14.8.2009

Mr. Murphy: äiti on jo (vähän) tarpeeksi väsynyt

Otetaan 2kk ikäinen vauva sekä 2- ja 4-vuotiaat lapset. Matkustetaan mummolaan yökylään. Herätään yhden kerran lohduttamaan nelivuotiasta painajaisesta. Herätään samasta syystä kaksivuotiaan kohdalla. Samaa kaksivuotiasta käytetään tunnin päästä vessassa. Kaikilla heräyskerroilla syötetään myös vauvaa, joka herää isoveljien touhuihin. Lisäksi syötetään vauvaa x+n kertaa yöllä ja kuunnellan tuhinaa ja potkimista. Vaihdetaan vaippa aamuyöllä. Aamulla herätessä huomataan, että 3 tuntia ollut vaippa on vuotanut kakat yöpuvusta, fleece-peitosta ja lakanasta läpi mummolan vuodesohvalle. Pohditaan olisivatko kakat pysyneet paremmin vai huonommin, jos olisi käytetty normaalia kestovaippaa.

Siivotaan aamupäivä epämääräisen näköisiä kakkoja vauvalta ja arvioidaan, että keskimmäisen lapsen tavoin myös tämä lapsi taitaa olla allerginen. Päätetään aloittaa ruokapäiväkirja pikaisesti. Suklaasta on jo aiempien havaintojen perusteella luovuttu.
Palataan kotiin kitisevien lasten kera. Illalla riemuitaan, kun vauva nukahtaa jo kymmeneltä keskimääräisen 11 sijaan.
Herätään yöllä koiran vinkumiseen (sitä ennen on syötetty vauvaa taas x kertaa). Huomataan, että vinkujalla ei ole hätää, vaan hätä on sillä toisella koiralla. Siivotaan alakerrasta 50 kiloisen koiran ripulikakkaa ovelta, kynnykseltä, seinältä, pediltä ja lattialta. Haetaan puhdas patja pediksi koirille. Palataan nukkumaan ja syötetään vauvaa taas kerran. Nukutaan pari tuntia ja syötetään siinä välissä taas vauvaa kunnes havahdutaan ripulikakan lemuun. Siivotaan jälleen samaisen koiran kakkaa lattialta ja mietitään samalla kyynelten kera, joko vanhan koiran olisi aika mennä, vai onko kyse normaalista ripulista peräpään pettämisen sijaan.
Syötetään vauvaa x kertaa ja huomataan aamulla, että vaippa on taas vuotanut. Todetaan ettei se kestovaippakaan ollut kertakäyttöistä paljon parempi. Pestään kakat ja siivotaan lattialle valunut pulautus. Huomataan, että vauva kakkaa paineella pitkin lavuaaria ja myös lattiaa. Siivotaan ne. Palataan sänkyyn ja saadaan hetki unta, kunnes esikoinen herää ja uusi aamu on koittanut.

Mr. Murphy, ensi yönä nukkuisin mielelläni hieman enemmän.

6 kommenttia:

  1. Voi kaikki sympatiat ja empatiat täältä! Miten tuo tuntuukaan tutulta, että kaikki kasaantuu juuri silloin kun ei muutenkaan jaksaisi... Toivottavasti molempien ripuloijien olo on väliaikainen ja pääsisitte vähän vähemmällä allergeenietsivän työssä!

    VastaaPoista
  2. Kirjoitukseen ei voi kommentoida muuta kuin että voihan paska! ;) Mutta tuotahan se lapsiperheen arki aina välillä on... onneksi on kuitenkin välillä niitä helpompiakin päiviä - ja kyllä ne lapset loppujen lopuksi on niin ihania. :) Ja tuollaisina päivinä ja öinä kannattaa ajatella, että enää X vuotta, kun ne muuttavat pois kotoa. ;) Voi olla, että sitten tulee jopa ikävä näitä unettomia öitä, jolloin lapset tarvitsivat äitiä koko ajan.

    Jaksamisia toivottelee toinen pienten lasten äiti! :)

    VastaaPoista
  3. Elämä voittaa tavalla tai toisella,mutta oli tuo tosiaan paska juttu silti. ;D
    Kuopuksen aurinkoiset hymyt kyllä pelastaa paljon, kolmannen kohdalla sitä osaa myös nauttia hyvistä jutuista eri tavalla.

    VastaaPoista
  4. Voi ei... Luettuani juttusi palautui elävästi mieleeni miksi en jaksanut neuloa yhtään mitään moneen vuoteen silloin kun lapset olivat pieniä. Kyllä se siitä helpottaa, mutta aikaa menee, kuten tiedätkin!

    VastaaPoista
  5. jaksuja sinulle.Toivottavasti ruokapäiväkirjasta on apua. Meillä ei tuo suolioireilijan kanssa meinannut olla mistään apua. Kunnon dieetti päälle jouduttiin laittamaan ja yksi kerrallaan on kokeiltu ruoka-aineita.

    VastaaPoista