Jämälankavillasukkajoulukalenteri

Sukkajoulukalenteri on ihan parasta joulunodotusta, kiitos jälleen kerran Neulisti ja Vyyhti tästä riemusta! Aloittelin sukat myöhässä, sillä olin joulukuun ensimmäisen viikon arkipäivät erossa langoistani, mutta onneksi ensimmäisten päivien raidat neuloo nopeasti. 

Vihjeet olivat tänä vuonna aika vaikeita osittain. Lempipuu tai -kukka esimerkiksi, tai sarjakuvahahmo. Mutta Ravelryn ketjuista sai aika hyvin vinkkejä toisten pähkäilyistä. Lempikukka on tulppaani, voisi olla kuunliljakin, mutta sen keksin vasta monen päivän päästä...

Suosikkisupersankari on tietenkin Tohtori, joten toiseen sukkaan on hahmoteltu silmukoimalla Tardis.

Perheraitaa oli hauska hahmotella ja siinä me kaikki viisi + koira olemme. Kiinalaisesta horoskoopista tuli hevonen ja siitä raidasta tykkään erityisesti.

B-sukassa on toinen harrastus ja hyvällä mielikuvituksella valkomustassa raidassa juoksee tanskandoggi Nappi. Ravelryssä oli myös jämälankavaihto, johon osallistuin ja näihin sukkiin melkein kaikkia vaihdosta tulleita lankoja.

Napin mielestä kuvaaminen on näin typerää, mutta silti piti pyöriä kuvaamisen tiellä.

Hyvää Joulua blogin lukijoille!

Anna

Muuttuihan se pitkä ja pimeä syksy vihdoinkin talviseksi. Bloginkin voi herätellä uinumasta ja ehkä kauan kadoksissa ollut neuleintokin pikkuhiljaa alkaa palailla. Blogi ehti täyttää muutama päivä sitten yhdeksän vuotta! Vastahan minä sen perustin. Esikoinen oli vielä vauva-/taaperoikäinen.

Pipo on pääasia-kirjassa ihastuin hetimiten Anna-pipoon. Vuosi sitten loin silmukat ja totesin muutaman kerroksen jälkeen, että liian suuri tulee, loin uudet silmukat ja sittenpä työ ufoutui. Kesällä Tour de Sockilla neuloin kuitenkin ontelosukat ja totesin, että kyllähän minä nyt sen piponkin viimeistelen.

Myös kakkosyrityksellä pipossa oli liikaa silmukoita, joten vähensin sitten kerralla reilusti. Arvata saattaa jo kuvistakin, etten vieläkään saanut pipoa itselleni. Kuopus - rakastan pinkkiä ja kimalletta -sen sijaan yllätti ja silmät loistaen huoli pipon itselleen. Muuta hattuapa ei ole neidin päässä nähtykään sen jälkeen. 

Pipo on neulottu Wollmeise Puresta ja värinä Safran ja Pistazie. Lankaa jäi vaikka toiseen tai kolmanteenkin samanlaiseen pipoon, sillä tämä vei vain noin 80g lankaa ja WM-vyyhdit on muutenkin tyypillisesti ylipainoisia, Nähtäväksi jää, riittääkö koskaan into tähän samaan malliin, mutta onteloneuleella saisi kyllä ihanan lämpimän pipon tehtyä.

Plussaa ontelossa on sekin, että aina voi valita onko tänään enemmän vihreä vai keltainen päivä.

Metsäpirtti ja syyslomailua

Keskimmäinenkin toivoi isoveljensä tavoin kirjoneulesukkia. Minulla oli sopivasti lainassa Sukupolvien silmukat-kirja kirjastosta ja esittelin sieltä Metsäpirtti-sukkia. Pojan mielestä oli kiva malli ja niinpä muokkailtiin pojan värimieltymysten kanssa kirjoneuletta varsiin. Terään en sitten enää laittanut, koskapa poikasen jalka on malli rintava ja halusin, että sukka joustaa paremmin siitä kohtaa.

