Joululahjat

Kummityttö toivoi äitinsä avustuksella joululahjaksi pitkävartisia sukkia. Otin mallia Nancy Bushin Baby Bootikin sukista, mutta kokoa piti pienentää rutkasti ja parin neulo- pura- neulo- pura- kokeilun jälkeen muunsin mallin varpaista alkavaksi. Neulo-pura-neulo-pura menetelmällä mentiin edelleen, miten voi vastustaa yhdet sukat noin paljon. Sisulla runttasin kasaan ja toivon että olivat sopivat sekä istuvat.

Samaiselle tyttöselle aloitin neulomaan villatakkia jo ennemmin kuin tiesin sukkien tarpeesta. Kuopuksen kanssa käytiin valitsemassa langat. Dropsin Baby-merinosta on siis kyse sekä takissa että sukissa. Linnien malli taas löytyi Ravelrystä ja sopi mainiosti aakkoshaasteeseen. Neuloin alun 2,5 mm puikoilla ja alkoi epäilyttää, että tulee iso. Vaihdoin vartalo-osaan 2 mm puikot ja mallailin sopivan kokoiseen vanhaan bodyyn, mittojahan en tietenkään voinut utsia!

Neuletakki oli mukana myös käsityömessuneuleena ja siellä kiusasin kanssamatkustajia pyytämällä vinkkejä värityksen ja resorin aaltoilun suhteen. Ihan ohjeen mukaan ei siis menty (ja neulo-pura-neulo taas kerran!). Laitoin nappeja vähän enemmän kuin ohjeessa, mutta en kuitenkaan alas asti. Ajatus oli, että nyt talvella kun pieni vielä nukkuu vaunuissa, takki on aseteltavissa nätisti ilman nappejakin. Keväämmällä sitten kun neiti kasvaa ja kävelee kunnolla, on ehkä helpompaa kuin alanapit eivät kiristä. Ainakin itsellä se hillitön nappien virittely ahdisti vauvan kanssa. Hervottoman vaikea vaan arvioida kokoa, äkkiä unohtaa vauvojen mittasuhteet.

Babymerino on tosi pehmoista ja neulepinta kivan tuntuista. Mutta itse neulominen oli kyllä epämiellyttävä kokemus. Piti oikein vyötettä tutkia ja tarkistaa, että onko tässä bambua mukana. Niin liukkaalta ja kummalliselta se tuntui.

Nappien ostaminenkaan ei mennyt ihan putkeen. Alkuperäisen suunnitelman mukaiset näyttivät typeriltä. Sitten menin Nappiin ja Nauhaan ja löydettiin myyjän kanssa nuo napit. Otin  yhden liian vähän kun muka muistin oikean määrän ja eikun seuraavana päivänä takaisin. Otin tuolloin yhden ylimääräisen jo varalle ja myyjät nauroivat, että vielä näitä putkilossa on, tervetuloa vaan huomenna hakemaan. Ei onneksi sentään tarvinnut!

Seuraavaksi tämä bloggaaja sulattelee hetken kinkkua ja pääsee sitten taas koiran kanssa lenkille tai oikeastaan pienelle kävelylle. Ei tuommoinen nelikuinen doggipentu vielä oikeita lenkkejä saa tehdäkään.

Edit. Tuolta voikin katsella miltä lahjat näyttää saajansa päällä! :)