Huovutuksen onnea

Syyskuussa huovutun koneessa reilun satsin hahtuvaa, mutta vasta nyt ehdin/viitsin käydä osaan tuotoksista tarkemmin käsiksi. Sitä ennen piti kuitenkin huovuttaa vähän lisää. Vasemmalla neulatyyny ja oikealla suurella vaivalla suunniteltu ja laskettu kukkanen. Neulottu tuskanhiki otsalla hartioiden jumittaessa isojen puikkojen kanssa!

Neulatyyny onnistui mainiosti, olen tosi tyytyväinen. Siinä on 8 kerrosta sileää neuletta ommeltuna päällekän ja sisällä hieman hahtuvajämiä.

Entäpä se kukkanen? Pinna kiristyi kun avasin koneen, enkä kyennyt ottamaan kuvaa, vaikka nyt kyllä harmittaa. Itketti ja suututti. Ei tarvinne sanoa, että sileä neule rullautuu aika tehokkaasti koneessa. Kiukkuisena revin rullia saksilla auki ja tulos ei vieläkään miellyttänyt. Meinasin jo jättää koko homman, mutta pientä saksimista ja ompelua jatkettuani alkoi tuntua paremmalta.



Kas tässä kukkanen on jo paikallaan.



Tässä vielä kassi ennen koneeseen menoa



ja tässä valmiina roikkumassa. Mittakaavaa saanee tuosta keinutuolista mukavasti.


Ompelin kassiin vuoren ja sinne yhden taskun, rumasti ommeltu mutta onneksi se ei näy minnekään käytössä.

Malli on omasta päästä, ideoita napattu monestakin blogista. Läppä olisi saanut olla pidempi, mutta muuten olen tyytyväinen. Koko on ihan passeli, niin laukussa kuin hihnassakin (vaikka alunperin hihnankaan huovutus ei onnistunut suunnitellusti, mutta sitten muutettiin suunnitelmia..) Hahtuva oli tarjouskiekko, joten värit on vähän hassut ts. liukuma turhan pitkä ja tuota tummaa violettia tuli aika vähän näkyville.

Läppään haluaisin magneettinapin tyyppisen ratkaisun, mutta Sinooperissa ei sellaisia ollut. Muut kaupungin liikkeet on vielä katsastamatta. Mitähän tuohon keksisin? Tavallista nappia en tahdo, se on liian hidas käyttää.

Kirjakatsaus

Hisdal, Solveig: Kuviot silmukoiksi, Jaacks, Hanna: Nyt neulomaan, Talvitie ja Tammi: Huovutus hieroen rullaten ja pistellen
Sandvik, Gro: Helpot myssyt ja pipot, Stanfield ja Griffits: Neulojan käsikirja

Alkuviikolla kävin pitkästä aikaa kirjastossa. Mukaan ei tarttunut mitään kevyttä lukemista, mutta neulekirjoja siitäkin edestä. Oli muuten aika mielenkiintoista käydä kirjastossa vauhdikkaan taaperon kanssa. Sitä mukaa kun ehti katsella itselle kirjoja, oli taapero napannut sen seitsemän kirjaa paikoiltaan ja viipotti hyllyjen välissä. Se kolmas käsi kuuluisi kasvaa äidille siinä vaiheessa viimeistään, kun on toinen tulokas mahassa!


Sandvikin hattukirjan muistan lainanneeni joskus aiemminkin, mutta mukava ylläri oli se, että tuolta löytyi taaperolle kypärämyssy. Sattumalta jossain blogissa näin vähän aikaa sitten juuri tuon näköisen myssyn, kun vaan muistaisi missä! Muistelen, että ohje kaipasi ko. bloggaajan mielestä vähän parannusta.



Hattukirjan hauskuus olivat nämä myssyt, pitäisiköhän mies tuollaisesta? ;o) Mutta vakavasti pohdin tuota ylävasemmalla olevaa myssyä itselleni siitä Kuopion käsityömessuilta ostamastani Araucanian käsinvärjätystä villalangasta.
Kirjassa on näiden lisäksi paljon erilaisia hattumalleja ja upeita kirjoneulemalleja. Kirjailijan alkuperämaan arvaa heti kun katsoo kirjoneuleita eli norjalaista perinnettä on ujutettu kirjaan mukaan, vaikka monet mallit ovatkin ihan moderneja.



