Neliöliina

Miten sitä pärjäisikään ilman keskustelupalstoja ja niiden linkkiantimia? Palstojen vikana tosin on se, että huomaa tarvitsevansa kaikkea tuikitarpeellista, kuten vaikkapa laminointikoneen (lorukortteja!), olkalaukun (ks. ed. postaus) ja neliöliinan. Niin, tuo kannettavahan on jo 1 v 10 kk eikä surkeassa jamassa oleva selkäni kestä kantamista juurikaan. Mutta silti kantoliina on aina tarpeen (hys hys siellä kaapissa Patapum, Vatanai Maryama ja laina PikkuRuu).

Anttilassa köyhdyin 14 euron verran tukevasta puuvillaverhokankaasta ja erinäisten Tsi-bbo vinkkien avulla surauttelin ommella liinan. Paneelilla on kokoa 40x40 cm (noin). Olkahihnat on 200x14 cm ja yhtenäinen alahihna on jotain 150x14 cm (en jaksa nyt enää mittailla). Ylähihnoissa sekä alahihnassa on 2 kerrosta paksua polarfleeceä pehmusteena. Tykkään ja kuten kuvasta näkyy myös kannettava tykkää. :)

Tässä ainakin yksi sivusto mistä saa apuja, jos liinakuume iskee. Niin, pääntuen aion vielä joskus tuohon ommella, kun kannettava saattaa vaikka hyytyä unille kesken kaiken.

Alla muutama akvaarioräiskäisy kiinnostuneille. Opettelemista on tuossakin miten noista saisi kunnollisia kuvia.

Tiikerinuoliaiset ja leväbarbit muuttaa siis uuteen kotiin.

Kardinaalitetrat jää ja niitä tulee lisää piakoin. Kannon alla möröttää partamonni, muttei suostu kuvattavaksi.

Olkalaukku

Mammapalstan kautta sain vihdoin valmiit kaavat juuri sellaiseen laukkuun, jota oli suunnitellut. Kankaat ostin jo keväällä, mutta ei tullut piirreltyä omia kaavoja ja onneksi ei, kun nämä oli niin hyvät. Ikean verhokangas muuttui siten kassiksi.

Ohjeesta poiketen vuoritin kassin ja tein siihen sitten myös kaksi taskua, toinen kännylle ja toinen avaimille + muulle pikkusälälle. Koko on ihan passeli, mahtuu eväätkin töitä varten ja yllättävää kyllä vetoketjuakaan ei tarvitse.

Olkahihna on hieman liian pitkä, seuraavaan voisi vaikka viidellä sentillä lyhentää. Ihan ilman töppäilyjä ei onnistunut, kääntövaiheessa huomasin, että olisi kantsinut noudattaa ohjetta ja tehdä olkahihnan yläosaan sauma eikä jättää kääntöaukkoa kassin+hihnan yhdistämään kohtaan. Vähän torso siitä kohtaa, mutta välttäähän tuo.

Taustalla näkyy muuten yläkerran rappuset, pitkään rakenteille ollut yläkerta on vähää vaille valmis. Ollaan asutti tässä talossa nyt 3,5 vuotta. Alakerran valmistuttua muutettiin ja sittenpä esikoinen jo syntyikin. Viimeisen vuoden mies on sitä rakennellut milloin on ehtinyt ja kirvesmieskin paikalla käynyt. Nyt ollaan ihanasti loppusuoralla. Mies rakensi meille sängyn ja tekee nyt kaappeja makkariin. Listoituksia vielä puuttu ja vessa, mutta sitten päästään hyödyntämään yläkerta. Täyttäisiköhän oman kaappinsa langoilla vai mitä...

Niin ja meille muutti uusia lapsia eilen. Nyt niitä on 11 kpl. Erikokoisia värisiä, nauttivat uimisesta 150 litran astiassaan... Otan kuvan kunhan ehdin, mutta nyt olemme siis onnellisia akvaarion omistajia, miehen työkaveri kun luopui harrastuksestaan.

