Terve, ja kiitos kaloista

Shoppasin joku perjantai taas Wollmeisella. Ekaksi tuntui ettei ylläripussista jäänyt kotiin minulle mitään, mutta kaksi pötköä jätin. Sinistä! Ihanaa sinistä, joka on varsin kummallista, sillä siitä on aikaa kun olen pitänyt sinisestä. Toinen jäänyt lanka oli kirkkaan vihreää, vähän keltaiseenkin vivahtavaa. Ei suosikkini sekään ja oli hetken myynnissäkin, mutta onneksi ei kukaan ostanut Wasabia. Sininen on koekaniini, jolle en ole keksinyt varmaa nimeä. Mietin Jacuzzin ja Blue Curacaon välillä.

Keskimmäinen kurkki lankapussiin ja aloitti varovaisen tiedustelin. Kuule äiti, olisko tuo sininen semmoista lankaa, että siitä voi neuloa sukat? Neulojan lapsi, kun tietää ettei kaikki langat sovi sukiksi! Ei voinut olla heltymättä pienen pojan pyynnön ääressä. Keskimmäinen on kova kalamies, joten esittelin Mariannin Who ate the fish-sukkien kuvat. Kelpasi kuulemma, vaikkei ollutkaan keltaista tai oranssia.

Lankalenkit varpaissa epäilytti, joten tein kuviot vain varteen. Kivat tuli! 55g lankaa ja 2,25mm puikot. Kolmen päivän projekti. WM-neuloutuu selkeästi itsekseen. Tai ainakin melkein.

Sinisessä meressä ui viininpunaisia ja vihreitä kaloja, kissojen pyydystäminä. Nuo nuolimaiset tulkkasin ruodoiksi ja se herätti pojissa suurta hilpeyttä. Ylimmät kuviot on tehty monivärisestä Gazpachosta, mutta ei näköjään kuvissa juuri erotu värien vaihtelu

Pientä kasvunvaraa tein sukkiin ja toivoa sopii ettei kesällä tapahdu taas hurjaa kasvuspurttia jaloissa.

Emma kehui mittatilauspolvareiden ohjetta ja sainkin opeteltua kunnolla miten tehdään ranskalainen kantapää kärjestä aloitettuihin sukkiin. Tykkään! Vähän matematiikkaa lainasin täältä.

Se Aeoliankin on valmiina ja jollain tapaa pingotettu. Mutta en ole tyytyväinen kuviin ja luulen, että pingotan reunusta uusiksi, kunhan saan ostettua lisää nuppineuloja. (Eikä kerrota miehelle että pingotin huivin meidän sängyssä ja seuraavana aamuna löysin yhden neulan pystyssä oman tyynyni alta... hups!)

Otsikkoa ihmetteleville tarjoan Wikipediaa.