Huovutuskirjassa oli kaikkea hauskaa ja hyviä ohjeita. Sääli vaan, että omien taitojen suhteen alkaa olla sellaista realismia*, ettei edes viitsi noita eläimiä kokeilla, vaikka ne ovatkin tosi ihania ja taaperokin rakastaa tutkia tätä ammu-kirjaa.

(*Pelkkä konehuovutus saa minut nykyään raivon valtaan, saati sitten neulahuovutus!)



Hisdalin kirjassa on aivan ihania tunnelmakuvia monta aukeamaa ja ohjeet on sijoitettu kirjan loppuun. Tämäkin kirja on norjalaista alkuperää. Tuo jakku on minusta hurmaava, tekisi mieli kokeilla sitä joskus.



Sama jakku löytyy myös toppiversiona.



Tästä vauvan neulesetistä tuli heti Ilun kirjoneuleet mieleen.


Traktorisukkien ohje kelpasi Novitaklubin ekstraideoihin ja muutamassa päivässä sain nuo langat kotiini. Joko neiti Papupadan äiti arvaa mitä pukinkonttiin on tulossa Goldista?
Jokohan sitä kehtaisi nyt heti lopettaa Novitan kestotilauksen, kun sai nuo langat?! ;o)

Joululahjapipotehdas

Koska hahtuvapilvenreunalla kärsitään vakavasta raskausdementiasta, on aivoton 2o,2n neule loistava tapa tehdä joululahjoja. Sitä paitsi tarkoitus oli päästä eroon tuosta Nalle Colorista (josta siis syntyi edellisten postausten sukat+lapaset) ja melkoisen hyvin se onnistuikin, olisiko jäänyt joku 30g jäljelle. Kolmas etu on se, että siskon pojat saivat jotain pukinkonttiin.

Toinen pipo on 10-vuotiaalle ja toinen 6-vuotiaalle, isommassa pipossa silmukoita on rapiat 130 ja pienemmässä vajaat 100. Vähempikin silmukkamäärä isommassa olisi riittänyt, sen sijaan tuo pienempi pipo on aikuisenkin päässä aika mukavan napakka. Puikot 3mm ja kavennukset sovellettu vanhasta piposta, osin oman pään mukaan.
Enkä voinut vastustaa kiusausta esitellä pikkupipoa Novitan tyyliin, johon ainakin Laura ilmaisi (v)ihastuksensa tuoreimman Novitan ilmestyttyä.



11-vuotiaan kummipojan lahja tuottaa joka vuosi päänvaivaa, mutta tänä vuonna päätin, että saakoon liekkipipon, tykkäsi siitä tai ei. Onneksi lueskelin blogeista muiden kommentteja viime syksyltä pipon suuresta koosta ts. korkeudesta ja osasin vähän muokata sitä matalammaksi. Muokkausta tarvittiin kyllä senkin vuoksi, että tein pipon 7 veljeksestä nelosen puikoilla, enkä Nallesta kuten Novitan syksyn 2005 nuorisoliitteessä olleessa ohjeessa oli. Silmukoita pipossa oli 93 ja mallikuviota madalsin kuutisen kerrosta.



Tein myös kavennukset huomattavan paljon nopeammin kuin ohjeessa, ehkä joku 12 krs yhteensä. On ihan pakko kehua, että pipo on ainakin omassa päässä tosi hyvän tuntuinen. Tyyli ei ehkä ihan osu kohdalle, muuten voisin pitää pipon itsekin!

Tupperin kippo kertoi olevansa hyvä pingotusalusta, tämä vinkiksi Katjalle, joka suunnitteli joku aika sitten kaalikerää vastaavaan virkaan.



Kertokaapa teenkö vielä kirjailut tuolla keltaisella? Muuta lankaa en aio hankkia, koska en käytä keltaista mihinkään. Ja taustaksi voin mainita, että neula pysyy kädessäni kehnosti, joten tulos epäilyttää.