Neulominen ei ole oikein jaksanut innostaa ja nämä meinasi jäädä parittomiksi, kunnes tilaaja alkoi vaatia sukkia valmistumaan. Syyslomaksi oltiin menossa pohjoiseen ja kelit näyttivät niin kylmiltä, että sietikin saada uudet sukat mukaan. Lähtöpäivänä päättelin langanpäät ja punnitakin ehdittiin kotona, Reissussa sitten kuvattiin.

Lankoina on Fabelia, valkoinen on jotain muuta jämää. Koko on tokaluokkalaisella jo 35-36, mihin se minun pieni lapseni katoaa? Lankaa meni silti vain 79grammaa.

Kävimme tosiaan pohjoisessa, Pyhätunturin maisemissa, viisi päivää. Tässä laskeudutaan ametisti-kaivokselta, josta saatiin jokaiselle kaivettua pieniä kiviä muistoksi. Yksi isompikin mahtui mukaan.

Luoston laella on säätutka. Meille sattui loistavat pääosin aurinkoiset kelit ja vaikka aamut olivatkin tosi kylmiä, oli kyllä hienoja maisemia tarjolla.

Ja poroja! Näitä oli kiva nähdä ja tulomatkalla nähtiin söpö valkoinen vasakin, pysyivät onneksi tien sivussa kiltisti.

Yhtenä päivänä käveltiin vähän pidempi lenkki eli 8km sisältäen yli 400 rappusta ja kivikkoa, suurimmaksi osin oli hyvin hoidettuja leveitä pitkospuita. Suurin ihme oli kuopus, joka jaksoi kävellä lähes koko matkan. Puolisen kilometriä meni isän hartioilla. Illalla kävivät vielä  kävelemässä hotellin lähimaastossa pari kilometriä lisää.

Yhtenä päivänä uitiin Ametistikylpylässä (se tosin oli hurjan pieni, yksi matala allas + poreallas) ja kiersimme myös puolet frisbeegolf-radasta. Poikien mielestä parasta varmaan oli lumitykit, jotka lumettivat täyttä päätä rinteitä.

Kaikenkaikkiaan siis mukava reissu. Kilometrejä kertyi reilut 1500 auton mittariin, kun piti vielä viedä ja hakea koirakin mummolasta.

Dither

On taas se aika vuodesta, kun huomaa, että lasten jalat ja kädet ovat kasvaneet. Esikoinen ihasteli TdS:n aikaan neulottuja kirjoneulesukkia ja tilasi itselleen omat. Kanssaneuloja matkasi kesällä Tapion kauppaan ja toi kuriirina muutaman kerän Fabeleita. Lapsi kun toivoi oranssia ja sopivaa vihreääkään ei omista varastoista löytynyt.

Malliksi valitsin Ditherit ja koskapa jalka on vielä lapsen koossa, päätin tehdä nämä kahdella värillä. Alkuperäisideaakin (kolmella värillä) olisi kiva joskus kokeilla. Nämä Tiinan tekemät on kyllä minusta kaikkein hienoimmat.

Varsinaista ohjetta en noudattanut ja muutenkin kämmäilin laskelmieni kanssa, joten sukista näytti tulevan napakat, mutta venyihän nuo blokkereilla sopiviksi. Tein pitkästä aikaa hollantilaisen kantapään, koska esikoisen jalkaan jostain syystä ei ranskalainen tunnu istuvan. Siitä tosin tuli vähän omituinen, aivot narikassa neulottu, mutta täydestähänä nuo näyttäis menevän silti.

Neuleinto katosi jonnekin TdS:n jälkeen, mutta kaipa se tässä tulee takaisinkin ilmojen viilentyessä. Tarvetta olisi vielä. Keskimmäisen sukat on jo tekeillä ja kuopuksenkin jalka näytti jättimäiseltä viime vuoden sukissa..

Tour de Sock: 6

Viimeiselle Tourin etapille uumoiltiin onteloneuletta ja sitähän sieltä tuli runsain mitoin.

Aiemmin olen neulonut onteloa yhden pipon aloituksen ja se alku makaa ufoutuneena käsityökorissa. Perusidea kuitenkin oli selvillä ennen kisaa.