Pipot ja syksy

Kerroin esikoiselle kesällä että sitten on syksy kun päiväkoti alkaa ja lampaat lähtee. Ensimmäinen alkoi virallisesti tänään ja jälkimmäisen kohdan otukset palasivat kotiinsa viime viikolla. (Ihan pienesti on ikävä minullakin, ja erityisesti lapsilla) Eli nyt on siis syksy ja ilmat kyllä puhuvat siitä puolesta. Sumua, matalaa pilveä (ukkostakin tosin). Huh, olihan tuo sitten jo aikakin lopettaa kesäloma.


Kiitokseksi lampaiden lainasta ja ennakkona tulevista villoista neuloin Jokon ihanalla Lina-ohjeella pipoja lapsille. Koskapa vauhtia on enemmän kuin suunnittelua, enkä viitsinyt purkaa, pipoja syntyi kolme, vaikka kaksi olisi ollut tarvittava määrä. Tuo pienimmäinenkin saa kyllä kodin vielä. Ravelrystä löytyy lisäinfoa puikoista ja silmukkamääristä, Novitan Bambuja siihen kulutin.


Edellisen postauksen Käänteinen matkasi myös lammasfarmille ja nuorimmaiselle perheen lapsista ompelin nopean trikoopipon.

Käänteinen

Kesä on vilahtanut hetkessä ja neulomuksia ei hyvistä aikeista huolimatta ole juuri syntynyt ja niidenkin vähien postaus takkuaa. Vihdoin alkanut kesälomakin kuluu päiväkodin pihalla lasten kanssa, pojat aloittavat pian päiväkotitaipaleensa. Siellä tosin ehtiin neuloa.

Tässä lahjaksi menossa oleva Käänteinen Ullasta. Kun näin tuon pipon päätin heti, että sen neulon ja kohdekin selkeni samantien. Tein pipon tummansinisestä merinoWoolista ja esikoinen suostui malliksi ja siksipä pipo näyttää turhan isolta. Ensimmäisessä kuvassa "oikea" puoli.

Ja tässä toisessa nurja puoli. Kavennukset on tämän pipon juttu ja uskoisimpa että neulon toisen vastaavankin vielä joskus.



Heinäkuussa tuli ikäännyttyä ja ystävä muisti ihanalla langalla. Kiitos Katja! Colinetten Jitterbug (väri Bright Charcoal) on suloisen pehmeää niin suloisen, että on pakko tunnustaa sen olevan ensimmäinen lanka, jota piti silitellä poskea vasten. Samaan kuvaan pujahtaneet Bambut on miehen ostos, oli bongannut ne tarjouksesta ja osti summassa värejä, kun ei tavoittanut minua puhelimella. No, eiköhän noistakin jotain synny vaikka valkea ja musta eivät ole ykkösjuttuja omassa värikartassani.

Eläimellistä menoa

Hahtuvapilvenreunalla on keskitytty lampaisiin.

Lapset tykkäävät lampaista...

ja lampaat tykkäävät lapsista!


Herukka-karitsa on veikeä kaveri. Tarpeen tullen jättää jopa syömisen kesken (ja tämä jos mikä on lampaan kyseessä ollessa melkoinen juttu), jotta saa rapsutuksia. Herukka on kyllä perso ruuallekin ja nykyään portista sisään tuleminen tarkoittaa sitä että Herukka ja Vadelma keskittyvät napostelemaan sormia odottaessaan kuumeisesti jauhojaan.


Kaksi kolmesta on nyt kesytetty, mikä tarkoittaa sitä, että kuvaaminen on haasteellista kun pieni kieli työntyy linssiä kohti tai (vihreitä!) housuja napostellaan lehtien toivossa. Vadelma-neidin mielestä on kovin hupaisää, kun voi pompahdella siskonsa selkään jauhojen perässä.

Mustikka-rouva on vielä kesyttämättä. Hän suvaitsee kyllä hakea leipää tai heiniä kädestä ja pieni kosketus poskelle on sopivaa, mutta muussa tapauksessa tehdään täyskäännös ja poistutaan syrjemmäksi. Emä ei myöskään ole mikään lempeyden huippu. Perheen kirjaimellisesti mustaa lammasta sorsitaan armotta, pusketaan ruuan ääreltä ja nukutaan valkoisen tyttären kanssa hellästi toisen maatessa kauempana.


