Aurinkoista pääsiäistä!

Työpaikallani on vauvabuumi ja kyllä, minun työpaikallani voi puhua vauvabuumista, kun töissä on kaksi raskaana olevaa. Oma huonekaverini saa vauvan heinäkuussa, mutta olenpa kerrankin ajoissa liikkeellä ja aloitin junasukista. Norjalaishatun teen tähän settiin kaveriksi. Wool ja 3mm:n puikot tuottivat tosin ehkä 6kk ikäiselle sopivat sukat, mutta ei se mitään, onpahan talveksi lämmikettä.

Junasukat eivät ole mitenkään kauniit ainakaan minun mielestäni, mutta ylivertaisesti parhaat pysyvyyden suhteen. Eipä ihme, että näitä sukkia on neulottu niin paljon.

Huomenna herkutellaan Tuulomaan tortulla. Jos etsit ohjetta googlesta päädyt todennäköisesti lukemaan ohjetta mokkapaloista, joiden alaosa jätetään vaaleaksi eli ei laiteta kaakaota. Ainoa oikea ohje (minulle siis!) on kuitenkin sellainen, jossa vaalean ala-osan päälle tehdään kuorrute kidesokerilla eikä tomusokerilla, kuten mokkapaloissa. Tämä on niin hyvää, nam!

Tuulomaan torttu

ohje uunipellille, puolikas ohje riittää piirakkavuokaan

4 munaa

4 dl sokeria

300g voita

2dl maitoa ( tai appelsiinimehua/vettä)

6 dl jauhoja (itse teen gluteenittomilla jauhoilla, sama tai vähän pienmpi määrä toimii)

4 tl leivinjauhetta (voi vähentää jos teet gluteenittomana)

4 tl vaniljasokeria

Muna ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Sulatettu voi ja maito lisätään taikinaan vuorotellen. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään varovasti sekoittaen taikinaan (paitsi minä vatkaan ykkösellä sähkövatkaimella). Paistetaan 175 asteessa kunnes on kypsä ja laitetaan jäähtymään vähintään kuorrutteen tekemisen ajaksi.

Kuorrute

100g voita

2 dl sokeria

1 rkl kaakaojauhetta

4 rkl vahvaa kahvia

Mittaa ainekset tarkasti, jos haluat onnistua. Voi sulatetaan ja loputkin ainekset sekoitetaan kattilassa. Jäähdytetään hieman ja levitetään sitten nopsaan pohjan päälle. Ripottele pintaan makusi mukaan störsseleitä, pääsiäiskarkkeja tai kookoshiutaleita.

Jos pohja on liian kuuma, kuorrute uppoaa pohjan sisään. Jos taas liian kylmä, kuorrute tarttuu pintaan huonosti. Sopivan oppii kokeilemalla (ja ehtii unohtaa seuraavaan pääsiäiseen mennessä!) mutta molemmilla tavoilla epäonnistuneenakin herkku tulee taatusti syötyä.

 Iloista pääsiäistä!

Oivallinen jämätyö

Kummityttö täytti vähän aikaa sitten kokonaisen vuoden ja Kaisan neuleblogissa oli esitelty hauska palloidea, jota oli pakko päästä kokeilemaan. Palloon päätyi niin seiskaveikan kuin 220:n jämiä. 

Neuloin 22 silmukkaa leveitä ja 44 krs:ta korkeita palasia. Neljä ensin yhteen pötköön ja sitten ompelin nämä yhteen. Poimin sivusta silmukat päätypalasiksi ja yhdistin sivut neulomalla. Toisen päätypalan neuloin myös kiinni päättelyvaiheessa ja toisen jätin auki, jotta sain täyttää pallon. Kaksi saumaa ompelua siis ja noistakin toisen olisi voinut kiertää neulomalla.

Pallon sisään pistin pääsiäismunakotelon (kerrankin etua siitä, että niitä on säästetty) ja sinne sisään herneitä. Täytin vanulla, jolloin kuutiosta tuli pallo. Kummityttö taisi tykätä ja itsestä oli hauskaa muistella mitä kaikkia töitä näiden jämien taakse kätkeytyy. 54 grammaa upposi.

Opri. Halla. Kalpa-sukat. Viivin peitto. Quintessence.

Ja Emma, tässä pallossa on taas sitä sun vihreää jämäseiskaveikkaa ja vieläkin taitaa olla nyttönen jäljellä!

Satu lapasista

Olipa kerran iso, mutta yksinäinen vyyhti, lankaa. Se oli kätkeytynyt Lankakauppa Kujeen lankahuoneen ylähyllylle. Joukko meluisia neulojia saapui Kujeeseen viettämään ihanaa iltapäivää lankojen ja herkkujen parissa.