 Mallin nähtyään moni löi hanskat tiskiin erityisesti meren toisella puolen, mutta suomalaisen sisu kannatteli monta meistä maaliin ja periksihän ei annettu, vaikka välillä tuntui, että kiire tulee.
Paksut sukat kesähelteillä eivät kyllä motivoineet neulomaan yhtään! 116 grammaa Fabelia näihin sukkiin upposi 2mm puikoilla.

Sukkia voi siis pitää kumminpäin tahtoo tai vaikka pari puolena, jos siltä sattuu tuntumaan. Ei luulis näillä sukilla paleltavan koskaan sisätiloissa. Kenkään ovat kuitenkin turhan paksut.

Sukkiin sai valita kolmesta erilaisesta kaaviosta mieluiset kuviot. Oravat olisi olleet kyllä hauskoja varteen, mutta siinä vaiheessa totesin, että nyt menen rimaa hipoen, kunhan saan vaan jonkun kuvion tehtyä ja sukat hyväksyttyä.

Kisa vei mehut myös bloggaamisen suhteen ja säiden muututtua sateiseksi, ei ollut intoa enää kuvatakaan. Nyt sitten ryhdistäydyin sen verran, että keskimmäisen kanassa näitä kuvailtiin.

Yöllä otetut kuvat kun on tätä laatua! Näkyy tästä kuitenkin erilainen kantapää ja sukathan oli siis aloitettu kärjestä alkaen.

Koko kisan lopputuloksena oli 24. sija, johon olen todella tyytyväinen ja yllättynyt. Toki jos kisassa laskettaisiin kokonaispisteet, olisin monta pykälää alempana, mutta tässä on ideana tehdä kaikki mallit ja parhaat sijoitukset saivat siis kaikki etapit suorittaneet. Kutosetapin sai neulottua 55 neulojaa ja vähintään yhden pisteen saaneita oli 291 kappaletta koko kisassa.

Ensi vuonna kai sitten taas, koska olihan tää nyt hauskaa! Opin monta uutta juttua, sain kivojakin ohjeita ja parasta oli yhteishenki suomalaisten neulojien kesken. Unohtamatta pääasiaa eli hyväntekeväisyyttä Lääkärit ilman rajoja- järjestöä tukemalla.

Tour de Sock:5

 Päivitykset jäivät laahaamaan, mutta tässä viidennen etapin Arch-Nemesis sukat. Näistä tuli mun lempisukat tämän vuoden Tourilla.

Lankana ihana Lanitium Ex Machinan perussukka värissä Golden Barley.

Lankaa kului 78 grammaa 2mm puikoilla.

Hauskinta tässä mallissa oli kiilakavennusten jälkeen tehtävä muotoilu, jonka ansiosta sukka istuu todella hyvin jalkaan. Sukan pohjassa siis tehtiin lisäyksiä ja tuossa päällä kavennuksia. Pidin myös tuosta pitsi-palmikkoyhdistelmästä todella paljon.

En ihmettelisi, jos joskus neuloisin toisetkin tämän mallin sukat tai ainakin tuota pohjan muotoilua pitää kokeilla uudemman kerran.

Tällä etapilla olin 37 ja kesälomaa ei enää ollut, mutta nämä ajoittuivat mukavasti niin, että ehdin hyödyntää viikonlopun, sijoitus siis oikein kiva.

Tour de Sock: 4

Nelosetapin sukat Dazzle them from behind eivät sytyttäneet ensi vilkaisulla yhtään. Pitsikuvio takana ja paljon joustinta, plääh! Sukkiin luotiin nirkkoreuna käyttämällä cable cast on-menetelmää. Ensimmäisen sukan silmukoita loin lähes tunnin ja mietin, että mitähän tästä vielä tulee. Tällä etapilla oli kuitenkin hyvin neuleaikaa ja kun ohje tuli klo 14 aikaan julki, jatkoin neulomista yömyöhälle. Seuraavanakin päivänä neuloin sen minkä kädet kestivät.

Käyttämissäni helmissä oli kuitenkin paljon huonoja, joista koukku ei mennyt läpi langan kanssa ja varmaan tunnin hukkasin neuleaikaa niiden kanssa tuhertaessa. Parempia helmiä ei kuitenkaan ollut ja koska helmityöt eivät viimeaikoina ole kiinnostaneet, en katsonut järkeväksi alunperinkään tilata helmiä.

