Saltkråkan

Sukkasadon aikaan päätin, että neulon itselleni jossain vaiheessa Saltkråkanit. Sen verran kauniita sukkia moni nimittäin tuolla ohjeella neuloi.

Sukat valmistuivat jo joulun alla. En vaan ehtinyt kostuttaa ja pingottaa, kuvaamisesta puhumattakaan.
Langan riittävyyden pelossa muunsin nämä neulottavaksi kärjestä alkaen ja hyvin onnistui niinkin päin. Lankaa tosin jäi parikymmentä grammaa. Takaosassa palmikkojen välissä on 4 silmukkaa helmineuletta ja varren edistyessä lisäsin palmikkojen reunoihin yhteensä 4 silmukkaa. Käsialani on yleensä löysä, joten käytin suunnilleen Nallen vahvuista Anttilan Coralloa ja puikot olivat 3mm. Ehkä näistä tuli aavistuksen pienet, mutta parempi niin kuin liian isot. En tiedä johtuiko se siitä, että käsiala taisi olla tavallista tiukempaa, koska neuloin nyt ensimmäistä kertaa molemmat sukat yhtä aikaa magic loopina.

Jouluaaton paketeista paljastui tällainen söpö ystävän itse tekemä käsityöpussi.

Kurkkaus pussiin paljasti lankaa ja pikkuisessa sisäpussissakin oli yllätys.

Mittanauhoja ei voi olla ikinä liikaa. Ei myöskään merinovillaista sukkalankaa. Lanka on Lanartus Fine Merino Socks ja minulle uusi tuttavuus. Kylläpä nyt kelpaa ottaa neule mukaan reissuun! Kiitos vielä ihanasta lahjasta! <3

Pussi-kuvassa kuusessa on näköjään vielä ehjä lippunauha. Neiti 6kk -konttaan takaperin ryömin etuperin- on mutistellut ainakin yhden lipun ja irrottanut toisen. Kynttilöiden johto on myös äärettömän kiinnostava ja samalla voi heilutella muitakin koristeita. Veikkaan, että kuusi lähtee paljon ennen loppiaista!

Jouluvalmistelujen kolmas osa

Kierrätettävien lahjapussukoiden kankaista (vähentää ihanasti epätoivoista pakettien teippausta ja ärsyttävää kekoa lahjapaperisilppua aattona!) jäi sopivasti palanen korttien säilytystä varten. Enää joulukortit eivät majaile keittiön tasolla tai pöydällä ja tuosta ne on helppo napata myös luettavaksi.

Korttitasku on tehty Eurokankaan jouluisesta puuvillakankaasta. Kangas on sen verran paksua kaksinkertaisena, ettei se tarvinnut tukipahvia tms. Mies veisteli ennen iltavuoroon lähtöään kepin yläreunan kujaan ja keppiin sai mukavasti myös nyörin kiinnitettyä.

Niin, ne muut jouluvalmistelut.

- Piparitalo. Tänä vuonna kaikkien meidän erityisruokavaliot kattava taikina ei murentunut käsiin eikä sokeri palanut. Sen sijaan sokeria sulattanut mies sotki keraamisen lieden. Pursotukset menivät miten sattuu eikä taloon tehty piippua. Lasten mielestä talo on hieno ja se lienee tärkeintä.

- Marmeladit. Imetysdieetin vuoksi suklaat jäävät syömättä ja jostain syystä myös kaupan marmeladit tekevät tytölle oireita maidon kautta. Agar agaria apteekista ja omia tekemään. Ensimmainen satsi maistui E-koodille, mehu oli kai liian laimeaa ja marmeladit tosi tönkköjä. Toinen satsi taas ei jähmettynyt ja agarin maku yhä hiukan läpi. Ehkäpä herkuttelen vain tortuilla ja niillä allergiapipareilla jouluruuan lisäksi.

- Joulusiivous. Ei ihan Marttojen listan mukainen... Mutta ei sen tarvitse ollakaan. Roinat on miltei raivattu ja nepahimmat sotkut siivottu.

- Joulutunnelma. Se tulee kyllä. Viimeistään aattona, kun koristellaan kuusi ja käydään saunassa.

Hyvää Joulua kaikille blogini lukijoille!