Käsityömessut ja vaippaompelua

Satuinpa illalla lukemaan neuleblogeja ja törmäsin Minnien blogissa ihaniin ostoksiin. Ja tottakai piti sännätä itsekin messuilemaan, vaikkei alunperin ollut edes tarkotus. Samoilla kojuilla näköjään pysähdyttiin kukkaron kera. :)



Angorianan kojulla oli myynnissä angoralankaa ja muutakin käsinvärjättyä villalankaa. Angorat huutelivat kutsuvasti, mutta ostin sittenkin ihan vain villaa, josta syntyy huivi. Parhaimmat värit olivat nimittäin juuri villalangoissa, lauantaina oli kuulemma myyty jo suurin osa angoravillalangoista. Myyjä oli todella mukava, keskusteltuamme neuleblogeista, sain kaupan päälle angoravillalangasta neulotut ranteenlämmittimet (jotka kuulemma sopivat vaikka vauvan säärystimiksi, ja siihen käyttöön ne ehkä tulevatkin). Taapero onnistui myös hurmaamaan ja hänelle täti lahjoitti taaperon kielellä "ammon" eli huovutetun pallon.



Suomen Käsityötarvikkeella oli myynnissä ihanaista Noroa, Colinettea, Araucanian Atacama alpakkalankaa ja villa- ja puuvillalankoja.

Alpakka oli niin pehmoista, että nuo vyyhdet muuttivat meille. Samoin 100g Araucania villalankaa. Huomaatteko väreissä mitään yhtenevää linjaa?? Ruskea kauteni tuntuu vaan jatkuvan!



Eilisen kulutin ompelukoneen ääressä. Lukuisten "älä kiipeile, älä ota saksia, älä koske ompelukoneeseen" - lausahdusten lisäksi syntyi kolme vaippaa. Kaava on Kestovaippainfosta saatava Mummut (en jaksa nyt linkittää). Vaipat ovat sisätäyttövaippoja, joissa on Myllymuksujen kuivaliinakangas sisäpintana ja ihan kangaskaupan tarranauhat. Ulkopintana turkoosissa vaipassa on vanha käsipyyhe, ihanan pehmoiseksi kulunut. Vaaleanpunainen pupuflanelli on vuodelta -93: se on ollut taaperon serkun kestovaipoissa, mutta sai nyt uuden elämän. Todella laadukasta flanellia kun on kestänyt useamman lapsen vaipatuksen ja edelleen pelittää, nyppyä toki on. Nämä vaipat ovat kokoa S.

Ruudullinen flanellikangas on omasta vanhasta pyjamastani ja tuon vaipan koko on reilu M eli menee taaperolle. Taapero tosin testasi kaikkien vaippojen hattuominaisuudet ja ovat siihen käyttöön kuulemma kaikkein parhaat.

Lisäksi ompelin yhden kuivaliinalisäimun ja sen vieressä oleva kälyni ompelema flanelli-imu + kangastilkku on peräisin em. vanhoista kestovaipoista. Silloiset kangasvalikoimat on olleet paljon ihanampia kuin nykyään!

"Trättrii!"

Taapero rakastaa traktoreita (otsikossa siis taaperon versio ko. sanasta) ja mitä muuta äiti voi tehdä kuin neuloa sukat ja koristella ne traktorilla ja peräkärryllä. Toisessa sukassa on tosiaan peräkärry, ei lietevaunu, vaikka siltä se melkein enemmän näyttää!



Alkuun taapero oli sitä mieltä, että kyseessä on taas lapaset, mutta kelpasi ne sentään jalkaankin.



Sukat on sillä perinteisellä mallilla tehdyt. Lanka Nalle Coloria ja puikot 3mm.

Edit: Anteeksi kun haamutan, mutta vastaan tähän Susannalle, että traktorin kuva on ihan omaa suunnittelua. Mallina taaperon lelutraktorit + kuva veljen traktorista. Kärry puhtaasti omasta päästä, nimim. maatilan tyttö :o)

Kiitos blogikoiran paranemistoivotuksista kommentoineille; toipilas voi vatsansa puolesta edelleen mainiosti. Niskat valitettavasti renkkaa ja kipuilee öisin, lääkitystä saa antaa reilusti ennenkuin tepsii. :(

Puavo ja sen veljmies

Toistaiseksi nimetön veljmies syntyi viime viikolla. Hän on Puavon tapaan liki 100% villainen, puserolanka on Pirttiläistä ja pupulanka tuntematonta villalankaa varastojeni kätköistä. Laitoin veljmieheen pupulangan kaksinkerroin, sen vuoksi kokoero on noinkin suuri.



