Soppa tulilla

Rusinan mökillä pääsin vihdoin kokeilemaan kasvivärjäystä. Tästä on haaveiltukin monta vuotta.


Ne aiemmin kerätyt lupiinin kukat haisivat yököttäviltä, joten keräsin vielä lisää tuoreita lisäksi. Soppa oli varsinaista kuravelliä.


Välillä väri näytti jo sinertävältä, mutta lopputulos oli kuitenkin vihertävä. Lisäksi vihreydestä hävisi merkittävä osa pesun yhteydessä. En tiedä mikä oli syynä ettei langan väri pysynytkään, vaikka keittoaika oli riittävä ja lämpöä seurattiin tarkasti. Langat oli kasteltu huolella.


Rusina oli ahkeroinut sipulilaareilla ja laittanut jo sipulikeiton tulille.


Väri oli aika muhevaa erityisesti keittovaiheessa. Käytimme sipulista Aittomäen kirjan mukaisesti jälkivärin krapin kanssa toivoen saavamme voimakasta oranssia. Jostain syystä tästäkään ei tullut ihan sitä mitä piti. Osansa voi tehdä varmaan järvivesi ja se että emalointi ei rautapadan pohjassa ollut ihan ehjä, mutta tuloksena molemmista eristä oli valkoiseen seiskaveikkaan samanlainen sinappinen väri. Krapin vaikutus ei juuri näy, varmaankin osin siksi etten saanut niitä juuria jauhettua ja ajattelin, että jospa ne silti antavat väriä.

Vasemmalla on sipuli+krappilanka, tässä pohjalanka on Ruskovillan silkkivillaa ja siksi eroaa noista kahdesta oikean puolimmaisesta. Keskellä vihertävä on lupiinilla värjättyä beigeä Nallea. Oikealla taas kaksi vyyhtiä vitivalkoista seiskaveikkaa.

Tässä kuva ulkona, totuus on noiden kahden kuvan välistä. Vasemmalla siis lupiini. Seuraavana pelkkä sipuli, sitten kaksi vyyhtiä sipulia+krappia. Tästä huomaa hyvin miten iso ero on eri materiaaleilla.

Lupiinipadassa puretteena oli aluna ja sipulipadassa oli molemmilla kerroilla aluna+viinikivi.

Tässä näkyvät vain minun lankani, Rusina varmaan bloggaa omansa kunhan palaa nopeamman netin ääreen. Yhteiskuvaa ei otettu, koska perhe oli jo aika hyytynyttä. Yksi lapsi oli kiikutettu päivystykseen saamaan ab-kuuri, toinen poltti selkänsä ja se kolmas paikalle jäänyt alkoi osoittaa väsymyksen merkkejä. Ei ihme, sillä olimme 9 tuntia värjäyspuuhissa, siitäkin huolimatta että Rusina oli aloittanut jo keittelemään vesiä sekä sipulinkuoria ennen tuloamme. Rankkaa puuhaa, mutta silti mukavaa siitäkin huolimatta ettei lopputulos ollut sitä mitä piti.

Pakko päästä kokeilemaan lisää ja pitää varmaan ainakin nuo seiskaveikat värjätä uusiksi. Ironisinta tässä on se, että sipulipadassa lillui kahden peräkkäisen värjäyksen ajan tummanharmaa koelanka, johon saatiin upea tummanruskea väri. Parasta väriä syntyi siis 10cm:n pätkä...