Kettu juoksi yli järven

 Aatonaattona hoksasin, että neidillä ei ole kivaa mekkoa jouluaatoksi. Inspiraatio iski, kangashan oli hankittu jo Tampereen messuilta (vein Kujeen kojulta viimeisen reilun metrin tätä kangasta). Mallikin oli tiedossa, lainasin kirjastosta SK 5/09 lehden ja Tosimummon loistavalla ohjeella varustettuna istuin koneen ääreen (ihan pikkasen silti kiukuttelin jossain kohdassa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ompelutumpelollakin).

 Vuorikankaaksi laitoin halpalakanaa, ohutta ja pehmoista. Ostaessani anopin takkia varten hakasia, löysin myös napit tähän mekkoon, Napin ja nauhan löytökorissa oli juuri kaksi sopivaa vihreää nappia tarjolla.
Ompelu sujui aika kivasti, mutta eihän se jälki priimaa ole, jos sisäpuolta kurkkii. Mutta viis siitä, lapsi rakastaa mekkoa ja oli jo ompeluvaiheessa sitä mieltä, että siitä tulee ihana. :)

Niin ja tulihan sieltä pukinkontista sitten ihana mekko neidille, kiitos vaan kummille! Nyt on sitten talvisempikin mekko olemassa ja se päällä juhlittiin loput joulun pyhät (kunnes syötiin jugurttia).

Siitä takista puheenollen. Tuossa muutama ulkokuva, mutta ei nämä harmaana päivänä otetut kuva paljon parempia ole kuin ulkokuvatkaan.

Tästä kuvasta huomaa, että takki on minulle iso, mutta anopin päällä se istui kuin valettu, vaikka itse sanonkin. Jäi siis aikas hyvä mieli tästä projektista, kun lahjan saaja oli vielä hirmuisen tyytyväinen ja kiitollinen.

Edit lisää tänne jälkikäteen vuoden 2011 langankulutuksen talteen

Vuonna 2011

yhteensä 4174g

joulukuu 650g

marraskuu 127g

lokakuu 98g

syyskuu 298g

heinäkuu 115g

kesäkuu 279g

toukokuu 208g

huhtikuu 228g

maaliskuu 213g

helmikuu 1175g

tammikuu 783g

Cascade Beret

 Hahtuvapilven reunalla käärittiin tänkin vuonna vain yksi omatekoinen lahja pakettiin. En ole halunnut ottaa neuleista paineita, neulon lahjaksi jos siltä tuntuu. Kahelien aakkoshaaste on osoittautunut hyväksi jonon kerryttäjäksi, mutta löytyy sieltä sellaistakin, mikä pääsee heti puikoille.

Ajattelin neuloa tämän mallin itselle baskeriksi, mutta sitten tuo lanka alkoi huudella olevansa ihan ystävän väristä. En uskaltanut pingottaa laisinkaan, kun en ollut ihan varma pipo-/baskerimausta, vaan jätin paketin sisään vinkin pingottaa joko baskeriksi tai muotoilla pipoksi.

Tässä kuvassa lanka on liian punertavaa minun näytöllä, mutta en muokkaa kun omat hiukset näyttää siinä hienolta (ikävä kyllä todellisuudessa ne on sellaiset maantienruskeat).

Tässä mallikertaa vähän paremmi. Simppeli ohje palmikolle ja pitsille. Ohjeessa ei ollut tosin kaaviota, mutta se oli helppo piirtää itsekin nopeuttamaan neulomista.

Lanka on Lana Grossa Incaa, jonka sain Emmalta ensimmäisessä Kalakukko puikoissa- ryhmän vaihdossa. Lanka oli tosiaan mukavaa neulottavaa, erilaista kuin muut neulomani alpakat.

Jouluiloa

Lämpöistä joulua kaikille blogini lukijoille!

Jouluvalmisteluja

Kiitos edellisen postauksen kommenteista! Otettiin tänään ulkona muutama kuva lisää takista, katsotaan jos saisin nekin kuvat esiteltyä lähiaikoina.