Edellisessä postauksesta unohtui esitellä miten tein pupun jalat. Monien muiden tavoin käytin Marjan pyöröneuleohjetta, mutta aloitin jalat kahdeksikkoaloituksella (ks. esim. Ullan ohjeet) ja tuolleen minusta koivista tuli siistit.



Ekassa pupussa tein kädet nostamalla silmukat hihansuista, mutta tässä toisessa tein kahdeksikkoaloituksen myös käsiin. Koska pupun täyttäminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi, täyttelin pupua tällä kertaa vielä enemmän samalla kun neuloin. Jalat heti kun oli housuosa valmis, kädet ennen ompelua ja kroppa myös ennen käsien ompelua.



Mies tilasi taaperolle lapaset, kun ei kuulemma lapsella ole syyskäsineitä. Miten se onkin niin nihkeää pitää omat joukot neuleissa, kun mieluiten tekee ihanuuksia toisten lapsille, oma saa sitten tyytyä sutaisuihin... Ja juu, peukalot on mun kompastuskiveni, teoriassa osaan, mutta sopiva silmukkamäärä on aina kateissa. ;)



Edellisen postauksen Puavo-nimi tuntui viime viikolla enteeltä. Paavo oli näet sen eläinlääkärin nimi, joka pelasti blogikoira P:n hengen. Tanskandogeilla, kuten muillakin syvärintaisilla koiraroduilla, on nimittäin riski saada vatsalaukunkiertymä ja se oli koitua P:n kohtaloksi. Ja kaikkihan me tiedämme, että kun jotain tällaista on tapahtumassa, se ei käy virka-aikaan. Sen sijaan se tapahtuu, kun olet kotona ainoana aikuisena miehen ollessa iltavuorossa, saat juuri taaperon nukahtamaan yöunille ja olet raskaana viikolla 34+.

Kaikista em. seikoista johtuen on suoranainen ihme, että koira on yhä hengissä. Aikaa oireiden huomaamisesta leikkauspöydälle meni kuitenkin 1,5 h ja tuossa ajassa on jo suuri riski sille, että koira kuolee käsiin. Onneksi sattui päivystävä lääkäri, joka suostui leikkaamaan ja oli vapaana siten, että odottelimme vain parikymmentä minuttia edellisen operaation päättymistä.

Nyt kun tapauksesta on pian 2 viikkoa, alan huokaista helpotuksesta. Koira on pirteä ja syö halukkaasti, mutta on laihtunut paljon, koska ruokinnan kanssa on oltava todella tarkkana ja tokihan operaatiokin oli niin iso, että vie veronsa (leikkaus kesti 2 tuntia: perna poistettiin ja vatsalaukku tyhjennettiin). Toki riski uusiutumiselle on iso, mutta jokainen päivä tämän 7-vuotiaan rouvan kanssa on voitto. Kiitos Paavo!

Puavo

Tässä on Puavo (ei-savolaisten kielellä siis Paavo). Puavo saa joku päivä vielä kaverin ja matkustaa sitten ensin Kuopion konttiin ja sieltä Tampereelle. Puavo koostuu miltei 100% villasta, vain kaulahuivi on Nallea. Kun Puavo valmistui, ajattelin että kylläpäs se näyttää tutulta. No vilkaiskaapas vaikka tuolta sivupalkista apupupu-nappia, olisko mitään yhtäläisyyttä?? Taapero testasi pupua "pompii" ja "itsuu" ja hymyili kun pupun kasvot valmistuivat: eiköhän Puavosta ole maailmallekin kerran herra 1 v 8kk oli tyytyväinen.



Taaperosta puheenollen, on se hyvä että lapsella on tarkat silmät. Muutama puikko oli pudonnut lattialle huomaamattani ja taaperohan ne löysi ennenkuin itse ehdin niitä kaivata. Kädet oli varattuna Puavon neulomiseen, joten taapero löysi sopivan tason mihin puikot laittaa. Meinaakohan tämä sitä, että mulla on kohtalaisen iso maha jo?!