Alkujärkytyksestään (kuvassa) selvinnyt blogidoggi V yrittää jo haastaa Mustikkaa leikkikaverikseen aidan takaa, mutta toisaalta järkyttyy perinjuurin jos Herukka nappaa sitä huulesta kiinni (makupalan toivossa, mitäs muutakaan) ja Vadelma tökkää V:n kirsua aidan läpi. Lampaiden suuri hupi on seurailla sen touhuja, jos se menee aidan vierelle käppäilemään.

Blogikoira T ei nyt ehdi pähkäilemaan kuinka pelottavia lampaat ovat. Neiti pian 3 vuotta keskittyy nyt parantelemaan sterilointihaavaansa. Sain tarpeekseni jatkuvasta piippauksesta ja ulvomisesta niin juoksujen kuin valeraskauden aikana. Mitä siis tekee potilas, arvaatte varmaan jo. Ulvoo tietysti leikkausta seuranneen illan ja yön! Positiivista leikkauksessa on toki se, ettei tarvii panikoida jos karkaa juoksuaikana eikä metsästyskautta sotke kolmen viikon juoksuaika.

Mari lahjoitti minulle tämän. Kiitos, olen kovin otettu! Ihania blogeja on paljon ja koska monia niistä olen hiljalleen siirtänyt blogilistan puolelta Google Readeriin, tahdon antaa tämän kaikille heille kymmenille, joilta on blogilistalta lähtenyt viime viikkoina yksi (tai kenties useampikin lukija). Jatkossakin niitä siirtelen vähitellen, on vaan niin iso urakka ettei niitä kaikkia jaksa siirtää kerralla.

Ai neuleita olitte vailla. Nyt ei ole esiteltävää. Kesken on toinen yhä edelleen Convertible (inhokkilanka ja ärsyttävä mallineule) ja aktiivisesti työn alla oleva Käänteinen tuoreimmasta Ullasta.

Convertible

Kirsin blogissa ihastuin jo aikoja sitten Knittyn Convertible versioon. Huivi neuloitui nopeasti, mutta lankojen päättelyä odotettiin siitäkin edestä. Samoin nappien laittamista, joka ei innostanut yhtään. Mies lupautui ne tekemään, kun viimein hoksasin asiaa kysyä häneltä.


Vähän kapea siitä tuli, mutta kaipa se tästä. En pingottanut, kun tuo akryylinen Tilda-lanka ei pingotu, testattu on.

Kantanapit, jotka on yhdistetty rautalangalla, ovat peräisin Karnaluksista. Ihanat, mutta äärimmäisen hankalat kuvata.

Kesälampaiden villa on muuten luvattu minulle, syksyllä sitten asiasta lisää toivoakseni. Lähinnä tosin olen tuosta mustasta kiinnostunut. Herukan villat on vielä mustia, eivätkä toivottavasti harmaannu kuten emällään.

Neulojan kesävieraat

Eilen saimme kesäksi tällaisia kavereita takapihalle. Neuloja perheineen on innoissaan! Lampaat ovat lainassa Pikkuvirralta (Johannan eläinaiheinen blogi ja koirasivut), eivät siis päädy pataan kuten äkkinäinen voisi luulla. (Mies tahtoi patalampaita, mutta neuloja ei kykene kavereitaan syömään ainakaan vielä tänä kesänä, joten tilaus oli vaan laiduntajista...)


Mustikka-uuhi ja pääsiäisenä syntyneet jälkikasvunsa Herukka (takana) ja Vadelma (oikealla) saavat siis huolehtia luonnontilaisten alueidemme heinänsyönnistä (maisemointi on ehkä turhan mahtipontinen sana tässä tapauksessa!) ja toimivat silmänilona ja lievittävät kroonista koirakuumetta jne.

Parempia kuvia seurannee jatkossa, mutta tämä ilo piti jakaa samantien!