Lapset kannustivat ihanasti ja niin vain kävi, että sitkeä työ palkittiin ja kun ohje tuli julki tiistaina, sukat valmistuivat torstaina aamupäivällä. Sitten pakotin lapset neulekuvaajaksi, vaikka heillä oli kesken joku tuikitärkeä ohjelma. Keskimmäinen otti kuvia ja alkoi valittaa, että kamera ei tarkenna. Järjestelmäkamerasta loppuikin akku. Olin ottanut itse pari mittakuvaa ja yritin purkaa kuvat koneelle. Ei anna purkaa, kun akku on tyhjä. Muistikortti irti kamerasta ja koneeseen. Kuvat on tosiaan epätarkkoja eli käyttökelvottomia helmikuvion osalta.

Kuvia tutkimalla paljastui myös, että mittakuva on ihan poskellaan, sitä voi käyttää ainoastaan neuletiheyden määrittämiseen, joka tässä sukassa oli pakollinen.

Seuraava kamera kehiin ja yhdeksänvuotias kuvausavuksi. Ensin kuitenkin uusi mittanauhakuva, josta näkee että yli 9 tuumaa on neulottu.

Riittävän tarkka kuva takaa, jotta kelpasi tuomaristolle. :) Mutta mutta, sitten muistin, että sponsorivyöte tarvitaan kuvaan mukaan, että saa joukkueelle lisäpisteen. Pokkarikamerasta loppuvat paristot!

Juoksutin kuopuksen hakemaan kännykän, jonka kotelosta lohkeaa palanen, kun revin puhelinta irti saadakseni edes suht järkevän kuvan. Kuvat koneelle ja matkaan, sähköpostikuittaus tulee iltapäivällä, mutta sijoitusta joutuu odottamaan useamman päivän. Lopulta selviää, että olin 22.! Ihan käsittämätöntä mikä hyvä mieli tästä voi tulla, vaikka tuolla sijoituksella ei ole suurta väliä. Vähän enemmän pisteitä itselle ja joukkueelle. Eniten on voittajaolo siitä, että vaikka oikeasti olen hidas neuloja, niin sisulla sukat saa nopeasti valmiiksi. Ja rintalihakset pariksi päivää niin kipeiksi, ettei voi nostaa mitään raskasta.

Tuon ensimmäisen kuvan otti muuten keskimmäinen, makoilin jalat kohti taivasta ruusupensaan luona ja appiukko ajeli siitä just autolla ohi. Mahtoi aatella, että aika sekopäistä touhua taas kerran...

Tourin sijoitukset ovat alkaneet parantua (ekalla olin 77., tokalla 110. ja kolmannella 36.), mutta koskapa loma loppuu tänään, niin kaksi viimeistä etappia mennään lähinnä sillä, että yritän saada ne ajallaan valmiiksi. Voi tosin olla, että viikonloppuna tulee neulottua hullun lailla kun tämä kisa vie mennessään.

Tour de Sock: 3

Tourin kolmas etappi oli mahtava työvoitto. En ole koskaan neulonut kirjoneulesukkia, jossa kirjoneuletta olisi koko sukkien matkalta. Arvelutti ja hirvitti, että mitä etapista tulee. Nuorempana neuloin kyllä paljonkin kirjoneuletöitä, mutta tuolloin en tiennyt mitään lankadominanssista ja pistin vaan menemään omilla säännöilläni.

Nykyään kirjoneule on myös sattunut sormiini, joten olen sen jättänyt suosiolla. TiiQ kuitenkin bloggasi lankojen pitamisjärjestyksestään ja koskapa kisassa ei periksi anneta, kokeilin sitä ja sehän toimi. Neulominen tuntui suorastaan miellyttävältä!

Kisasukkien idea oli askarrella noppia, joita heittämällä muodostui neulekaavio. Onneksi mukana oli myös valmiit kaaviot, joita käytin. Noppien askartelu toi kuitenkin lisäpisteen, joten siksi noppiakin kuvista löytyy. Lapset heittelivät noppaa ja sitten valittiin valmiista kaaviosta sillä perusteella sopiva. Toisessa sukassa pyöräytyin kaaviot ympäri. Hienon työn oli suunnittelija kyllä tehnyt, kun nuo kuviot tekevät kaikkia hauskoja kiemuroita, vaikka miten yhdistäisi.