Molemmat neulatyynyt on nyt valmiina. Neliö kiersi uudelleen täytettynä 40 asteen pesun ja on jo paljon parempi. Samoin kassista on toiveita tulla jotakin, mutta palataan siihen myöhemmin.

Hahtuvaärsytys

Kone pyörähti viikonloppuna hahtuvasatsin kera. Oikeastaan ainoastaan hirvihattu onnistui, mutta sitä vielä tuunataan vähän, esittelen kuvaa myöhemmin.

Laukusta puolestaan ei kannata kysellä, sillä on suuntana pesukone.

Neulatyynyistä sydämen mallinen on käyttökelpoinen, muttei täydellinen, neliöversio on se ongelmainen tapaus.





Noissa hahtuva on samaa erää jota käytin kovanonnen hatun kanssa ja se huopuu vähemmän kuin lajitoverinsa. Ilmeisesti sitten täyttönä ollut eri version hahtuva huopui liikaa ja paukkuuntui, osassa tyynyä on vajetta. Sydäntä aion käyttää, siinä vajetta on vähemmän, mutta mitä teen tuolle neliönmalliselle? Saksilla auki ja sisään lisää täytettä ja koneeseen, vai mitä? Seuraavan kerran kyllä neulon paksumman systeemin ja kiinnitän sen moninkertaisesti kiinni, eipähän liiku täytteet!

Edit: Lisäsin sivupalkkiin merkin keski-ikäistymisestämme: tuli ostettua taulu ilmakuvakauppiaalta. ;)

Syyskuun satoa

Missä ihmeen välissä kaikki muut pienten lasten äidit ehtii bloggaamaan? (Taapero saikin sopivasti raivokohtauksen tuossa taustalla!) No, kahden viikon päästä alkaa äitiysloma, paino sanalla loma... Joka tapauksessa täälläkin on syyskuussa ahkeroitu kovasti, ehtisi vaan esitelläkin tuotoksiaan. Pienimmästä päästä on Sivilla kerä, josta tuli aika kiva ja se jopa purkautuu sisältäpäin.



Sivillasta tulee huivi, mitäs muutakaan! Idea on jo piirrettynä, testitilkku on vielä tekemättä.



Vielä alkukuusta vattupensaamme tuottivat tällaisia aarteita Kuvassa olevat sormukset ovat 17mm kokoa, aika muhkeita vattuja vai mitä?



Varsinaista neuleosastoa on sitten tässä keossa, Pirtin hahtuvaa taas kaikki. Mies saa kypärämyssyn hirvimetsälle ja nuo menevätkin koneeseen heti kun olemme yhtäaikaa kotona sen verran, että pesun jälkeinen mahdollinen (!!) venyttelyoperaatio voidaan tehdä.

Taapero on muuten oppinut puhumaan melkoisesti viime aikoina. Äidin sydäntä lämmittää tärkeä lause: "noinee äiti" (=äiti neuloo"). Sillä saakin anteeksi monta kiukkukohtausta.

Pikasukat

Tajusin että syksy lähestyy, eikä taaperolla ole vieläkään äidin neulomia villasukkia. Sukellus lankavarastoon tuotti tuloksena vanhaa seiskaveikkaa, vieläkö muistatte aikaa ennen pätkävärjättyä tai raitalankaa? Rumaa, mutta saa kelvata, taapero ei ole vielä vaatteistaan järin kiinnostunut.



Kuvia piti ottaa muutama ennenkuin tuli jotain julkaisukelpoista, pikasukat siis myös muuten kuin valmistumisnopeutensa puolesta. Tein nämä baudelaire-sukkien innoittamana kahdeksikko aloituksella ja samaisella kantapäällä. Kantapään arviointi onnistui aika kivasti tälläkin kertaa, ehkä hieman liian aikaisin aloitin lisäykset, mutta korjasin sitä sitten muualta.

Ai niin, aloittaessani sukkia huomasin, että hongkongilaisista 3,5 mm puikoista yksi on kokoa 3 mm, vaikka painatus puikossa kertoi muuta. Kokeilin huvikseni reklamoida, vaikka kaupasta oli jo useampi viikko. Vastaus tuli samana päivänä ja puikot tänään, siis noin viikossa jälleen! Hyvää palvelua todellakin.

