Puikkopussi

Muutama päivä sitten tartuin härkää sarvista, kaivelin ompelukoneen ja saumurin esille. Langoitin saumurin uusiksi, jotta sain mieleistä jälkeä. Neiti piakkoin 2 vee oli säätänyt pikkasen juttuja ja sai ompeluhalut nollaan säädöillään. Ompelin koirankutaleelle uuden patjan päällisen. Edellisen se repi reikäiseksi kynsillään ihan muutamassa päivässä. Nyt laitoin farkkua (palanen adoptoitu Rusinan varastoista) ja silvoin pikkasen liian pieneksi osoittautuneen palan kaveriksi omat vanhat risat farkkuni. Ei siis kannata heittää mitään pois, kun joskus voi vaikka tarvita! Sattuneesta syystä ei kuvia tästä taiteellisesta luomuksesta...

Toinen ikuisuusprojekti on aloitettu ties milloin. Tehty todella pätkissä ja kiukuspäissäni jätin hautumaan kun "ei tässä mitään nuppineuloja tarvii" sai taskut todella vinoon. Eipä ne millilleen suorat ole nytkään, mutta siedettävät. Pyöröpuikoilla on koti vihdoin! Ehkä taskut olis voineet olla vähän suuremmat, mutta kyllä tämä toimii silti. KnitProt jäivät vielä ruikuttamaan muualle, mutta melkein kaikki muut asuvat täällä.

Tämä onkin oikein ufo-postaus, sillä pienet lapaset on aloitettu hamsterikuussa eli helmikuussa. Nyt viimeistelin tämän 20 gramman urakan. Miten ne lapaset onkin vastenmieluinen projekti mulle, kumma juttu! Lanka tietysti loppui kesken ja pistin sitten veriseitikillä värjättyä sukkalankaa peukaloihin. Eiköhän nuo neidille vältä.

Ravelryn perinneryhmässä alkoi mysteerisukka KAL ja sen ensimmäisen vihjeen neuloin tänään samantien valmiiksi. Tai no toinen sukka on aloittamatta, mutta ehtiihän tässä vielä. Lankana on Gjestal Sildre sekä kasvivärjättyä Nallea veriseitikkipadasta. Kahta muuta väriä tähän vielä tulee kirjailujen verran. Vihreää (josta en tiedä mitä on) ja ruskeaksi taittunutta aronialla värjättyä Nallea.

Terve, ja kiitos kaloista

Shoppasin joku perjantai taas Wollmeisella. Ekaksi tuntui ettei ylläripussista jäänyt kotiin minulle mitään, mutta kaksi pötköä jätin. Sinistä! Ihanaa sinistä, joka on varsin kummallista, sillä siitä on aikaa kun olen pitänyt sinisestä. Toinen jäänyt lanka oli kirkkaan vihreää, vähän keltaiseenkin vivahtavaa. Ei suosikkini sekään ja oli hetken myynnissäkin, mutta onneksi ei kukaan ostanut Wasabia. Sininen on koekaniini, jolle en ole keksinyt varmaa nimeä. Mietin Jacuzzin ja Blue Curacaon välillä.

Keskimmäinen kurkki lankapussiin ja aloitti varovaisen tiedustelin. Kuule äiti, olisko tuo sininen semmoista lankaa, että siitä voi neuloa sukat? Neulojan lapsi, kun tietää ettei kaikki langat sovi sukiksi! Ei voinut olla heltymättä pienen pojan pyynnön ääressä. Keskimmäinen on kova kalamies, joten esittelin Mariannin Who ate the fish-sukkien kuvat. Kelpasi kuulemma, vaikkei ollutkaan keltaista tai oranssia.

Lankalenkit varpaissa epäilytti, joten tein kuviot vain varteen. Kivat tuli! 55g lankaa ja 2,25mm puikot. Kolmen päivän projekti. WM-neuloutuu selkeästi itsekseen. Tai ainakin melkein.

