Anna

Muuttuihan se pitkä ja pimeä syksy vihdoinkin talviseksi. Bloginkin voi herätellä uinumasta ja ehkä kauan kadoksissa ollut neuleintokin pikkuhiljaa alkaa palailla. Blogi ehti täyttää muutama päivä sitten yhdeksän vuotta! Vastahan minä sen perustin. Esikoinen oli vielä vauva-/taaperoikäinen.

Pipo on pääasia-kirjassa ihastuin hetimiten Anna-pipoon. Vuosi sitten loin silmukat ja totesin muutaman kerroksen jälkeen, että liian suuri tulee, loin uudet silmukat ja sittenpä työ ufoutui. Kesällä Tour de Sockilla neuloin kuitenkin ontelosukat ja totesin, että kyllähän minä nyt sen piponkin viimeistelen.

Myös kakkosyrityksellä pipossa oli liikaa silmukoita, joten vähensin sitten kerralla reilusti. Arvata saattaa jo kuvistakin, etten vieläkään saanut pipoa itselleni. Kuopus - rakastan pinkkiä ja kimalletta -sen sijaan yllätti ja silmät loistaen huoli pipon itselleen. Muuta hattuapa ei ole neidin päässä nähtykään sen jälkeen. 

Pipo on neulottu Wollmeise Puresta ja värinä Safran ja Pistazie. Lankaa jäi vaikka toiseen tai kolmanteenkin samanlaiseen pipoon, sillä tämä vei vain noin 80g lankaa ja WM-vyyhdit on muutenkin tyypillisesti ylipainoisia, Nähtäväksi jää, riittääkö koskaan into tähän samaan malliin, mutta onteloneuleella saisi kyllä ihanan lämpimän pipon tehtyä.

Plussaa ontelossa on sekin, että aina voi valita onko tänään enemmän vihreä vai keltainen päivä.