Yövaippa

Osa kuopuksen yövaipoista vetelee viimeisiään, joten tässä päiväuniaikaan ehdin surauttaa yhden vaipan valmiiksi. Päällikankaana kälyltä vanha pyyhe, sisäpintana kaverin ehtymättömistä kangasvarastoista ( heh heh) mikrofleeceä. Todellinen kierrätysvaippa siis. Ei niin kaunis (erityisesti ompelujälki on karua), mutta eiköhän tuo toimine. Ompelujälkeen vaikuttanee se, että laiskuuden vuoksi en jaksanut kaivella nuppineuloja esiin, vaippahan se vaan on... Kaavana mummut kestovaippainfosta. Ompelin kumpparit ekaa kertaa kujaan, aika helppoa ja kätevää, joku kerta voisi opetella tekemään saman siististi!

Sukat ystävälle

Ystävä täytti pyöreitä vuosia keväällä. Karnaluks reissulla ostin hänelle lahjaksi sukkalangat ja lupasin neuloa sukat. Näytin matkan aikana Ravelrystä Knitting Vintage Socksin sukkamalleja ja niistä löytyikin mieluisa: Gentleman's Sock with Lozenge Pattern. Käytössä oli 100 g lankaa, joten muunsin ohjeen varpaista neulottavaksi, jotta saisin mahdollisimman pitkät varret.


Kantapään tein Baudelaire-sukkien tapaan (osaako joku kertoa mikä tuon kantapään nimi on, pidän mallista valtavasti) ja sukat on neulottu 60 silmukalla, 2mm puikoilla. Lankaa meni 86 grammaa ja varresta tuli aika sopivan mittainen. Kuvissa villasukkien alla on mustat sukat, mutta taisi tuo koko sattua sopivaksi ilman alussukkaakin (kantapää onkin neulottu kolmesti, joten syytä on olla nyt sopiva, aika hankalaa arvioida kantapään paikkaa erikokoiseen jalkaan mitä itsellä on). Fortissiman sukkalanka on mukavan pehmeää, mutta halkeilee inhottavasti, jos joutuu purkamaan.

Malli on mielenkiintoinen. Puikoilla se näytti hassulta, resori jopa typerännäköiseltä, mutta kun sukkaa sovitti, ihastuin malliin ja resori tuntuu sopivan sukkaan kuin nenä päähän. Saattaa olla, että joku kerta tämän mallin voisi toteuttaa itsellekin.

Lotus Blossom Tank

Lotus Blossom Tank valmistui toukokuun lopussa sopivasti vielä Project Spectrumiin. Mallipitsi on kerrasaan ihastuttava, näyttää luonnossa paremmalta kuin kuvissa. Tein tämän ohuella puuvillalangalla 2,5 mm puikoilla ja jouduin laskemaan neuletiheyden kanssa jonkin verran. Onnistuin - melkein! Tämä olisi sopivan kokoinen edellisessä elämässäni (= aikana ennen toista lasta!), eikä ihme, otinhan mallia vanhasta trikoopaidasta. Olisiko tässä sitten se viimeinen niitti saada painonpudotus alkamaan!
Totuuden nimissä tosin tuossa yläosassa on ehkä petraamista takaosan lyhennettyjen kerrosten kanssa, mutta eiköhän se istu, sitten joskus 8 kiloa keveämpänä. *huokaus*

Lanka on Karnaluksista ostettua Solberg Garnin Fid-puuvillalankaa, joka myytiin kuitin perusteella eri merkkisenä, mutta yhtä kaikki mukavaa lankaa, jota upposi työhön vajaat 200g.

Maaliskuisia töitä

Erään palstan salainen ystävä-vaihto on ohi, joten nyt voin esitellä muutaman vanhemman työn. Alla siis Molly's Headband (pdf), jota puoli blogistaniaa neuloi aikanaan. Kavensin pantaa vähän, muuten kutakuinkin ohjeen mukainen.


