Lace Rib Knit Shrug

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineelle! Ihan jokainen niistä lämmittää mieltä. Suru väistyy aikanaan, eikä lasten kanssa touhutessa ehdi kauheasti miettimään mitään ylimääräistä. Ehkä hyvä niin.

Syksyllä ostin TiiQ:lta kasvivärjättyä villapellava-lankaa. Rouheat langat odottelivat aikansa, kunnes kertoivat haluavansa Lace Rib Knit Shrugiksi. Ohjeen olin laittanut Ravelry-jonoon aikoja sitten.

Lanka kului miltei kokonaan, noin 200g sitä meni. En neulonut kaulukseen resoria, koska lankaa ei ollut enempää ja toisaalta huomasin, että malli toimii ilmankin. Hihansuutkin on modattu oman maun mukaan ( ja purettu kertaalleen pingotuksen jälkeen), muuten noin suunnilleen noudatin ohjetta.

Niin ja se väri, tiilenpunainen sanoisin. Ei varmaan tarvitse kertoa ettei se erotu kuvissa oikein. Ensimmäinen on lähempänä todellisuutta.

Hihatin onkin tarpeellinen lämmittäjä pakkaslukemien kiristyttyä kahdenkympin paremmalle puolelle. Suht paksu lanka tuntuu yllättävänkin lämpimältä, eikä sen karheus ainakaan vielä ahdista niin paljoa, että olisi uittanut hihattimen lanoliinissa.

Kuva on räpsäisty tänä aamuna pikaisesti parvekkeen oven välistä, ei huvittanut mennä ulos asti. Paitsi kävin viemässä pojat kerhoon pikkuneidin kanssa. Mieluummin tosin kunnon pakkaset kuin viime viikon viima!

Venla

2001-2010

Minulla on sinua niin ikävä.

Halla

Jonkin mutkan kautta satuin löytämään Ionan blogista Halla-hatun ohjeen. Neiti 1 veeltä puuttui sopiva talvihattu. Kaupalliset hatut olivat liian isoja ja valahtivat aina silmille autossa. Viime vuodelle tehty taas jo liian pieni. Aloitus vaan laiskotti, vaikka lankakin oli ollut pitemmän aikaa hankittuna.

Kauanhan tässä ei mennyt, muutama hassu päivä, jos ei lasketa sitä, että yhteen kertaan neulottu pipo piti purkaa kun sattui tulemaan liian pieni. Lisäsinkin ohjeeseen 10 silmukkaa otsalle ja taakse 2. Hatusta tuli ihan passeli 50cm päänympäryksen omaavalle ohuen fleece-vuorin kanssa. Ajattelin, että ratkon vuoren pois keväämmällä, joten eiköhän se mahdu silloinkin.

Neiti äykkäpää hermostui vuorin sovittelusta ja hylkii nyt hattua. Kuvan virnistys irtosi isälle, muuten repii hatun pois kiireesti. Mutta kyllä se vielä kelpaa todellisessa käytössä, uskon minä.

Lankana on Cascaden 220 Wool superwashia, joka on ihanan pehmoinen lanka! Huomattavasti pehmeämpi kuin 220 Wool. Väri ei ollut ihan sitä mitä olin ajatellut kuvien perusteella, mutta neulottuna pintana on kyllä ihan täydellisesti neidin värinen lanka.
Luulen, että langasta syntyy vielä kauluri ja lapaset samaan sävyyn, kunhan vaan kerkeäsi. Tuntuu, että aina on joku uusi työ pyrkimässä puikoille ja ikuisuustyöksi muuttunut MacPalmikkoneule (rav) junnaa vasta hihoissa.


Tässä kuitenkin makupala tulevasta hihattimesta ja samalla TiiQ:lle todiste, että adoptoimani villapellavat pääsivät hyvään kotiin ja käyttöönkin jo!

Riippuvuudesta toiseen

Kun värjäyspata meni talviteloille, alkoi meille kotiutua tämmöisiä keriä. Hyvä alku uudelle riippuvuudelle vai mitä?

WD Versuchskaninchen ja WD Gazpacho

WD Fliederbusch ja WD Der letzte Versuch

Mutta oikeasti nuo langat on siis tilattu 15.10. ja sen jälkeen on lankalakko pitänyt. Edelleen on porsaanreikä käyttämättä, vaikka noista lähteekin tuo viimeinen yritys vaihtoon ja raparperia saapuu tilalle.

Sukkasatokin oli ja meni. Kuusi paria sukkia hätäisesti neulottu. Osan olenkin jo esitellyt, eikä noissa lopuissa mitään ihmeellistä ole. Joulusukka-satoa kerryttämään pääsee kolme paria.