Käytin kasvivärjättyjä lankoja. Tummempi on raparperilla ja vaaleampi luultavasti lupiinilla värjättyä. Raparperilangan keriminen paljasti ikävän yllätyksen, yhdestä kohtaa pasmalanka oli ollut liian tiukalla ja lankaan jäi vaaleita laikkuja. Päätin, että tällä silti mennään, koska epäilin, että rumasukkia syntyy. Toisin kävi ja kastelu vielä pelasti ne omaan jalkaan sopiviksi. Minä näköjään neulon tiukkaa, kun on kisapaine päällä. ;)

 Lapsetkin ihastuivat tähän malliin ja tilauksessa olisi kolmet kirjoneulesukat heille. Gulps! Tosin sanoin, että ei tällä mallilla, en kyllä näitä kaavioita pyörittele ihan heti.

Seuraavaa sukkaohjetta odotellessa...

Tour de Sock: 2 ja kotkot

Kiitos edelliseen postaukseen kommentoineille! Tosiaan on aika haastavaa pysyä ohjeessa ja neuloa just tiettyjä sukkia tietyssä aikataulussa. Mutta kiva on kokeilla mihin rahkeet riittää! 

Kakkosetapin sukkiin käytin aikaa kuusi päivää, vaikka simppelipitsisukka noin periaatteessa ois voinut valmistua nopeamminkin. Mutta työt ja muu elämä tuli tielle. 

Tuntui myös, että kämmäilin tuossa pitsikuviossa jatkuvasti, ei usean kerroksen purkamisia, mutta kuitenkin.

Lisäksi sähläsin langan kanssa, sillä otin epähuomiossa langan, jonka suunnittelin käyttäväni helmisukkien etapilla. Mutta ei se oikeastaan haittaa, koska näistä tuli just hyvät tuon värin takia. Monivärinen lanka olisi riidellyt pahasti mallin kanssa, mutta Kujeen Jekku, jota olen hillonnut hävettävän monta vuotta varastossani, löysi nyt itselleen sopivan mallin.

 Käytin taas 2 mm puikkoja, ehkä 2,25 mm puikot olisi olleet paremmat, mutta niitä minulla ei ole Hiya Hiyana ja puisilla en nopeuskilpailuun osallistu. Lankaa kului vain 74 grammaa.

Tässä vielä malli takaa. Kuvista jälleen kiitokset lapsityövoimalle, joka muutenkin ihanasti tsemppaa kisassa.

Ai niin, se muu elämä. Me otettiin kanoja!

Kolmen kanan parvea vartioi kukko.

Kuvasta myös näkee, että tuo Orpington- rotuinen kukko on ihan kohtalaisen kokoinen herra. Painoa on peräti 5 kiloa! (Verrokkina kuvassa tuleva tokaluokkalainen, orrella oleva kana näyttää isolta sen takia, että on kuvassa niin lähellä. )

Kanat puolestaan ovat Hy Line Browneja eli tehokanoja, eivätkä siis maatiaisia.

Ensimmäisiin muniin meni kaksi viikkoa, taisi olla muuttostressiä ja kaksi noista kanoista onkin nuorempia, jotka just aloittelevat munintaa.

Tour de Sock: 1

Joku hulluus iski seurattuani viime kesän TdS-kisaa katsomosta käsin. Tähän on osallistuttava, vaikka nopeuskilpailu neulomisessa ei oikeastaan ole minun juttu. Kyse lienee enemmän itsensä voittamisesta ja nyt kun kaksi paria on valmiina, huomaan, että muutamassa päivässä mutkikkaampikin sukkapari syntyy, kun kilpailuvietti iskee.

