Onnea 5-vuotiaalle!

Viisi vuotta sitten oli supistellut muutaman tunnin kymmenisen minuutin välein. Yöllä lähdettiin sairaalaan ja marraskuun ensimmäisenä päivänä syntyi pieni mustatukkainen poika, joka on nyt kasvanut isoksi ja reippaaksi vaaleatukkaiseksi viskarilaiseksi. Viikonloppuna kutsuttiin sukulaiset ja kummit kylään ja pidettiin kerrankin isot kemut kerralla. Yksi perhe estyi sairastumisen vuoksi, mutta kerrankin ei tarvitse juhlia montaa viikonloppua putkeen.

Lapsen Angry Birds- innostus sai minutkin innostumaan kakun koristelusta ja niinpä testasimme ekaa kertaa miehen kanssa marsipaanikoristelua. Marsipaaninmaku ei iske yhtään, joten koko kakkua ei todella haluttu kuorruttaa sillä. Sankari itse kyllä popsi koristeet maiskutellen. Ei tästä nyt leivontablogien tasoista tietenkään tullut, mutta lapsista se oli hieno ja se on pääasia. 

Ja ei, kakku ei kuvaa mitään todellista kenttää ja mittasuhteet on poskellaan, mutta ei sen väliä. Kakku oli gluteeniton ja laktoositon, välissä rahkakermamansikkatäytettä paksu kerros. Lisäsin pari liivatelehteä tukevoittamaan kakkua. Kakun pinta on lemon curd-tahnaa, aika herkkua muuten! Reunapursotuksiin lisäsin vaniljakreemijauhetta tukevoittamaan vaahtoa, mutta niskajumin ja tiukan aamuaikataulun jälkeen pursotukset on mitä sattuu... 

Joo ja olen minä taas neulonutkin, yhdet kämmekkää tuo miehelle. Lankana Puron jämät ja Regia 8.fädig. Ei näistä sen kummempaa.

Anopin palmikkotakki on nyt hihoja vaille valmis. Näyttää aika mytyltä, mutta luotan pingotuksen voimaan. Eilen sovitettiin ja koko on ihan passeli. Laiskottaa vaan alkaa keriä lankaa ja suunnitella hihoja.

Muutakin on puikoilta päässyt, mutta se on vielä salaista. Neulomisaika tuntuu tosin kutistuvan ihan minimiin, arki vie mennessään.