naps ja hups- lankalakko?

Vapaapäivänä on hyvä potea ostoskrapulaa. Tammikuussa olen ostanut ihan hirveästi lankaa, vaikka Kaheleissa oli tarkoitus pikemminkin neuloa varastolangoista. Kuun alussa ostin kanssaneulojalta kashmiria sisältävää Rikun pitsilankaa, jota en nyt muistanut kuvata. Tummaa luumua väriltään kuitenkin.

Sitten koitti työmatka, jonka yhteydessä shoppasin Villavyyhdissä. Hopeasäie Softia ja t-neuloja, silmukkamerkkejä sekä villanpesuainetta. Villavyyhti oli ihana kauppa, paljon lankaa ja myös sellaista mitä ei muualla myydä. Iski vähän lankaähky, enkä sitten ostanut onneksi mitään muuta kuin nuo ennakkotilatut langat. Kaupalle tehtiin vielä illaksi treffit ja pääsin Selloon neuletapaamiseen. Kiitos Tintti kyydistä, oli mukava tutustua sinuun ja moneen muuhun pk-seutulaiseen neulojaan, vaikka olinkin ihan kuitti koko matkasta.

Eilen oltiin neulojien kanssa Kuje-lankakutsuilla Hannan ja Jannen uudessa kodissa. Seurauksena totaalirepsahdus. Ensi kesän värjäyksiä ajatellen ohutta sukkalankaa, Hannan oma ihana semisolidi värjäys, oranssia Heritagea pojille pipoksi, sukiksi ja/tai lapasiksi. Ajattelin neuloa myös uuden Eart & Sky-huivin ja siihen kahta oranssin/tiilenpunaista Cascaden lankaa, superwashia ja Heritage 150:a.

Toimin kuriirina ja ostin kolmelle neulojalle puikkoja Villavyyhdistä. Unohdin sitten itseni kokonaan, vaikka tarkoitus oli testata yhdet HiyaHiyat itsekin. Hatara pää ja sitä rataa. Tätä unohdusta kompensoin ostamalla vielä KnitPron puikkoja Hannalta... Laskua odotellessa.

Mutta olen minä neulonutkin jotain valmista. Hitaasti kohti lankavaraston vajennusta, hyvin hitaasti. Opettelin intialaisen peukalokiilan ja ihastuin täysin. Minä otin oppia täältä, mutta kuukkeloimalla löytyy lisääkin vinkkejä. Kiila istuu ainakin aluslapasina hienosti lasten rukkasissa ja testaan kyllä itsellekin, vaikken erityisemmin ole lapasten ystävä.

Esikoinen on hirmuisen herkkä kutiamaan. Hän näki kun kerin Jitterbugia vyyhdiltä ja ihastui väriin (äiti hyppi ilosta kun huomasi, että joku muukin kelpaa oranssin lisäksi). Väitti ettei kutita, mikä on outoa, koska aiempaa Jitterbug-huiviani valitti kutittavaksi. Olin ajatellut tästä langasta pipoa itselleni kesästä saakka kesken olevien sormikkaiden pariksi. Mutta hellyttävä oli, toinen oli niin innoissaan langasta.
Väri on ihana Salty Dog, mutta näitä neuloassa väriä irtosi hervottomasti. Sormessa oli sininen juova ja sormenpäätkin menivät lopulta sinisiksi. Käyttövaiheessa ei ole vielä palautetta sinisistä sormista tullut, vaikken ole tässä tohinassa niitä ehtinyt pestäkään.

Ehei, en ole todellakaan ommellut tätä, jos sellaista ehdit kuvittelemaan. Lellu on tosi pro-ompelija ja maatuskapussukkaan iskin heti silmäni blogissa ja ostin omakseni. Ihana! Neiti 2,5 vee halusi lainata (huomaa pinkki vetoketju!) ja lupasin, että saa hetkeksi ottaa katsottavaksi. Nappasi sen ja lähti juoksemaan lastenhuonetta kohti huutaen samalla "tämä on minuuuun!"

Otsikkoon viitaten, on kertakaikkisen pakko julistaa lankalakko. Mietin, että mitä ottaisin tavoitteeksi. Ajallista vai grammamääräistä painetta. Ainakin helmikuun loppuun saakka on kirittävä, tuli lankahamsterit tai ei. Ja jos vaikka kilon verran sais varastoja kulutettua? Oliskohan siinä riittävästi minulle. Vastaa sellaista neljännesvuoden kulutusta minun hitaalla tahdillani.