Jos muu kuin vauvojen kestoilu ällöttää, voit lopettaa lukemisen tähän.



Ompelin viimein muutaman kestopikkuhousunsuojan. Koska kuulun kuppeilijoihin, en innostu muusta kestoilusta enkä tiedä innostuisinko muutenkaan, mutta nuo phs:t vaikuttaa tosi mukavilta, eivätpähän ainakaan hiosta kuten kertakäyttöiset mallit!
Phs:t on tehty vaippakankaiden jämistä. Kahdessa on Ressu-flanellia, sisällä froteeta ja ulkopinnassa sherpaa. Ressujen alla on sherpa+joustofrotee ja viimeisessä pelkkää joustofroteeta, jonka ompelu ei muuten onnistu minulta siististi. Saumurikin olisi ihan kiva, mutta näillä ompelumäärillä tuo ikivanha ompelukone riittänee.

Blogger on muuten oikutellut ihan mahdottomasti, tämä on jo kolmas llta kun yritän postata. En meinaa päästä koko sivustolla, mutta kuvien lataaminen on onnistunut moitteettomasti, jos sivuille pääsen.

Baudelaire

Hemmetin Picasa! Kokeilin Blog this -nappia ja sain tehtyä kätevästi postauksen suoraan sen kautta. Niin kätevästi, että postaus katosi samantien kun sen lähetti, eikä ilmestynyt minnekään. Äly ei tietysti sanonut, että olisi voinut edes kopioida tekstin ennenkuin lähetti sen. Toimiikohan tuo kenelläkään muulla?


Jokatapauksessa asiaan, Baudelaire -sukat siis valmistuivat muutama päivä sitten. Vaikka itse sanonkin niin niistä tuli ihanat! Inhoan löpsöttäviä villasukkia ja kärjestä aloittaminen tuntuu ratkaisevan sen ongelman. Toinen apukeino taitaa olla Novitan lankojen välttäminen...



Villasukka on muuten tehnyt ohjeesta käännöksen, josta oli erityisesti iloa kantapäätä tehdessäni. Tuo kantapäämalli on muuten minusta tiimalasiakin mukavampi, istuvuus on ihan huippuluokkaa.



Lankana on Hjätegarnin Sock ja menekki 2,5 mm puikoilla tehtynä vain 50g! Tuota lankaa on pakko hankkia lisää. Itseasiassa miekkonen tilasi jo noista itselleenkin sukat, joten kai tässä on ihan pakko raahautua lankakauppaan joku päivä. ;o)
Alkuperäiseen ohjeeseen nähden vähensin terästä silmukoita muistaakseni 6 ja sovelsin kantapään sopivaksi tälle määrälle. Varressa on sitten mallikuvion vuoksi normaali määrä silmukoita. Lisäksi muutin mallikuvion kavennusten paikat, jolloin lehtikuviossa ei tule "hyppäystä" reunassa. Päättelynkin tein perinteisellä tavalla, ommellusta versiosta ei tullut siisti. Löysä kyllä, mutta en osannut tehdä sitä kauniisti.

Ensimmäinen laukkuni

Lankalaatikossa on marinoitunut muutaman vuoden Tenesseetä, jolle en keksinyt käyttöä. Tilanahtauden vuoksi vajaat 100 g muotoutui pikkulaukuksi.

Mallikuvio on Cairbren leskenlehtihuivista kevään Ullasta. Selasin muuten joku kerta laukkuvaihdon kuvia (en kyllä enää edes muista mistä blogista niitä katsoin) ja jos en ole ihan väärässä, niin joku muu ehtikin ensin käyttää tuota mallia laukussaan ja minä kun taas kuvittelin olevani kovinkin omaperäinen!



Ompelin kassiin vuoren hääpukukankaastani (vuodelta -99 muuten, kamala miten vanha jo olen!). Tein kaksi sivutaskua, toinen avaimille ja toinen kännylle. No, oikeasti siis tuo avaintasku on vain liian pieneksi osoittautunut kännytasku, mutta tasku kuin tasku. Ja laukun pohjaan piti tulla tukipahvi, kunnes joku älypää ompeli vuorin jo kiinni tietenkin ompelukoneella. Eikä tuo irtopahvi oikein toimi. Seuraavassa laukussa ehkä onnistun jo paremmin, vaikka ihan kiva työkassi tuosta tuli noinkin.