 Jouluun on valmistauduttu eilisestä lähtien vähän ristiriitaisin tuntein, työpaikalta saatoin kantaa vatsataudin ja lapsilla on eriasteista yskää, nuhaa ja flunssaa. Tänään on koskenut mahaan, mutta muut ovat pysyneet oireettomina. Jospa se joulu tästä tulisi silti.

 Aiemmin leivottiin kuitenkin torttuja. Tormäsin eräällä palstalla vinkkeihin hienoista enkelitortuista ja katsoin Merjan blogista ohjeen.

 Kävimme vihdoin naapurissa kylässä, kutsu oli käynyt jo varmaan nelisen vuotta sitten, mutta ollaan vähän laiskoja kyläilijöitä. Leivoin sinne tuliaisiksi gluteenittoman maustekakun. Dan Sukkerilta löytyy ohje. Onnistui hyvin vaihtamalla jauhot vain gluteenittomaan seokseen ja taisinpa laittaa hitusen ksantaania kaveriksi. Joskus piimäkakkujen kanssa on ollut ongelmaa gluteenittomana tehdessä, mutta tämä onnistui hienosti.

 Esikoisen lempiväri on oranssi ja mitä esikoinen edellä, sitä keskimmäinen perässä. Piti neuloa oranssit sukat. Ei kelpaa murretut värit, vaan kirkas oranssi. No tätä Seiskaveikasta löytyi. Silmiä särkevän ärjy väri ja kahdet oli tehtävä. Poikien jalat on niin samankokoiset että tein sukat samoilla spekseillä.
68grammaa meni molempiin sukkiin.

En ihan hirveästi jaksaisi moittia Novitaa, mutta olipa taas pieni järkytys neuloa Seiskaveikkaa. Se oli jotenkin kamalan muovisen tuntuista. Riippuneeko väristäkin miten erilaisilta voi tuntua. Ja samalla oikeastaan harmittaa monen neulojan puolesta, jotka ei tule koskaan kokeilemaan muita kuin marketista saatavia lankoja. Hyvähän se on että joka puolelta maata saa lankaa ruokakaupassa käydessä, mutta silti. Ei ne vanhat Novitan villalangat olleet tuollaisia.

Vannoin lapsille, että en leivo tänä vuonna piparkakkutaloa. Mies pelasti lasten joulutoiveen ja teki kaksi mökkiä. Toinen on muumitalo, vähän paksu eikä niin korkeaharjainen, mutta hieno silti. On tuossa vaan hirveä syöminen, lapset menee seinille kaikesta sokerista ja mieskään ei voi auttaa vehnäjauhoisen taikinan kanssa. Mutta jospa me saadaan apujoukkoja joulun jälkeen.

Vihdoinkin valmista!

Tässä se nyt on. Ikävä kyllä valo ja kuvaaja eivät ole ikinä paikalla yhtäaikaa ja takki lähtee jouluksi anopille. Mutta kyllä tästä nyt jonkinlaisen käsityksen saa.

Aloitin takin joskus heinäkuun lopussa. Ideaa oli hauduteltu pari vuotta, mutta kun mieleistä palmikkotakkimallia ei löytynyt, piti tehdä itse. Elsebeth Lavoldin Viikinkineule- kirjasta otin palmikon ohjeen ja siellä oli myös ohje, miten tehdään 90 asteen kulma lyhennetyillä kerroksilla.

Aloitin niskasta luomalla palmikkokaitaleen silmukat apulangalle. Neuloin kaitaletta kaula-aukon verran. Purin apulangan ja jatkoin kaitaletta myös toiseen suuntaan saman verran. 

Nostin kaitaleen reunasta silmukoita olkapäälle asti. Tämän jälkeen aloitin ylösalaisin tehtävän tavallisen raglantakin oman mutun mukaan. Liitin kaitaletta vähitellen etuosassa lyhennetyillä kerroksilla (tai oikeastaan pidennetyillä ;) ). Vähän piti hakea oikeaa määrää lisäysten kanssa, mutta pingotus hoiteli pienen kuprotuksen nätisti.