Ensimmäinen sukkamalli Wye- ihastutti ja lanka oli mielestäni mahtavan väristä. Retriitistä ostettua Heritage Sockia. Kisajännitys tiukensi käsialaa ja muutenkin olen huomannut neulovani Hiya Hiyan puikoilla normaalia tiukemmin. Sukat aloitettiin varpaista ja ne tein 1,75 mm puikoilla. Vaihdoin 2mm kun huomasin, että tulee liian napakkaa.

Sukista tuli ihanat, mutta harmi vaan itselle liian pienet. Minua ei suuremmin haitannut tuon mallin symmetrinen epäsymmetrisyys ja kestin myös kikkailun kaksi erillistä kaaviota varressa + sanallinen ohje oikein hyvin. Näiden sukkien kanssa ei paljon tullut purettua, joku yksittäinen palmikon korjaus.

Lankaa meni 80g eli isommalla koolla tai isommilla puikoilla olisi koko vyyhti riittänyt mainiosti.

Mikä parasta, sukille löytyi kuitenkin heti koti kanssaneulojan luota paikallisen vaihtolaatikon matkassa.

Kurpitsaa

Lankalauantaina saimme olla Lellun luona värjäämässä ja neulomassa. Pääsin kokeilemaan Emotuotteen värejä naapurilta ostettuun norjalaiseen vuosikerta villalankaan.

Olipa se helppoa ja nopeaa kasvivärjäykseen verrattuna! Väri myös tarttui kauniisti, vaikka lanka on 100% villaa.

Väri on jotain tällaista.

Tai tällaista. Näiden kahden värin välistä todellisuudessa, kanssaneulojan värimääritelmä osui ehkä lähemmäksi: kurpitsaa, eikä porkkanaa, kuten itse ekaksi aattelin. Saatoin jäädä koukkuun!

Retriitin lahjoituspöydästä nappasin lasten neulepuikot ja kuopus 4v. innostui heti. Ja oppi! Vähän olen ylpeä tuosta pikkuneidistä millä sitkeydellä on neulonut Lett Lopin jämää. Siitä tulee aikanaan taustalla näkyvälle nukelle kaulahuivi.

Myös isoveljet kinusivat opetuksen perään ja lupasin, vaikka arvelin, että niillä puikot lentelee seinille, jos oppimista ei tapahdu heti. Väärin meni! Oppivat melkoisen äkkiä ja kärsivällisyyttäkin oli aluksi. Sitten kun tunsivat, että osaavat mielestään neuloa, alkoi kiukkupurkauksiakin tulla, jos lanka ja puikot eivät olleet niin yhteistyöhalukkaita.

Tällä hetkellä toinen pojista neuloo siskolle hiuspantaa kirppislangasta. Se tosin on projekti, jota molemmat pojat ovat neuloneet. Toinen taas aloitti tekemään lelu-Ponsselle telaa. Tuleepa käyttöön sekin värjätty rumalanka, jolle en ole käyttöä vuosiin keksinyt!

68/64

Retriitissä neulottiin joulukalenterisukkien tapaisesti vihjeiden perusteella sukkia. Jämät oli sen sijaan omia tai yhteisiä tai kaverin kopasta lainattuja.

Toisten jämät on kyllä aina parempia kuin omat, väriä näistä ei ainakaan puutu. Eikä vihjeistä hopeatoffeeta ja kuolleita muikkuja. Hillanen, huom, m-u-i-k-k-u-j-a!

Neuloin nämä kantapään ohi retriitissä ja loput sitten kotona. Pikaiseen valmistuivat, vaan kuvaus saati kuvien siirtäminen kamerasta koneelle on aina muka niin vaivalloista.

Käytin resoriin 2mm puikkoja, 2,5mm varteen, vaihdoin jonkun verran ennen kantapäätä 2mm puikkoihin takaisin, jolloin  pohkeen jälkeisiä kavennuksia ei tarvinnut tehdä erikseen. Sitten vielä kokeilin tehdä 1,75mm puikoilla kantapäät, että tulisi mahdollisimman tiivistä ja kestävää jälkeä. Loppuosa sukasta taas 2mm puikoilla.

Tuli myös todistettua, että Hiya Hiyan-puikot on ehdottomat lempparit ainakin sukkien neulomisessa.

Sukille kertyi painoa 68 g ja langanpäitä 64, päättelin kaikki!