Jouluvalmisteluja osa 2

Kuusikon reunalle on saapunut jänis, mutta mitähän se katselee?


Joku on jättänyt sukset.

Se sama on varmaan tehnyt nuotionkin. Hiihtäjälle on kai tullut kylmä.

No ei ihme, jos tonttutyttöä paleltaa, kun hameessa ja villapaidassa vaan hiihtelee.

Ensimmäistä kertaa meillä tehtiin jouluikkuna ja lapset ovat olleet innoissaan. Idea on Villapallolta, jolla on ollut ihania jouluikkunoita. Samoin anoppini koristelee usein ikkunanvälit pienillä kivoilla jutuilla ympäri vuoden.

Kuuset on neulahuovutettu: kahdessa pienessä runkona Tiimarin askarteluhuovasta värkätyt kuuset, isoimman neuloin vihreästä seiskaveikasta kaksinkertaisena. Koskapa vaatehuoneemme on Korvatunturin välivarastona, en päässyt tonkimaan pohjalta vaahtomuovialustaa huovutusta varten. Alustana piti käyttää pyyhettä - ja valitettavasti myös etusormea!
Nuotiossa oksia ja icordina neulottua hahtuvaa, jota neulahuovutin pörheämmäksi. Sukset vuoli mies, liimasin nahkaa siteiksi. Sauvoina oljet, joissa nahkaa ja sompaan laitoin ompelulankaa nyöritettynä.
Tonttu on neulottu langanjämistä, icordia ja erinäisiä nopeita ratkaisuja, suunniteltu neulottaessa.

Jouluvalmisteluja

Hahtuvapilven reunalla on eletty hiljaiseloa valmistuvien töiden saralla. Monta pientä juttua on kesken, joululahjoja tosin ei yhtään. Tänä vuonna en aio edes antaa käsitöitä joululahjaksi. Keskityn tekemään omia juttuja ja omaan kotiin, kerrankin näin.

Muutaman viikon olen näprännyt tällaista projektia ja eilen se vihdoin valmistui!



Oljet tiimarista. Kolme pakettia 40x30cm olkia riitti ja tähteeksikin jäi. Ohje täältä, mutta en halunnut yhdistää kuutioita pikkupätkillä, joten ne jätin tylysti pois. (Rehellisyyden nimissä tämä oli alunperin miehen idea ja projekti, mutta kun eräs suurisuu kritisoi ohjetta juuri noiden pätkien osalta, niin teinpä himmelin sitten itse...)

Isoin urakka loppujen lopuksi oli olkien leikkaaminen. Yleensä kun oljet oli liotettu, kuopus heräsi ja homma keskeytyi. Pikkukuutiot olivat helpoimpia tehdä, keskikokoiset yllättävän vaikeita ja tuo isoin hankalin. Jonkin verran oljet halkeilivat yhdistelyvaiheessa, mutta siitä selvittiin Scotchin avulla. En viitsinyt alkaa purkamaan ainakaan täksi vuodeksi. Näkyyhän se korjaus, jos tarkkaan katsoo, mutta näkyköön.

Jotenkin nuo Tiimarin oljet olivat epäaidon tuntuisia, liian vaaleita ja puhtaita, ainakin kun muistelee lapsuuskodin himmeliä. Tai sitten aika kultaa muistot tässäkin asiassa.

Joku on joskus ihmetellyt miten aikaa riittää näpräämiseen lasten hoidon ohella. Käsitöiden teko on mulle se arjen piristysruiske, pakkomielteeltäkin se välillä tuntuu. Mutta ainahan sitä aikaa löytyy sille, mitä haluaa. Se on minun tapauksessa pois esimerkiksi siivouksesta, tervetuloa vaan meille katsomaan kaaosta ja pölyä ja roskia ja koirankarvoja ja...
Tänä vuonna myös tuntuu, että ne varsinaisetkin jouluvalmistelut on retuperällä. Tortut ja piparit leipomatta, laatikot sentään on jo pakkasessa. Kai sitä kerkeää vielä.

Mullapa on jotain ihanaa!