Sinisessä meressä ui viininpunaisia ja vihreitä kaloja, kissojen pyydystäminä. Nuo nuolimaiset tulkkasin ruodoiksi ja se herätti pojissa suurta hilpeyttä. Ylimmät kuviot on tehty monivärisestä Gazpachosta, mutta ei näköjään kuvissa juuri erotu värien vaihtelu

Pientä kasvunvaraa tein sukkiin ja toivoa sopii ettei kesällä tapahdu taas hurjaa kasvuspurttia jaloissa.

Emma kehui mittatilauspolvareiden ohjetta ja sainkin opeteltua kunnolla miten tehdään ranskalainen kantapää kärjestä aloitettuihin sukkiin. Tykkään! Vähän matematiikkaa lainasin täältä.

Se Aeoliankin on valmiina ja jollain tapaa pingotettu. Mutta en ole tyytyväinen kuviin ja luulen, että pingotan reunusta uusiksi, kunhan saan ostettua lisää nuppineuloja. (Eikä kerrota miehelle että pingotin huivin meidän sängyssä ja seuraavana aamuna löysin yhden neulan pystyssä oman tyynyni alta... hups!)

Otsikkoa ihmetteleville tarjoan Wikipediaa.

Aurinkoinen aamu

Tänä aamuna mentiin ulos ilman aamupalaa. Oli kiire hangelle. Ehdin jo ajatella, ettei tänä vuonna päästä hankiaisille ollenkaan. Normaalisti kun maaliskuu on ollut SE kuukausi. Mutta kantoi se hanki äitiäkin ja pieniä innokkaita. Juoksivat ja touhottivat, olipa mukava aamu. Yöllä oli ollut viitisen astetta pakkasta. Aamupalakin maistui mukavasti ulkoilun jälkeen.

On täällä neulottukin. Mytty on vailla kahdeksaa viimeistä kerrosta. Silmukoita on aika monta kerroksellaan. Aeolian - vihdoinkin puikoilla ja valmistuu aika vauhdilla. Wollmeisessa on joku ihmeellinen taika!

5 $ in Paris

Etsiskellessäni erilaisia raidoituksia neuletakkia/-paitaa varten muutamalle Wollmeise-vyyhdille törmäsin 5$ in Paris-paitaan. En ole koskaan oikein tajunnut lyhythihaisten neuleiden päälle, mutta muutamat versiot tästä mallista kolahtivat ja pari vuotta hyllyssä marinoituneet Kamenat eivät halunneetkaan enää tulla Ilmariseksi, vaan kiilasivat projektijonossa ykköseksi.

Ei uskoisi miten nopeasti tämä valmistui 2mm puikoilla. Kolmisen viikkoa meni ja osan aikaa siitä sairastinkin kunnolla. (Edellisessa postauksessa mainittu tautikin selvisi, mykoplasmahan mulla lymysi. Oikea lääkitys tepsi, joskin välillä vielä vähän yskittää)

Melkoista säätämistä tämän neulominen oli ohjetta huomattavasti ohuemmalla langalla. Mutta sovittelin ahkeraan. Epäusko meinasi iskeä hetkeksi, mutta pingotus pelasti taas kaiken ja koosta tuli aika sopiva. Ehkä olisi voinut pikkasen isompi olla, mutta toimii kyllä käytössä hyvin.

On varmasti sopiva vaate, kun syksyllä palaan töihin. Ei tule liian kuuma, sillä neule painoi vain 175g, mutta suojaa tämä niskahartiaseutua, kun näpyttelen joskus vähän liiankin tehokkaasti ilmastoidussa toimistossa tietokonetta.

Nyt vaan pitäisi keksiä mihin käyttäisi loput Kamenat. Varasin Ilmariseen 600grammaa tätä lankaa, mutta kaipa sekin käyttötarkoitus joskus selkenee.

Enkä minä sitä WM-takkia ole saanut aloitettua, mutta pitsihuivin toisesta WM:sta kylläkin.