Testineulontaa osa 2

No nyt se onnistui! Kyseessä on Villapallon suunnittelema Polku-myssy, jonka sain testineulottvaksi. Ohje julkaistaan myöhemmin Villapallon blogissa.

Lanka on Adriafilin Merinoa, joka on Ravelryn mukaan jo lakkautettu laatu. Myssystä tuli sopiva vajaa 2 vuotiaalle, kun laitoin langan kaksinkertaiseksi ja tein 5mm puikoilla. Vähensin 7 silmukkaa eli jokainen iso palmikko kapeni yhdellä ja vaihdoin myös kierretyt silmukat tavallisiin. Korvaläpät ovat tytölle pitkät, mutta toimivat leuan alle kiinnitettynä oikein hyvin.

Lanka oli jännän tuntuista, minusta jotenkin liukasta tai oikeastaan niinkuin siinä olisi lanoliinin tuntua. Käsinpestävä tuo lanka onkin, mutta ei se kuitenkaan lanoliinille tuoksunut. Ehkä sama liukkaus kuin Novitan Purossa, mutta tämä on selvästi tiukempi kierteinen lanka.

Ärsytyksiä

Miia-Rebekalla oli niin hauska postaus aiheesta Mikä neulomisessa ärsyttää?, että oli pakko postata ihan oma teksti samasta asiasta.

1. Ehdoton ykkönen on saumojen ompelu. Kun ei osaa siististi eikä ennenkaikkea viitsi opetella siististi. Ihailen siis ihmisiä, jotka neuloo lukemattomia paitoja ja nimenomaan panostaa viimeistelyyn.

2. Hyvänä kakkosena on langanpätkien päättely. Ei tätä tarvitse perustella, eihän? Tähän sisältyy myös solmuiset lankakerät. Enemmän kuin yksi per kerä on minun rajani ärsytykseen.

3. Silmukoiden poimiminen kantalapun sivusta. Miten noin pieni homma voikin ärsyttää niin paljon? Kummallista. Ei se ole vaikeaa ja sen osaan tehdä siististi, mutta silti. Onneksi teen sukat aika usein kärjestä aloittaen nykyään. Silmukoiden poimiminen nappilistaa varten ansaitsisi melkein oman kohtansa.

4. Hiusten tarttuminen neuleeseen. Mulla on pitkät ja paksut hiukset, jotka irtoilevat joskus enemmän joskus vähemmän. Yleensä enemmän, mutta silti niitä riittää aina vaan. Hiukseni ovat myös liukkaat ja niiden irottelu neuleesta on rassaavaa.

5. Töiden aloittaminen. Uskokaa tai älkää. Mulla on melkein aina jotain säätämistä valitusta mallista, jos ei muuta niin eri lanka tai erilainen neuletiheys. Laskeminen ja mallitilkku ärsyttää suunnattomasti, enkä sitä mallitilkkua viitsi kovin usein tehdä, ainakaan huolella. Kesän KYH oli suuremmoinen saavutus minulle, vaikka työt olivatkin tosi pieniä.

Huh, tulipas paasattua, voisi kohta jo kuvitella etten nauti harrastuksestani ollenkaan. Olisipa hauska lukea teidän muidenkin listoja.

Huippumalli haussa - vai miten se oli?

Blogissa saatetaan lähiaikoina nähdä isompi valmistunut työ. Sikälimikäli neiti ei varasta tätä talvitakikseen. Ikuisuusprojektiksi muuttuneen MacPalmikkoneuleen hihat ovat valmiina, joten kunhan päättelykeiju käy kylässä ja joku poimii ne vajaat 500 silmukkaa nappilistaa varten, kauan haaveissa ollut työ valmistuu.

Lehmänkauppoja

Rusinan blogissa näin ihanat kalenterikannet. Piti heti kysellä, josko saisin omat. Niinpä tein silmukkamerkkisetin vaihtariksi ja sain kannet.

Ihan täydelliset ja ihanat ja nämä on vielä Rusinan omista varastoista. Pääsin siis herkkuapajille! (Vältyin myös tappelemasta oman ompelukoneen ja saumurin kanssa.)

Tammikuussahan voi vielä vallan hyvin esitellä joululahjansa. Sain siis krappia, viinikiveä ja kokenillia ensi kesää varten. Nämä oli pakattu jouluiseen itse ommeltuun kangaspussiin, jonka pistin jo odottamaan uusiokäyttöä ensi vuotta varten. Mutta se pussi saa kulkea kyllä perheen sisällä, on niin hieno.

Toiseen suuntaan pistin yhden vyyhdin Wollmeisea ja näyttäis siltä, että tartutin samalla orastavan kuumeen...

Testineulontaa osa 1

Aina ei voi onnistua (huomaa myös nuken kauhistunut ilme).

Itselle muistiin: Sovita ajoissa, äläkä neulo härkäpäisesti loppuun.

Ensi kerralle lanka kaksinkertaisena ja vähän enemmän malttia. Uutta yritystä sitten vaan. Pienet työt valmistuu onneksi nopeasti.

Vuoden ekat

Mitäs näistä nyt sanois?

Perussukat esikoiselle

kulutus: 45grammaa

lanka: Zitron trekking XXL

puikot: 2,5mm

muuta: suutarin lapsella on taas kengät tai siis sukat

Järkyttävää että lapsellani jo noin iso jalka ettei sukka valmistukaan ihan itsekseen, mutta onhan se jo 6-vuotias!

Leivinuunissa

Tiistaina lämmitin uunia. En minä tavallisesti näin paljon häärää, mutta joskus viiraa päästä ja saa jotain muutakin aikaiseksi kuin sitä perusmättöä. Ikuistin siis kuviksi. Kuvaamatta jäi riisipuuro, jota syötiin sopan kanssa.

Tänään sataa lunta ja pojat ovat kerhossa. Pienin nukkuu päiväunia. Äiti tuoksuttelee lankaa (postipäivä!) ja yrittää tulla sinuksi uuden läppärin kanssa.