Vaihtoystävän kissalle omasta päästä (idea jostain netistä kylläkin) tekaistu lelu. Ja kyllä, se on olevinaan hiiri, vaikka muuta ehdottaisitte. ;)

Villapöpät ja pallohousut

Edellisessä postauksessa ennakoin, että päivitykset vähenevät töiden alettua. En silti uskonut olevani näin oikeassa. Johonkin ne illat vaan katoaa ja vaikka välillä ehtisi hieman neuloa, ei jaksa blogata tai edes siirtää kuvia koneelle. No, joka tapauksessa haluan esitellä maailman parhaalla villahousuohjeella tehdyt vaippahousut. Ullasta siis.

Housut on tehty Pirtin ruskeasta hahtuvasta ja valkoinen on virosta. Niin, malli on siis kerrassaan ihana ja toimii täydellisesti ainakin hoikalle lapselle. Varsinkin jos lukisi ohjeen kokonaan ja neuloisi ohjeen mukaan! Nuo oli puolessa välissä kun tajusin, että olisi ihan oikeasti voinut luoda vähän silmukoita, nyt loin selvästi enemmän kun vertasin vanhoihin housuihin...
Mutta sitten ensi kerralla, tämä ohje oli niin kiva, että on pakko neuloa vielä yhdet pökät (sysvylle tiedoksi, että jos ehdit jo hahtuvaa suunnitella, niin tarpeeseen yhä tulee ;o) nyt on luonnonväristen varasto melkein nollassa)


1,5 vuotiaan käyttäminen kuvauksissa on kyllä oma taitolajinsa. Niin ja housut menee Project Spectrumiin, jotain sinnekin sentään!

Pallotrikoosta surauttelin anopin saumurilla nämä housut. Tai no, viimeistelin omalla koneella kun ei ollut mummolassa aikaa tehdä kaikkea heti. Eikä tosin resoriakaan. Joku oli leikannut kankaat vähän hassusti, joten housujen malli on kaukana SK 1/08 kaavasta, varsinkin kun nämä on 86 cm kokoon suurennettu. Mutta ei siitä enempää, toimivat housut onneksi. Ja kesällä varmaan vielä paremmin, jos tuon taaperon saisi päiväkuivaksi tai edes osapäiväkuivaksi.

Ompeluksia ja kevääntuloa

Kevät näkyy tässä blogissa tihentyneissä päivityksissä. Lupaava alku tosin tyssää varmaan ensi viikkoon, joilloin hoitovapaavuoro vaihtuu miehelle ja työura kutsuu taas minua.

Taapero harjoittelee syömistä ja koska tulos on sen mukainen, hyödynsin vanhan ja rumaksi kuluneen vahakangasliinan ruokalapuiksi. Varsinainen kaava Poopocketsilta ja hieman muotoilua Marimekko-ruokalapusta kopioiden.

Tykkään itse kovasti (mutta tarkempia yksityiskohtia ei tule tutkia, ompelu ei ole paras lajini!). Miehen mielestä vähän hempeitä pojalle...


Joku aika sitten ompelin pallotrikoisen pipon. Jämäkaisteleesta syntyi nopeasti hiuspanta, joka ihme kyllä tuntuu pysyvän tässä päässä, vaikka hiukseni ovat liukkaat.

Kevät näkyy myös siinä, että ajokoiran metsästyskausi päättyi kuun alussa. Sen sijaan että painelisi metsässä jänisten perässä, Taru keskittyy kyyläämään oravia ikkunasta jatkuvan vinkumisen sävyttämänä. Ja taas on hermo tiukalla äidillä... (ulkotarha ei ole toistaiseksi ajokoiran kestävä, 2 metriä verkkoaitaa on liian vähän kun tuo apina kiipeää). Nyt neiti pian 3 vee on lisäksi juoksuhuumassaan ja piippaa kokoajan päästäkseen ulos. No siinähän piippaa viimeistä kertaa, kesällä lähtee kohtu ja rauha palaa toivoakseni taloon.

Nine-to-five socks

Näiden sukkien ohjeeseen ihastuin ensinäkemältä. Sukat ovat juuri makuni mukaisesti napakat ja toivon että eivät merkittävästi löysty käytön myötä.

