Ompeluksia ja kevääntuloa

Kevät näkyy tässä blogissa tihentyneissä päivityksissä. Lupaava alku tosin tyssää varmaan ensi viikkoon, joilloin hoitovapaavuoro vaihtuu miehelle ja työura kutsuu taas minua.

Taapero harjoittelee syömistä ja koska tulos on sen mukainen, hyödynsin vanhan ja rumaksi kuluneen vahakangasliinan ruokalapuiksi. Varsinainen kaava Poopocketsilta ja hieman muotoilua Marimekko-ruokalapusta kopioiden.

Tykkään itse kovasti (mutta tarkempia yksityiskohtia ei tule tutkia, ompelu ei ole paras lajini!). Miehen mielestä vähän hempeitä pojalle...


Joku aika sitten ompelin pallotrikoisen pipon. Jämäkaisteleesta syntyi nopeasti hiuspanta, joka ihme kyllä tuntuu pysyvän tässä päässä, vaikka hiukseni ovat liukkaat.

Kevät näkyy myös siinä, että ajokoiran metsästyskausi päättyi kuun alussa. Sen sijaan että painelisi metsässä jänisten perässä, Taru keskittyy kyyläämään oravia ikkunasta jatkuvan vinkumisen sävyttämänä. Ja taas on hermo tiukalla äidillä... (ulkotarha ei ole toistaiseksi ajokoiran kestävä, 2 metriä verkkoaitaa on liian vähän kun tuo apina kiipeää). Nyt neiti pian 3 vee on lisäksi juoksuhuumassaan ja piippaa kokoajan päästäkseen ulos. No siinähän piippaa viimeistä kertaa, kesällä lähtee kohtu ja rauha palaa toivoakseni taloon.