Neulakirja

Minulla on tapana seurata blogimaailman innostuksia viiveellä. Kun toiset ovat jo siirtyneet parikin villitystä eteenpäin, saan minä vasta aikaa ja insipiraatiota tehdä jotain. Tällä menolla neulon Baktuksen joskus vuoden kahden päästä (ja jos ette kerro kellekään, niin sekä Clapotis että Icarus ovat vielä neulomatta!).

Tein siis neulakirjan. Ideaa on haettu ainakin ystävämme Googlen avulla ainakin täältä, täältä ja täältä. Tiimarin askarteluhuopaa, puunappeja, muovineppikiinnitykseen ja Florican jämiä pykäpistoihin. Imde näkyy myös siinä, että ihan oikeasti piti käydä Käspaikasta lukemassa ohjeet pykäpistoihin.

Olen tyytyväinen siihen, että tylpät neulat löytyvät heti eivätkä muutkaan neulat enää uppoa neulatyynyn uumeniin.

Yläkuvassa tiskirätti, jälleen kerran. Novitan Bambua ja pintaneule Lesley Stanfieldin Kauneimmista neulemalleista. Taisipa olla se heti ensimmäinen mallineule.

Ei tarvitsisi varmaan sanoa mitään kuvien laadusta ja pimeydestä. Keskipäivän niin sanottu valoisin hetki vaatii salaman ja siltikin tuntuu, että harmaus ja kosteus imee viimeisetkin valonrippeet. 3- ja pian 5-vuotiaat pojat sen sijaan eivät piittaa märkyydestä. Tämä päivä on uitu -kirjaimellisesti- kuraojassa. Voiko suurempaa onnea olla? Kurarappu on kyllä äärettömän hyvä keksintö!
Puolen vuoden rajapyykkiä lähentelevä kuopus ilahdutti äitiä nukkumalla kolmen tunnin unet vaunuissa. Miten äkkiä sitä unohtaakaan millainen väkkärä puolivuotias voi pahimmillaan olla. Hoitotasolla tartukaan kaikkeen: harsot, tarvikekori, alusta, äidin hiukset, vaatteet, villahousut... Rentouttavat ilmakylvyt vaippaharson taittelun lomassa voi unohtaa. Mutta onhan puolivuotias muutakin, se on valloittavia hymyjä, ensimmäisiä hampaita, piiloleikkejä, hervotonta hekotusta, kuolapusuja. (Ja ei Katja, minulla ei ole edelleenkään vauvakuumetta!)