Kuvassa sukat näyttävät liian pieniltä kun varpaat pullistelevat kärjistä. Tämä oli kuitenkin tietoinen valinta, koska kokemus on opettanut, että melkein kaikki neulomani sukat venyvät jonkin verran pituutta ja se jos mikä on ärsyttävää.

Sukat ovat siis miltei täydelliset. Sisua meni noin 65g, joten varsia olisi voinut vielä jatkaa, mutten osannut arvioida langanmenekkiä oikein.

Nämä olivat ensimmäiset Sisusta neulotut sukat ja taitavat jäädä viimeisiksi. Lanka oli ihanaa neuloa ja väri täydellinen kevään vihreä (ehkä tuo keskimmäinen kuva on lähimpänä totuutta. Mutta sitten tulee se mutta. Viimeisessä kuvassa sukat on vastavalmistuneiden pingottimien sisällä ja ne ovat olleet jalassa noin 2 päivää. Kantapää on huopunut heti noin paljon! Sukat toki olivat pitkällä kävelyllä (sinkoilua Tallinnassa lankojen perässä, ks. edellinen postaus) mutta ei niiden nyt noin nopeaan tulisi kulua.


Niin, ne pingottimet. Vanhat pöytätabletit koti kodista ja sakset sekä mittanauhaa. Olen aika tyytyväinen, ehkä noita pitää vähän vielä terän osalata muotoilla eli kohta mulla on vaan kasa silppua jäljellä.

Totaalinen repsahdus

Kun anoppi lähtee Suomenlahden toiselle puolelle, mitä tilataan tuliaisiksi?

Jep, aika moni taisi arvata. Oikealla näkyvät harmaat langat on tosin tulossa anopille itselleen, mutta minä ne neulon, joten käytännössä ovat minun lankavarastoani. Oikeanpuolimmaisen harmaan ostin itse viime lauantaina ennenkuin näin tuon toisen ja nyt olisi hyvät neuvot tarpeen. Lanka on eri värjäyserää, toinen on selvästi tummempaa. Noista on tulossa pitsinen villatakki, miten sijoitan langat, että ero on mahdollisimman huomaamaton? Onnistuisiko tummemmasta vyyhdistä vartalo ja vaaleammasta hihat? (kuvaa klikkaammalla tulee isompi kuva, jossa värit näkyvät paremmin)

Em. harmaan vyyhdin lisäksi tarvinnee kertoa vain yksi osoite lisää SadaMarketin lisäksi. Karnaluks. *huokaus* 3350g...(+ huivilanka)


Ja kyllä, nämä kaikki puikotkin ovat vain minulle, nappejakin on vähän enemmän kuin kuvaan sijoitin.

Muidenkin hinnoista kiinnostuneiden iloksi kuva kuitista. Lisää hintoihin 1,18 ja saat verollisen hinnan kruunuina. Jaa summa 15:lla ja saat eurohinnan. Austermann Step on tosi halpaa, samoin Fortissima, bambuaddi sukkapuikot ei mielestäni ole äärettömän halvat, jos eivät sitten ole jotenkin todella ylivertaiset muihin bambusukkiksiin verrattuna.

Ja kuvitelkaa, mulla jäi yhdet takkilangat ostamatta ja paljon muuta sälää kun aika ei riittänyt tukussa, vaikka mulla oli huolellinen strategia tehtynä sitä varten. Vertailun vuoksi kerron vielä, että kanssamatkaajan mennessä kassalle, miesmyyjä selviytyi itsekseen. Kun minä lastasin ostokseni esille, mies lähti juosten karkuun ja palasi naisen kanssa ja yhdessä he lajittelivat ostokseni. ;o)
Toisaalta, kun matkustaa 500 km autolla ja loput laivalla, on sama hankkiakin kaikki suunnittelemansa kerralla...
Ai joo, tuo ruskeapunakeltasävyinen lankavyyhti (ekassa kuvassa) voisi lähteä myyntiin, joten varsinkin jos sille löytyisi koti Riistavesi-Kuopio akselilla, sen saisi ilman postikuluja 8,3 eurolla.