Aiemmin
keräsin juhlamekossa lupiineja, mutta helteiden myötä tyyli muuttui rennommaksi ja pari päivää sitten poimin rannalta tullessa pietaryrtit uimapuvussa. Tästä retkestä ei kylläkään ole kuvia!
En jaksanut ajatellakaan irrottelevani keltaisia kukkia vihreistä osista, varsinkaan kun en ole kirkkaan keltaisen langan ystävä. Sen sijaan keräsin kilon verran kukintoja ja annoin varren tulla mukaan, jos se sattui irtoamaan. Kukinta oli näissä juuri aluillaan ja ajattelin, että langasta voisi tulla kellanvihreää. Oli jännä seurata miten (luonnon-)valkoinen Kujeesta ostettu
sukkalanka muuttui aluksi ihan kananpojankeltaiseksi. Väri oli voimakkaan keltainen vielä noin puoli tuntia kuumennuksen aikana.
Tunnin kohdalla se oli kuvan mukainen eli ne vihreät sävyt tulivat vasta loppupuolella esiin. Lanka oli kaikkiaan 1,5h tuntia kuumassa, sillä muuripadassa vesi säilyy kauan kuumana. Jäähdyttelyvaihe vei kolmisen tuntia ja silti nakkasin alunan+viinikiven (15g+5g/150g lankaa) noin 50 asteiseen veteen ja lämmitin langat sankossa melkein samaan ennen lisäämistä.
Yhdessä välissä lämpö meinasi karata käsistä, piti kiikuttaa kylmää vettä lisäksi. Ei tuo sukkalanka onneksi pahaa tykännyt. Laitoin kaveriksi 50 gramman seiskaveikan, joka oli värjätty siinä sipuli-krappipadassa. Mutta eipä se miksikään muuttunut...
Tässä kuvassa vasemmalla on siis sipulinkuorilla värjätty, keskellä sipulinkuori+krappi ja päälle pietaryrtti ja oikealla pelkkä pietaryrttivärjäys, joka on oikeasti ehkä enempi vihreään taittava väri kuin kuvassa, vaikka sitä Photoshopilla korjailinkin. Näitä on tosi vaikea kyllä kuvata onnistuneesti!
Pitäisköhän jo uskoa, että sipulilanka päätyy saapassukiksi miehelle vai yrittäisikö siitä vaikka kanervalla tms. ruskeaa, kuten Rusina
oli tehnyt.
Pietaryrttiliemi näyttää aika vahvalta ja mietinkin jälkivärjäystä, mutta jos heittäisi sinne sekaan jotain muuta mistä pääsisi vihreämpiä sävyjä kokeilemaan. Mutku ei ole lankaa. Uskomatonta, mutta totta, nyt ei lankavarastossa ole oikein mitään värjättävää!
Pia oli kommentoinut edelliseen postaukseen näin:
"
Kauniita lankoja, vaikka ilmeisesti odotitte vähän eri sävyjä. Usein väriä lähtee pesussa runsaasti, mikäli ei anna lankojen ensin jäähtyä ja kuivua. Itse pesen ne nykyisin vasta, kun ne ovat kuivuneet. Keitittekö krappia yli 70 asteessa? Punaisuus näet muuttuu ruskeaksi yli 70 asteen lämpötilassa. Eli krapilla värjätessä lämpötilan täytyy olla maltillinen. Krapilla värjätessä käytän itse esipuretettua lankaa. Voisi esim. värjätä ensin sipulin
kuorilla 85-90 asteessa ja toisen kerran sitten krapilla 70 asteessa. Silloin saattaisi tulla oranssia."
Bloggerin kommentointi on oikutellut, joten vastataanpa ihan postauksessa. Käytimme Aittomäen kirjaa Luonnosta väriä lankoihin ohjenuorana, joten langat nostettiin jäähtymään ja samalla ne ehtivät kyllä kuivahtaakin aika hyvin ennen pesua. Sipulinkuorikeitosten langoista irtosi mielestäni pestessä suunnilleen saman verran väriä, mutta silti siihen lankaan jäi sitä runsaasti toisin kuin lupiinilla.
Krapin kanssa noudatimme myös saman kirjan ohjetta. Keittolämpötila oli 70-75 astetta ja tosiaan teimme juuri noin, että pelkillä kuorilla värjättiin 80-90 astetta ja sitten jälkiväri miedommassa lämmössä. Aittomäellä oli tähän kauniit kuvat oranssista langasta, mutta kuten sanottua kasvivärjäyksessä ei voi olla ihan varma lopputuloksesta koskaan. Kiitos kumminkin Piialle pohdinnasta ja pitää joskus koittaa josko esipuretuksesta olisi hyötyä krapilla värjätessä.
Eilisessä Puutarhaunelmia ohjelmassa muuten Leena Riihelä värjäsi esipuretetut langat krapilla jännästi kylmävärjäyksenä. Tuli komeaa punaista! Tuota olisi hauska koittaa joskus, mutta krappia pitäisi olla aika reilusti.
Taas ollaan samaa sarjaa tyttösen kanssa, hänelle tein aiemmin Roosa-huivin. Onneksi nuo helteet näkyy jatkuvan, että tätäkin ehtii käyttämään. (Onneksi ja onneksi, mulle piisaisi kyllä vähempikin lämpötilalukema!)
Pitsimalli löytyy ainakin Martha Watermannin kirjasta Traditional Knitted Lace Shawls. Pitsin nimi on Willow (eli Paju) ja jos tekisin tästä ohjeen, ei ainakaan tuolla nimellä kannattaisi huivia paiskata. Pelkästään Ravelrystä löytyy pari sivua erilaisia Willoweja tai niiden johdannaisia. Ei silti, ei tästä ohjetta tule. Vähän mörvelön vikaa nimittäin mallissa, mutta pysyyhän tuo päässä sentään.
Pitkästä aikaa kaivoin helmiäkin esille. Isoimmat lapset kun oli mummolassa eikä näpertämässä kaverina helmirasioita. Ihan perussetti kauniin lamppuhelmen ympärille. Laitoin korupiikin ensiksi tämmöiseen korvakorutappiin, mutta on niin painavat helmet että toimii paremmin avokoukkujen kanssa. Tämmöiselle hömelölle olisi ollut parempi laittaa lukittavat koukut, mutta niitä ei nyt ollut.
