapaikkaa suosittelen lämpimästi!) Lahteen. Sieltä Espooseen ja Helsinkiin, josta vielä Inkooseen. Hämeenlinnan shoppailujen jälkeen Jyväskylään ja vihdoin kotiin. Mukana siis lapset 2,5 vee ja 7 kk. Tarvitseeko kertoa enempää reissun sujumisesta?! No joo, oikeasti lapset oli tosi kärsivällisiä ja jaksoivat hurjan hienosti. Ei kai nuo terveitä olisi jollei vähän kiukuteltaisikin.

Ja hulluuden puuskassa ajeltiin vielä reissun jälkeisenä päivänä Heinäveden koiranäyttelyyn. Jep jep, kannattipa ajella ajokoiran kera hakemaan sinistä nauhaa ja kuluttaa siellä koko päivä kun kehät oli jälleen kerran rutkasti myöhässä. Pöh ja minä kun kuvittelin, että tuo meidän tyttö on ihan kaunis koira! Pitänee pitäytyä vain doggikehissä jatkossa.

Matkalla aloittelin myös Cavernin ja ensi tuntuma Oliviaan ei ole kovin ihastunut. Se on jotenkin nihkeää neuloa ja hajoaa inhottavasti puikoilla, varsinkin jos joutuu nostelemaan pudonneita silmukoita blogivauvan opetellessa nousemaan tukea vasten pystyyn. (Nyt se riiviö pääsee jo polvilleen tukea vasten ja kolauttelee sitten päätään kun ei tuommoisella seitsenkuiselle ole kovin paljon vielä järkeä varoa!) Mutta pehmeää tuo lanka kuitenkin on, saa nähdä onko liiankin pehmeää Caverniksi, mallista tykkään yhä kovasti.

Espoon pysäyksellä jätin kummitytölle tämän huivin, joka on neulottu Novitan muinaisesta Chenille- langasta, kukkaset on Vilman ohjeella tehty vauvalangasta. Kansikuvamalli ei ollut kuvaustuulella (tai ehkä kuvaaja ei osannut asiaansa), joten huivi on esitelty ihan vaan tuolin reunalla roikkumassa.

Huomenna vietämme miehen kanssa kahdeksatta hääpäivää romanttisissa merkeissä. Saimme peräkkäiset ajat hammaslääkäriin ja lisäksi käyn verikokeissa. Ehtisiköhän sitä kymmenettä hääpäivää oikeasti vaikka jo juhliakin?