Kerrankin olin oikealla hetkellä koneella. Villasukan blogi taisi olla ensimmäinen paikka, jossa huomasin maininnan Kipakoitten neulekalenterista. Neulelistalle tuli ilmoitus että kalenteri on myytävissä ja satuin lukemaan viestin ehkä parisen tuntia sen tulon jälkeen. Vilenismi iski ja kalenteri piti tilata, kun sen kerran sai ilman postikuluja (sadalle ensimmäiselle siis). Ei silti, olisin tilannut kyllä muutenkin. Täytyy sanoa, että kyllä kannatti!


Kalenteri on kauniisti ja ajatuksella tehty. Ohjeet on laitettu kääntöpuolelle. Isoissa töissä kaavio tai ohje saattaa jatkua toisella sivulla, mutta se ei varmasti haittaa. Kalenteri pääsi eteiseen, josta se taatusti huomataan. Tähän ei vaan raski kyllä tehdä merkintöjä. Ei silti, se sotkukalenteri työvuoroineen ja muine menoineen löytyy meiltä jääkaapin ovesta.
Toteutuslistalle pääsivät ainakin Talvimorsian sukat ja Puolukka kauluri, muitakin toteutettavia oli useita. Ihana kalenteri! (Huomaatteko, että joku on pikkaisen innostunut.)


Merith antoi minulle tunnustuksen, kiitos kovasti! Merithin blogia olen seurannutkin säännöllisesti. Blogien lisäksi meitä yhdistää eräs nettipalsta.

Tunnustuksen saajan täytyy:

1. kiittää tunnustuksen antajaa
2. kopioida kuva ja liittää blogiinsa
3. linkittää tunnustuksen antaja blogiinsa
4. kertoa itsestään 7 asiaa, joita muut eivät vielä tiedä
5. antaa tunnustus seitsemällle
6. linkittää nämä blogiinsa
7. kertoa heille tunnustuksesta

Tämä ei ollutkaan ihan helppo juttu, kuten Merithkin itse totesi. Kirjoitan tähän listaukseen asioita, joita en luultavasti ole blogissa jakanut.

1. Minulla on kaksi vanhempaa sisarusta, olen ns. iltatähti. Lapsuudessa vihasin tuota nimitystä ja vannoin, että teen lapseni pienillä ikäeroilla, jos suinkin mahdollista.

2.Lukioaikana intoilin ympäristöasioista, lueskelin mm. WWW:n ympäristöraportteja. Myöhemmin innostus tasaantui, vaikkakin yhä meillä kestovaippaillaan, kompostoidaan, kierrätetään, säästetään energiaa yms. Nykypäivänä ei enää niin ihmeellistä, mutta 10-15 vuotta sitten maailma oli toisenlainen (ah, mitä paatosta... Katja lupaa sitten olla kertomatta kaikkia seikkoja, jotka olen jo unohtanut siitä ajasta!)

3. En juurikaan meikkaa. Töihin en todellakaan viitsi meikata, enkä ostoksilla käydessä vaivaudu. Juhlat ja iltamenot (hah, mitä ne on kysyy kolmen alle viisivuotiaan äiti) ovat poikkeus.

4. Rakastan enkkulakuja. Jätän kertomatta kuinka paljon voin syödä niitä kerralla! Nyt joudun jättämään lakut rauhaan niin kauan kun imetän tuota meidän pian puolivuotiasta vauvaa.

5. Lapsuudessa olin auttamattomasti heppahöperö. Rakkaus hevosiin ei ole kadonnut vieläkään, mutta aikaa harrastukselle ei ole ollut.

6. Olen allerginen vain ampiaisen pistolle. Tämä siitäkin huolimatta, että 2/3 osaa meidän lapsista on allergisia.

7.Minulla on pitkät hiukset. Huolimatta blogin sivukuvasta olen sisimmässäni pitkähiuksinen. Satunnaisesti pätkäisen, mutta aina nämä vaan kasvavat. Nyt poikkesin kampaajalla 1,5 vuoden tauon jälkeen ja jätin sinne 15cm, mutta pitkähköt nämä ovat edelleen.

Kapinoin sen verran ohjeita, etten jatka tätä nyt eteenpäin. Napatkoon ken haluaa. Readerissa on niin valtavasti seurattavia blogeja, että olisi aivan mahdottomuus löytää sieltä seitsemän erityistä.