Olin lauantaina siellä luonnetestissä isojen tyttöjen kanssa. (Ai joo, tähän loppuu siis neuleasia, koirista kiinnostumattomattomat voi lopettaa lukemisen!) Rouva P, maanantaina 7 vuotta muuten, osoittautui vähän vanhaksi ko. testiin ja sen ennalta miltei arvasinkin. Tuomarin mukaan koira käveli testin läpi kuin toteemipatsas eikä näillä aamuilla tainnut välittää hyökkäyksestäkään, tappakaa sitten vaan... Joka tapauksessa rouva sai hyvät pisteet, vaikka olin ollut lähes varma, että tuo puolustaa itseään ja minua, mutta ehkäpä näissä kohtaa ikä painoi liikaa. Tervepäinen joka tapauksessa, kuten tiesinkin.

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 Haluton
Taisteluhalu -3 Haluton
Hermorakenne +2 Suhteellisen rauhallinen
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma
Loppupisteet 138 p.



Neiti V, sunnuntaina 5 vuotta, puolestaan yllätti! Puolusti mammaa kuten kuvasta näkyy ja piti huolen, ettei hyökkäjä tule lähelle kun oli yksin seinässä kiinni. Lisäksi tuo kotona pehmosti käyttäytyvä arkajalka ei hätkähtänyt testissä mistään. Tyttö meni aika ihannetuloksella (dogiksi siis!) testin läpi.

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +2 Suhteellisen rauhallinen
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma
Loppupisteet 194 p.

Voi että olen ylpeä noista kummastakin koirasta! :) Ja suosittelen lämpimästi testiä, kertoo melkoisen paljon koirasta ja koirallehan asiasta ei jää mitään paineita, tuomarit osaavat asiansa eikä koiraa rääkätä millään muotoa.

Postia Hong Kongista

Juuri kun tänään kyselin Tikrulta bambupuikkojen postitusnopeutta, kotona odotti kirje! Sukkapuikkoja tuli 12 settiä, hintaa tuli vajaat 19 euroa. Jonkin verran halvemmalla olisi päässyt, jos olisi jaksanut kyttäillä, mutta edullisia nuo ovat noinkin. Kaupanpäälle tuli vielä palanen tanskalaista hiomapaperia, ilmeisesti lohkeilu on yleistä... Nyt ei enää harmita pyöröpuikkojen tilaamatta jättäminen, kun laatu tuntuu olevan niiltä osin heikkoa, tuorein kommentti Marjutin blogissa ja toisaalta mulla on kohtuullisen mukavasti noita pyöröjä, enkä pidä niissä bambuisuutta niin tärkeänä. (Joo joo, kohta kuitenkin napsuttelen tilata!)



2,5 mm puikot pääsivät heti käyttöön ja syy näkyy kuvassa. Neuloin alun noista Baudelaire- sukista karmeilla metallipuikoilla ja puikot tippuilivat miten sattuu. Normaali käsialani on napakkaa, eivätkä muovipinnotetut puikot aiheuta samanlaisia ongelmia, mutta nuo metalliset on ihan hirveät puikot.



Hanna on esitellyt blogissaan viime aikoina ihanaa doggipentua. Oma pentukuume kohoaa kun kuvia katsoo, mutta ehkäpä masuvauva sitten marraskuussa tuo sopivaa realismia ajankäytön suhteen... Tässä kuitenkin meidän kaunotar V, pian 5 vuotta.



Ja P, pian 7 vuotta. Isot tytöt pääsevät (joutuvat) lauantaina luonnetestiin (jos et tiedä mikä luonnetesti on, lue vaikka täältä), odotan oikein kovasti miten neidit suvaitsevat käyttäytyä ja onko tuomarin arvio lähelläkään omia ajatuksiani.



Taapero kera P:n ja T:n. T ehti täyttää heinäkuussa vuoden ja koska pikkutytöstä tuli kesän aikana sukukypsä, on neiti jopa hieman rauhoittunutkin. Taapero puolestaan on tulevaa lapsi ja koira- kisailija selvästi. ;)