Erään neulojan huomio kiinnittyi vyyhtiin ja pitkän lankakauppiaan avulla vyyhti saatiin pelastettua keltaiseen väriin ihastuneen neulojan hellään huomaan.

Myös toinen neuloja oli katsastellut samaa vyyhtiä sillä silmällä. Vyyhdin uusi omistaja oli voitonriemuinen saalistaan ja vasta kotona hän tajusi paremmin, miten surulliselta toinen neuloja oli hetken näyttänyt.

Neulojalla oli lainassa Viikinkineuleet- kirja ja tiedossa, että kyseinen neuleystävä kärsii kroonisesta lapaspulasta. Onneksi oli myös kolmas neuleystävä, joka tiesi minkä kokoinen käsi lapasia tarvitsevalla neulojalla olisi. Hän lähetti neulojalle tarkat mitat.

Niinpä alkoi kiivas suunnittelu. Suunnittelu tarkoitti muutamaa neulo ja pura- kierrosta, etukäteissuunnittelua tämä neuloja ei juuri harrasta.

Lanka oli kuohkeaa ja paksua, puikotkin jättimäiset 5,5 milliset. Palmikot kietoutuivat kuin itsestään alun vaikeuksien jälkeen ja muutamassa illassa lapaset olivat valmiit postitettavaksi.

Neulojan mieltä lämmitti lapasten saajan kiitokset ja neuloja totesi, että tällaisia salaprojekteja on mukava harrastaa jatkossakin.

Sen pituinen se.

Ylimmässä kuvassa lapaset omistajansa Tiinan kädessä, muut kuvat räpsitty kotona osin itse ja osin lapsityövoimalla.

Lapasiin kului 48 grammaa Cascaden Eco+ lankaa, jota myydään jättimäisissä 250 gramman vyyhdeissä. Puikot 5,5mm ja mallikuvio Elsebet Lavoldin Viikinkineuleista. Intialainen peukalokiila.

Lisää sukkia

 Kalajokien lisäksi tein vielä toiset vihreät sukat, joihin upotin raitojen verran Vetoa. Itse sukat on neulottu Pallaksesta ja koko tuommoinen 3-4 vuotiaan jalkaan sopiva. Kuopus suostui poseeraamaan marisematta, vaikka sukat eivät ole pinkit tai vaaleanpunaiset...

Vihreitä sukkia lähtee samassa paketissa useammat. Nuo Kalajoet näyttää muuten tosi hassuilta kurttukasoilta, josta ohjeessakin oli mainittu. Mutta jalassa ovat tosi kivannäköiset.

Maaliskuu on ihana kuukausi. Koiranpentu muuttuu lämmössä kelliväksi kissaksi, pienikin lattialta löydetty auringonpaisteläikkä saa koiran hakeutumaan siihen. Se tuntuu ilmeisesti ihanalta mustassa turkissa.

Ja kyllähän tämmöisenä päivänä kelpaa ulkoillakin. Pilvetön taivas ja pakkasta muutama aste, ihanaa! Kevät voi minun puolestani odottaa vielä hetkisen, mutta en pane pahakseni, jos mittari ei lähentele joka aamu kolmeakymmentä pakkasastetta.

Kalajoki

Minulla on tapana syttyä vähän hitaasti kaikensorttisille uutuuksille, vaikka sukujuureni ovat tiukasti Savossa ja Kainuussa. Kalajokien viehätys oli vain mennyt minulta täysin ohi, mutta kiitos Kahelien aakkoshaasteen neuloin ne nyt. Tein pari numeroa isompaan jalkaan kuin omani, joten vähän löpöttävät kuvissa.

Kuvausassistenttina toimi esikoululainen, joka on viettänyt tämän viikon kuumeessa. Huomenna pääsee onneksi jo eskaan taas. Kuvausassistentti numero kaksi taas antoi ohjeita. "ÄITI, mitä sinä teet siellä yläsängyssä, se menee kohta rikki ja se on sitten sinun vika!" Ei kerrota kuopukselle että sänky pikkasen natisi kun kiipesin portaita..

Lanka on mainiota Vuorelman Vetoa eli viime vuoden messuostokset on nyt korkattu, jee! Neuloin laiskuuttani 3,5 mm puikoilla ja sukista tuli melkoisen rennot. Toivottavasti kestäävät käyttöä siitä huolimatta.

Kattokaas nyt mitä painovoima tekee näille korville, nehän alkaa asettua! Teippejä ei tässä huushollissa koiran korvien asetteluun laiteta. Viikko aikaa päättää ilmoittaisiko tuon tohelon ensimmäiseen näyttelyynsä!