Olimme anopin kanssa sopineet, että kaula-aukon kulmat eivät ole ihan terävät, vaan käännös tehdään loivemmasti. Otin kynän ja paperia ja muokkasin palmikkokuvion käännöksen noin 45 asteen kulmaan. Muistiinpanot eivät olleet ihan pätevät, joten jos tarkkaan katsoo, palmikot menevät kulmissa hitusen eri tavoin, mutta sitä ei huomaa kovin helposti.

Kulman jälkeen pääsin neulomaan palmikkoa samalla kuin koko takkia. Ennen pingotusta olin sitä mieltä, että palmikko kaipaisi ehkä välikerroksia, koska sen tiheys on suurempi kuin sileän neuleen. Mutta vironvilla muotoutui pingotuksen yllättävän hyvin, eikä vetänyt kasaan.

Suttuosaston kuva, mutta helmassa 90 asteen kulma onnistui helposti ohjeiden mukaan. Kulman jälkeen liitin takin sileän osuuden palmikkokuvioon neulomalla. Aluksi tuntui, että kavennan yhden silmukan kiinni palmikkoon joka toinen kerros, mutta sitten huomasin, että palmikko etenee liian nopeasti ja reuna alkaa kupruilla. Päädyin kaventamaan takin puolelta kaksi silmukkaa joka toinen kerros. Etukappaleeseen jätin tuon lievän kuprotuksen koska en viitsinyt purkaa ja se asettui lopulta hyvin.

Takaosassa liitin palmikkokaiteleet toisiinsa silmukoimalla. Hihansuihin en tehnyt palmikkoa osin laiskuuden ja osin sen takia, että takista olisi tullut ehkä liian "täysi" jos vielä hihoin olisi ripoteltu kuviointia. Tein vain yksinkertaisin käänteen neulomalla kerroksen nurjaa väliin.

Hihojen kohdalla huomasin vironvillan paksuuserot. Vartalo-osan lanka olikin paksumpaa ja se oli neulottu kolmosen puikoilla. Pähkäilin tätä varmaan kuukauden verran ja neuloin kaikkea muuta välissä. Sitten päätin vaan kokeilla 2,5 mm puikoilla, josko ohuempi lanka asettuisi ja hyvinhän se tiheys lopulta kuitenkin passasi. Toisessa hihassa vaan törmäsin siihen, että saman vyyhdin lanka olikin paksumpaa ja lopulta hihojen kavennukset piti mittailla senttimitalla paikalleen. Yleensä kerrostiheys pysyy minulla niin vakiona, että kerrosmäärien lasku riittää, tällä kertaa meni toisin.

Ostin takkiin kevyet pienet hakaset. Aluksi meinasin isompia ja koristeellisia, mutta ne söivät liikaa huomiota palmikolta ja kun anopin on tarkoitus pitää takkia pääosin auki, on ihan hyvä, jos hakaset eivät erotu liikaa.
Hupaisaa on, että vaikka meillä on kokoeroa jonkin verran, takki istuu minullekin ihan hyvin. Pikkasen kyllä nyt kostutuksen jälkeen jännittää miten se istuu anopille. Usein tätä on kyllä sovitettu, joten kai sen saa pingotettua uusiksi, jos jostain kohti kiristää.

Villa on niin karkeaa, että ilman pitkähihaista aluspaitaa en tuota voisi käyttää, mutta on tämä ollut silti mukava projekti. Aito villa sopii ihanasti palmikoihin. Luulen myös, että huuhteluaine- tai lanoliinikylpy pehmentää sitä lisää. Lanoliinia tuossa oli itsessään valtavasti, mutta pesin takin ennen pingotusta kevyesti, kun tuntui, että villa ei ollut kovin puhtaanoloista.

Lankaa kului 405 grammaa. Molemmista isoista vyyhdeistä jäi vähän jäljelle ja yksi varavyyhti koskematta.

Siskon sukat

Isosiskoni ei neulo, ei pidä siitä eikä muistakaan käsitöistä. Siskon ansiona taas on loistava jauhopeukalo ja ruuanlaittotaito. Sisko on lahjoittanut omilta lapsiltaan laatikkokaupalla vaatetta ja tavaraa ja vaikka pikkusummia olen joskus maksellutkin, olen silti saamapuolella. Neuloin siis sukat, vanhan talon lattiat ovat kylmät, joten sukille lienee tarvetta. Saa vain nähdä kestääkö sisko eriparisukkia, hän on sillä saralla vielä tarkempi kuin minä. Tai ehkä olen vaan oppinut toisten raitaprojekteja katselemalla innostumaan eripariraidoista.

Langat ovat Ticoticoa. En oikein tykkää kummastakaan mustasta tai tuosta lilasta. Musta on epätasaista ja pörröistä. Lila olisi muuten mukavaa neuloa, mutta nuo pilkkuraitapätkät ärsyttävät. Silti sukista tuli niin näpsäkät, että hetken harkitsin itselle jättämistä. Olishan tuota lilaa ticoa vieläkin, vaikka tämä on jo toinen sukkaprojekti samasta kerästä. Mutta ei ehdi eikä jaksa, kohta on siskon synttärit ja postitan ne sitten.

Kirjastosta kantautui myös odotettu teos. Luulin olevani tässä perheessä innokkain lukija, mutta olin väärässä. Neiti jätti jopa lastenkirjat syrjään, kun sai selata tätä. Lankaa, osoitteli kovin tietäväisesti ja pyynnöstä näyttää tässä kuvassa äidin lempineuleen.

Tytön lempikuva puolestaan on tässä. Vauvat ovat in, pitäis kuulemma ostaa kaupasta. Kun ei se onnistunut, arveli, että kummin masussa oleva vauva on häntä varten kasvamassa. Hassu pieni, onneksi vauvanuket korvaavat vähän tuota vauvankaipuuta.

Lasten kanssa leivottiin pipareita, tai lapset leipoi ja äiti avusti. Ostin kaupan taikinaa, koska vaikka se on pahaa (minusta, lapsista herrrkullista), sen etu on helppo leipoutuvuus. Edellisten pipareitten aikaan meni hermo lapsiin ja tämä oli luvattu korvauskerta. Ja hyvinhän ne osasivatkin, malttia vaan pikkuisen lisää - myös äidille.

Näitä sytykeruusuja olen yhden ja toisen blogissa ihastellut ja jo kesällä aloin kerätä munankennoja talteen. Hankin kirpparilta pikkukattilan ja yhtenä päivänä sulattelin steariinit kattilassa ja dippailin ruusuja siinä. Tai en dippaillut, uitin, kun en lukenut ohjeita kunnolla. Oli tulla ruusuja, jotka eivät syty sitten millään. Onneksi steariinikerros ei ollut ihan kattava ja ne kuivahtivat uunin päällä kunnolla. Eskan ja päiväkodin tädeillä on siis toivoa saada pieni joulumuistaminen. Rumiahan ne on kuin mitkä, muutama vähän kauniimpi joukossa.

Tein aika monta, varmaan 60 kappaletta. Tarve kun on noin 14 hoitajalle. Pitäisi vielä paketoida. Ensi viikonloppuna, sillä seuraavalla viikolla on kolmet joulujuhlat, joissa aion antaa kunkin ryhmän tädille ruusut. Kaikissa juhlissa on kaiketi joulupuuroa tarjolla, huh! Sitä syödään maanantaina, keskiviikkona ja torstaina siis. (Pistin muuten riisipuuron just uuniin tulemaan, pitää harjoitella turnauskestävyyttä)

Hyviä uutisia anoppi, takkisi on valmis. Langanpäät piiloon, pingotus ja muotoilu, sekä hakasten hankkiminen ja niiden kiinnitys. Ei vaan innosta just nyt yhtään, mutta kai se inspiraatio vielä löytyy. Yhdessä kuvassa näkyy puikoilla jotain oranssia, mutta siitä lisää kunhan valmistuvat. Mainitsen vaan, että lasten vuoksi saa neuloa aika ärtsyjä värejä, harvoin on omaa silmää rasittanut mikään väri niin paljon kuin tuo.

Hyvää itsenäisyyspäivää!